Oletko lähtöisin ns. paremmasta piiristä?

Määrittele "paremmat piirit", ap.



Olenko minä "paremmista piireistä" lähtöisin, kun olen syntynyt ylempään keskiluokkaan (kahden edelleen erittäin hyvin tienaavan kirurgin tytär) ja perheeni kautta tunnen isojen firmojen johtajia? Kai minä sitten olen.

Tosin nykyisin aikuisena olen ihan tavisluokkaa.

Tunnetusta suvusta lähtöisen, mutta nykyään keskiluokkaa ja nimeltänikin perusväestöön kuuluva. Pyristelin irti tuosta "näkyvyydestä" ja vanhempieni jatkeena olemisesta ja elän oikein mukavaa elämää palkkatyöllä laskuja maksellen. Mitään ei ole liikaa, mutta ei mitään puutukaan. Vuokralla asun, auton omistan, ei muuta.

perustyoväkeä, mut ehkä hivenen parempi 'asema' nyt (??), ja kytkenyt 'herrojen metkut' - ajattelutavan pois itsestäni.



tämähän riippuu ihan miten tätä kukin katsoo.

Nykyään keskiluokkaa.

ja ylpeästä suvusta olen, tai sen ehkä hieman metsäläistyneestä haarasta. Hienoja emme enää ole, meidän sukupolvi on jo ihan taviskamaa. Minä ehkä jopa alle.

Toisen vanhempani puolelta täysin työväenluokassa. Kukaan ei ole kouluttautunut korkeasti.

Toisen vanhemman puolella on korkeastikoulutettua porukkaa hienoilla urillaan. Ovat sivistyneitä.



Minä jäin sitten erossa tänne työväenluokkalaisten kasvatiksi. Koitan pyristellä ja saada edes amk-tutkinnon (+ jatko-opinnot). Sielultani koen kyllä olevani snobeiluun päin kallellaan ja sovellun hyvin mukaan tuon "toisen suvun" juttuihin. Toisaalta ja toisaalta.

jossa omat vanhemmat on ensimmäinen korkealle koulutettu sukupolvi.

isä ns. sekatyömies ja äiti sairaala-apulainen. Mä en tunne ketään, joka olisi näin matalan statuksen perheestä kotoisin. Mihin meikäläiset katoaa?

Itse ihan tavismaisteri tavistyössä.

Professorisperheen kasvatti, joka vietti lapsuuden kesät Välimerellä ja hiihtolomat Alpeilla. Vanhempien ystäväpiiri oli laaja ja koostui paljolti ulkomaalaisista tutkijoista, joita kestitettiin ympäri vuoden. Totuin alakoululaisesta pitäen käymään illallispöytäkeskusteluja englanniksi.

En ole mitään vanhaa ruotsinkielistä kulttuurisukua mutta äitini oli Nokian kulta-aikaan yksi suurimmista omistajista.



Itse olen niin luuseri kuin ihminen olla voi, vanhempien rahoilla elän loppuikäni kun ei ole työtä eikä koulutusta.

Minä olen varmaan jonkun mittapuun mukaan puoliksi. Hirvittävän köyhästä perheestä olen kyllä kotoisin, mutta akateemisesti ehkä vähän "paremmmista piireistä". Itse olen ihan tavis akateeminen ja samoin mieheni ja samoin ex-mieheni. Kun olen vierestä katsonut, että mitä käytännössä tarkoittaa paremmista piireistä akateeminen, niin tietää, että miten paljon se on syönyt aikaa ja vaivaa ja en siksi ole itse siihen valmis.

Minä olen varmaan jonkun mittapuun mukaan puoliksi. Hirvittävän köyhästä perheestä olen kyllä kotoisin, mutta akateemisesti ehkä vähän "paremmmista piireistä". Itse olen ihan tavis akateeminen ja samoin mieheni ja samoin ex-mieheni. Kun olen vierestä katsonut, että mitä käytännössä tarkoittaa paremmista piireistä akateeminen, niin tietää, että miten paljon se on syönyt aikaa ja vaivaa ja en siksi ole itse siihen valmis.

miksi sä aina omahyväisenä hyökkäät kaikkiin ketjuihin joissa puhutaan rahasta tai sijoittamisesta.

Itse olen ollut tosi köyhästä perheestä kyllä ja ehkä siksi äiti opetti, että "pitää oppia tulemaan toimeen omillaan".



Tuosta äidin neuvosta varmaan sitten on lähtöisin se, että olen aina halunnut tulla toimeen omillani enkä uskalla edes miesten varaan laskea talouttani. En hanki lapsia enempää kuin mitä itse katson pystyväni henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti huolehtimaan. Tällä hetkellä tosin asun asunnossa, johon minulla ei olisi yksin varaa oman palkan avulla, joten tästä olisi luovuttava, jos ero tulisi.



Akateeminen ura ei ole leveä, se on vain kapea ja pitkä. En myöskään itse tienaa paljon. Oleellista minusta on kuitenkin se, että pystyy itse havaitsemaan, että mitä omilla tuloilla voi hankkia eikä saata itseään liemeen esim. ylivelkaantumalla. Lisäksi mielestäni suurin osa naisista saisi olla tietoisempia talousasioista, sillä suurin osa naisista joutuu jossain elämänsä vaiheessa hoitamaan kaikki raha-asiat.



Talousasioista itse kiinnostuin vasta nelisen vuotta sitten, joten ei voi sanoa, että "aina" olisin omahyväisenä hyökännyt raha-asioista keskustelemaan, täällä olen ollut jo noin 12 vuotta. Minusta raha-asiat ovat vain mielenkiintoisia ja raha on mielestäni turhaan tabu ja osiltaan tuon tabu-asian takia sitten osa tekee niitä virheitä elämässään raha-asioiden kanssa. Toki virheitäkin saa tehdä, mutta jotkut maksavat kyllä ihan liian paljon oppirahoja siitä sekä konkreettisesti että henkisesti.

ja ylpeästä suvusta olen, tai sen ehkä hieman metsäläistyneestä haarasta. Hienoja emme enää ole, meidän sukupolvi on jo ihan taviskamaa. Minä ehkä jopa alle.

Vanha, yläluokkainen ja itseensä tyytyväinen suku, joka tosin nyt on vajonnut alaspäin, koska suuriin ikäluokkiin ja niiden jälkeläisiin ei kuulu ketään "merkittävää" persoonaa. Vaurauskin on hiipumassa, sillä perinnönjaot ja se, ettei kukaan ole pitkään aikaan hakeutunut hyville palkoille, on syönyt nuppikohtaista pääomaa.

Nyt ollaan siis ihan taviskeskiluokkaa.

Vanhempani ovat todella köyhistä runsaslapsisista maalaistölleistä kotoisin eli todellista alaluokkaa. Isäni hankki sitten insinöörin koulutuksen kuitenkin ja sai varsin hyvän toimeentulon perheelleen. Äiti työskenteli myyjänä, ei koulutusta. Minä ja veljeni ollaan molemmat akateemisesti koulutettuja mutta täysin kiinnostumattomia mistään statuksista ja luokista, semmoisia boheemeja enemmänkin.

Viestiketju

Minusta et, jos ei ole mitään omia (sic!) meriittejä.

Isä pitkäaikaistyötön ja äiti kotiapulainen. Kaupungin vuokratalohelvetissä kasvanut. Meistä alemmas ei juuri päässyt kun olimme nuoria. Tätä nykyä keskiluokkainen.

Minä ainakin käsitän sen niin, että mikä on se tilanne, johon aikanaan on syntynyt/ missä lapsuutensa kasvanut.

Viestiketju

Minusta et, jos ei ole mitään omia (sic!) meriittejä.