Lue keskustelun säännöt.
Rakastunut työkaveriin
02.09.2012 |
Sattuipas niin että rupesimme talven aikana silloin tällöin juttelemaan vähän syvällisemminkin perheistämme, parisuhteistamme, toiveistamme ja haaveistamme. Yhteinen sävel oli jo alusta asti selvä. Ajan myötä kiinnostuimme sitten muutoinkin kuin ystävinä ja päädyimme nyt jo puoli vuotta kestäneeseen salasuhteeseen. Kummallakin takana epätyydyttävä mutta pitkä parisuhde (lapsia, talovelkaa, seksittömyyttä jne.). Nyt harkitsimme jo puolisoillemme kertomista ja sitä myötä yhteistä tulevaisuutta. Itselleni kuviot olisivat niin selvät kuin tässä tilanteessa mahdollista. Mies sensijaan menettäisi luultavasti lapsensa - vaimo kun on koko liiton ajan aina riitojen aikana käyttänyt jälkikasvua kiristysvälineenä. Olen hieman hukassa. Rakastan miestä niin paljon, että mietin mitä ero lapsista hänelle tekisi. Katkeroituisiko hän myös minulle ajan myötä? Miten tilanteen saisi selvitettyä niin, että hän jatkossakin saisi olla isä lapsilleen. Emme ole teinejä, vaan jo yli 40v, mutta miehen vaimo huom paljon nuorempi sekä fyysisesti, että henkisesti. Miten voisimme löytää tilanteen, jossa lapset joutuisivat kärsimään mahdollisimman vähän?
Kommentit (57)
Saa kaikki näyttämään yli-ihanalta, kunnes lupaudut sitoutua ja kaikkia hirveys alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa kaikki näyttämään yli-ihanalta, kunnes lupaudut sitoutua ja kaikkia hirveys alkaa.
Olen varma, ettei kyseessä ole persoonallisuushäiriöinen mies. Tähänastiseen yhdessäoloomme on jo kuulunut pieniä ylä- ja alamäkiä. Ihan normaaleja siis. Nuorena seurustelin narsistin kanssa (olen viitannut kyseiseen suhteeseen aiemmissa postauksissani), joten uskon tunnistavani sensuuntaiset piirteet.
Nyt alkaa näyttämään siltä, että rakastettuni kärsivällisyys on loppumassa. Kotona olo yhtä tuskaa jatkuvan riitelyyn vuoksi. Hän onkin jo etsimässä asuntoa itselleen (ja toivottavasti lapsille). Asiat siis näyttävät nytkähtävän pikkuisen eteenpäin. Itse tässä olen vain - kyllä, kaikesta huolimatta - kahden vaiheilla. Pelkään, että mikäli vaimo taas alkaa tekemään järjettömiä tempauksiaan, mies palaa lasten vuoksi kotiin. Vaikka oma parisuhteeni on kaukana täydellisestä ja tyydyttävästä, en halua suinpäin rynnätä hakemaan avioeroa ja sitten kenties päätyä yh -äidiksi. Lapsille se ei olisi oikein. En tiedä osasinko pukea ajatuksiani järkevään muotoon, sillä nyt on itselläkin pasmat pikkuisen sekaisin...
Siis et halua erota nykyisestä miehestäsi ellei uusi olekaan jo odottamassa? Kuulostaa todella pahalta. Jos avioliittosi on tiensä päässä niin kyllä siitä pitäisi pystyä lähtemään silläkin uhalla että jäät yksin. Ja itseasiassa varmasti kaikille teksii hyvää olla jonkin aikaa ilman parisuhdetta pitkän liiton päättymisen jälkeen.
Millä perustelet sen että ero ei olisi lapsille oikein jos ei ole uutta suhdetta katsottuna? Ero ei ole lapsille koskaan mukava mutta lasten kannalta ero ei ole yhtään sen helpompi jos kuvioissa on heti uusi mies, päinvastoin.
Sä oot nyt pykälän lähempänä sun onnea! Lapsista viis eikös juu? Ne kyllä sopeutuu, älä suotta murehdi, huora.
Mä en vaan yksinkertaisesti voi käsittää miten joku voi olla noin itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta niin tätä päivää.
Ihmiset menevät yhteen ja tekevät etenkin lapsia liian nuorina. Ei alle 30 vuotiaana aloitettu perhe kestä, ei juuri koskaan ainakaan ilman suuria kriisejä.
Itse menin naimisiin 23 vuotiaana. Mies halusi lapsia, minä onneksi en. 26 vuotiaana aloitin suhteen jota kesti 8 vuotta. Paljastuinkin, mutta en voinut lopettaa. Vihdoinkin kaiken hullunmyllyn jälkeen erosin. Kenelläkään meistä ei ollut lapsia. En tiedä olisinko eronnut jos olisi ollut, vaikea sanoa.
Menimme rakastajani kanssa naimisiin, avioliittoa on kestänyt nyt 11 vuotta, kaksi lasta. Olen äärimmäisen onnellinen edelleen. Löysin väärään aikaan oikean puolison. Monet saivat kärsiä mutta lopulta tein oikean ratkaisun.
En voisi enää koskaan enkä milloinkaan kuvitella pettäväni puolisoani. Seksi sujuu mielettömän hyvin ja se onkin meitä yhteen sitova asia kaiken muun ohella.
Kyllä pettäminen lähtee epätyydyttävästä suhteesta. Syitä voi olla paljon, mutta taustalla on aina jotain syvempää epäsopua, epäsopivuutta tai vääriä päätöksiä.
Ap, rankka juttu. En neuvo mitään koska sinulla on lapsia. Mutta kuulostaa siltä, että suret vielä vanhanakin jos et nyt tee päätöstä. Rakastat toista ilmeisen syvästi ja hänkin on sinuun rakastunut. Mutta vaikuttaa epävarmalta, voiko hän jättää perhettään. Miehillä on taipumus palata tai ainakin haikailla, ota tästä selvää niin pitkälle kuin voit ennenkuin jätät oman perheesi. Rakkautta ei enää voi pysäyttää, väärät päätökset on vaikea tietää etukäteen joten sinun on mentävä tunteiden pohjalta.
Onnea teille kaikille, toivotaan että jokainen osapuoli löytää sen oikean rakkauden, sillä sinäkin olit puolisollesi väärä.
käydä kunnolla oma parisuhde ensin läpi ja loppuun ennen kuin aloittaa uutta suhdetta??
Suosittelisin tässä tilanteessa ja selvitte ensin omat parisuhteenne loppuun, muutatte omillenne ja selvitätte päänne. Sitten on aika aika ruveta miettimään uutta suhdetta, yhdessä asumista.... MUTTTA EIKÖ KAIKISTA TÄRKEIN TÄSSÄ VAIHEESSA PITÄISI OLLA LAPSET! Jos sinä pyörit uuden miehesi lapsi asioissa mukana ..hän ei varmasti tapaa lapsiaan ikinä enää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis et halua erota nykyisestä miehestäsi ellei uusi olekaan jo odottamassa? Kuulostaa todella pahalta. Jos avioliittosi on tiensä päässä niin kyllä siitä pitäisi pystyä lähtemään silläkin uhalla että jäät yksin. Ja itseasiassa varmasti kaikille teksii hyvää olla jonkin aikaa ilman parisuhdetta pitkän liiton päättymisen jälkeen.
Millä perustelet sen että ero ei olisi lapsille oikein jos ei ole uutta suhdetta katsottuna? Ero ei ole lapsille koskaan mukava mutta lasten kannalta ero ei ole yhtään sen helpompi jos kuvioissa on heti uusi mies, päinvastoin.
Täydellisessä maailmassa, jossa kaikki on mustavalkoista, asia menisi juuri näin. Minä taas yritän ajatella ensiksi lapsia, sitten vasta itseäni. Aiemmissa viesteissäni olen valottanut hieman parisuhteeni tilaa, sekä millainen kasvuympäristö lapsillamme nyt on. En usko hetkeäkään, että olisin ainoa nainen, joka pysyy perheessä lasten vuoksi siihen, kunnes he ovat isompia. Lisäksi tämä rakkaussuhteeni ei todellakaan ole ollut suunniteltu/hakemalla haettu. Me vain löysimme toisemme.
Sä oot nyt pykälän lähempänä sun onnea! Lapsista viis eikös juu? Ne kyllä sopeutuu, älä suotta murehdi, huora.
Mä en vaan yksinkertaisesti voi käsittää miten joku voi olla noin itsekäs.
Suosittelen lämpimästi, että luet koko viestiketjuun kommentteineen. Uskon koko asian (tai siis ainakin toivon) avautuvan sinulle sitten. Olen pahoillani, että jokin kommenteista on saanut sinut niin tolaltaan, että tunnet tarvetta käyttää alatyylin ilmaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta niin tätä päivää.
Ihmiset menevät yhteen ja tekevät etenkin lapsia liian nuorina. Ei alle 30 vuotiaana aloitettu perhe kestä, ei juuri koskaan ainakaan ilman suuria kriisejä.
Itse menin naimisiin 23 vuotiaana. Mies halusi lapsia, minä onneksi en. 26 vuotiaana aloitin suhteen jota kesti 8 vuotta. Paljastuinkin, mutta en voinut lopettaa. Vihdoinkin kaiken hullunmyllyn jälkeen erosin. Kenelläkään meistä ei ollut lapsia. En tiedä olisinko eronnut jos olisi ollut, vaikea sanoa.
Menimme rakastajani kanssa naimisiin, avioliittoa on kestänyt nyt 11 vuotta, kaksi lasta. Olen äärimmäisen onnellinen edelleen. Löysin väärään aikaan oikean puolison. Monet saivat kärsiä mutta lopulta tein oikean ratkaisun.
En voisi enää koskaan enkä milloinkaan kuvitella pettäväni puolisoani. Seksi sujuu mielettömän hyvin ja se onkin meitä yhteen sitova asia kaiken muun ohella.
Kyllä pettäminen lähtee epätyydyttävästä suhteesta. Syitä voi olla paljon, mutta taustalla on aina jotain syvempää epäsopua, epäsopivuutta tai vääriä päätöksiä.
Ap, rankka juttu. En neuvo mitään koska sinulla on lapsia. Mutta kuulostaa siltä, että suret vielä vanhanakin jos et nyt tee päätöstä. Rakastat toista ilmeisen syvästi ja hänkin on sinuun rakastunut. Mutta vaikuttaa epävarmalta, voiko hän jättää perhettään. Miehillä on taipumus palata tai ainakin haikailla, ota tästä selvää niin pitkälle kuin voit ennenkuin jätät oman perheesi. Rakkautta ei enää voi pysäyttää, väärät päätökset on vaikea tietää etukäteen joten sinun on mentävä tunteiden pohjalta.
Onnea teille kaikille, toivotaan että jokainen osapuoli löytää sen oikean rakkauden, sillä sinäkin olit puolisollesi väärä.
Kaunis kiitos viestistäsi. Ja tiedän kyllä, että mikäli emme minusta johtuvista syistä päätyisi yhteen rakkaani kanssa, katuisin taatusti loppuikäni. Oli huojentavaa, että ainakin joku oli ymmärtänyt tilanteeni. Lapset todella tulevat ensin. Ja kyllä, kuten olen jo aiemmin todennut, miehellä tulee mahdollisesti olemaan edessään tuskallisen raastava valinta. Kenenkään muun kuin hänen takiaan en olisi valmis isoihin elämänmuutoksiin tietäen, että omat lapset eivät siitä kolhuitta selviä.
Vastaa rehellisesti:
olisitko eroamassa miehestäsi ilman tätä salarakasta?
Mieti tarkasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa rehellisesti:
olisitko eroamassa miehestäsi ilman tätä salarakasta?
Mieti tarkasti.
Ed vastauksessa taisin jo vastata kysymykseesi. Vastaukseni on että en. Ja tarkemmin: en vielä.
Nykyisessä liitossani ei riidellä lasten nähden, lapset saavat rakkautta ja mieheni on ns "kunnon mies". Kipinä kuoli jo aikoja sitten - jos sitä nyt koskaan oli oikeasti ollutkaan. Mutta täydellinen katastrofi liittomme ei todellakaan ole.
Rakastuminen ensimmäistä kertaa elämässni (tai siltä ainakin tuntuu) on avannut silmäni sille, mistä tähän asti olen vain kirjoista lukenut.
Siis sehän on päivänselvää, että miehen vaimo raivostuu asiasta kuullessaan silmittömästi. Ja on syytäkin, hänen miehensä on käyttäytynyt täysin selkärangattomasti. Mitä se parisuhdeterapaiapelleily tarkoittaa, jos miehellä suhde samaan aikaan?
Vaikuttaa siltä, että vaimo pelkää hirvittävästi perheensä menettämistä ja ymmärrän asian täysin. Tietenkin hän pitää tässä tilanteessa lapsistaan kiinni kynsin hampain ja kukapa äiti ei pitäisi? (No, ehkä joku sellainen joka ei lapsistaan ja perheestään olisi koskaan edes välittänyt.)
Täysin kohtuutonta kutsua tälläistä tilannetta "lapsilla kostamiseksi", jos ei petturimies saa lapsiaankin vielä revittyä mukaansa.
Sääliksi käy miehen puolisoa ja myös sinun. Aivan hirveä päätös pitkälle liitolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sehän on päivänselvää, että miehen vaimo raivostuu asiasta kuullessaan silmittömästi. Ja on syytäkin, hänen miehensä on käyttäytynyt täysin selkärangattomasti. Mitä se parisuhdeterapaiapelleily tarkoittaa, jos miehellä suhde samaan aikaan?
Vaikuttaa siltä, että vaimo pelkää hirvittävästi perheensä menettämistä ja ymmärrän asian täysin. Tietenkin hän pitää tässä tilanteessa lapsistaan kiinni kynsin hampain ja kukapa äiti ei pitäisi? (No, ehkä joku sellainen joka ei lapsistaan ja perheestään olisi koskaan edes välittänyt.)
Täysin kohtuutonta kutsua tälläistä tilannetta "lapsilla kostamiseksi", jos ei petturimies saa lapsiaankin vielä revittyä mukaansa.
Sääliksi käy miehen puolisoa ja myös sinun. Aivan hirveä päätös pitkälle liitolle.
Rakentavia ehdotuksia ottaisin todella mielelläni vastaan! Mikä olisi sinun mielestäsi paras tapa toimia? Kiitos vastauksestasi jo etukäteen. Kuten viestiketjun lukemalla varmaankin selviää, olen yrittänyt pohtia asioita mahdollisimman monelta kantilta. Arvostaisin myös sinun toimenpide-ehdotustasi!
Minä haluan vastata sinulle ja kertoa oman mielipiteeni, mutta hiukan erilaisesta näkökulmasta.
Minun vanhempani erosivat (olen nuori) juurikin tuollaisessa tilanteessa. Isällä oli uusi nainen.
Äiti ja isä olivat olleet yhdessä 11vuotta, äidin sanojen mukaan 10vuotta olivat ihanaa, kunnes viimeinen vuosi oli suorastaan helvettiä (myös minulle).
Kaikista kamalinta oli kuulla, että vanhemmat eroaa. Itkin pitkään ja anelin heitä muuttamaan mieltään. Minusta kuitenkin nyt jälkeenpäin mietittynä tilannetta helpotti se, että minulle oltiin rehellisiä. Tietenkin asiat kerrottiin "lapsen korvaan" sopiviksi, mutta mitään ei salailtu. Kokoajan painotettiin sitä, että rakkaus minua kohtaan ei tule muuttumaan, vain isän ja äidin rakkaus on muuttunut ystävyydeksi jne.
Olkaa siis rehellisiä lapsille! Siitä olen ollut monesti todella kiitollinen näin jälkeenpäin ajateltuna. Vanhemmat ovat nyt onnellisia tahoillaan, mutta muistelevat lämmöllä hyviä aikoja. Minä olen tasapainoinen nuori, selvisin erosta, lapset sopeutuvat mihin vaan.
Tsemppiä ja voimia Ap:lle, minusta ei varmaan apua ollut mutta halusin kirjottaa kuitenkin :)
..ja sitä vielä piti sanoa että on ollut ihanaa nähdä vanhemmat onnellisina. AIDOSTI onnellisina. Kyllä lapset sen vaistoaa, onko asiat hyvin vai ei. Silloin minäkin olen onnellinen, kun nään äidin hymyilevän vilpittömästi ja rentona.
T. Se äskeinen nuori
Jos kyseesä on elämää suurempi rakkaus järjestätte tahoillanne erot täysin selviksi ja sitten palaatte asiaan. Siis jos haluat pystyä elämään omassa päässäsi jatkossaskin selväjärkisenä. Tuo toiminta taas on teiltä molemmilta täysin itsekeskeistä ja alhaista. Järjestys on se, että ensin ero ja sitten uusi. Ja jos ja kun olet tavannut jo uuden, laita asia jäihin. Sen verran kunnioitusta lienee molemmilla omia puolisoitanne kohtaa, että ette kohtele kuin roskaa oli mitä tahansa talovelkaa.
Tule kertomaan n.kahden vuoden kuluttua kertomaan fiiliksistäsi.
Toivottavasti ymmärrät ihan todella mihin olet ryhtymässä!
Jos kyseesä on elämää suurempi rakkaus järjestätte tahoillanne erot täysin selviksi ja sitten palaatte asiaan. Siis jos haluat pystyä elämään omassa päässäsi jatkossaskin selväjärkisenä. Tuo toiminta taas on teiltä molemmilta täysin itsekeskeistä ja alhaista. Järjestys on se, että ensin ero ja sitten uusi. Ja jos ja kun olet tavannut jo uuden, laita asia jäihin. Sen verran kunnioitusta lienee molemmilla omia puolisoitanne kohtaa, että ette kohtele kuin roskaa oli mitä tahansa talovelkaa.
Parempi olisi ollut lähtemättä suhteeseen lainkaan. Mutta tässä vaiheessa tämä on ainoa järkevä tapa.
Muutenkin todella typerää hankkia uusi kumppani sitä varten, että voisi työstää eroaan mukavasti. Teidän itsenne kannalta siis. Mutta onhan noita nähty.
Nyt osuit kyllä asian ytimeen. Vastavuoroisesti jos äiti ja isä sopivat lasten jäämisestä isälle, on äiti automaattisesti ihmisten mielestä huono äiti, vähintäänkin! Meidän tilanteessamme olisimme valmiit ottamaan kaikki lapset (yht siis 5), mutta miehen vaimo tullee estämään sen.