Erityisesiopetukseen?

Jos se on mahollista että lapsi olisi osan aineista tavalliessa luokassa jossa varmaan päräisi ilman avustajaa ja aineissa jossa tarvitsee enemmän tukea kuin tavalisesa ryhmässä on mahdollista saada olisi pienryhmässä. Meillä poika käy osan tunneista pienryhmässä ja osan ns kotiluokassa. Ja näin ollen on osa ihan tavallista luokaa ihan " normaalien" lasten kassa.



Mitä taas tulee tohon avustaja asiaan niin enemmän se on halusta kuin oikeasti puuteesta kyse. Eli kunnat eivät halua palkata avutajia ennemmin kuin ettei ole sopivaa henkilö jonka palkkaisi :(



Ihan heti ei kannata niellä väitettä että avustajaa on mahoton saada.



Olisiko lähipiirissä joku työtön joka olisi kiinnostunut jota voisi ehdottaa röykeästi kunnalle?

Edelleen puheterapeutti uskoo, että erityisryhmään ehdottomasti tarve. Kuitenkin totesi, että uskoo lapsen pärjäävän normaalissakin ryhmässä, mutta pelkää kiltteydensä takia jäävän syrjään ongelmissaan. Erityisryhmässä tähän osattaisiin paremmin paneutua...



Meitä tää ei nyt vakuuttanu silti. Jotenkin tuntuu, että se avustaja sinne normaaliryhmään on ehdoton. Mut eskariin ei kuulemma avustajaa tällaisesta asiasta saa. Kouluun kuulemma voisi sitten saada muutamalle lapselle yhteisen avustajan. Onko tää nyt oikeesti näin? Mistä muualta tätä asiaa voi lähteä kysymään?



Tuntuu vaan tosi hassulta laittaa erityisryhmään siksi, että kilttinä ja ujona SAATTAA jäädä muiden jalkoihin...? Vai? Toki kielellisiä vaikeuksia on, mut ikätason alarajalla kuitenkin pysytään. Ääh, kun tietäis mikä hidastaa ja mikä nopeuttaa lapsen edistymistä.

erityisryhmässä osataan paneutua rauhassa aikuisen tuella niihin asioihin joissa kaipaa tukea. Tavallisessa ryhmässä ei ole takeita että lapsesi saisi avustajan ja jos saa se saatetaan jakaa koko luokan tarpeisiin.



Jos kerran viivästymä on todettu, en ottaisi riskiä että lapsi jäisi jalkoihin tavisryhmässä. Juuri koulutien aloitus on niin tärkeä asia että sitä kannattaa tukea huolella. Erityisryhmän valitseminen nyt ei leimaa lapsesi tulevaa koulunkäyntiä mitenkään, jos sitä pelkäät.

erityisryhmässä osataan paneutua rauhassa aikuisen tuella niihin asioihin joissa kaipaa tukea. Tavallisessa ryhmässä ei ole takeita että lapsesi saisi avustajan ja jos saa se saatetaan jakaa koko luokan tarpeisiin.



Jos kerran viivästymä on todettu, en ottaisi riskiä että lapsi jäisi jalkoihin tavisryhmässä. Juuri koulutien aloitus on niin tärkeä asia että sitä kannattaa tukea huolella. Erityisryhmän valitseminen nyt ei leimaa lapsesi tulevaa koulunkäyntiä mitenkään, jos sitä pelkäät.

tai miksikä sitä missäkin sitten nimitettään ei tarkoita sitä että laspi pääsee riman alta. Vaan pienryhmässä lapselle voidaan laittaa sama tavoite kuin taviksille tavalliseen luokkaan. 1 luokan oppimäärä.



Eli eihän se sitä tarkoita että lapsen annettaisiin meennä riman alta vaan sitä että pienemmässä ryhmässä olisi mahdollista opettaa asioita lapsen lähtökohdista alkaen. Ihmettelen jos taito ja taideaineita ei voida intekroida yleisopetukseen. Näin meillä tehdään kaikille niille oppilaille joilla kyvyt osallistua esim. liikuntaan ovat riittävät. Lasta ajatellen tämä on ollut hyvä.



Se joka on nähynyt yleisopetuksen tahdin ja tavat joilla asiat tulsi oppi suhteellisen lyhyessä ajassa ei epäröisi kumman valitsee. Itse valitsisin myös pienryhmän ja nimen omaan siksi että ne joilla ylipäätään on edes vähän ongelmia tupaavat jäämään jalkoihin. Eli yleisopetuksessa ei ole mahdollisuutta samalla laila kiinnittää huomiota lapsen erityisongelmiin.



Mikä ihmeen MÖRKÖ se pienryhmä on?

Eli puheterapeutti sanoi, että pärjäisi normaalissakin, mut pelkää että jää kiltteytensä takiajalkoihin.



Lisäksi siellä erityisryhmässä on autistisia ja meidän lapsi taas tarvitsisi enemmän tukea sosiaalisiin kontakteihinkin.



Lisäksi hirvittää sekin, että nyt olisi pienryhmässä vuoden ja sit pitäis heittää se 30 oppilaan luokalle.



Jne.

Ensinnäkin, onko tuo erityisryhmä integroitu, eli onko siellä vammattomia lapsia mukana ns tukilapsina? Se usein parantaa tilannetta, tekee ryhmästä tavallisen ryhmän oloisen.



Toiseksi, autistit todellakin tarvitsevat toisenlaista huomiota kuin pelkät kielelliset vaikeudet. Eikö kunnassanne ole muita ryhmiä?



Voihan lasta tukea muutenkin kuin erityisryhmässä tai avustajan avulla. Vaikkapa antamalla tilaisuuksia ystävystyä ryhmän muiden lasten kanssa myös vapaa-ajalla. Tai etsimällä jokin sopiva harrastus (uinti? muu liikunta? muskari?), joka antaa sekä tilaisuuksia kehittyä jossain taidossa että sosiaalisia valmiuksia että myös itseluottamusta. Tai jos lapsi on kiinnostunut kielistä, kuten kirjoitit, anna tilaisuuksia käyttää kieltä tai oppia lukemaan sitä. Ei kaikki kehitys ole terapian tai tietoisen opetuksen tulosta, ihan tavallinen rikas ympäristökin voi antaa paljon.



Toisaalta: Jos lapsellasi ei olisi mitään viivästymiä, miten silloin suhtautuisit hänen sijoittamiseensa integroituun erityisryhmään tukilapseksi? Jos mietit tätä ja tulet tulokseen, ettet sinne häntä haluaisi, silloin kyse saattaa olla " vain" omista ennakkoluuloistasi.

MuuMyy:

Voihan lasta tukea muutenkin kuin erityisryhmässä tai avustajan avulla. Vaikkapa antamalla tilaisuuksia ystävystyä ryhmän muiden lasten kanssa myös vapaa-ajalla. Tai etsimällä jokin sopiva harrastus (uinti? muu liikunta? muskari?), joka antaa sekä tilaisuuksia kehittyä jossain taidossa että sosiaalisia valmiuksia että myös itseluottamusta. Tai jos lapsi on kiinnostunut kielistä, kuten kirjoitit, anna tilaisuuksia käyttää kieltä tai oppia lukemaan sitä. Ei kaikki kehitys ole terapian tai tietoisen opetuksen tulosta, ihan tavallinen rikas ympäristökin voi antaa paljon.

Kunnassa ei oo tarjota muita vaihtoehtoja. Jos saisimme lapsen tuohon kilometrin päässä olevan erityisryhmään, niin emme edes punnitsisi asiaa. Tyttö menisi sinne siis. Matka (7km) tuottaa meille hankaluuksia, kun toinen lapsi on puolipäivähoidossa eri päiväkodissa, mulla mahis kuljettaa vain bussilla ja lisäksi opiskelen vauva kainalossa ensi syksynä.

Tyttö käykin tanssikoulussa ja ponikoulussa. Niissä sujuukin asiat ihan hyvin. Eikä hän mikään täysin tumpelo ole kavereidenkaan kanssa, mutta ujo ja syrjään vetäytyvämpi.

Voiko siis todella saada eskariinkin avustajan? Meille on vastailtu nyt vaan, että eskariin ei voi saada, mutta en oikein ole löytänyt mitään mistä saisin varman tiedon. :/ Tuo normaalieskari johon hän menisi olisi siis koulunyhteydessä jossa on koulunkäyntiavustajia ekalla ja tokallakin luokalla. Eikö tosiaan ole mahdollista saada minkäänlaista avustajaa eskariin?

Totta kai VOI saada eskariinkin avustajan, jos tarve todetaan tarpeeksi suureksi. Pelkään vain, että pelkkä syrjäänvetäytyvyys ja kielellinen viiveisyys eivät monissakaan kunnissa riitä syiksi.



Minä varmaan kallistuisin siihen tavalliseen eskariin koulun yhteydessä, jos olisin sinun tilanteessasi. Tytöllä on harrastuksia ja osaat varmaan muutenkin tukea häntä. Jos viivettä on jollain kielen alueella, etsi keinoja käyttää vahvuuksia hyväksi. Tykkääkö tyttö tarinoista? Lue paljon, niin kuullun ymmärtäminen kehittyy mukana. Onko tytön visuaalinen hahmotus hyvä? Opeta lukemaan. Tykkääkö peleistä? Pelatkaa koko perheen voimin. Tykkäkö keskittyä näpertelyyn? Anna matikantaitoja kehittäviä tehtäviä (kun matikka usein on myös jäljessä jos on kielellisiä vaikeuksia, ja tämä voi olla vaikeampi korjata kuin itse kielen vaikeus).



Minusta on myös ehdotonta, että pikkusisarukset pääsevät samaan paikkaan, tai helpon matkan päähän. Varsinkaan sellaisiin ratkaisuihin ei tarvitse tyytyä, jotka olisivat teille selvästi vaikeampia arjen kannalta verrattuna siihen, jos lapsi ei olisi lainkaan erityislapsi. En ihan saanut selvää, onko se erityisryhmä 1km päässä vain 7km päässä. Onko se lähellä, mutta koulu-eskari kaukana, vai toisin päin?



Ei tuo kuitenkaan ole helppo valinta, sen myönnän. Etukäteen ei voi tietää, mikä loppujen lopuksi on paras ratkaisu. Usein ei jälkikäteenkään tiedä, koska toinen vaihtoehto jää kuitenkin kokeilematta...

MuuMyy:

Minä varmaan kallistuisin siihen tavalliseen eskariin koulun yhteydessä, jos olisin sinun tilanteessasi. Tytöllä on harrastuksia ja osaat varmaan muutenkin tukea häntä. Jos viivettä on jollain kielen alueella, etsi keinoja käyttää vahvuuksia hyväksi. Tykkääkö tyttö tarinoista? Lue paljon, niin kuullun ymmärtäminen kehittyy mukana. Onko tytön visuaalinen hahmotus hyvä? Opeta lukemaan. Tykkääkö peleistä? Pelatkaa koko perheen voimin. Tykkäkö keskittyä näpertelyyn? Anna matikantaitoja kehittäviä tehtäviä (kun matikka usein on myös jäljessä jos on kielellisiä vaikeuksia, ja tämä voi olla vaikeampi korjata kuin itse kielen vaikeus).

Minusta on myös ehdotonta, että pikkusisarukset pääsevät samaan paikkaan, tai helpon matkan päähän. Varsinkaan sellaisiin ratkaisuihin ei tarvitse tyytyä, jotka olisivat teille selvästi vaikeampia arjen kannalta verrattuna siihen, jos lapsi ei olisi lainkaan erityislapsi. En ihan saanut selvää, onko se erityisryhmä 1km päässä vain 7km päässä. Onko se lähellä, mutta koulu-eskari kaukana, vai toisin päin?

Sain juuri tuolta " normaali" eskarista vastauksen erityisopettajalta, että erityisopetusta voi sielläkin sisällyttää viikkoon 1-2h, joista toinen olisi puheopetusta. Toivottavasti en mee ihan hakoteille tai laiskuuttani näin ajattele, mutta kuulostaa riittävältä meidän tytölle jolla viiveet ei pahoja. Lisäksi sanoivat, että koulunkäyntiavustajan voi ryhmään saada, jos ensi vuonna on iso ryhmä.

Erityisryhmä olisi siis ollut 7km:n päässä. Se päiväkoti missä lapset nyt on ja missä toinen jatkaa on 1km:n päässä kotoa. Esikoulu normaaliryhmässä on lähellä tätä nykyistä päiväkotia. Eli siis vain tuo erityisryhmä on matkallisesti ihan liian kaukana.

Silti syyllisyys miettii taustalla koko ajan, että mihin kaikkeen pitäis saada meidän arkea venytettyä. Meistä aikuisistahan ne joustot arjen sujuvuudessa lähtee, mutta kun se tässä tapauksessa vaikuttaa jo sisaruksienkin arjen sujumiseen, niin melko hankalalta erityisryhmään vieminen vaikuttaa. (Tytön ongelmiin nähden?)

Mikä ihmeen pakko se päätös tulevasta koulumuodosta on tehdä nytten? Meillä on eletty tasan tarkaan pojan ehdoilla eikä sen mukaan että olisi pitänyt olla ennustaja eukko.



Jos lapsi menee eskariin pärjää siellä niin mahdotonta ei ole esim perheneuvolassa selvittää vielä ensi keväänä lapsen koulukypsyyttä.



Ihan yhtä lailla vaikka lapselle tulisi minkälaisisi järjestelyjä (11 vuotinen oppivelvollisuus jne) niin yhtä lailla esikouluvuosi voidaan laskea takautuvasti " erillailla" kuin taviksilla.



Ainakin meiidän kunnassa on ymmärretty se että mennään lapsen ehdoilla. Mm koulukuljetus päätettiin vasta aivan kevätlukukauden lopussa ja silloinkin ehdollisena. Jos itsenäinen kulkeminen ei onnistu lapsi palaa koulukuljetukseen.



Josta on hyvä muistaa se että vaikka matka olisi kuinka lyhyt jos kouluikäinen ei kykene koulumatkaa kulkemaan itsenäisesti on hän oikeutettu kolukuljetukseen matkan pituudesta riippumatta. Meillä matkaa 300 metriä silit en olen pitänyt pienempien sisarusten edusta kiinni enkä ole alkanut kouluikäisen kuljettamiseen aamua iltaa pienempien sisarusten kanssa.

juksu:

Mikä ihmeen pakko se päätös tulevasta koulumuodosta on tehdä nytten?

Ihan uteliaisuuttani kysyn, mistä tuo koulumuotojuttu tähän putkahti? Eikös kaikki ole puhuneet vain eskarista koko tämän viestiketjun ajan? No, yhtenä Mörkönä oli se, että voi joutua pienryhmäeskarin jälkeen silti isolle luokalle... mutta muuta?

Kun nyt kerran aloitit tuon mielenkiintoisen aiheen, jatketaan siitä :-). Tämän ketjun tapauksessa ei toki ole tarvis tehdä päätöksiä vielä nyt. Tiedän silti tapauksia, joissa on hyvä tehdä rankasti valmisteluja jo paljon ennen eskari-ikää, vaikkei itse päätöstä tehtäisikään. Ainakin jos haluaa jotakin muuta kuin mitä kunnassa yleensä sentyyppisille lapsille tarjotaan, on jopa harkittava muuttoa, tai ainakin etsittävä asialle myönteisiä ihmisä kunnan puolelta.

ap puhuu sekä eskarista että koulusta. Miettii miten vuodenpäästä kouluun. Missä eskari käydään ja miten se vaikttaa kouluvalintoihin.



Eskareitakin on kahden laisia niitä joita järjestetään päiväkodin yhteydessä ja niitä jotka järjestetään koulussa. Jotekin ap kertomasta saa sen kuvan että nyt tehtävät päätökset ovat suoraa pohjana ensivuoden päätöksille.



Ainakin itse ymmärrän (voin toki ymmärtää väärin) että on menossa kaksi asiaa toinen on esikoulu ja toinen on mahdollinen eritysopetus tai pienryhmä.



Haetaanko ap nyt suostumusta tässä vaiheessa erityisopetuspäätökseen? Minusta on aikaista sanoa sitä nyt kun esikouluvuosi on vielä edessä?

juksu:

ap puhuu sekä eskarista että koulusta. Miettii miten vuodenpäästä kouluun. Missä eskari käydään ja miten se vaikttaa kouluvalintoihin.

Haetaanko ap nyt suostumusta tässä vaiheessa erityisopetuspäätökseen? Minusta on aikaista sanoa sitä nyt kun esikouluvuosi on vielä edessä?

No esikoulusta tietääkseni olen koko ajan puhunut. En tiedä olenko sekavasti puhunut siitä, että esiopetus siis tapahtuu koulun yhteydessä ja siitä tämä käsitys syntynyt. Tietty olen miettinyt sitäkin, että jos nyt esiopetukseen pienryhmässä, niin miten suhtautuu siihen, että meneekin normaalille luokalle sitten kouluun. Se kuuluu mun mielestä tähän vaiheeseen miettiä, kun kyseessä lapsi jolla ei mitään selkeetä viivästymää ole, vaan ikätasonsa alarajalla kielellinen kehitys.

Jotenkin oleva saanut vastauksistasi muutenkin hieman ynseän sävyn, en tiedä olenko jotenkin loukannut kirjoituksellani sinua? Tiedän, että jutut voi olla sekavia, kun oon tästä niin stressaantunu tällä hetkellä ja meille on annettu 4vrk aikaa päättää tämä asia. Koskaan aiemmin ei ees esitetty tätä mahdollisuutta, joten ei olla aiemmin ehditty ottaa selvää siitä millaisia nuo erityiseskariryhmät on jne. Eikä edes sitä, että millaisia vaikutuksia terapioilla on jne.

Meillä oli vuosi sitten sama tilanne kuin teillä. %-vuotias, jolla kielellisen kehityksen viivästymä ( jostakin tuo tulkinta silloin tuli -silloin ei vielä tutkimuksia). Meillä ei ollut mahdollisuutta laittaa lasta mihinkään erityisryhmään, vaan hänet oli laitettava tavalliseen eskariin. No, kulunut vuosi on osoittautunut huonoksi. Ryhmässä on avustaja muun henkilökunnan lisäksi, mutta avustajan aika menee kaikkien lasten auttamiseen ( 20 lasta ) Lapsemme ei saa riittävää ohjausta ja hänelläkin ongelmat ovat käsitteiden ja kuullun ymmärtämisessä ( eli ohjeiden ymmärtämisessä). Huono itsetunto on jo alullaan...

Uskon, että lapsen kehitys olisi ollut paljon nopeampaa jos hän olisi voinut olla tuetussa esiopetuksessa. Nyt olemme tehneet vaikean, mutta harkitun päätöksen laittaa hänet erityiskouluun, että hän todellakin saisi olla pienemmässä ryhmässä ja kannustavaa sekä hänelle räätälöityä opetusta. lapsemme on rauhallinen ja jos hän menisi 25 - 27 lapsen ekaluokkaan jäisi hänen vaikeutensa takuulla huomaamatta ( toinen vaihtoehtomme olisi ollut tavallinen luokka josta erityisopetusta tarvittaessa koululla erityisopettajan luona).

Me olisimme siis laittaneet lapsemme tuettuun esiopetukseen ( erityisryhmään) jos meillä se mahdollisuus olisi ollut. Mitä aikaisemmin ongelmiin pureudutaan sitä paremmin kuntoutumista tapahtuu - jopa sinne tavalliseen opetusryhmään asti.

ynseytenäkin pitää että että vuosien saatossa on kyynistynyt tässä taistelussa.



Eli tiedän että kunnat eivät aina ajattele lapsen etua ja taas toisaalta vanhemmat ovat jossain määrin sokeita lapsen ongelmille. ( Ja myönnän olevani sitä itsekkin)



Meidän lasten luokalla on ihan liian montaa lasta joiden kohdalla olisi pitänyt miettiä paljon paljon aikaisemmin ratkaisuja. Siitä että lapset ovat tavallisilla luokilla ilman asianmukaista kuntoutusta ja avustajaa ja " terrorisoi" koko luokkaa. Tämä ei ole yhden ja eikä kahden luokan ongelma vaan koko koululaitoksen. Ja jos erityislaspi vie opettajan ajan niin tavikse jäävät siitä paitsi. SEKÄÄN EI OLE REILUA.



Ja taas toisaalta en tiedä yhtään lasta joka olisi laitettu varsinaisessa koulussa turhaan pienryhmään. On ne sen verran vähälukuisia paikkoja että ne täyttyvät ihan varmasti tarpeesta.



Eli myönnä olevani kyyninen mikä taas ei ole ynseyttä vaan tapa suojella iseään turhilta toiveilta.



Tiedän tiedon tasolle ettei

- kunnan noudata lakia erityisoppilaiden suhteen

- kunnan rikkovat lakia tietoisesti ja etuudet tuppaavat saamaan ne jotka tietävät että ne lain mukaan kuuluu

- toisaalta lasten lainminlyönti yleensäkään ei ole niinä harvinaista kun annetaan ymmärtää

- eikä eritysilasten vanhemmille anneta aina riittävästi tukea. Vaan voi olla niin että vanhempi on monialan terapeutti jolla oikeasti ei jää kuntoutuksen jälkeen voimavaroja oikeaan vanhemmuuteen.

- jotkut vanhemmat kieltävät lapsen ongelmat ja siirtävät ne yhteiskunnan syyksi. Kun yhteiskunta ei osaa opettaa ja kasvattaa oikein.

- jne



Niin tai näin erillaisen oppijan kanssa taistelu on vuosittaista ja päivittäistä. Vaikka oppimisvaikes näyttäisi kapea-alaiselta vuosien myötä on hahmottunut se totuus että se mitä minä pidän normaalinan asiana asiana johon oppimisvaikeuden ei pitäisi heijastua huomaan että se tulee mitä moninaisimmissa asioissa eteen. Vaikkapa käsitteiden ymmärtäminen. Mitä vanhemmaksi laspi tulee sitä enemmän hänen pitää ymmärtää käsiteitä. Entä jos hän ei kykene ymmärtämään niitä? Käsitteiden ymmärtämis vaikeus heijastuu joka ikiseen kouluaineeseen....

toistan uudelleen aiemman mielipiteeni, että jos on tarjottu mahdollisuutta erityistukeen ottakaa se ihmeessä vastaan vaikka tulisikin pidempi ajomatka. Tässä on muutkin asiat pelissä kuin arkiaamujen vaivattomuus.



Ap kirjoituksesta ilmeni mielestäni sekin asia että vanhemmille asia on niin uusi vielä ettei lapsen tilanne ole vielä täysin hahmottunut. Itsellänikin oli kauan sellainen kieltovaihe päällä ettei voinut antaa itsensä uskoa että lapsi tarvitsisisi kaiken sen terapian ja tukitoimet mitä eteen tuupattiin " koska onhan pahemminkin vammaisia ja vaikeuksista kärsiviä" Shokki- ja kieltovaiheessa olevan vanhemman on vaikea päättää mikä on lapselle parasta kun ei itse edes ymmärrä asian monimutkaisuutta ja vaikutuksia lapsen tulevaisuuteen.



Erityisryhmä ei ole mikään tulevien tarkkislaisten tai kehitysvammaisten " jämäryhmä" vaan todella kuntouttava ja oikeanlaista tukea antava ryhmä, jonne monet hakevat turhaan mutta eivät pääse. Monen lapsen elämä voisi olla toisenlainen jos olisi saanut riittävää kuntoutusta alle kouluikäisenä. Lapset ovat näissäkin ryhmissä erilaisia, mutta sekin on hyvä asia. Ei samoista vaikeuksista kärsiviä voi eikä kannatakaan laittaa keskenään samaan ryhmään. Eritysryhmien toimintaperiaatteeseen kuuluu aina voimakkaasti integraatio tavislasten ryhmiin tai toiminta ryhmän tukilapsien kanssa.

teillä kaikilla ja lisähuomio, että erityislasten vanhemmista tosiaankin kasvaa leijonaemoja, jotka pitävät lastensa puolia kaikessa.



Tää menee varmaan aika kauas alkuperäisestä aiheesta, mut tuosta kouluasiasta minäkin olisin avautunut.



Tyttäreni luokalla on jonkinlaisen lausunnon saaneita lapsia useampia ja tavislapsia (yht.16) ja opettajan lisäksi avustaja. Tällaisella kokoonpanolla he yrittävät pärjätä ja opettaa lapsia lukemaan ja laskemaan... Tämä ei ole kuitenkaan mikään integroitu ryhmä, vaikka siltä vaikuttaisikin, ope kieltää asian.



Tytär kertoo, ettei luokassa ole koskaan hiljaista, 2 lasta jatkuvasti häiritsevät tuntia ja muiden työskentelyä. Lapseni on oppinut 5-vuotiaana lukemaan ja laskemaan, on myös muutenkin taitava. Tuntuu kurjalta kuulla lapselta, ettei ole oppinut koulussa vielä paljon mitään. Turhautumista alkaa näkyä. Olen kysynyt myös luokan vaihtoa, ei onnistu.



En tiedä kuka heistä on " väärällä" luokalla, erityislapset vai taitava tavis? mutta sen tiedän, että oma erityislapseni ei mene tavalliseen luokkaan, jos/kun ei siellä oikeasti pärjää.

Erityisluokka ainakin aluksi auttaa lasta pääsemään oikealle tielle ja jatkamaan sitten matkaa yhdessä muiden kanssa. Itse olen ajatellut erityislapselleni pidennettyä oppivelvollisuutta erityisryhmässä, mikäli sellainen on saatavilla.



Anteeksi tästä sekavasta avautumisesta ja varmasti meni vielä ihan väärään viestiketjuun, mutta asia keljuttaa.

nykyäänhän kouluissa korosteaan integraatiota ja koulukäyntiavustajia on Hesassa esim. 4,2 h/ viikko luokan käytössä- eli aivan liian vähän...

Tuo 4 tuntia taitaa olla se määrä, minkä luokka saa, jos siellä ei ole erityisopetuspäätöksen saaneita lapsia. Vai onko se tosiaan sama määrä, jos luokassa on vaikka kehitysvammainen tai dysfaatikko mukana? Muissa pk-seudun kunnissa ei ainakaan ole näin huonosti asiat.



Tämä eksyi nyt alkuperäisestä aiheesta kauas. Ehkä kuitenkin niin liippaa alkuperäistä, että näin katsottuna kannattaa saada lapselle niin rankka diagnoosi kuin mahdollista. Siis jos kunta antaa avustajan helpommin; eri asia jos Helsinki todella ei myönnä muuta kuin tuon 4h luokalle kuin luokalle.