" Saako" yh seurustella omaksi ilokseen?
Ollaan kaksin 2v pojan kanssa, etäisääkään ei ole (tai on olemassa, muttei ole meidän kanssa oikein tekemisissä). Nyt olen tavannut miehen, paljon itseäni nuoremman... Tämä mies ei missään nimessä ole valmis sitomaan itseään minkäänlaiseen perhekuvioon, ei vielä pitkään aikaan, ja minun kanssa tuskin ollenkaan. On puhunut, että joskus sitten haluaa oman perheen ihan alusta asti... Meillä on ihanaa yhdessä, mutta... Teenkö väärin lasta kohtaan, jos otan tämän miehen elämääni vain hetkeksi? Mies pitää lapsista, ja mielellään lähtisi mun ja pojan kanssa mukaan touhuihin, mutta isäpuoleksi ei hänestä tosiaan ole. Tavallaan soisin pojan näkevän miehen mallia, tämä mies on kaikin puolin kunnollinen ja kiltti ihminen. Ja mielelläni pitäisin tämän hyvän itselläni, niin kauan kuin mahdollista. Mitä mieltä? Kärsisikö lapsi, jos mies on mukana " ystävänä" , jonain päivänä kuitenkin ehkä kadoten kuvioista? Lapseni etu menee ilman muuta etusijalle, hän on kuitenkin se kaikista tärkein mies mun elämässä :)
Kommentit (2)
tietysti voit ottaa sen tyypin kuvioihin! entä jos se oikeesti olisikin kaveri? sellasia tuttujahan nyt on kaikilla jotka kuuluu hetken aikaa elämään ja katoaa taas. Itse synnytin 2003 pojan ja silloin elämässäni oli pitkän aikaa oikeasti kaveri mies joka auttoi kaikessa ja majailikin jonkun aikaa meillä, muutti pojan ollessa 1 vuotias ulkomaille, eikä olla nähty sen jälkeen, tulee nyt kesällä ehkä käymään. Miten se voisi olla vaarallista lapselle. Siis jos olette sen verran asiallisia ettette sitten pussaile lapsen edessä jne. Vaan kerrot että tää on äitin kaveri. Kaikillahan nyt tuttuja ja kavereita on. Hyvä idea sekin että saa vähän miehen mallia, lapsi saa tosta jutusta ei häviä mitään. Kunhan vaan pitää huolta ettei näitä " kavereita" tule joka kuukaus uusia.
ja jos mies on kiltti ja ystävällinen ja äiti hänen seurassaan onnellinen, niin siitä jää lapselle hyvä muisto. Siis jos alusta asti esittelet miehen kaverina ettekä yritäkään mitään " isäpuoli" -kuvioita eikä mies siten myöskään edes yritä ottaa lapsesta vastuuta tai sovittautua vanhemman rooliin tmv.
Kyllähän lapsen elämässä on vaihtuvia mukavia ihmisiä, joihin hän kiintyy, mutta voi hyväksyä, ettei heitä myöhemmin tapaa.. Esim. päiväkodin henkilökunta, tarha- ja myöhemmin koulukaverit vaihtuvat, vanhemmalla/vanhemmilla voi olla ystäviä, joita nähdään jossain elämänvaiheessa enemmän ja toisessa vähemmän, jotkut näkevät isovanhempia kuukausitolkulla kesäisin ja talvisin ei juuri koskaan.. jne. Ei se junnu siitä traumatisoidu. Vaan siitä, jos kokee, että mies on kohdellut häntä tai sinua jotenkin väärin.