Osaavatko nykyopettajat pitää kuria luokissa? Millaisia kokemuksia

kun ihanat lapset ovat nykyään liian... tiedät kyllä mistä.

curling-mammojen beserwisser-lapsille eivät lain suomat kurinpitokeinot riitä.

vaan lasten kotikasvatuksesta. Mitään auktoriteetin kunnioitusta saatika sitten pelkoa ei tarvita, jos on käsitys siitä, miten missäkin tilanteessa/paikassa käyttäydytään.

T: opettajan vaimo joka on vierestä seurannut kuinka vanhemmat valittavat kun eivät saa lapsiaan kouluun. Ehdotinkin miehelleni, että sun tehtävähän se on varmaan käydä ennen työpäivää keräilemässä näit murkkuja kodeistaan... ;)

Joillakin luokilla on muutama tyyppi, joita ei saa ns. kuriin millään. Samat teinit hilluu toistenkin opettajien tunneilla. Yleisesti ottaen homma on siis hallussa eikä esim. koetilanteissa kukaan häiritse pahemmin.

Tulee väkisinkin mieleen, että vanhemmilla on sitten suuret odotukset, että opet vois puuttua kiusaamiseen. Miten kiusaamiseen voi lähtökohtaisesti puuttua sellainen henkilö, jolle ei suoda auktoriteettiasemaa?



Eli opettajaa ei tarvitse kuunnella mutta kiusaamisen hän tietysti kyllä saa kuitenkin aisoihin?



t: sivullinen pohtija

varsinkaan yläasteella



Ne, joita ei ole kotona kasvatettu, elävät ihan pellossa

Ei kyse ole useinkaan yksilöistä. Useimmat ovat ihan hyvin kasvatettuja, normaaleja murkkuikäisiä. Mutta kun nykyään yhä useammassa luokassa on niitä erityisoppilaita sujautettuina normaaliluokkaan, päälle yksi huonosti kasvatettu ja yksi sijoitettu, niin soppa on valmis. Se huonosti kasvatettu saa sen sijoitetun käyttäytymään myös huonosti ja arvaamattomasti, näiden esimerkki saa muutamat rajojaan kokeilevat murkut reagoimaan ja lopulta ne erityisoppilaat diagnooseineen eivät kykene keskittymään, käyvät levottomiksi ja sujahtavat mukaan soppaan. Tällaisen luokan rauhtoittaminen, motivointi ja opettaminen on niin työlästä, että ihan jokainen tunti ei vain voi mennä nappiin.



Itselläni oli juuri tällainen luokka viimeisenä torstain tuntina ja huh huh, vaikka tunti oli huolella mietitty. Onneksi ne ihan tavalliset oppilaat siellä oppivat, ne helposti mukaan menevät murkkuikäiset onnistuivat hillitsemään itsensä ja ainoat todella haastavat olivat tämä huonosti käyttäytyvä ja sijoitettu. Kumpaankaan en saanut mitään otetta.



En ole mikään tuore opettaja, ja kuria olen osannut pitää aina. Nyt vain tuntuu, että sen pitäminen on yhä työläämpää ja että viime aikoina on tullut vastaan oppilaita, joiden edessä on aika avuton. Miten kasvatat ja opetat, kun kotoa nauretaan, jos ilmoitan, että oppilas on sotkenut tussilla pulpettia ja seinää, syytetään opettajaa nipoksi, jos tämä vaatii päällysvaatteet naulakkoon, isketään luuri korvaan, kun tiedotan, että oppilas on heittänyt paperiroskia lattialle ja piilottanut saksia ja liimaputkiloita pattereiden taakse ja raivotaan ja kysytään "mitä sä sille teit ensin", kun kerron, että oppilas on kutsunut minua v**** huoraksi? Kyllä, puhuttelen oppilaan, annan joskus jälki-istuntoakin ja pidän huolen, että toiste ei minun tunnillani noin käyttäydy, mutta kun vanhempien käytös tukee lapsen huonoa käytöstä, ei ole mitään keinoja saada tästä hyväkäytöksistä. Parhaimmillaan käyttäytyy minun tunneillani siedettävästi ja öykkäröi muiden tunneilla, useimmiten kuitenkin jatkaa rajojen kokeilemista ihan kiusallaankin.



Opetan noin 220 oppilasta, ja näistä 19 pystyvät huorittelemaan opettajaa ihan milloin vain ilman minkäänlaisia seurauksia kotona. Osalla on kotiolot muutenkin vaikeat mutta noin puolilla on kotona se leijonaäiti, joka vääntää lapsensa sanomiset aina opettajan viaksi. Se vanha silmätikkuteoria viskataan silmille ikään kuin se oikeuttaisi sen, että lapsi karjuu, huutaa ja öykkäröi niin luokkatovereilleen kuin opettajalleenkin. Kun lapsi on saatu kiinni lunttaamisesta, väännetään sekin opettajan viaksi. Lapsi ei luntannut, opettaja ja muut oppilaat valehtelevat. Kun lapsi saa toistuvasti häirintämerkintöjä, ovat opettajat vain epäpäteviä eivätkä ymmärrä kurista mitään.



Missä vaiheessa se vastuu lapsen käytöksestä kuuluu sille vanhemmalle? Missä vaiheessa se vanhempi tajuaa, että lasta ei ole ympäröity ilkeillä, epäreiluilla ja valehtelevilla opettajilla ja oppilastovereilla vaan se valehteleva ilkeilijä on se lapsi itse?



Sanon usein oppilaille, että koulussa he edustavat kotiaan ja kotinsa arvoja. Näyttää siltä, että on pakko alkaa tavata sitä myös vanhemmillekin. Kun lapsi öykkäröi koulussa, mitä se kertoo hänen kodistaan. Joko sen, että vanhemmat öykkäröivät kotona ja antavat siihen esimerkin tai sen, että lapsella ei ole mitään rajoja. Opettajien ja muiden oppilaiden vika se ei ole.

Oma poikani on nyt kasilla. TOisia opettajia hän kunnioittaa, toisia ei. Se on aika tavalla kiinni näistä opettajista itsestään ja vanhempi voi tehdä aika vähän opettajan auktoriteetin eteen, jos opettaja itse käyttäytyy naurettavasti, epäoikeudenmukaisesti tai vain sählää.

(mitä se sitten ikinä onkaan?) oppilaan tulee käyttäytyä kunnolla, kunnioittipa tai ei. Tämä on juuri sitä oman lapsen käytöksen puolustelua.

Oma poikani on nyt kasilla. TOisia opettajia hän kunnioittaa, toisia ei. Se on aika tavalla kiinni näistä opettajista itsestään ja vanhempi voi tehdä aika vähän opettajan auktoriteetin eteen, jos opettaja itse käyttäytyy naurettavasti, epäoikeudenmukaisesti tai vain sählää.

(mitä se sitten ikinä onkaan?) oppilaan tulee käyttäytyä kunnolla, kunnioittipa tai ei. Tämä on juuri sitä oman lapsen käytöksen puolustelua.

Oma poikani on nyt kasilla. TOisia opettajia hän kunnioittaa, toisia ei. Se on aika tavalla kiinni näistä opettajista itsestään ja vanhempi voi tehdä aika vähän opettajan auktoriteetin eteen, jos opettaja itse käyttäytyy naurettavasti, epäoikeudenmukaisesti tai vain sählää.

esimerkiksi juuri yläkoulussakin on sellaisia opettajia, että tuntuu että suojatyöpaikassa ovat. Monessa muussa firmassa olisi pantu pihalle ajat sitten. Tämä vain on tabu, josta ei paljon puhuta.

t. yläkoulun opettaja

(mitä se sitten ikinä onkaan?) oppilaan tulee käyttäytyä kunnolla, kunnioittipa tai ei. Tämä on juuri sitä oman lapsen käytöksen puolustelua.

Oma poikani on nyt kasilla. TOisia opettajia hän kunnioittaa, toisia ei. Se on aika tavalla kiinni näistä opettajista itsestään ja vanhempi voi tehdä aika vähän opettajan auktoriteetin eteen, jos opettaja itse käyttäytyy naurettavasti, epäoikeudenmukaisesti tai vain sählää.

juuri näin puolustautuu se leijonavanhempi, joka saa kotiin viestiä, että lapsensa käytös on ala-arvoista.

(mitä se sitten ikinä onkaan?) oppilaan tulee käyttäytyä kunnolla, kunnioittipa tai ei. Tämä on juuri sitä oman lapsen käytöksen puolustelua.

Oma poikani on nyt kasilla. TOisia opettajia hän kunnioittaa, toisia ei. Se on aika tavalla kiinni näistä opettajista itsestään ja vanhempi voi tehdä aika vähän opettajan auktoriteetin eteen, jos opettaja itse käyttäytyy naurettavasti, epäoikeudenmukaisesti tai vain sählää.

juuri näin puolustautuu se leijonavanhempi, joka saa kotiin viestiä, että lapsensa käytös on ala-arvoista.

mutta mua ei kuulkaa rasita se yhtään, ja pääasiassa palaute poikani käytöksestä on erittäin positiivista. Mutta meillä puhutaan kotona ja se poika kertoo itse joistain opettajista ja jotkut niistä kertovat myös itse ómasta toiminnastaan tavalla, jota ei voi kuin ihmetellä. KUn opettaja esimerkiksi ihan as a matter of fact kertoo, miten valehtelee oppilaille arviointikrittereistä, niin eihän sellaista voi kunnioittaa, vaikka opettaja olisi mielestään kuinka ovela. Ja rehellisesti sanottuna, minä EN ole esimerkiksi sitä mieltä,e ttä epäoikeudenmukaisuuteen pitäisi vain tyytyä, koska opettajaa pitää kunnioittaa. Päin vastoin, oikeudenmukaisuutta pitää vaatia, myös oppilaiden. Näinhän työelämässäkin on tehtävä, muuten työpaikkakiusaaminen jatkuu ikuisesti. Myös asiantuntemusta pitää voida vaatia.

enkä edes halua pitää täydellistä kuria. Haluan huomioida ne häiriköt ihmisinä ja antaa vähän liikkumavaraa. Toki se on riski. Jos kiltit oppilaat päättävät lopettaa kiltteytensä siksi kun muutkin saavat möykätä, niin sitten on soppa valmis.

Mutta hyvässä tapauksessa taas ne häiriköt innostuvat opiskelusta ja alkavat jopa ylläpitää työrauhaa.



Jos minulla on vaikkapa 13 luokkaa, niin 1-2 katastrofiluokkaa sinne usein sattuu, sitten löytyy ehkä noin 5 sellaista, joissa helposti pelleily menee yli, mutta joihin saa tarvittaessa työrauhankin, silloin kun jaksan sen järjestää. Loput luokat on lähes itsekseen ok. Muutamalle tyypille siellä ehkä saa huomautella, mutta ihan hyvässä hengessä.

(mitä se sitten ikinä onkaan?) oppilaan tulee käyttäytyä kunnolla, kunnioittipa tai ei. Tämä on juuri sitä oman lapsen käytöksen puolustelua.

Oma poikani on nyt kasilla. TOisia opettajia hän kunnioittaa, toisia ei. Se on aika tavalla kiinni näistä opettajista itsestään ja vanhempi voi tehdä aika vähän opettajan auktoriteetin eteen, jos opettaja itse käyttäytyy naurettavasti, epäoikeudenmukaisesti tai vain sählää.

esimerkiksi juuri yläkoulussakin on sellaisia opettajia, että tuntuu että suojatyöpaikassa ovat. Monessa muussa firmassa olisi pantu pihalle ajat sitten. Tämä vain on tabu, josta ei paljon puhuta.

t. yläkoulun opettaja

Minun lapseni eivät tule koskaan huorittelemaan yhtäkään opettajaa. He eivät saa riehua, sylkeä, potkia mitään tai ketään. Kyllä minulla on iso valta omien lasteni käytökseen myös koulussa. Ei sen lapsen tarvitse kunnioittaa sitä opettajaa, ei tarvitse pitääkään ja juu, saa jopa valittaa, että opettaja on epäreilu ja pitää häntä silmätikkuna, mutta kaikista näistä asioista huolimatta minun lapseni kohtelee toista ihmistä ystävällisesti, ei haistattele, ei töni, ei riko mitään, ei sotke mitään, ei raivoa eikä huuda. Jos näin tapahtuu, mitkään selitykset eivät riitä. Ei edes se kuuluisa "kyllä ne muutkin mutta vain mua syytettiin".

Hyvä käytös opitaan kotona. Se on vanhempien vastuulla.

enkä edes halua pitää täydellistä kuria. Haluan huomioida ne häiriköt ihmisinä ja antaa vähän liikkumavaraa. Toki se on riski. Jos kiltit oppilaat päättävät lopettaa kiltteytensä siksi kun muutkin saavat möykätä, niin sitten on soppa valmis.

Mutta hyvässä tapauksessa taas ne häiriköt innostuvat opiskelusta ja alkavat jopa ylläpitää työrauhaa.

Jos minulla on vaikkapa 13 luokkaa, niin 1-2 katastrofiluokkaa sinne usein sattuu, sitten löytyy ehkä noin 5 sellaista, joissa helposti pelleily menee yli, mutta joihin saa tarvittaessa työrauhankin, silloin kun jaksan sen järjestää. Loput luokat on lähes itsekseen ok. Muutamalle tyypille siellä ehkä saa huomautella, mutta ihan hyvässä hengessä.

Työn iloa sinullekin, toivottaa toinen yläkoulun ope!

(mitä se sitten ikinä onkaan?) oppilaan tulee käyttäytyä kunnolla, kunnioittipa tai ei. Tämä on juuri sitä oman lapsen käytöksen puolustelua.

Oma poikani on nyt kasilla. TOisia opettajia hän kunnioittaa, toisia ei. Se on aika tavalla kiinni näistä opettajista itsestään ja vanhempi voi tehdä aika vähän opettajan auktoriteetin eteen, jos opettaja itse käyttäytyy naurettavasti, epäoikeudenmukaisesti tai vain sählää.

juuri näin puolustautuu se leijonavanhempi, joka saa kotiin viestiä, että lapsensa käytös on ala-arvoista.

mutta mua ei kuulkaa rasita se yhtään, ja pääasiassa palaute poikani käytöksestä on erittäin positiivista. Mutta meillä puhutaan kotona ja se poika kertoo itse joistain opettajista ja jotkut niistä kertovat myös itse ómasta toiminnastaan tavalla, jota ei voi kuin ihmetellä. KUn opettaja esimerkiksi ihan as a matter of fact kertoo, miten valehtelee oppilaille arviointikrittereistä, niin eihän sellaista voi kunnioittaa, vaikka opettaja olisi mielestään kuinka ovela. Ja rehellisesti sanottuna, minä EN ole esimerkiksi sitä mieltä,e ttä epäoikeudenmukaisuuteen pitäisi vain tyytyä, koska opettajaa pitää kunnioittaa. Päin vastoin, oikeudenmukaisuutta pitää vaatia, myös oppilaiden. Näinhän työelämässäkin on tehtävä, muuten työpaikkakiusaaminen jatkuu ikuisesti. Myös asiantuntemusta pitää voida vaatia.

Onko useitakin tällaisia opettajia? Etkö vanhempana puutu tähän mitenkään? Esim. kysy opettajalta asiaa tai kerro rehtorille?

Olet juuri sellainen vanhempi,jota kammoan. Uskot lastasi ja annat hänen käyttäytyä miten käyttäytyy, koska " se opettaja kerjää sitä". Lapsesi oppii huijaamaan ja valehtelemaan. Hän ei jää kiinni, koska tietää, miten saada sinut uskomaan asiat hänelle itselleen edullisesti. Niin kauan kun et selvitä asioita vaan annat "epäreilujen opettajien" toimia miten lystäävät, ei lapsesikaan voi jäädä kiinni. Sopii varmaan sinullekin.

Jossain vaiheessa se palaute lapsestasi ei olekaan enää pääasiassa positiivista. Mitä silloin uskot? Opettajat ovat isossa salaliitossa lastasi vastaan?

Meillä kolmesta varoituksesta kasvatuskeskustelu, sitten koulusta eroitus kahdeksi viikoksi. Sen jälkeen lähtee lastensuojelu perheisiin asialle. Poliisitkin on otettu käyttöön. Opetusrauha on kummasti parantunut kun on rehrori, joka antaa keinot opettajille.

Ei kyse ole useinkaan yksilöistä. Useimmat ovat ihan hyvin kasvatettuja, normaaleja murkkuikäisiä. Mutta kun nykyään yhä useammassa luokassa on niitä erityisoppilaita sujautettuina normaaliluokkaan, päälle yksi huonosti kasvatettu ja yksi sijoitettu, niin soppa on valmis. Se huonosti kasvatettu saa sen sijoitetun käyttäytymään myös huonosti ja arvaamattomasti, näiden esimerkki saa muutamat rajojaan kokeilevat murkut reagoimaan ja lopulta ne erityisoppilaat diagnooseineen eivät kykene keskittymään, käyvät levottomiksi ja sujahtavat mukaan soppaan. Tällaisen luokan rauhtoittaminen, motivointi ja opettaminen on niin työlästä, että ihan jokainen tunti ei vain voi mennä nappiin. Itselläni oli juuri tällainen luokka viimeisenä torstain tuntina ja huh huh, vaikka tunti oli huolella mietitty. Onneksi ne ihan tavalliset oppilaat siellä oppivat, ne helposti mukaan menevät murkkuikäiset onnistuivat hillitsemään itsensä ja ainoat todella haastavat olivat tämä huonosti käyttäytyvä ja sijoitettu. Kumpaankaan en saanut mitään otetta. En ole mikään tuore opettaja, ja kuria olen osannut pitää aina. Nyt vain tuntuu, että sen pitäminen on yhä työläämpää ja että viime aikoina on tullut vastaan oppilaita, joiden edessä on aika avuton. Miten kasvatat ja opetat, kun kotoa nauretaan, jos ilmoitan, että oppilas on sotkenut tussilla pulpettia ja seinää, syytetään opettajaa nipoksi, jos tämä vaatii päällysvaatteet naulakkoon, isketään luuri korvaan, kun tiedotan, että oppilas on heittänyt paperiroskia lattialle ja piilottanut saksia ja liimaputkiloita pattereiden taakse ja raivotaan ja kysytään "mitä sä sille teit ensin", kun kerron, että oppilas on kutsunut minua v**** huoraksi? Kyllä, puhuttelen oppilaan, annan joskus jälki-istuntoakin ja pidän huolen, että toiste ei minun tunnillani noin käyttäydy, mutta kun vanhempien käytös tukee lapsen huonoa käytöstä, ei ole mitään keinoja saada tästä hyväkäytöksistä. Parhaimmillaan käyttäytyy minun tunneillani siedettävästi ja öykkäröi muiden tunneilla, useimmiten kuitenkin jatkaa rajojen kokeilemista ihan kiusallaankin. Opetan noin 220 oppilasta, ja näistä 19 pystyvät huorittelemaan opettajaa ihan milloin vain ilman minkäänlaisia seurauksia kotona. Osalla on kotiolot muutenkin vaikeat mutta noin puolilla on kotona se leijonaäiti, joka vääntää lapsensa sanomiset aina opettajan viaksi. Se vanha silmätikkuteoria viskataan silmille ikään kuin se oikeuttaisi sen, että lapsi karjuu, huutaa ja öykkäröi niin luokkatovereilleen kuin opettajalleenkin. Kun lapsi on saatu kiinni lunttaamisesta, väännetään sekin opettajan viaksi. Lapsi ei luntannut, opettaja ja muut oppilaat valehtelevat. Kun lapsi saa toistuvasti häirintämerkintöjä, ovat opettajat vain epäpäteviä eivätkä ymmärrä kurista mitään. Missä vaiheessa se vastuu lapsen käytöksestä kuuluu sille vanhemmalle? Missä vaiheessa se vanhempi tajuaa, että lasta ei ole ympäröity ilkeillä, epäreiluilla ja valehtelevilla opettajilla ja oppilastovereilla vaan se valehteleva ilkeilijä on se lapsi itse? Sanon usein oppilaille, että koulussa he edustavat kotiaan ja kotinsa arvoja. Näyttää siltä, että on pakko alkaa tavata sitä myös vanhemmillekin. Kun lapsi öykkäröi koulussa, mitä se kertoo hänen kodistaan. Joko sen, että vanhemmat öykkäröivät kotona ja antavat siihen esimerkin tai sen, että lapsella ei ole mitään rajoja. Opettajien ja muiden oppilaiden vika se ei ole.

erottaminen ole aika kaksipiippuinen juttu? Siis eikä nimenomaan kunta/koulu ole velvollinen järjestämään sen opetuksen erottamisajaksi?



Siis hyvä, että oikeasti on keinoja, mutta ihan kipeetä, että nykyään pitää mennä näin järeisiin toimenpiteisiin! :O

Suojatyöpaikassa, joo... Tähän ammattiin olen kouluttautunut, eikä ammattitaidollani kovin montaa muuta hommaa voi tehdä. Uskokaa pois, etsin ja yritän kyllä, sillä en enää haluaisi olla oppilaiden sylkykuppina. Mutta kun lainat pitää minunkin maksaa, niin kotiinkaan ei voi jäädä.



Arvot opitaan kotona ja voin sanoa, että vaikka olen pitänyt itseäni vahvana ihmisenä ja auktoriteetin omaavana, niin seitsemän vuotta yläkoulussa on kuluttanut minut loppuun. Kun tunnista ja vuodesta toiseen et saa tehdä sitä mitä haluaisit ja mihin olet opiskellut (=opettaa), vaan joudut taistelemaan yksinkertaisimmistakin käytösasioista ja vanhemmat vielä soittelee perään, että miksi sanoit meidän kultamussukalle noin ja pitikö sinun nyt näin pienestä antaa häiriömerkintä.



Keinoja ei ole. Kolmesta häiriömerkinnästä joutuu puhutteluun, mutta kun rehtorina on ymmärtäväinen lapatossu, niin oppilaat ihan avoimesti nauraa niille puhutteluille. Olen todella kateellinen sinulle, joka kerroit koulussanne käytettävän erottamista kurinpitokeinona. Noin minäkin haluaisin, mutta kun ei...



Ihmisiä me opettajatkin vain olemme...