Osaavatko nykyopettajat pitää kuria luokissa? Millaisia kokemuksia

Arvot opitaan kotona ja voin sanoa, että vaikka olen pitänyt itseäni vahvana ihmisenä ja auktoriteetin omaavana, niin seitsemän vuotta yläkoulussa on kuluttanut minut loppuun. Kun tunnista ja vuodesta toiseen et saa tehdä sitä mitä haluaisit ja mihin olet opiskellut (=opettaa), vaan joudut taistelemaan yksinkertaisimmistakin käytösasioista ja vanhemmat vielä soittelee perään, että miksi sanoit meidän kultamussukalle noin ja pitikö sinun nyt näin pienestä antaa häiriömerkintä.

Keinoja ei ole. Kolmesta häiriömerkinnästä joutuu puhutteluun, mutta kun rehtorina on ymmärtäväinen lapatossu, niin oppilaat ihan avoimesti nauraa niille puhutteluille. Olen todella kateellinen sinulle, joka kerroit koulussanne käytettävän erottamista kurinpitokeinona. Noin minäkin haluaisin, mutta kun ei...

Ihmisiä me opettajatkin vain olemme...

Näin on, ettei meillä opettajilla ole enää keinoja hallita luokkaa. Ei saa poistaa luokasta, kun ei ole sitä vastaanottajaa jossakin muualla, kun luokassa on 17 samanlaista häirikköä, ei voi jokaisen vieressä erikseen istua.

Sanoi itse, ettei sillä ole koskaan ollut kurinpito-ongelmia. Alusta asti tuo esiin käyttäytymissäännöt, ja sitten voi ottaa rennommin. Työrauha pysyy, mutta ei tartte huutaa tai pitää jöötä. Jotenkin mieheni on sellainen, että se olettaa häntä toteltavan ja lapset tottelee:-)

vaan lasten kotikasvatuksesta. Mitään auktoriteetin kunnioitusta saatika sitten pelkoa ei tarvita, jos on käsitys siitä, miten missäkin tilanteessa/paikassa käyttäydytään.

Eivät kaikki. Myös osa vanhemmista käyttäytyy niin, että yhteistyölle ei ole mahdollisuuksia.



Viime viikolla meni välit poikki erään äidin kanssa, joka sai ns. itkupotkuraivarit siitä, että puutuin hänen tyttärensä tupakointiin koulun pihalla, edellytin stumppaamaan röökin ja kun tyttö ei suostunut, annoin tunnin jälki-istuntoa.



Äidin mielestä olin toiminut väärin, kun en antanut polttaa vähiä savukkeita loppuun ja antanut vielä rangaistuksenkin. En kuulemma ymmärrä nuoria enkä ole kuulemma varmaan koskaan viettänyt normaalia nuoren elämää kaljoitellen ja tupakoiden.



Äidin asenne heijastuu nyt tyttären ja hänen kavereidensakin käytöksessä. Yritän olla kuitenkin jämpti luotettava ope.



Huoh. Sori meni vhän ohi topicin, mutta asia vaivaa nyt viikonloppunakin.

hah hah... :D Mee itse kokeileen, saatko kuria, kun sulla ei ole mitään keinoja siihen. Jälki-istuntokin pitää suurin piirtein hyväksyttää vanhemmilla, jotka uskoo sanasta sanaan kaiken, mitä kullanmuru väittää.

jo kohta viitisentoista vuotta ja tätä nykyä olen aika kärkäs sanomaan vanhemmillekin suoraan. En todellakaan kaunistele tai ala miellyttämään, ei vaan enää jaksa.

Ja minäkin olen sanonut oppilaille, kuten tuolla joku aiempikin, että he tietyllä tavalla edustavat vanhempiaan ja kotiaan. Ja olen sanonut myös se lasten vanhemmille.



Pahempia kurinpito-ongelmia ei ole ollut, ehkä sitä joskus alussa oli epävarmempi. Välitän kyllä aidosti oppilaista, mutta en kaveeraa ja omasta mielestäni opetukseni on tasokasta ja ehkä jopa vähän vaativaa ja se antaa hyvät valmiudet eteenpäin.



Mutta mulla on kollegoita, jotka eivät ole näin "kovia" ja heidän puolesta harmittaa! He haluaisivat opettaa ainettaan, mutta heiltä puuttuu se jokin karisma tai luonteepiirre.