Miksi yli 40-v. ei saa tehdä lapsia? En ymmärrä

jotka rakastavat ja hoitavat häntä, niin kyllä se on hänen oma häpeänsä, joka hänen on itse työstettävä. On järkyttävää, että täällä aikuiset ihmiset puhuvat asiasta kuin häpeä olisi jotenkin oikeutettua.

ei oikein jaksa enää sitä kouluikää ja murkkuikää jne...

Jos lapsi uskaltaa sanoa, että on raskasta kun pelkää vanhempien kuolemaa ja vanhemmat ei jaksa enää kiinnostua hänestä, se on lapsen vika ja syy kun ei ymmärrä.

Miksi näistä asioista ei saa puhua oikeilla nimillä ja hyväksyä sitä, että ei riitä, että jaksaa vauva-ajan. Se iltatähti haluaisi, että hänestä oltaisiin kiinnostuneita vielä murrosiässäkin.

Ai niin,mutta sehän on iltatähdillä väärä tunne. Heitä syyllistämällä voidaan piilottaa se tosiasia, että 57 vuotias äiti ja 63 vuotias isä ei ehkä enää niin jaksa syventyä murkun maailmaan.

jotka rakastavat ja hoitavat häntä, niin kyllä se on hänen oma häpeänsä, joka hänen on itse työstettävä. On järkyttävää, että täällä aikuiset ihmiset puhuvat asiasta kuin häpeä olisi jotenkin oikeutettua.

ei mitään muuta syytä. tosin luulis siihen ikään mennessä osaavan jo ehkäisyn, mut nahoissaan tuntee sitten kun nahkavekkari huutaa monta kertaa yössä että "MÄENNÄÄÄÄÄÄ MÄENNÄÄÄÄ"

Sain toisen lapseni 43-vuotiaana. Lapsi nukkui ja nukkuu kuin unelma. Imetin toki vuoden, mutta yöllä vain syötiin ja sitten taas nukuttiin, joten en tiedä mistä yövalvomisista puhut.

Ehkä me mummoäidit ollaan niin rentoja, että lapsikin aistii sen...

Ja kyllä se hänelle oli AIVAN liian varhain. Menojalkaa sitten vipattikin tavallista enemmän ja olin mummin, kummin ja ties kenen hoidossa melko usein.

Sama juttu minulla! ja äitini on myöntänyt tämän itsekin kun aikuistuin.

ne lapset saamatta. Ehkäisyä ei vaan ollut saatavilla.

Oli pakko jaksaa halusi, tai ei.

Meidän mummot kuulkaa naureskelee tälläisille. 50 vuotta takaperin lapsia tuli kun tuli, eikä kukaan ihmetellyt.

Tälläistä hölmöyttä miettii vain ihmiset, joilla ei muuta ajateltavaa ole. Kutoisitte vaikka sukkaa, ettekä miettisi äitien ikiä.

Vaikka olen jo 43, niin mummoni sai vielä 2 lasta vanhempana kun minä nyt.

että asian toista puolta ei saa mainita tai siitä ei puhuta.

On niin ihkua saada se rakkauslapsi vielä 42 vuotiaana kun vauvat on niin ihania. Kaikki huokailee, että ei sitä kadu ja kyllä sitä jaksaa.



Mutta ihan oikeasti. Niin isoa päätöstä tehdessä olisi oikeasti hyvä miettiä, jaksaako vielä 15 vuoden päästä ja jaksaako sitten kun lapsi on 18v ja kaipaa vielä huomiota. Ja minkäikäinen mies on. Sekään ei ole ehkä lapselle mukavaa, että isä on 50 vuotta vanhempi kuin lapsi ja ei enää jaksa osallistua.



Voi olla, ettei näin ole. Mutta miksi asiaa ei saisi miettiä. Miksi kaikki niin hehkuttaa sitä mummoäitiyden onnea ja sitä, että jaksaa valvoa vauva-ajan. Oikeasti live-elämässä moni tuttuni, joka on saanut vauvan päälle 40v on sanonut, ettei ole käsittänyt, kuinka väsytti. Ja yksi esimerkki ei jaksanut enää osallistua lapsien kouluun. Lapset sai huidella kaduilla ihan vapaasti kun äiti oli töiden jälkeen väsynyt. Oli kasvattanut jo ensimäisen erän ja ei jaksanut tätä toista erää uuden miehen kanssa.



Suurin osa menee hyvin. Mutta miksi sitä toista puolta ei voi miettiä.



Itse tein kuopuksen 36vuotiaana ja koin, että se oli siinä ja siinä, että ei liian myöhään. Nimittäin nyt 50v joskus töiden jälkeen särkee selkää ja väsyttää ja on omat vanhemmat hoidettavina, ei aina niin jaksaisi innostua murkun ongelmista. Joskus huokaa salaa, että voi kun se kasvais äkkiä, että sais joskus olla rauhassa.



Keski-iässä tulee monilla myös se omien vanhempien hoito siihen päälle. Joten kannattaa kartoittaa omat voimavarat ja miettiä, riittääkö ne vielä 15 vuoden päästä ja jaksaako mies olla läsnäoleva isä myös siinä iässä.



Lapsensaanti on muutakin kuin sitä, että jaksaa valvoa vauva-ajan ja on ns. rennompi äiti iäkkäämpänä.

No miksi ei jaksaisi, mikä tuo jaksamiskysymyskin aina on? Oletteko av-mammat keskimääristä väsyneempiä jo alle 40-vuotiaina, jos jaksamistakin aina pitää miettiä?

Ystäväni, joka sai lapsensa 26-vuotiaana ja 43-vuotiaana, on ollut kuopuksen kanssa jaksamisensa rajoilla, jo raskausaikana. Oman kuvailunsa mukaan johtuu iästä; nuorempana jaksoi paremmin.

On todennut monta kertaa, että olisi pitänyt vähän aikaisemmin se toinen lapsi tehdä.

Minä 46v. ja lapset 8v. ja 10v.

Kouluikäinen lapsi on helppo.

Lisäksi lasten harrastukset ei ole vanhempien iästä kiinni, vaan rahasta, viitseliäisyydestä ja arvoista.

Meillä aika annetaan lapsille, eikä keskitytä muiden arvosteluun, juoruamiseen ja pahansuopuuteen, niin kuin täällä mammoilla se aika menee.

Näin on luontoäiti tarkoittanut. Jos nuorilla on onni niin onko se vanhoilta akoilta pois ja heti pitää ruoskia......

tätä juttua sitten niin yhtään. Heti kun 40 ja risat on raskaana, niin täällä mammat on joukolla kivittämässä. Siis mitä se teitä haittaa, miten se teidän elämää hidastaa ja mitä se teitä estää tekemästä, jos jollain onni potkaisee ja onnistuu raskautumaan? Jos on tullakseen raskaaksi, niin on silloin tarkoitettukin. Hyi hitto, että täällä on ällöjä ämmiä!!!!

Vanhempi äiti on seesteisempi.

Elämää on nähty ja ymmärtää elämää laajemmalta kannalta, kuin nuori äiti.

Viihteelle ei halua ja koti on tosi tärkeä.

Mulle on lääkärikin sanonut, että vanhat äidit on yleensä hyviä äitejä ja sitoutuneita.

Kyseessä oli synnytyslääkäri.

EOlette saaneet väärää tietoa 40v äitien jaksamisesta. En edes ihan ymmärrä mihin tätä ihmeen valtavaa venymistä ja jaksamista tarvitaan? Lapsen kanssa pihalla peuhaamiseen vai? Vanhempien tehtävä on kasvattaa, olla turvallinen, kärsivällinen, hoitaa. En tiedä missä olette nähneet näitä väsähtäneitä "vanhoja" äitejä? Meilläpäin viisikympiset juoksevat maratonia ja hoitavat perheen siinä samalla, ei ole käynyt edes mielessä, että väsyttäisi.

Tutkimustieto tukee sellaista käsitystä, että sellainen nainen, jolla on huollettavia elää pidempään, kuin nainen jolla ei ole huollettavia. Sellainen nainen, joka saa lapset myöhään, elää pidempään kuin aikasin lapsensa saanut. Sellainen ikäihminen, jolla on lapsenlaspia, elää pidempään kuin ilman lapsenlapsia elävä. Yksittäisiä poikkeuksia varmasti on ja poikalapsen äideillä on vielä omat kertoimensa. :) Mutta luonto on järjestänyt ihan tutkimustiedon valossakin, että emo jaksaa kyllä poikasensa hoitaa.

Siita vaan muksuja vaantamaan, jos rahkeet riittaa! 40v ei ole edes mitenkaan vanha, jos miettii etta ensisynnyttajien keski-ika on nykyaan Suomessa n. 30v.



Jos tuntee, etta lapsen saaminen 40v on sopiva ika, niin siita vain! Miksi ihmeessa se ei olisi ok.

jotka rakastavat ja hoitavat häntä, niin kyllä se on hänen oma häpeänsä, joka hänen on itse työstettävä. On järkyttävää, että täällä aikuiset ihmiset puhuvat asiasta kuin häpeä olisi jotenkin oikeutettua.

Mutta jos tarkoitat omaa kirjoitustani, että olen hävennyt vanhoja vanhempiani niin he eivät ole kyllä rakastaneet ja hoitaneet. Olen aina saanut tuntea olevani se vahinkolapsi eikä vanhemmat antaneet mitään kasvatusneuvoja tai ohjeita elämään. Selkäänsä on kyllä saanut, se on ainut "huolenpito" mitä sitä sai. On oikeutettua minun tuntea häpeää, että eivät aikanaan tehneet aborttia kun vahinko kerran sattui.

Hyvin on jaksanut kaikki valvomiset ja kaksi ihanaa koululaista olemme kasvattaneet vuosien mittaan. Kuopus on nyt ekaluokkalainen.



Lapsilla on paljon kavereita, molemmilla menee koulussa hyvin ja ovat onnellisia ja tyytyväisiä lapsia. Kummankin mielestä heillä on maailman paras äiti. Se riittää mulle. Lasteni mielestä mä olen maailman paras äiti.



Mä tiedän itse, että olemme antaneet lapsillemme hyvät eväät elämälle. Onhan tässä vielä vuosia edessä, mutta nyt jo tuntuu haikealta ajatella, kuinka äkkiä nuo kaksi ovat kasvaneet ja kuinka se aikuistumisen aika lähenee uhkaavasti.



Ei äitiyttä voi oikeestaan muilla mittareilla mitata, kuin lapsilla. Onko lapset onnellisia, tasapainoisia, hyväkäytöksisiä, tykättyjä.... Lapsista sen näkee.



Mä olen hyvä äiti :)

ihmiset miten haluavat. Itse en haluaisi tehdä lapsia yli 40-kymppisenä, sillä olen itse vanhojen vanhempien lapsi ja tiedän mitä se voi merkitä.

EOlette saaneet väärää tietoa 40v äitien jaksamisesta. En edes ihan ymmärrä mihin tätä ihmeen valtavaa venymistä ja jaksamista tarvitaan? Lapsen kanssa pihalla peuhaamiseen vai? Vanhempien tehtävä on kasvattaa, olla turvallinen, kärsivällinen, hoitaa. En tiedä missä olette nähneet näitä väsähtäneitä "vanhoja" äitejä? Meilläpäin viisikympiset juoksevat maratonia ja hoitavat perheen siinä samalla, ei ole käynyt edes mielessä, että väsyttäisi.

Tutkimustieto tukee sellaista käsitystä, että sellainen nainen, jolla on huollettavia elää pidempään, kuin nainen jolla ei ole huollettavia. Sellainen nainen, joka saa lapset myöhään, elää pidempään kuin aikasin lapsensa saanut. Sellainen ikäihminen, jolla on lapsenlaspia, elää pidempään kuin ilman lapsenlapsia elävä. Yksittäisiä poikkeuksia varmasti on ja poikalapsen äideillä on vielä omat kertoimensa. :) Mutta luonto on järjestänyt ihan tutkimustiedon valossakin, että emo jaksaa kyllä poikasensa hoitaa.

Mutta monet yli nelikymppiset eivät jaksa enää esim. valvoa kuten nuorena jaksoivat. Tämä ei ole sinulta mitään pois - vaatii vaan vähän ymmärrystä.

lapsia enää päälle 40-vuotiaana, vaikka muka jotain vauvakuumetta pukkasikin.

Kokemusta on kun on vanhojen vanhempien lapsi. No se tietenkin on vanhemmilla tuuri, että nyt heillä on lapsi, joka on tarpeeksi nuori hoitamaan heitä.

Vähän mulla naurattaa aina nää hehkuttajat, kuinka kaikki on ollut ihanaa kun on tehnyt vanhana lapsensa. Oikeasti tilanne on ihan toinen kun oppii tuntemaan näitä äitejä paremmin ja näkee kulissien taakse.

ihmiset miten haluavat. Itse en haluaisi tehdä lapsia yli 40-kymppisenä, sillä olen itse vanhojen vanhempien lapsi ja tiedän mitä se voi merkitä.

ihmiset miten haluavat. Itse en haluaisi tehdä lapsia yli 40-kymppisenä, sillä olen itse vanhojen vanhempien lapsi ja tiedän mitä se voi merkitä.

ja varsinkin NYT vituttaa ne nuoret vanhemmat, siksi tarkoituksella tein lapset vanhempana.

Siitä vaan jos haluaa ja jaksaa!

No miksi ei jaksaisi, mikä tuo jaksamiskysymyskin aina on? Oletteko av-mammat keskimääristä väsyneempiä jo alle 40-vuotiaina, jos jaksamistakin aina pitää miettiä?