Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mielestä jokainen on oman onnensa seppä. Oletko samaa mieltä?
14.04.2012 |
Miehen yksi lausahdus: "jokainen on oman onnensa seppä".
Minä olen sitä mieltä ,että mieheni on hemmoteltu, pumpulissa kaavatnut, joka ei tiedä todellisesta elämästä mitään. MInusta hän on väärässä. Ihmiselle tapahtuu ikäviä asioita, joka eivät ole aina heidän omaa syytään. Kommentti kuulsotaa minusta piitaamattolta ja epäempaattiselta.
Mitä mieltä Sinä olet?
Kommentit (76)
mutta tulkitsen onnellisuuden tunteen eri tavalla ilmeisesti kuin sinä.
Vaikka ulkoiset puitteet tai terveys voivat olla ihan kaikkea kurjuudesta ylellisyyteen, niin onnentunne syntyy kyllä sisäisestä maailmasta ja sopusoinnusta itsensä kanssa.
On ehkä helpompaa löytää se onnentunne, kun arkiset asiat eivät verota koko ajan henkistä puolta, mutta kyllä onnen avain on ihan jokaisen omassa takataskussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vaikka rattijuoppo ajaa kadulla päälle niin oma vikahan se on. Mitäs käveli juuri siinä sillä hetkellä.
saattaa löytää elämässään onnellisen tilan, vaikka vammautuisi sen onnettomuuden takia. Toisaalta se rattijuoppo saattaa olla huippurikas, kaunis eliittivaimo, joka on niin onneton ettei enää välitä mistään. Ajaa kännissä ja hakee omaa loppuaan.
elämää ja joilla kaikki mennyt putkeen (tuurilla tai suhteilla esim. myös) niin puhuvat noin. Mun veljenei sanoi myös noin. On käynyt yliopiston, pääsi heti vakituiseen työhön, jossa on edelleen. Ei ole paljon joutunut työttömyyden kanssa taistelemaan. Itse olen ollut työttömänä, pätkätöissä ja nyt tosin viimeisen 9 vuotta vakituisesti töissä, niin tiedän kuinka asiat voi olla.
Vanhempani ostivat silloin kun veli oli vielä poikamies ja kuitenkin töissä vakituisesti, pienehkön veneen, koska veljelläni jäi kuulemma niin vähän rahaa vuokran jälkeen käytettäväkis. KUn kuulin sen summan, niin sehän oli enemmän kuin meillä perheenä oli käytetävissä!! Enpä olisi kehdannnut mennä kerjuulle vanhemmilleni!
Elämässä tulee eteen MONIA tilanteita, joille ei kertakaikkiaan voi yhtään mitään, esimerkkejä lähipiiristäni: erilaisia sairauksia (esimerkiksi tuttavapiirini absolutisti, joka ei ole koskaan tupakoinut tai ollut ylipainoinen kuolee pian syöpään), yllättävä työttömyys, perheenjäsenen mielenterveysongelmat, lapsen asperger, peliaddikti mies, joka pelasi perheen säästöt, pettämisiä, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sairauksia tulee eteen, mutta silti ihminen voi olla onnellinen!
Enkä huutele tätä mielipidettä pumpulista ja rahavuorten keskeltä, päinvastoin. Meille on tapahtunut todella vaikeita asioita ja sairautta.
no:3 ja pari muutakin kommenttia välistä
Normaaliolosuhteissa jokainen ON oman onnensa seppä. Koettelemuksen aikana onnen hakeminen ei ole pääosassa, vaan silloin käsitellään tuskaa. Tosi seppä työstää tuskan pois alta ja rakentaa kaiken vaikka alusta jos tarvitsee. Jokainen on oman onnensa seppä mutta kyllä surkeana pysymisenkin eteen saa tehdä töitä. Silloin puhutaan aktiivisesta vastahakoisuudesta ryhtyä yhtään mihinkään, joka sekin kuluttaa ihmistä. On kahdenlaista surkeutta ja onnea - toiset tulevat kohdalle odottamatta, toiset rakennetaan vuosien varrella. Jokainen on oman onnensa seppä mutta se on vain osa koko totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan muu voi tehdä onnelliseksi, kuin itse.
Tosin en ole aivan varma mitä tuo sanonta alkujaan tarkoittanee.
Minusta se tarkoittaa sitä, että vastoinkäymisistä huolimatta pyrkii elämässä eteenpäin. Tietenkään ei voi vaikuttaa ulkoapäin tuleviin vastoinkäymisiin: omat ja läheisten sairastumiset, tapaturmat, menetykset, laman aiheuttamat epäoikeudenmukaisuudet jne., mutta siihen voi vaikuttaa kuinka asennoituu asioihin ja jatkaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun ei ole kiinni ulkoisista olosuhteista vaan asenteesta.
Terveisin onnellinen, joka kouluttautui aikanaan alalle jolta työpaikat vaan katosivat eikä koulutus kelvannut mihinkään muuhun. Sieltä sitä on noustu; hankittu pätkätöillä riittävä työkokemus jotta ei enää tarvinnut alkaa yksinhuoltajana kelan opintorahoilla uudestaan opiskelmaan, kouluttaututtu (oon opiskellut nyt kymmenen vuotta peruskoulun jälkeen) ja löydetty myös työ josta todella tykkään.
Olisin voinut katkeroitua. Mutta miksi?
Olen aikalailla 90% samaa mieltä miehesi kanssa. 10% on sitten niitä asioita, sairaudet ym. asiat, joihin ei itse voi vaikuttaa.
Mutta suurimman osan ihmiset päättävät itse miten elämänsä suunnittelevat ja mikä tekee heistä onnellisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämää voi muokata paljon omilla valinnoillaan: koulutus, puoliso, asuinpaikka jne. Mutta sitten on paljon sellaista, mille ei voi mitään, niin kuin vaikka sairaudet. Mutta kyllä ne omat valinnat useimmilla ihmisillä vaikuttavat enemmän elämänlaatuun.
Onnellisuus riippuu eniten siitä, _osaako_ ihminen olla onnellinen siitä, mitä on saanut ja saavuttanut. Siinä mielessä jokainen vaikuttaa onnellisuuteensa itse.
Mutta jokainen myös saa kotoaan/geeneissään erilaiset mahdollisuudet oppia sitä onnellisena elämistä. Jos omat vanhemmat ovat sen osanneet hyvin, lapsikin oppii sen helpommin jo varhain, ja myönteiset kokemukset vain vahvistavat mahdollisuuksia myös pysyä onnellisena vastoinkäymisistä huolimatta. Mutta jos kotona on oltu jatkuvasti tyytymättömiä ja syytetty epäonnesta muuta maailmaa, lapsi ei opi tätä tärkeää taitoa kotoaan. Silloin voi olla hyvin vaikeaa omaksua sitä myöhemminkään elämässään, ja tämä ei millään tavalla ole ihmisen oma vika.
Minussa ja miehessäni tämä ero näkyy selvästi: miehen vanhemmat aina tyytymättömiä ja valittavat kaikesta - asiansa ovat materiaalisesti erittäin hyvin, mutta mikään ei silti tunnu riittävän. Omat vanhempani pärjäävät myös taloudellisesti hyvin (eivät tosin aina ole pärjänneet), ja varsinkin äidilläni on taito olla kiitollinen ja onnellinen siitä, mitä hänellä on. Isä ei niin hyvin tuota osaa, ja minä olenkin heitä tarkkailemalla oppinut, että onni on tosiaankin omasta asenteesta kiinni enemmän kuin mistään muusta. Miehellä on ollut asiassa kova opetteleminen, joka alkoi kun hän tapasi minut, ja jatkuu edelleenkin - olemme olleet nyt yhdessä kymmenen vuotta.
Äitini on elänyt erittäin rankan nuoruuden, joten osaa ehkä siksikin arvostaa sitä, kun kaikki on vihdoin elämässä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei läheskään aina. Varsinkin sellaisten kultalusikka suussa syntyneiltä törppö lausahdus.
Mutta olen miehesi kanssa samaa mieltä. Jokainen on oman onnensa seppä siinä, että kukaan muu ei voi pedata sinulle onnellisuutta. Tietysti aina elämässä tapahtuu asioita mitä ei voi ennustaa ja mihin ei voi vaikuttaa, mutta suurin osa elämästämme on asioita mihin voimme vaikuttaa. Ei saa jäädä tuleen makaamaan ja jäädä murehtimaan, vaan on tehtävä elämästä juuri sellainen kuin itse haluaa!
sen ei ole ikinä tarvinnut nähdä nälkää, rahaa on aina ollut riittävästi, hylkii niitä jotka asuvat vuokralla, vaikka ei ymmärrä, että oma omistusasunto on ostettu vanhempien käsirahalla, on onnistunut välttämään pahimpia sairauksia? Monta meni oikein?
Itse olen köyhä, ilman opiskeluja olisin oikeutettu sosiaaliapuun eli olen ns. kansan pohjasakkaa. Raha ei merkitse onnea, vaan onni (ja sen saaminen) on itsestään ja omista teoista kiinni.
18
Sinun ajatusmaailmasi kumpuaa sossun asiakkaan taustasta, jossa oletetaan, että itse ei tarvitse tehdä mitään, toiset tekevät ja sinä saat nauttia heidän työnsä tuloksista.
Miehesi on oikeassa. Ihmiselle voi tapahtua ikäviä asioita, mutta on ihmisestä itsestään kiinni, miten niiden antaa vaikuttaa elämäänsä. Sossupummit luovuttavat ja tekevät muista syyllisiä, miehesi kaltaiset kartoittavat tilanteen ja miettivät, mitä itse voivat tehdä, että elämässä etenisi kohti parempaa.
Tyttöni teki paljon töitä ja voitti erään kilpailun omalla osaamisellaan. Tytön luokkakaveri totesi, että "olisin minäkin sen voinut voittaa, jos olisin osallistunut".
Totta, hän olisi voinut voittaa, JOS olisi osallistunut vaan kun ei viitsinyt sitä vaivaa nähdä, niin ei voittanut.
Voittoon ja omaan onneen vaaditaan tekoja. Jos niitä ei tee, ei se ole muiden vika vaan ihan oma. Aina voi jossitella.
Pystyykö ihminen vaikuttamaan toisen ihmisen onnellisuuteen? Jos vastaus on kyllä, niin kaikki oman onnensa seppä höpinät voi lopettaa siihen.
Ihmisen oma asenne vaikuttaa onnellisuuteen hyvin pitkälti juu... Mutta siihen asenteeseenkin ovat vaikuttaneet niin monet tekijät elämän varrella. Samoin kun asenteisiin voi edelleen vaikuttaa. Ja jos toinen ihminen pystyy auttamaan toista hädän hetkellä, on tämä vaikutttamassa tämän onneen.
Jos kuvittelee (olen itsekin joskus kuvitellut) olevansa oman onnensa seppä, yrittää vain korostaa omaa paremmuuttaan, ja sivuuttaa siinä kaikki ne ihmiset, jotka elämään on vaikuttanut tavalla tai toisella. Samalla sysää vastuun toisista ihmisistä pois itseltään. Eli toisin sanoen, jos teollaan tekee toisen onnettomaksi, niin ainahan voi ajatella, että ihminen on oman onnensa seppä, mitäs tuosta lannistui, paska asenne...
Eli ei. Ihminen ei ole oman onnensa seppä.