Lue keskustelun säännöt.
Naisen sielunelämän kysely osa xxxx
04.04.2012 |
Taitaa olla masokistisia piirteitä, kun tämän ketjun avaan.
Puhun omasta kokemuksestani miehenä ja oletan suurella osalla muillakin samanlaista.
Normaali elämä on sitä, että työ-, lapsi-, ja vapaa-ajan aikataulut painaa päälle ja ollaan niin kiireisiä ja niin väsyneitä. Tästä seuraa, ettei vaimo ole syyllä ja toisella perustellen rakastajar vaan aina on väärä hetki, kiire painaa ja on väsynyt vaikka miehen kannalta eletään sitä normaalia kotiarkea (tai ns. arkipaskaa/lapsiperhepaskaa jos näin haluaa sanoa),jota on eletty samanlaisena vuosia ja vuosia.
Tyyppitapaus 1: No sitten on hetkiä (yleensä viikonloppuna, mutta myös arki-iltaisin), jolloin kotiarki on erittääin seesteistä ja mukavaa ja tehdään perheen ja vaimon kanssa kahdestaankin kivaa ja mies luulee, että no nyt ollaan rentoutuneita eikä väsyneitä ja kivan päivän finaali on, että taas kerran illalla sanotaan, että olipa todella ihana päivä ja nyt väsyttää ja käännetään kylkeä.
Tyyppitapaus 2: Yhteisen, lapsista vapaan ajan järjestäminen tuntuu olevan ylivoimaista. Energiaa riittää vaikka minkä lapsien harrastuskuvion järjestämiseen, aikatauluttamiseen, mutta yhteisen päivän, lapsivapaan yhteisen kotiyön tai pidemmän tai lyhemmän hotellikeikan/loman järjestäminen on henkisesti liian raskasta. Ja lapset eivät ole mitään imetettäviä pikkulapsia vaan toisilla kymmenillä.
Eli monta kokemusta siitä, että kaikki muu toimii hetkessä ja paäivässä, mutta seksuaalinen värinä, (joka virallisen selityksen mukaan puuttuu kiireestä ja väsymyksestä), ei edes niinä hyvinä hetkinä löydy. Ja sitten kun yrittää löytää sitä breikkiä arjesta noista "parisuhdelomista" niin ei onnistu, ei sitten millään. Tai on onnistunut, mutta siinäpä mies on tosi rentoutunut, kun on olo, että vaimo on väkisin raahattu mukaan juomaan kuohuviiniä hotellin parvekkeelle auringonlaskun aikaan. Parisuhteen parasta aikaa suoraan sanoen.
Onko muita vaimoja,jotka ahdistuvat miehestä, joka haluaisi edes joskus olla vaimon kanssa ihan kahden ja puhtaasti parisuhde, rakastelu ja seksuaalisessa mielessä.
Voisiko joku kohtalonsisar valottaa mistä tuosta on kysymys. Pahat aavistukset vastauksista, mutta itsepä tämän aloitin.
Ja ei tässä missään täysin puutteessa olla; noihin sain kerran tänä vuonna avauksiin verrattuna on ihan todella viriili seksielämä. Ja en jätä akkaani, on lasteni äiti ja hyvä vaimo kaikin puolin, mitä pientä säätöä tarvitsisi tähän ym. juttuun.
Kommentit (30)
Sinä kaipaat romantiikkaa ja intohimoa, vaimolle riittää että lapsilla on kaikki hyvin. Vaimosi ei selvästikään enää ole kovin kiinnostunut sinun onnellisuudestasi. Eikä ilmeisesti enää tunne vetoa sinuun. Jospa hän ei alunperinkään ole ollut kovin viriili. Surullinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voi onneksi lähteä lapsiperhehelvettikuviosta ja elää onnellista sinkkumieselämää sellaisten naisten kans jotka eivät halua lapsia koskaan. Niitäkin ON ja seksielämä voi olla mahtavaa.
Suosittelen TODELLAKIN!!! t. sielunveli
ei kelloon kyttäämistä, mekaanisia lähestymisyrityksiä...
suuteletko, halaatko, huomioitko vaimoasi muutoinkin kuin seksi mielessä?
käyttää energiaa suhteenne ongelmien analysoimiseen PERHENEUVOLASSA? Voisi vaimokin hyötyä asiasta jotakin. Vaimosi varmasti lähtee hakemaan parisuhteeseenne apua jos kerrot kuinka vakavasta asiasta on mielestäsi kyse. Soita ja varaa aika jo tänään, AV ei ole mikään kovin toimiva pariterapiakeskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset oli pieniä, mies teki pitkää päivää (siis oikeasti 12-14t, asuimme ulkomailla). Seksiä oli mutta ei usein (ehkä kerran kuussa, kumpikaan ei kaivannut enempää). Kun itse menin töihin ja sain vähän etäisyyttä lapsiin (lapset tuolloin 2 ja 4v) olisi kiinnostanut yhteinen aika, matkailu ym ja no jonkin verran kahdestaan vietiin aikaa kunnes tuli eteen talon rakennus. Siihen loppui sitten seksi meillä ja kaikki muukin yhteinen.Vielä pari vuotta talon valmistumisen jälkeen koitin pyydellä seksiä ja sitä sitten velvollisuuden tunnosta tulikin n. 2-3kk välein. Aloin epäilemään itseäni ja juoksin lenkillä, kauneushoitoloissa jne. Ei muutosta ulkonäössäni, eikä mieheni käytöksessä (no aina olen ollut, hoikka, urheilullinen ja rintava sekä naamastakin ihan nätti). Päätin panostaa työelämään ja niinpä muutamassa vuodessa ylenin päälliköstä johtajaksi ja ympärillä alkoi pyöriä miehiä haitaksi asti. Muutamaan tutustuin kaverina ja paljon auttoi keskustelut naiseudestani ym. heidän kanssaan. Ja arvatahan sen saattaa, että toisen kanssa kehkeytyi sitten suhde puolen vuoden jutustelun jälkeen. Ja ikinä ei mieheni ole kohellut minua niin, ei juuri silitellyt, halaillut saati ottanut minua sängyssä huomioon...mutta tämä mies on ihan toista maata. Ja nyt kuin yks kaks yllätten oma mies on alkanut osoittaa kiinnostusta, mutta valiettavan myöhään....minua ei voisi vähempää kiinnostaa mieheni ja etenkään seksi hänen kanssaan. Kyllä, arki sujuu ok ja kotitöistä ym. ei tapella, mutta mitään yhteistä ei lasten ja talon lisäksi juuri ole ja se on surku.....eli kuten huomaat, selityksiä on monia siihen, jos nainen ei halua seksiä tai tuntuu etäiseltä.
ajattelemaan: Voi ei, taas se täysin ennalta arvattava kuvio: "A, B, C, D", kun koko päivä on luultavasti pitänyt mennä vakirutiinien ehdoilla. Hellyyttä, jännitystä, romantiikkaa, yhteistä huumoria, välillä hidasta viettelyä, välillä nopeaa? - jotain ei-kaavamaista! Ei ehkä niin, että taas yksi rutiini muiden rutiinien päälle tai että nyt tästä tehdään Juttujen Juttu, jonka on oltava jotain ylimaallista. Kumpaankin saattaa tulla suorituksen maku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Siinäpä mies on tosi rentoutunut, kun on olo, että vaimo on väkisin raahattu mukaan juomaan kuohuviiniä hotellin parvekkeelle auringonlaskun aikaan." :D
Vakavasti puhuen, olen valitettavasti monesta kanssasisarestani huomannut, että he laittavat lapun luukulle kun lapset on tehty. He ovat elämäntapaäitejä. Äitejä, joille mies on lapsentekokone ja näin ollen tullut tarpeettomaksi. Surullista miehelle ja koko parisuhteen toimivuudelle.
Mikäli keskusteluyhteys vaimoon on katkennut, pariterapia auttaa. Taitavana kirjoittajana voisit kokeilla myös kirjoittaa vaimollesi tunnoistasi, hänellä olisi aikaa pohtia sanomaasi.
Ap, kirjoituksestasi huolimatta sinulla on omien sanojesi mukaan kuitenkin "ihan todella viriili seksielämä", niin onko tämä sitten ulkoistettua suhdetoimintaa?
Nainen 40+
olen klassisesti kadottanut itseni. Meillä on kyllä seksiä, mutta se ei tunnu enää hyvältä. Ajattelen sitä jonain suorituksena, mies tahkoo siinä itselleen voimaa jaksaa tätä "lapsiperhepaskaa". Ja minä siinä sitten keikuttelen itseäni, koska haluan pitää perheen koossa ja olla hyvä ihminen, myös hyvä rakastaja...
Mutta kyllä siitä se kauneus ja kiihko puuttuu. Haluaisin sen toki takaisin, mutten tiedä miten...?
Keski-iän lähestyessä omasta elämästä tulee jotenkin "surullista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys jäi lopusta pois. Itse tahdon rakastella aviomieheni kanssa joka toinen ilta, koska olen tähän tottunut. Jos jää ilta välistä niin sitten on jo paineita, molemmilla. Kuin aika vaikuttaa haluun, eli toisinaan huvittaa joka päivä, toisinaan ei juurikaan (silloin otamme seksin vain urheiluna, ilman kummempia paineita hohdokkuudesta). Itse en jaksaisi tehdä seksistä numeroa, eli on kiva, että sen harrsataminen on samanlainen selviö kuin syöminen.
Jos olen kovin väsynyt niin tahdon nukkua ensin. Enkä tahdo romantiikasta suorituspaineita. Eli jos mies tahtoo jotain niin arvostan jos hän itse huolehtii järjestämisestä (myös lastenhoito!). Vihjailu "tehtäispä joskus jotakin" voi luoda vain paineita vaikka parhaimmillaan onkin mukavaa yhdessä unelmointia.
mistä kuvaillun kaltaisia naisia löytyy.
Tai tajuan, jos nainen ei ylipäätään ole enää kovinkaan kieennostunut miehensä seurasta.Itse olen reilu 30v kahden lapsen äiti ja nautin suunnattomasti ns. lapsivapaista hetkistä, jos mies järkkää jotain yllätystä, hotellilomaa ym. Ei tarvi kyllä katsella "mitään väkisin hotelliin raahattua naista katsella", mutta mä olenkin vielä näin 15v suhteenkin jälkeen erittäin rakastunut mieheeni ja haluan viettää myös aikaa hänen kanssaan ilman lapsiperhearkea. Toki se arkikin on kivaa, mutta ei sitäkään aina jaksa. Mies on paras ystäväni, rakastettui.
Mutta toisaalta ollaankin aina avoimesti keskusteltu kaikki asiat kahdestaan eikä vain haudottu niitä omassa päässämme kuten ap tekee. Ap:n tosiaan kannattaisi yrittää kehittää luottamuksellista suhdetta vaimoonsa pelkän seksielämän harmittelemisen sijaan. Se kyllä seuraa turvallista ja luottamuksellista parisuhdetta, aina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset, uskokaa kun sanon; hyvän elämän voi elää ilman sitä eläintä vieressä. Ihanaa kun saa olla vapaa olla oma itsensä ja toteuttaa itseään tämän ainutkertaisen elämän ajan, eikä miehen panokone.
Toi limainen "halukkuus" ällöttää miehissä.
harva mies on. Seksi kiinnostaa aina mutta ei yli 35+ vuotiaiden kanssa vaikka itsellä onkin jo mittarissa 42.
Miehet on eri tavalla ohjelmoitu. Harva synnyttänyt nainen enää kiinnostaa varsinkaan oma vaimo.
Minä olen sitä mieltä että kun mies on tehnyt työnsä (siittäminen) hän haluaa mennä ja jatkaa elämäänsä, se pitäisi naisten miehen ja naisen eroissa ymmärtää.
Älä jää roikkumaan huonoon suhteeseen koska huomaat siitä lähdettyä että saat vaikka kuinka paljon naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Vaimosi on harvinaisen aseksuaalinen ihminen.
- Vaimollasi on toinen mies joko oikeasti tai mielessä.
- Vaimosi ei vain enää osaa ajatella sinua seksuaalisessa mielessä.
Jos nimittäin asiat ovat kohdallanne kunnossa eikä ole mitään vanhoja kaunoja hampaankolossa.
Kannattaa puida asia perinpohjin selväksi. Meillä on vähän samantyyppistä puolin ja toisin ja meillä syynä ovat ongelmat parisuhteessa. Niinä aikoina kyllä, kun mieheltäni ei tipu seksiä kuin kertaluontoisesti, vaikka itse olisin kiinnostunut, mieheni luonnollisesti väittää aina ettei mitään ongelmaa ole jne. En ole vielä osannut päättää mikä noista kolmesta on hänen syynsä.
Sen verran olen koittanut päättää, etten halua elää seksittömässä liitossa vielä seuraavia 40 vuotta, eli joko tähän tulee muutos tai sitten lähden sinne, mistä seksiä saa. Useimmat ihmiset tarvitsevat seksiä ollakseen tasapainoisia ja onnellisia, ja mikä onkaan typerämpää kuin "parisuhde", jossa ei seksiä harrasteta yhdessä.
Itsekin olen saman tapaisessa tilanteessa. Vaimoni on lapsillemme loistava äiti mutta ei ole samalla tavalla romantiikkaa ja intohimoa kaipaava kuin itse olen. Jotenkin nyt tämän vuoden aikana olen tajunnut tämän. Aiemmin jaksoin aina yrittää koska haluan kovasti romantiikkaa, hellyyttä, huomioimista, seksiä. Vaimoani ei oikein tunnu kiinnostavan muu kuin äitinä toimiminen ja kodinhoito. Yhteiset hetket joudun järjestämään itse samaan tapaan kuin aloittaja ja samaan tapaan vaimo vaikuttaa lähinnä vaivautuneelta.
En oikein tiedä mitä tekisin. Rakastan lapsiani, en haluaisi ottaa eroa. En haluaisi pettää vaimoani. Haluaisin hänen rakastuvan minuun, haluaisin rakastaa häntä.
m35
Mulla ei ole vastauksia, koska kokemuksen puutteessa mun on todella vaikea ymmärtää tuollaista tilannetta. Muuttuiko tilanne radikaalisti ja välittömästi lasten synnyttyä? Millaista oli aika ennen lapsia, mitä teitte, mistä nautitte?
Olen kiireinen ja ajoittain tosi väsynyt. Tuntuu, että töissä, lasten koulussa/päivähoidossa, sairasteluissa ja harrastuksissa on aina säätämistä.
Mutta sitten se ratkaiseva ero: koen saavani läheisyydestä ja seksistä voimaa. Aloitteen meillä tekee useammin mies kuin mä, mutta koskaan en ole kieltäytynyt. (On toki ollut aikoja, jolloin en ole yhdyntään kyennyt, mutta niistäkin on selvitty ;)) Nautin seksistä, aina, enemmän tai vähemmän.
Kahdenkeskistä aikaa emme kovin usein saa järjestettyä emmekä ole erityisesti miettineet, miten "hoitaa parisuhdetta". Mutta keskustelemme joka päivä, kysymme kuulumisia, tekstailemme työpäivän aikana, istumme tai makoilemme vierekkäin, menemme myöhään illalla saunaan ilman lapsia jne. jne. Olemme äiti ja isä, mutta myös nainen ja mies.
mun raskausarvista ja imetyksessä muuttuneista rinnoista. Ylipaino-ongelmaa mulla ei ole koskaan ollut. Se oli aika rajua, mies kuittaili siitä kuinka en näytä enää yhtä haluttavalta kuin ennen ja kehui hyvännäköisiä naisia kun esim. katsottiin yhdessä televisiota. Sit yhtäkkiä kallistui mun päälle ja alkoi lääppiä. Olisi pitänyt heti olla mukana ja tuntea itsensä haluttavaksi, ihan tyhjästä.
Mies lopulta petti minua nuoren ja lapsettoman naisen kanssa. Hän syytti minua kylmyydestä raskauden jälkeen mutta ei ymmärtänyt mitä aiheutti jatkuvalla pilkallaan. Ei nainen ole mikään kone, vaikka välillä tuntuu että miehet unohtavat naisen omat tunteet kokonaan ja ajattelevat seksiä pelkkänä yksipuolisena suorituksena.
puhtaasti ihmisten sopivuudesta tai sopimattomuudesta toisilleen. Selkeästi ja totta kai on parisuhteita, joissa seksi toimii ja kumpikin saa sen mitä haluaa. Näinhän sen ideaalitilanteessa pitäisikin olla. Mutta sitten on pariskuntia, joissa on kipinän puutetta, haluttomuutta omaa puolisoa kohtaan, haluttomuutta koko seksiä kohtaan jne.
Ei ole varmaan mitään kikkakolmosta asian ratkaisemiseksi. Tietysti sitä voi yrittää ratkoa jossain terapiassa, mutta ainakin minusta tuntuu, ettei omassa suhteessani tule koskaan olemaan riittävän säännöllistä seksielämää. Sen pystyi jo aavistamaan alkuvuosina, kun mies ei ollut ihan alun jälkeen yhtä usein halukas kuin minä. Meillä on siis selvästi erilaiset näkemykset hyvästä seksielämästä. Mies ehkä tykkää normaalisti hoidella itsensä ja kerran kuussa saada naista. Ei riitä minulle.
On typerää syytellä naisia asiasta ja ihmetellä, että "tosi kummallisia jotkut NAISET, minä ainakin olen tosi halukas lähes aina". Juu juu, ehkä myös monella haluttomalla naisella on ongelmana se, että he eivät halua OMAA MIESTÄÄN. Toisaalta on naisia ja miehiä, jotka eivät jaksa koko seksiä juurikaan, ja surullistahan se on, jos kumppani haluaisi aktiivisen seksielämän.
25
Tämähän on pysynyt ihan asiallisena tämä ketju. AV jaksaa yllättää. Erityisen yllättynyt olen, että saatiin myös omia kokemuksia/näkemyksiä eikä ketju mennyt pelkäksi apn tai apn vaimon haukkumiseksi.
Mielestäni sovimme vaimon kanssa todella hyvin yhteen monin tavoin. Tietysti on tätä arkikireyttä, joka johtuu omalta osaltani osittain pettymyksistä petipuolella, mutta myös työ- ja perhestressillä on osuutensa. Toinen mies, ei todellakaan ja itse olen kyllä uskollinen. Ei kummankaan pää tuollaisia kestäisi ja kyllä me toisiamme rakastamme.
Muutamien kommenttien perusteella olen tässä yrittänyt pähkäillä, olinko minä se ainoa "romantikko" myös seurusteluaikana. Seksin laadussa ja määrässä ei tuolloin ollut valittamista.
Halujen ja tarpeiden erosta tässä on kysymys, sehän on itsestään selvää. Ja kompromissista tuon suhteen. Itseäni on viime aikoina/vuosina alkanut painamaan tuo epävarmuus, olla täysin toisen armoilla. Ainakaan itsellä rakastelun eheyttävää ja virtaa antavaa voimaa alentaa, kun psyyke on rasittunut tuosta odottelusta ja pettymyksistä. Kyllä se vaimo on "halukkainakin" aikoina kuskin paikalla eli hän määrittelee että milloin ja kuinka usein.
Kaikki on suhteellista, näkökulmasta riippuen liittomme on todella viriili seksin suhteen tai sitten aktiivipari voi katsoa, ettei sitä ole.
on tainnut jäädä äitivaihde pahasti päälle? Oletko koskaan ihan vakavasti jutellut aiheesta?
Meillä on joka kk ainakin yksi v-loppu jolloin lapset on hoidossa ja ollaan ihan kahdestaan (kaikilla tämä ei tietysti onnistu jos ei ole hoitopaikkaa). Sinällään en osaa valitettavasti valottaa asiaa kun itsellä on aika aktiivinen seksielämä.