Lue keskustelun säännöt.
Masentunut ystävä
04.04.2012 |
Kaverini on ollut viitisen vuotta pois työelämästä keskivaikean masennuksen takia. Ei ole mikään sängyn pohjalla itsaria hautova, vaan menevä ja tekevä, jaksaa harrastaa ja matkustella, mutta tuntuu että kynnys palata normaaliin elämään alkaa olla liian korkea. Ollaan oltu kaikki nämä vuodet tekemisissä, mutta nyt alkaa tulla piirteitä, että en jaksa.
Katkeruus ja syyllistäminen alkaa olemaan jotain ihan tolkutonta. Hänelle on tarjottu mahdollisuutta mennä kokeilemaan töitä muutamana päivänä viikossa, mutta ei pysty, ei ole kuulemma valmis palaamaan työelämään. Emme juuri ole keskustelleet asiasta tai töihin liittyvistä asioista ylipäätään. Nyt hän kuitenkin oudosti on alkanut syyllistämään minua työssäkäynnistäni, vihjailemaan, että "olis se kiva kun itsekin sais palkkaa" jne. ihmeellisyyksiä. Viimeksi soitti työpäivän aikana ja kun sanoin puhelun päätteeksi, että täytyy jatkaa töitä, tuli veemäisellä äänellä "niin, ole vaan onnellinen niin kauan kuin sulla töitä on". Ja luuri korvaan.
Ei helvetti. Miten tällaisen ihmisen kanssa muka kommunikoidaan? Jaksaa myös valittaa rahattomuuttaan jatkuvasti ja yllätys, on nytkin parin viikon ulkomaan matkalla. Katsotaan vaan, niin sieltä palattuaan soittaa ja alkaa taas syyllistämään, että "toiset ne vaan käy töissä ja saa siitä rahaa".
En ymmärrä tätä. Mikä ihme häntä vaivaa?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ei sinun tarvitse kaikkea sietää. Sanot ystävällesi, että et jaksa kuunnella tuommoista jos ei ole rahaa, rahaa saa työstä, eli mene töihin.
Siis millä perusteella?
Mulla on ollut keskivaikea masennus, mutta en minä siitä mitään sairaslomaa saanut yhtään päivää. Enkä mitään muutakaan etuja. Lääkkeitä ja terapiaa kyllä, ja niitä nyt kuuluukin saada.
Ei varmasti ole kahta samanlaista masennusta. Mutta tuo viiden vuoden poissaolo töistä kuulostaa kyllä jo joltain muulta valinnalta, jolle käytetään masennusta tekosyynä.
Ihmetyttää sekin, että pimittää noista matkoista kertomista. Talviloman aikaan ei ollut kuulemma rahaa tehdä mitään, kun kysyin suunnitelmista, mutta jätti sanomatta, että oli jo varattu parin viikon reissu ulkomaille. Siitäkin kuulin yhteisen ystävän kautta sattumalta. Minulle vain valitettiin rahan puutetta, kun juteltiin puhelimessa viimeksi.
Tuntuu vaan niin kohtuuttomalta, kun itse pyörittää arkea työssäkäynnin ohella ja saa kicksit Ruotsin risteilystä ja vielä paskaa niskaan, kun ollaan niiiiin rikkaita ja saadaan työstä peräti palkkaa.
ap
miksi aikuisten välisen ystävyyden pitäisi olla jotain hirveen tiivistä ylipäätään??? älä pidä yhteyttä jollei kiinnosta, so simple is that
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on ihan samanlainen ystävä. Keskustelut on aina vaan yhtä valitusta ja samoja ongelmia pyöritellään ja vatkataan aina vaan. Koskaan ei kysy mitä mulle kuuluu ja minun jutut ohitetaan olankohautuksella ja jatketaan taas siitä kun hänellä on niin vaikeaa ja kaikki sortaa häntä. Aina on syyt jossakin muussa kuin hänessä itsessään ja hän on aina se uhri. Jos jotain ehdottaa tilanteen korjaamiseksi niin mikään ei kelpaa. Huoh, tosi raskasta seuraa. Jos minä en silitä häntä myötäkarvaan niin tiedän, että soittaa sitten yhdelle toiselle kaverille ja valittaa kun minä olen niin veemäinen ämmä etten häntä ymmärrä.
veli on juuri tuommoinen. En viitsisi laittaa välejä poikki, mutta en vaan jaksaisi kuulla syyllistämistä ja v***lua milloin mistäkin - yleensä just siitä, miten "helppoa" mun elämä kuulemma on, kun ihan peräti saan töissä käydä.
matkustella