Lue keskustelun säännöt.
Minulla on toinen mies... ov
12.04.2012 |
Olen ollut mieheni kanssa naimisissa lähes 9v. Meillä on kolme ihanaa lasta, 8v, 6v ja 4v. Joulun alla tapasin vanhan tutun ja meillä synkkasi todella hyvin. Olen pettänyt miestäni nyt useamman kerran tämän toisen kanssa ja omatuntoni ei soimaa ollenkaan. Mieheni epäilee jotain, kyselee asioita yms. En silti uskalla/halua myöntää tätä toista miestä hänelle.
Joten mikä olisi reiluin teko? Jättää toinen mies, jonka kanssa tunnen oloni elävämmäksi kuin piiitkään aikaan ja jäädä "tavalliseen" arkeen mieheni kanssa vai jätänkö mieheni ja kokeilen jospa tämä toinen olisikin minulle se oikea...
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 21:44"]
"Oon vuokralla mun kehossa, asunnon maksan ruokapalkalla." Tarkoittaa varmaan, että keho antaa hänen asua siinä kun saa välillä ruokaa. Nyt kun ajattelen, on toki huono sananvalinta tuo "ruokapalkalla".
[/quote]
Ei vaan kyllä se on ihan noinkun sanoin. Ei vaan oikein tiedä mitä tekis?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2012 klo 19:57"]
nykyinen "projektisi", eli perheesi, jonka pitäisi olla sinulle ykkössijalla. Sitten 14 vuoden päästä, kun pieninkin lapsukainen on täysikäinen, niin voit ryhtyä itsekkääksi ja elää vain itsellesi. Mutta nyt: keskittyisit niihin lapsiparkoihin.
[/quote]
onko pettäjähuo*a mielestäsi kelvollinen vanhemmaksi ?
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 00:42"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2012 klo 19:57"]
nykyinen "projektisi", eli perheesi, jonka pitäisi olla sinulle ykkössijalla. Sitten 14 vuoden päästä, kun pieninkin lapsukainen on täysikäinen, niin voit ryhtyä itsekkääksi ja elää vain itsellesi. Mutta nyt: keskittyisit niihin lapsiparkoihin.
[/quote]
onko pettäjähuo*a mielestäsi kelvollinen vanhemmaksi ?
[/quote]
On, koska rakkaus ei ole kaikille sama. Ei asiat ole niin mustavalkoisia.
Ap
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 00:43"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 00:42"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2012 klo 19:57"]
nykyinen "projektisi", eli perheesi, jonka pitäisi olla sinulle ykkössijalla. Sitten 14 vuoden päästä, kun pieninkin lapsukainen on täysikäinen, niin voit ryhtyä itsekkääksi ja elää vain itsellesi. Mutta nyt: keskittyisit niihin lapsiparkoihin.
[/quote]
onko pettäjähuo*a mielestäsi kelvollinen vanhemmaksi ?
[/quote]
On, koska rakkaus ei ole kaikille sama. Ei asiat ole niin mustavalkoisia.
Ap
[/quote]
Toivottavasti jäät kiinni miehellesi, ja jäät totaalisesti tyhjän päälle. Olet kuvottavaa saastaa.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 00:45"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 00:43"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 00:42"]
[quote author="Vierailija" time="12.04.2012 klo 19:57"]
nykyinen "projektisi", eli perheesi, jonka pitäisi olla sinulle ykkössijalla. Sitten 14 vuoden päästä, kun pieninkin lapsukainen on täysikäinen, niin voit ryhtyä itsekkääksi ja elää vain itsellesi. Mutta nyt: keskittyisit niihin lapsiparkoihin.
[/quote]
onko pettäjähuo*a mielestäsi kelvollinen vanhemmaksi ?
[/quote]
On, koska rakkaus ei ole kaikille sama. Ei asiat ole niin mustavalkoisia.
Ap
[/quote]
Toivottavasti jäät kiinni miehellesi, ja jäät totaalisesti tyhjän päälle. Olet kuvottavaa saastaa.
[/quote]
Mistä tiedät ettei mieheni tiedä? Ja miks minä tyhjän päälle kun on toinenkin rakkaus?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkö muka ap vastailee vielä yli kahden vuoden jälkeen.
Entinen ystäväni,kahden pojan äiti,löysi myös sivusuhteen. Sivusuhteella oli kaksi poikaa. Ystäväni erosi,mies erosi ja sivusuhteet menivät avioon. Tämän hetken tilanne. Ystäväni poika teki itsemurhan. Toinen poika on siivelläeläjä. Miehen pojista toinen sairastui henkisesti. Että näin voi käydä,kun kaksi "aikuista ihmistä haluavat liikaa seksiä". En usko ollenkaan,että kysymys on rakkaudesta. Korkeintaan itserakkaudesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää miettimään myös mitä tapahtuu, jos jäätkin yksin. Mitä jos et itse halua puolen vuoden päästä tätä uutta miestä. Itketkö exää takaisin? Tuskin ottaa.
että itken, en ole nykyistä halunnut pitkiin aikoihin. Kämppiksiä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet tässä ollut se vastuuton. Olet tehnyt lapsia ihmiselle, jonka kanssa et sitten haluakaan olla. Vanhemman vastuu ajaa ruumiillisen himon edelle, aina.
Jos lähdet suhteestasi niin vahingoitat aika varmasti kolmen lapsesi henkistä kehitystä. Siinähän sitten vanhana muistelit, että "ajattelinpa itseäni, kyllä olikin hienoa".
Meillä on hyvä perhe ja talous ok. Ei suurta rakkauden hekumaa enää näin 20 vuoden jälkeen, mut ihan mallillaan oleva parisuhde.
Melkein pari vuotta mulla oli sivusuhde ja olin monesti valmis jättämään tän vakaan perhe-elämän. Luojan kiitos, en jättäny. Sivusuhde vain hiipui. Enää en alkais heilastella muita. Näin on hyvä :)
Tosin enhän minä voi tietää mikä on parasta sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikoinani lasteni isän kanssa yli kymmenen vuotta, joista useamman vuoden olin tyytymätön yhteiseen elämäämme. Meillä oli omia vaikeuksia, joista suurimpana koin, että emme oikeasti rakastaneet tai edes kovin paljon välittäneet toisistamme suhteen loppuaikoina. Monta kertaa ajattelin, että jos vaan ikinä tapaan jonkun jonka kanssa voisin kokea hetken itseni hyväksi en hetkeäkään mieti vaan haluan kokea sen tunteen. Tapasin yllätten miehen ja monien vaiheiden jälkeen erosin miehestäni. Minulla ei ollut tavoitteena tämän "uuden" kanssa perustaa mitään uutta parisuhdetta, mutta se tunne rohkaisi minua haluaamaan itselleni parempaa eli sitä, etten koe itseäni jatkuvasti huonoksi.
Lasteni suhde isäänsä parani, koska isäkin joutui ottamaan lapsistaan vastuuta, kun olivat hänellä. Mieheni löysi pian uuden naisystävän ja perusti hänen kanssaan perheen.
En ole ikinä hetkeäkään katunut päätöstäni. Enkä koe, että lapseni olisivat kärsineet erosta. Päinvastoin viimeiset neljä aviovuotta olivat melkoista ahdinkoa meille kaikille.
Nyt olemme hyvissä väleissä eksän ja hänen uuden perheensä kanssa.
Omakohtasesta kokemuksesta voin kertoa että sivusuhteet ei kyllä pidemmän päälle kannata. Itse olin naimisissa, kolmen lapsen äiti kaikki näytti olevan kuin oppikirjasta. Sitten hups vaan tämä äiti ihastui toiseen mieheen, suhdetta kerkesi kestää puoli vuotta kunnes päätin jättää aviomieheni ja muutin lasten kanssa pois yhteisestä kodistammen ja kuvittelin että nyt elämäni olisi ruusunpunaista loppuikäni.
No, ei ollut ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Usko vaan, arki tulee vastaan jokaisen kanssa, klisee mutta niin totta.
Tästä on jo muutama vuosi aikaa ja vieläkään en ole antanut itselleni anteeksi että menin pettämään ja jättämään.
Mieti todella tarkkaan seuraavaa siirtoa. Ihastuksia tulee ja menee mutta ennen kaikkea niiden tosiaan pitäisi antaa mennä, ei jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten tee nyksälle palvelus ja jätä hänet.
nykyinen "projektisi", eli perheesi, jonka pitäisi olla sinulle ykkössijalla. Sitten 14 vuoden päästä, kun pieninkin lapsukainen on täysikäinen, niin voit ryhtyä itsekkääksi ja elää vain itsellesi. Mutta nyt: keskittyisit niihin lapsiparkoihin.
rikot kolmen lapsen elämän.
Ja ruikutat sitten vielä takaisin, kun kaikki meneekin mönkään.
Miksei tässä maailmassa saisi edes vähän ajatella myös itseäänkin eikä vain niitä lapsia? Mieheni on maailman paras isä, lapset eivät sitä menettäisi. Ja entä jos se ei jääkään pelkäksi kokeiluksi vaan todellakin olisin onnellisempi tämän toisen kanssa. Jos kävisikin niin, että kaikki olisivat onnellisempia.... Sitä mietin...
[quote author="Vierailija" time="12.04.2012 klo 19:20"]
Miksei tässä maailmassa saisi edes vähän ajatella myös itseäänkin eikä vain niitä lapsia? Mieheni on maailman paras isä, lapset eivät sitä menettäisi. Ja entä jos se ei jääkään pelkäksi kokeiluksi vaan todellakin olisin onnellisempi tämän toisen kanssa. Jos kävisikin niin, että kaikki olisivat onnellisempia.... Sitä mietin...
[/quote]
Koska kun tekee lapsia niin silloin ne ovat tärkeimmät asiat maailmassa. Itsekunnioituksen omaava ihminen ei myöskään petä.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2012 klo 19:48"]
Meillä on hyvä perhe ja talous ok. Ei suurta rakkauden hekumaa enää näin 20 vuoden jälkeen, mut ihan mallillaan oleva parisuhde.
Melkein pari vuotta mulla oli sivusuhde ja olin monesti valmis jättämään tän vakaan perhe-elämän. Luojan kiitos, en jättäny. Sivusuhde vain hiipui. Enää en alkais heilastella muita. Näin on hyvä :)
Tosin enhän minä voi tietää mikä on parasta sinulle.
[/quote]
Kai miehesi tietää suhteestasi?
"Oon vuokralla mun kehossa, asunnon maksan ruokapalkalla." Tarkoittaa varmaan, että keho antaa hänen asua siinä kun saa välillä ruokaa. Nyt kun ajattelen, on toki huono sananvalinta tuo "ruokapalkalla".