Anoppi jäi suu auki..

Eivät kaikki ihmiset ole vanhoina viisaita ja tahdikkaita. Koulutuskin on ollut meidän aikanamme ihan toista maata, mitä se oli vielä ennen peruskoulua ja sen jälkeen tulleita uudistuksia.



Meitä vaan on niin paljon opetettu ja koulittu verrattuna vanhempiemme ikäluokkaan, ettei nyt ole kovinkaan suuri ihme, että heidän kanssa voi olla joskus todella vaikea tulla toimeen ja monet voivat tuntua tavoiltaan karkeilta ja alkeellisilta.



Jatkuvan oppimisen käsite on tullut vasta viime vuosina... monilla vanhoilla ihmisillä on rasitteena paitsi lyhyt ja heikkotasoinen koulutus, myös se ettei aikuisiällä olla päätä juuri muutenkaan käytetty ja kehitetty.



Esimerkiksi vanhempieni ikäluokassa pidettiin tosi nolona, jos ihminen opiskelee vielä muita vanhempana. Sitähän pitäisi olla nuorempiaan viisaampi ja kaikkitietävämpi aina, eikä missään nimessä ainakaan näyttää että ei jotain osaisi. Käytännössä sellainen asenne sulkee mahdollisuuden uuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen - joka taas on meidän ikäluokalle hyvin tyypillistä läpi koko elämän.



Samasta syystä tulee sellainen ylimielinen ja todella hankala suhtautuminen nuorempia kohtaan - etenkin jos tiedostaa että se nuorempi ihminen on itseänsä fiksumpi. Näissä tilanteissa sitten usein aletaan ärsyynnyksissään käyttämään nolaamista, painostamista ja sivuuttamista metodeina. Suoraan ei tietenkään voida sanoa mitä halutaan tai punnita mikä ratkaisu olisi järkevin, vaan toiminta on sellaista kiertäen kaartaen kiusantekoa. Näin meidän ikäluokan vinkkelistä katsottuna.



Oma osionsa on tietysti mielenterveydestä huolehtiminen. Monet suuren ikäluokan edustajat ovat olleet ja ovat edelleen heitteillä, koska eivät ole koskaan voineet tai kehdanneet hakea apua. Tai edes käsittäneet, että heillä olisi jotain ongelmaa esim. pakkomielteidensä kanssa. Näitä on nähty paljon.



Summa summarum.



Sinuna en odottaisi anopiltasi minkäänlaista kehittymistä ihmisenä tai mitään huomionosoituksia. Hän on mitä on, eikä teidän tarvitse olla ystäviä. Eikä sinun tarvitse juurikaan olla hänen kanssaan edes tekemisissä. Ja kun olette, voit pitää keskustelut omalta puoleltasi sopivan etäisinä ja viileinä. Provosoituminen ei kannata. Rajat tietysti pitää pitää, jos jotain ihan törkeää meinaa tulla esim. jos on tulossa kotiisi siivoamaan, niin niskapersotteella ulos vaan jos ei puhetta usko :D



Anoppisi toki saa tuntea tai haluta mitä tahansa, mutta se on tietysti ihan toinen asia mitä teidän tarvitsee tehdä. Jos mummeli haluaa määrätä teidän aikatauluja, niin ihan rauhassa voi haluta. Jos hän taas alkaa ahdistelemaan teitä vaatimuksillansa, voi sanoa että älä vaadi tai keskustelu päättyy tähän. Simple as that.



Minusta on ok, että miehesi muistaa jotenkin äitiänsä äitienpäivänä, kuten lähettää kortin, soittaa puhelun, käväisee kylässä tai vaikka käyttää äitänsä äitienpäivälounaalla.



Sinulle hän on vain anoppi. Jonkun toisen anopin kanssa olisit voinut ehkä tulla läheiseksi, mutta tämän kanssa ei kannata.

Siis ap:n pitäisi viettää jokaikinen äitienpäivänsä anoppilassa? Mitäs jos anoppi asuu kaukana? Oma äitini ainakin kypsyi, kun joka kerta oli ihan pakko mennä anoppilaan. Häntä itseään ei sitten juhlittu ikinä.

Hänhän ehdotti vain yhteistä lounasta. Meillä on ollut aina tapana, että aamulla juhlitaan äitiä kotona ja päivällä on isoäitien vuoro. Kyllä yhteen päivään mahtuu montakin juhlittavaa! Uskoisin, että on tästä kulttuurierosta kysymys. Koska ap on elänyt marttyyriäidin kanssa (ei minua tarvitse muistaa!) hänelle ei tule mieleen, että anoppi ajattelee toisin. Ja anopille ei tule mieleen, ettei ap:n kotona ole jo ollut perusteellisia juhlamenoja ennen ytheistä lounasta.

että MINÄ muka estäisin miestäni "juhlimasta" häntä..mieheni myös yrittää lempeästi mutta lujasti katkaista sitä napanuoraa. Miten minusta jotenkin tuntuu, että tämä palstalle on kirjoittanut vain anoppeja :D

kannattaa muistaa, että ei äiti/anoppi enää ole kiinni lapsessaan. Hänkin on vapaa. Ja se taas usein tarkoittaa sitä, että lapsiperheessä kahdenkeskinen aika minimoituu, kun vapaaksi päässyt isoäiti ei enää suostu piikomaan.

ja minäminäminä mentaliteetti. tämä on järkyttävän surullinen ketju! meidän suvussa tuollainen ei ikinä tulisi kysymykseenkään. Ilman minun äitiäni ja anoppiani ei olisi meidän perhettä. He ovat kasvattaneet kaksi lasta jotka ovat yhdessä perustaneet perheen ja pärjäävät elämässä, se on mieletön saavutus ja jos jumaliste yhden päivän vuodessa muistan sen ja kiitän heitä niin olkoon se äitienpäivä!



Totuus on se, että he ovat opettaneet meille sen mitä olemme, he ovat pedanneet petiä meille yhteiskunnassa ja antaneet elämästään ison osan meidän hyvinvoinnille. Jos he haluavat tulla pesemään meidän ikkunat, he ovat tervettulleita. Jos he ovat sairaita, me käymme pyytämättä hoitamassa heidän ruokaostokset. Me vietämme yhdessä joulun, soitamme ja kerromme elämästämme, menemme mahdollisimman usein käymään ja imemme itseemme ja lapsillemme kaikki ne opit ja tietoudet ja rakkauden jota he vielä kantavat mukanaan. Kun aika heistä jättää ja olemme turvanneet heille arvoisensa vanhuuspäivät, on minun ja mieheni vuoro.



Mikä teitä ihmisiä vaivaa??

jos hän on kerran tuore äiti. sain käsityksen että tyyliin tullut juuri synnäriltä, niin tarttis siitä sitten vääntäytyä vielä anopin kanssa lounaalle? mitä helvettiä. kai se anoppi ymmärtää lapsen lapsen syntymän aika tärkeäksi. ja HEI HALOO, ap onn tuore äiti. kai se nyt menee anopin edelle. kyllä mies voikin mennä oman äidin kanssa juhlimaan mutta ap sitten on kotona ja miehen kanssa juhlii myös

jos hän on kerran tuore äiti. sain käsityksen että tyyliin tullut juuri synnäriltä, niin tarttis siitä sitten vääntäytyä vielä anopin kanssa lounaalle? mitä helvettiä. kai se anoppi ymmärtää lapsen lapsen syntymän aika tärkeäksi. ja HEI HALOO, ap onn tuore äiti. kai se nyt menee anopin edelle. kyllä mies voikin mennä oman äidin kanssa juhlimaan mutta ap sitten on kotona ja miehen kanssa juhlii myös

Niinpä.

Tottakai miehesi kuuluu muistaa OMAA äitiään äitienpäivänä. Vaikka muistaisi myös vaimoaan.

Äitienpäivä on kaikille äideille, ei vain sinulle.

Surullista jos sinä ja miehesi koette, että äitienpäivän juhlinta on anoppinne kohdalla enää sitä, että muistetaan tekstarilla.

Ja oma äitisi... Oletko varma ettei hänkin haluaisi tulevan muistetuksi?

Ikinä kuuna päivänä jäisi kotiin lasten kanssa äitienpäivänä, ja minun mies äitinsä luokse. WTF?

Ajattelin minäkin, me ollaan yhdessä koko perhe, vaikka sitten mummon ja ukin luona. Viemme mennessämme ehkä täytekakun tai muuta leivonnaista, kukkia ja juhlimme yhdessä äitienpäivää, mumminpäivää jne.. Kotona saadaan olla perheen kesken ihan tarpeeksi, joten äitienpäivää on kiva viettää anoppilassa tai vanhempieni luona.

No mutta kyllä tuo ap.n anoppi hieman häiriköltä kuullostaa.

että MINÄ muka estäisin miestäni "juhlimasta" häntä..mieheni myös yrittää lempeästi mutta lujasti katkaista sitä napanuoraa. Miten minusta jotenkin tuntuu, että tämä palstalle on kirjoittanut vain anoppeja :D

Mutta monesta äidistä tulee jossakin vaiheessa anoppi!

Äitienpäivä on kaikille äideille, ei vain sinulle.

Surullista jos sinä ja miehesi koette, että äitienpäivän juhlinta on anoppinne kohdalla enää sitä, että muistetaan tekstarilla.

Ja oma äitisi... Oletko varma ettei hänkin haluaisi tulevan muistetuksi?

No mutta kyllä tuo ap.n anoppi hieman häiriköltä kuullostaa.

Niinpä. Kovasti täällä monet tuomitsevat ap:tä ja kertovat samaan hengenvetoon, miten omassa perheessä suhteet ovat hyvät ja toimivat. Tosi kiva juttu teidän puolesta että teillä suhteet ovat hyvät! Ihmettelen vaan, miten teillä voi olla varaa tulla tänne tuomistemaan niitä niitä, joilla ei ole yhtä hyvä tuuri sattunut kohdalle.

Sillä jos isovanhempien polvi ryhtyy hankalaksi, siinä ei minkään maailman hyvä tahto riitä pelastamaan tilannetta. Silloin kannattaa pelastaa sen minkä voi, esimerkiksi vaikka itsensä ja omat lapsensa.

On teillä murheet ja homma heikoissa kantimissa. en voi muuta sanoo.

Mua suorastaan ärsyttäisi saada omalta mieheltä lahja äitienpäivänä. Tuota ap:n äidin nöyrää vetäytymistä en tajua ollenkaan. eihän minua nyt hyvänen aika tarvitse juhlia juhlikaa te nuoremmat vaan... ja yksi nielaisee sen tarinan.Apua.

Onneksi omalla äidillä on omanarvontunto tallella. Itse asiassa se on arvokkain asia jonka olen häneltä oppinut.

Ei kaikille äitienpäivä ole tärkeä päivä. Jos minulle ei lahjoja tai muistamisia äitienpäivänä tipu, no big deal! Sama juttu siinä on kun syntymäpäivän kanssa, jos joku muistaa niin ok, mutta jos ei niin sekin on yhtä ok. Elämässä kun on olemassa oikeastikin tärkeitäkin asioita.

Itseasiassa toisinaan juhlapäivänä muistaminen jopa ärsyttää. Mieheni puolella on sukulainen, joka lähettää aina syntymäpäiväkortteja, joulukortteja, ystävänpäiväkortteja jne. Tähän hänen perinteseensä sisältyy velvoitetta, että minunkin pitäisi alkaa perheemme naisena organisoimaan korttien lähettelyä kaikille heidän perheensä jäsenille. Joskus tästä on tullut jopa muistutuksena allakka, johon kaikkien näiden aikuisikään päässeiden synttärit on merkattu :D

Sori, en lähettele kortteja yleensä kenellekään. Olisin tyytyväisempi, jos sinultakaan ei niitä tulisi.

Ja ikää sulla taitaa olla 17v

Se että sinusta oli tullut äiti ei nyt muuta yhtään sitä että hänkin on yhä äiti. Joten miksi ihmeessä vain siksi, että olet saanut lapsen anoppisi ei saisi juhlistaa omaa äitienpäiväänsä? Jos hän ei olisi äiti sinulla ei olisi miestäsi.



Mietipä itse miltä sitten tuntuu kun omat lapsesi kuittaavat oman äitienpäivänsä viestillä kun on parempaakin tekemistä sen oman lapsen äidin (kumppanin) kanssa äitienpäivänä. No, tuskin sinä nyt niin siitä välität että yhtäkkiä oma äitiytesi onkin nolla - eikö vaan?

että aika ajankohtaisella asialla olet

Repesin tälle :D

No mutta asiaan. Kyllä minä ymmärrän että hän on loukkaantunut, kun oma poika ei muista äitienpäivänä. Onhan se törkeää. Mutta tuollainen sinulle asiasta mainitseminenkin on törkeää, olisi sanonut pojalleen.

Ravintolakutsu tosiaan olisi ollut kiva ele, jos olisi muistanut myös sinua, tuoretta äitiä, vaikkei sinusta päivänsankaria olisi tarvinnut silti tehdä, olisitte voineet olla sitä yhdessä.

miehesi käytös on moukkamaista, miksi ihmeessä ei voi käydä tervehtimässä omaa äitiään äitienpäivänä? Enemmänhän anoppisi on miehesi äiti kuin sinä ;)



Toisekseen miksi ihmeessä sen ravintokäynnin aiheen pitäisi olla sinun juhlimisesi? Yhtälailla se anoppi on äiti.. Ja lapsesi isoäiti, yleensä äitienpäivänä muistetaan myös isoäitejä.



Mielestäni olet itsekäs ja lapsellinen, ilmeisesti myös jotenkin kateellinen ja mustasukkainen anopille, miksi ihmeessä?

hassu



olem mieheni vaimo.ikää 27 v

mutta kyllä meidän perheessä ainakin on tapana että myös puoliso juhlii ja onnittelee lastensa isää/äitiä ko. päivinä. Ei tarvitse pelkästää omaa äitiään juhlia vaan kaikkia läheisiä äitejä joista puoliso tietysti yleensä on se läheisin :)

Meillä ostetaan lahjatkin puolin ja toisin kiitokseksi siitä että toinen on yhteisten lastemme isä/äiti ?