Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ettekö te naiset oikeasti arvosta kroppaanne?
21.11.2011 |
Niin usein täällä saa lukea siitä kun tissit roikkuu ja alapääkin on ruma.
Itse ainakin olen edelleen tyytyväinen omaan kroppaani. Vaikka takana on yksi sektio pystyhaavalla, toinen normaali synnytys ja imetystäkin vielä menossa.
Kelpaan itselleni ja miehelleni. Tarkoitukseni ei ole hillua alasti kylillä kaikkien edessä arvosteltavana.
Kommentit (10)
En ikinä menisi esim. kauneusleikkaukseen vain sen takia, että tissit ei näytä enää ihan täsmälleen samalta. Häppäreiden ulkonäkökään mua ei kiinnosta, mikäli ne ei muuten haittaa normaalissa elämässä.
Mä voin olla alasti kyllä tarpeen mukaan muidenkin edessä.. kaveriporukan jne.. vaikkei kroppani täydellinen olekaan. On selluliittia nyt ainakin ihan riittävästi, mutta mitä sitten? Normaali ihmisvartalo joka tapauksessa. Mielestäni silti kauniskin.
Musta se on itsetunnosta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kanssa ilmeisesti korvien välissä. Mies rakastaa mua tällaisena, mutta itte inhoon jokaista asiaa itestäni. Johtuisko kaikesta paskasta mitä oon saanu kuulla ja kokea, vaikea sanoa.....
on minulle aivan sama niin kauan kuin se toimii eli kykenee suoriutumaan arjesta. Muuten ihan sama. En ole katsonut peilistä kroppaani aikoihin, koska minua ei kiinnosta. Ja ihmeellisintä on, että olen onnellinen ihminen, jolla on ihana perhe ja ystävät. Kroppa vaan on ihan toisarvoinen juttu paitsi jos se särkyisi.
Olin lihonut sairauden takia (joo-o, sairaus aiheutti laiskuutta ja saamattomuutta) joten en tykännyt peilikuvastani. Etenkään kun ennen olin ollut hoikka ja urheilullinen.
No, saatuani lääkkeet palasin suht nopeasti entisiin mittoihin, kun liikuntakin alkoi taas maistua herkkujen sijaan, ja nyt olen todella tyytyväinen peilikuvaani jälleen. Oli mun kroppa kyllä aika ruma ennen.
On mulla tietysti nykyään kaikenlaisia iän ja lasten tuomia jälkiä vartalossa, ei ne mua haittaa, ja esim. riippuvia rintojani en häpeä, päinvastoin, mutta läskejäni en kyllä oppinut arvostamaan ikinä.
minä arvostan kroppaani paljonkin. Sen takia pidän siitä hyvää huolta mm. liikkumalla aktiivisesti. Aina siinä jotain pientä parantamisen varaa olisi mutta todella tyytyväinen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi kävinkin kesällä ottamassa rintaimplantit. Aivan sama, mitä mieltä muut ovat asiasta, olen itse todella tyytyväinen ratkaisuuni ja rintojeni ulkonäkö kohentui kertaheitolla nahkasäkeistä kauniiksi. Seuraava kohde on roikkuva maha. Liikunnalla ja ruokavaliolla pidän itseni sopivan painoisena ja lisään henkistä hyvinvointiani.
voisin mäkin suggeroida itseni ajattelemaan, että kroppani on hyvä tällaisenaan, mutta koska olen muissakin asioissa perfektionisti niin pyrin liikunnalla ja ruokavaliolla tekemään kropastani mahd. hyvännäköisen. Se on minusta vain kivaa ja saan iloa siitä jos joku paikkaa alkaa näyttää kiinteämmältä/lihaksikkaammalta. Vaikka en esim. edes meikkaa tai erityisemmin pynttäydy ja voin mennä kauppaan hiukset likaisena verkkareissa enkä treenaa iskeäkseni miehiä (vaikka minuntyyppiseni miehet toki pitävät enemmän treenatusta vartalosta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihanaa olla terve nainen. Olen synnyttänyt ja imettänyt neljä lasta. Olen kaunis ja liikunnallinen. Syliini on ihana tulla. Nautin myös seksistä, syömisestä, kehon hoitamisesta. N 40.
sitä että vaikka se kroppa olisi hieman kulahtanut synnytysten ja lihomisten ja laihtumisten jälkeen niin näet itsesi vielä seksuaalisena ja miestäsi miellyttävänä ihmisenä, ja toki myös itseäsi.
Et koe tarvetta lähteä hakemaan mitään implantteja ja vatsan kiristyksiä. Kunhan muuten voit hyvin ja hoidat kuntoasi liikkumalla jne.
Tämä on se asia mikä tuntuu monilla olevan korvien välissä, vai olenko ihan väärässä?
Alue: Aihe vapaa
vartalo ei miellytä mun silmää. Rehellisesti sanottuna olen hirveän näköinen. Okei olen viimeisilläni raskaana ja aika isokokoinen. Mutta toivon että saisin treenattua itselleni kauniin vartalon mistä tykkäisin itsekin. Mullakaan ei ole tarvetta näytellä toisille kroppaani, enkä edes kehtaisi. Mieheni ei myöskään ole valittanu ulkonäöstäni, kannustanut vain. Kai se on korvien välissä se juttu...