Häiriköinti koulussa maailman kärkeä - Mikä Suomen kodeissa mättää?

Kuri ja selkeät rajat on lapsilla oltava alusta asti, koska kurinalainen käytös ja jonkin tason tottelevaisuus on kuitenkin se mitä heiltä koulussa ja työelämässä (isompana) odotetaan. Jos lapsena elää vapaankasvatuksen turvin "kuin pellossa" ilman selvää vanhemman auktoriteettia, sitä on hyvin vaikea isona muuttaa. Liika kurikaan ei ole hyväksi, mutta kultainen keskitie ja maalaisjärki, niillä pärjää. Ja missä on se vanhanajan ajatusmaailma "koko kylä" kasvattaa? Nykyään kun ei saa puuttua toisten asioihin, vaikka syytä selkeästi olisi aika ajoin...

Japanissa opettaja luennoi ja paasaa, hyvin vähän kysyy oppilailta mitään saati välittää näiden mielipiteistä.



Suomessa kaikesta KESKUSTELLAAN ihan niin paljon, että monia ärsyttää. Mikäs olikaan pikku-Pertin mielipide tästä ja tosta, hmm? Miten niin et tiedä...kyllähän sinulla on oltava mielipide! Mielipide kuuluu sananvapauteen ja blaablaablaa..

Lehdissä on vain raflaavia otsikoita ja se sama kysymys. Kiinnostaisi tietää miten ko tulokseen on päädytty.

rauhallinen, vuoroaan odottava, toiset huomioiva ja pitkäjänteinen tyttö oli myös eskarissa ongelma... Joo, ei osaa pitää puoliaan ja on vaisu. VAISU??? Lapsihan on tasapainoinen ja iloinen, muttei koko aikaa kilju suuna ja päänä. Voin sanoa, että koville otti palaute, kun olen ajatellut, että lapsi on lämmöllä ja ajalla kasvatettu, koskaan ei tarvi hävetä lapsen käytöstä vaan on todella fiksu ja ajattelevainen. Sitten se onkin ongelma, kunnei juokse, viisastele ja kilju??

sieltä tuli heti palautetta, että ovat liian kilttejä ja rauhallisia. Eivät tule pärjäämään elämässä. Osaavat jonottaa ja jakaa ja eivät huuda ja tappele, heistä tulee koulukiusattuja.

Minulle tehtiin hyvin selväksi päiväkodissamme, että hyvinkasvatetut lapset eivät tule pärjäämään. Kehuivat näitä, jotka riehuivat ja kiusasivat. Olivat kuulemma reippaita ja aktiivisia.

Ihmeellistä vain, että nykyään nämä samat riehujat ovat nyt yläasteiässä aika huonolla mallilla jo menossa elämässään.

Mutta jos on epävarma vanhemmuudestaan, lähtee helposti matkaan tuohon päiväkodin systeemiin, että lapsista ei saa kasvattaa kilttejä, koska ne eivät pärjää maailmassa.

kun vanhemmat eivät rajaa lastensa oikeuksia millään lailla. Kaverivanhemmuus, halu miellyttää lapsia ja pettymysten minimointi ajavat huonoon käytökseen.

Varhainen päivähoito tekee levottomuutta ja tavallinen perhe-elämä on aliarvostettua.

Jos kotona ei opi noudattamaan sääntöjä, ei niitä opi koulussakaan.

Monen kohdalla pitäisi lykätä koulunaloitusikää, sillä sopeutuminen ryhmään ja normeihin tuottaa vaikeuksia liian usealle lapselle. Tuosta sitten kärsivät hekin, joilla olisi valmiudet olla porukassa ja toimia opettajan ohjeitten mukaan.

vanhemmat vaatimuksineen ja rajoihin tottumattomat kakarat väsyttävät opettajat jotka eivät pysty enää tekemään mitään työrauhan saamiseksi.

Omilla vanhemmilla on kuitenkin lapsiinsa aivan eri vaikutus kuin iltiksen tädeillä...

se vaatii pitkäjänteistä sinnikkyyttä, sitä ns. suomalaista sisua, ketään ei enää kiinnosta.

ja koko auktoriteetin käsite on hämärtynyt.



Jossain vaiheessa sitten ns siperia opettaa kullanmuruille, mistä kana pissii.

tänne vaa kaikki hullut suomeen eläteiksi,sitten vaan lepään vankilaan...

kurin puute!opet ei saa tehä mitään sen eteen!muualla pennut potkitaan ulos,suomes tätä lässynlässynlää

astetta hurjemmaksi siitä kun itse oli koulussa.



Käsi pystyyn, kenen yläkoululuokassa ei häiriköity yhtään?



Liikaa kaikkee muuta, mikä vie mielenkiinnon. Vanhemmilla kiire, ei jaksa eikä viiti. Ei ihme, että lapsikaan ei jaksa eikä viiti. Rajoja haetaan koulusta, kun kotona niitä ei ole.

opettajan koulutus on huonoa eikä anna mitään eväitä auktoriteettiaseman ottamiseen.



Nimim. opettaja, jolla ei ole ollut koskaan ongelmia, edes erityisoppilaiden (ESY) kanssa, ja eväät siihen ei tosiaankaan tullut koulutuksesta.



Eli kyllä pikkasen sitä syytä saa opettajienkin niskoille sälyttää.

ovat viikot hoidossa ja viikonloput yökylässä. Eikä kukaan vaadi vanhempia olemaan vanhempia vaan pitämään huolta parisuhteestaan.

on sellaisia maita, joissa kulttuuri on tyystin erilainen. en yhtään ihmettelekään että siellä lapset ovat hiljaa ja ojennuksessa.

Albaniasta ja Venäjältä?

Aasian maissa koko kasvatuskulttuuri on kovastikin erilainen, eikä mielestäni pelkästään hyvässä.

Vai mikä se taannoinen "Tiikeriäiti" nyt olikaan, joka suomi länsimaalaista kasvatustapaa. Hänellä oli toki pointtia, mutta edusti itse kyllä toista ääripäätä mihin en haluaisi ryhtyä...



Hyvä käytös saadaan taatusti, mutta onko se vain ulkokuorta...

astetta hurjemmaksi siitä kun itse oli koulussa. Käsi pystyyn, kenen yläkoululuokassa ei häiriköity yhtään? Liikaa kaikkee muuta, mikä vie mielenkiinnon. Vanhemmilla kiire, ei jaksa eikä viiti. Ei ihme, että lapsikaan ei jaksa eikä viiti. Rajoja haetaan koulusta, kun kotona niitä ei ole.

mutta silti eri opettajien aikana käyttäydyimme aivan eri tavalla. Tiukan uskonnonopettajan aikana istuimme hiljaa hiiskahtamattakaan kun taas oman rennon luokanvalvojan tunneilla sai jutella rennosti eikä opettaja sitä kieltänyt.

suomalaista että usalaista koulua. He sanoivat, että siellä opettajilla on ilman muuta auktoriteettia. Heitä ei puhutella etunimillä vaan he ovat ms. tai mr. sejase, eikä kenellekään tullut mieleenkään pitää ääntä tunneilla. Koulu oli julkinen, mutta toisaalta erittäin hyvä highschool ja oppilasaines kansainvälistä, mutta usalaisittain melko homogeenistä - latinot ja mustat lähes puuttuivat.

1980-lukulaisia ohjasi vielä käsitys oikeasta ja väärästä sekä häpeä. Nykynuoret katsovat oikeudekseen tehdä ja sanoa, mitä HALUAVAT. Halu on tullut häpeän tilalle. Oman itsensä korostaminen menee toisten kunnioittamisen tilalle.



-ope

ope

ihmisillä on kiire verkostoitua, harrastaa, luoda uraa, korostaa paremmuuttaan joka saralla. Lapsien kanssa ei ole enää aikaa vain olla. (Jos sitä ei hoksaa ottaa) Omassa lapsuudessa vain oltiin kotona usein työ/koulupäivän jälkeen eikä tehty mitään erikoista ulkoilun lisäksi. Se oli ihanaa ja jatkan samaa perinnettä nyt itsekin. Luulen että lapsetkin väsyvät jatkuvaan virike- ja informaatiotulvaan ja siihen jos vanhemmat ovat poissaolevia eivätkä opeta käytöstapoja.



Lisäksi tulee sellainen mieleen että miettikää miten nykyvanhemmat puhuvat - syyllistyn tähän välillä itsekin; kiroiluun, toisten ihmisten arvosteluun, hälläväliä-asenteeseen jos potuttaa. Eiköhän se valitettavasti kotoa nämä tartu..