Voiko lääkäri päättää ettei elvytetä?
Äitini on 86-vuotias,hänellä on ollut kaksi aivohalvausta,nykyisin dementtia ja vuoteen oma vuosia,eilen lääkäri ilmoitti sairaalasta,että laitettu elvytyskieltoon.Yritin estää päätöksen,äidistä on meille edelleen paljon iloa, usein tunnistaakin siskoni,luultavasti myös itse haluaisi että viimeiseen asti yritetään kaikki.Voiko lääkäri tehdä vain päätöksen ja voiko sen saada peruttua oikeuden päätöksellä?
Kommentit (76)
Lääkäri asian kuitenkin viimekädessä päättää. Kertomasi perusteella DNR päätös olisi ihan paikallaan.
tokeneeko pumppauksella samaksi ihmiseksi?
tilaan, josa äitiäsi pidettäisiin koneilla hengissä.
Yleensä tuo päätös tehdään yhteistyössä omaisten kanssa.
ensisijaisesti potilaan itsensä kanssa.
http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/terveydenhuolto/elaman_loppuva…
Äiti on elämän iloinen,eikä tässä nyt väkisin yritetä ketään elossa pitää,ottakaa huomioon että 86 ei ole nykyään ikä eikä mikään vaan kokonaisuus vaikuttaa.Mielestäni törkeää,että tällä tavalla syyllistetään siitä että välittää omasta äidistään :(
Ap
ei kai kukaan oikeasti pidä äitiään väkisin elossa vain omaksi ilokseen?
Vanhustyötä tekevänä tiedän, että oikeasti jotkut haluavat äitiensä tai isiensä elävän ikuisesti, piittaamatta siitä kuinka he jo kärsivät vuodepotilaina elämisestä. Ilmeisesti kuolema on niin pelottava asia nykypäivänä.
Ja kyllä, lääkäri viime kädessä päättää elvytetäänkö vai ei!
Joskus pakkotoimenpiteet ja turhat elvytykset vaan pidentävät kärsimystä. Muistan historiasta mummun joka oli yli 90v dementikko jonka maha mädäntyi sisältäpäin ja jolla oli vaikea sairaalabakteeri. Lähiomainen vaatimalla vaati mummulle leikkauksen. Minusta lähiomainen ei tuossa tilanteessa ole " täysissä voimissa" päättämään tuollaisesta. Mummun kärsimys vain piteni merkittävän avoleikkauksen ja siitä seuranneen vahvan lääkityksen vuoksi. Antakaa rakkaidenne mennä jos toivoa ei enää ole. Se on rakkautta.
Ensinnäkin; elvytyksen tarkoituksena on estää ennenaikaisia kuolemia. 86 vuotiaan dementikon kuolema tuskin on ennenaikainen kun naisten odotettavissa oleva elinikä on 82 v...
Toisekseen; voin kertoa sinulle että suurin osa noista elvytyksistä päättyy joko välittömään kuolemaan tai kuolemaan sairaalan hengityskoneessa muutaman päivän päästä. Oletko nähnyt kun haurasta vanhusta elvytetään? Minä en sitä toivoisi äidilleni 86 vuotiaana.
t. ensihoitaja
Kerroit juuri, että äitisi kärsii dementiasta, on saanut aivohalvauksia ja ollut jo pitkään vuoteenomana. Sehän kuulostaa huonolta. Kyllä äidilläsi voi olla hyviäkin hetkiä, jos pysyy nykykunnossaan. Mutta jos tuon ikäinen ja kuntoinen vanhus saa sairauden, joka ajaa hänet elvytystilanteeseen, niin siitä toipuminen edes tuohon nykytilaan on hyvin epätodennäköistä. Ja tehohoito on todella raskasta potilaalle sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Lääkäri sen elvyttämättäjättämispäätöksen tekee. Se pyritään tekemään yhteisymmärryksessä omaisten kanssa, mutta lääkäri kuitenkin viime kädessä päättää, onko jostakin hoidosta potilaalle hyötyä vai haittaa eli kannattaako sitä antaa.
No varmaan joidenkin mielestä se on rakkautta, mutta se voi olla myös yhteiskunnan varojen säästelyä ja huonoa hoitoa. Nykymenetelmät ovat kehittyneet eikä sitä tiedä, mitä ihmelääkkeitä vielä tulevaisuudessa keksitään!
No varmaan joidenkin mielestä se on rakkautta, mutta se voi olla myös yhteiskunnan varojen säästelyä ja huonoa hoitoa. Nykymenetelmät ovat kehittyneet eikä sitä tiedä, mitä ihmelääkkeitä vielä tulevaisuudessa keksitään!
Kannattaa pitää vihannekset letkuissa, jos vaikka keksittäisi jotain hoitokeinoja jotka saataisiin vielä äkkiä käyttöön.
Ei elvytetä ei tarkoita samaa kuin ei hoideta. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että hengityksen ja verenkierron loppuessa niitä ei keinotekoisesti edes yritetä käynnistää, annetaan ihmisen kuolla kauniisti. Käytännössä elvytykset päättyvät liian usein huonosti aiemmin terveilläkin. Ihmistä ja sairauksia hoidetaan myös pitkälle ilman elvytystoimiakin.
Jos elvytyksen jälkeen saadaan oma verenkierto palautettua, aloitetaan hengityskonehoito ja tehohoito, josta toipuminen edes omalle hengitykselle vaatii paljon voimia. Vanhukset ovat usein hyväkuntoisia, kunnes jotain tapahtuu, eikä usein elimistön voimavarat riitä sairaudesta tai sen hoidosta toipumiseen. Yleensä vanhuksen ja pitkään sairastaneen ihmisen kannalta on tärkeämpää hyvä hoito omien elintoimintojen vielä toimiessa, ei niiden keinotekoinen ylläpito.
Mielestäni lääketieteellisiä toimenpiteistä päättäminen on omaiselle liian vaikea paikka, pitäisi tietää sairauksien lisäksi myös hoidon mahdollisuuksista. Ei elvytetä -päätökset täytyy tehdä mieluiten ensisijassa potilaan ja omaisten kanssa yhteisymmärryksessä perustellen, mutta vastuu päätöksestä ei voi kuulua omaiselle. On liian raskasta surra läheisen vuoksi muutenkin.
suret jo ennalta menettämistä
toivotaan, että äitisi pysyisi nykyisessä kunnossa, ja mitään elvytystilannetta ei edes tulisi.
kuolema ei ole loppu, vaan aikanaan kaikki jo kuolleet saavat ylösnousemuksen, eli teillä on kuolledenkin suhtee toivo nähdä ja halia ja elää viel ä jopa ikuisesti sitten yhdessä
sillin ei ole sairauksia, ei kuolemaa, ei pahuutta yms kaikki ovat onnellisia
valmis jäämään suuren ykseyden luo pysyvästi. Sitä emme tiedä, missä vaiheessa äitisi on. Ehkä hän syntyy vielä uudelleen.
valmis jäämään suuren ykseyden luo pysyvästi. Sitä emme tiedä, missä vaiheessa äitisi on. Ehkä hän syntyy vielä uudelleen.
dementiaa sairastava äiti. Hän enää huonosti tunnistaa poikaansa. Tyttärensä vielä tunnistaa. Hänelle kovin yritettiin tehostetun palvelun hoitopaikassa saada tuota päätöstä. Oikein painostettiin hänen tytärtään. Törkeää. Tytär ei suostunut ja lopulta kieltoa ei laitettu.
Äitini on 86-vuotias,hänellä on ollut kaksi aivohalvausta,nykyisin dementtia ja vuoteen oma vuosia
Haluaisitko itse elää tuossa tilassa vuosia? Minä en ainakaa mistään hinnasta haluaisi; toivottvasti 2040-luvulla löytyy mahdollisuus eutanasiaan.
kunnan terveyspalveluja valvovalle viranomaiselle. On lakimies. Kysy siltä, miten kannattaa nyt toimia ja oliko laillista. Tai siis kyllähän niitä terveyspalveluja valvoo muutkin viranomaiset, mm. lääninlääkäri. Kaipa siltäkin voi kysyä. Tosin onko sekään enää titteliltään lääninlääkäri, kun ´läänejäkään ei enää ole.
Aluehallintovirastosta kumminkin kysy. Siellä tiedetään, oliko laillista vai ei. Rohkeesti vaan soitto sinne.
Kyllä lääkäri voin sen päättää, mutta voithan toki vielä keskustella päätöksen tehneet lääkärin kanssa. Yleensäkin nuo päätökset tehdään omaisten kanssa yhteistyössä siten, että lääkäri selittää tilanteen vakavuuden omaisille ja päätökseen johtaneet syyt.
Äitisi on vakavasti sairas ja toipumisennuste elvytyksen jälkeen olisi olematon. Parempikuntosellekin ihmiselle tulee erittäin helposti keuhkokuume hengityskonehoidon aikana ja suurella todennäköisyydellä äitisi menehtyisi jo siihen. Puhumattakaan siitä että kuntoutuminen edes entiselleen, mikä siis ei ole paljoa, olisi melkolailla toivoton tehtävä.
Ihan oikeastiko sinä ap haluat pitkittää äitisi elämää keinotekoisesti kaikin keinoin, välittämättä siitä mikä lopputulos olisi? Aivot eivät kestä terveenäkään kovin monen minuutin hapenpuutetta vaurioitumatta ja äidilläsi ne ovat jo valmiiksi pahoin vaurioituneet.
Luopuminen on vaikeaa mutta keskustele nyt vielä rauhassa lääkärin kanssa, niin ehkä itsekin toteat tilanteen toivottomuuden. Ja aika isolla todennäköisyydellä äidillesi käy niin, että hänet löydetään elottomana vuoteesta niin pitkän ajan kuluttua että mitään toivoa onnistua elvytyksessä ei ole. Tai sitten hän vain hiipuu pois eikä edes tarvitse miettiä mitään elvytysasioita.
ei kai kukaan oikeasti pidä äitiään väkisin elossa vain omaksi ilokseen?