Voiko lääkäri päättää ettei elvytetä?

eikä tosiaan kaikkia yritetä väkisin viimeiseen saakka elvyttää, sehän olisi kauheaa ihmisen rääkkäystä.



On eri asia jos kävelevä ja jutteleva, vaikka vähän höpsöjä, 90v mummo vetää pullan henkeensä tai saa jonkun kohtauksen, silloin kyllä tehdään kaikki mitä tehtävissä. Jos kyseessä on nuorempikin sikiöasennossa puhumattomana vaippoihin tekevänä ja syötettävänä viimeiset 5v ollut annettan hänen nukkua kauniisti pois.



Tuollaisia kauniisti pois nukkuvia on 99% asukeistamme onneksi.

Jokaisella meillä on oikeus täältä lähteä, kehitttyi lääketiede kuinka pitkälle tahansa.



Eikä missään vanhustenhoitolaitosta ketään ruveta elvyttämään, oli päätöstä tai ei. Kaikki me kuollaan ja yli 80 vuotiaana se on enemmän kuin luonnollista.

tytär kertoi lääkäreille, että hänen äitinsä oli täysipäisenä nimenomaan toivonut, että elvytetään loppuun asti täysillä. Oma tahto painoi siis.

Mitä tarkotat, elvytetään loppuun asti? Elvytys ei johda aina ihmisen elpymiseen. Vaikka elvytys alotettaisiin välittömästi, ei ihmistä välttämättä saada elvytettyä enää.

Lääkäri tekee DNR-päätöksen aina eettisistä syistä. Miten kuvittelet äitisi kestänä elvytyksen? Elvytys on "väkivaltainen" tapahtuma, jonka jälkeen äitisi elämänlaatu tuskin olisi parempi. Tai siis ei VARMASTI olisi parempi. Luota lääkärin päätökseen. Olet tietenkin äitisi tytär, mutta ajattele asiaa laajemmin.



T. parjattu lähäri

aivan täysipäinen ihminen, upea sellainen vielä kuukausi sitten, kun kehonsa jo alkoi antaa periksi. Ikää oli 93-vuotta.

Myönnän, että yritin taivutella häntä sydänleikkaukseen, joka olisi voinut tuoda hänelle lisävuosia, onnekseen mummi pystyi loppuun asti määräämään omasta hoidostaan.



Mummi oli vielä kuukautta ennen kuolemaansa omassa kodissa asuva toimelias ihminen. Sitten sai vatsataudin, joutui sairaalaan, ja kolme viikkoa eleli ihan mukavasti, neljäntenä kunto romahti, ja kuoli sitten.



Jos mietin vaihtoehtoja : vuosia dementikkona ja lukuisten infarktien ja elvytysten kautta keinotekoisesti pitkitetty elämä, vai mummini tapa lähteä, ei ole vaikea päätös.



Mutta itse kysymykseen: Jos jokin on törkeää, niin se, että ystäväni isälle oli lääkäri sanonut, että "Ymmärräthän, että jos sinun sydämesi nyt pysähtyy, me emme sinua elvytä". Tilanne oli se, että syöpäsairas ( ja sitä vastaan todella urheasti taisteleva alle 70-v mies) oli saanut verenmyrkytyksen, joutunut odottelemaan ambulanssia yli 2h kotonaan, ja saatu sairaalaan ihan viime hetkillä. Teki kyllä tuosta valituksen, ja se on ihan oikein.

luuletteko, että se on vain elvytyksen puutetta? Eli jatkaa siitä kroppa kuin ei mitään olisi tapahtunut. Kyllä se kuulkaa tarkoittaa sitä, että se on loppu slut nyt.

Olen hoitajana paikoissa, joissa DNR-päätös on tehty lähes jokaiselle. Paljon on potilaita kuollut ja joka ikinen, siis: JOKAINEN kuolema on ollut tervetullut. Me hoitajina teemme kaikkemme, että elämän loppuvaihe olisi kivuton ja mahdollisimman mukava. Huolehdimme ravinnosta, puhtaudesta, asentooidosta ja läsnäolosta. Kun potilas kuitenkin kuolee, se on ollut odotettavissa ollut "vapahtaja". DNR-päätös säästää kivuilta ja elämänlaadullisesti huonommilta tekijöiltä. Kuolemassakin pitää olla yksityisyys ja rauha ja senkin jälkeen me hoitajat kohtelemmme (puemme ja puhdistamme) vainajaa kunnitoittavasti. Näin ainakin minun työpisteilläni. Voimia aloittajalle! Luota lääkäriin ja ole onnelinen mitä sinulla on nyt ja jälkeen.

Aamen

Mitä joko äiti kuoli? Elvytettiinkö vai saiko elämä luonnollisen päätöksen eli kuoleman?

Lähiomaisten mielipidettä kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ikärasismia. Lääkäri antaa valan, hoitaa ja elvyttää ihmisen kaikilla mahdollisilla keinoilla. Vain ihminen itse voi asettaa itselleen elvytyskiellon. Ei lääkärin asema miettiä, mikä "parempi" vaan hänen tehtävä on hoitaa ihmisen.

Elvytyskielto on normaali käytäntö tietyillä kriteereillä. Esim. vanha, huonokuntoinen dementikko.

Älä höpötä asiasta mistä et tiedä.

Voi.

Tässä kannattaisi aina miettiä mitä tarkoittaa DNR. Suomeksi yksinkertaisesti ei painelu/puhallus elvytystä. Mitään muuta hoitoa tämä ei rajaa pois.

Ja milloin joudutaan aloittamaan painelu/puhallus elvytys? Kun verenkierto on pysähtynyt, potilas ei hengitä. Eli on tapahtunut melkoisen iso mullistus kropassa ja ihminen on hätätilassa tai hänen aikansa maan päällä on päättymässä.

Mitä tälläisessa tilanteessa tapahtuu, hapekas veri ei kierrä elimistössä ja aivosolut alkavat kuolla.

Äidilläsi on jo takanaan aivotapahtumia, joten mitä luulet, että vaikka hänet saataisiin elvytettyä elävien kirjoihin aivoille olisi tapahtunut. Lopputulos on todennäköisesti hyvin huono. Voi olla että hän eläisi vielä vuoden, mutta tuskin tämän jälkeen enää pystyisi mihinkään mikä hänelle tuottaisi mitään iloa.

Olen nähnyt dementoituneen liikkuvan vanhuksen elvytyksen jälkeen ja hän ei enää puhunut, liikkunut, eikä kellään ollut tietoa mitä aivotoimintaa oli jäljellä, tuskin paljoa. Hän eli vielä monia vuosia näin, koska jaksoi hengittää itse, mutta ei ihmisarvoista, inhimillistä elämää.

Onkohan mummo vielä hengissä. Ketju aloitettu 7 vuotta sitten

Äitiäsi puolta nuorempi sukulaiseni laitettiin elvytyskieltoon kertomatta siitä omaisille. Kun tiedustelimme omaisen vointia puhelimitse niin ohimennen mainittiin että lääkäri laittanut elvytyskieltoon.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vaikea asia kaikille mutta varsinkin omaisille. On aivan eri asia elvyttää hankeen kaatunutta vanhusta kuin sairaalan vuodeosastolla olevaa vanhusta. Vaikka ikää heillä olisikin saman verran niin elvytykseen johtaneet syyt ovat täysin erilaiset.

Jos vanhan ja hauraan ihmisen sydän pysähtyy, tuskin sitä enää elvyttämällä saadaan käyntiin. Vaikka vanhuksella ei olisikaan mitään sydänsairauksia niin ei se sitä tarkoita että sydän lähtee pysähdyttyään tuosta noin vain uudelleen käyntiin. Ei meistä kukaan elä ikuisesti ja joskus se elämä vain loppuu, keho ei jaksa enää.

Tämä hankeen tuupertuneen sydän taas oli pysähtynyt kylmästä, ei siitä syystä että sydän ei yksinkertaisesti jaksanut enää ja lisäksi kylmä suojasi aivoja. Vaikea tilanne tuossakin toki on ja tilanne olisi voinut päättyä ihan toisinkin. Mutta jo se että tämä mummo elvytettiin, todistaa, että pelkästään iän perusteella ei rajata ketään pois hoidon piiristä.

Eikä se elvytyskään vielä takaa että elinikää tulisi juuri ollenkaan lisää. Jos ap:n äidin sydän saataisiinkin vielä uudelleen käyntiin ja potilas teho-osastolle niin todennäköisesti hoidonlopetuspäätös tehtäisiin siellä kuitenkin muutaman päivän päästä. Ei ole mitään järkeä ylläpitää keinotekoisesti elämää koneilla silloin kun toivoa toipumisesta ei ole.

Elvytyskieltoja ja hoidonlopetuspäätöksiä tehdään ihan iästä riippumatta, lapsillekin. Jokainen päätös tehdään tapauskohtaisesti ja punnitaan kaikki näkökulmat ja katsotaan potilaan elämän laatuakin. Siis millaista elämä tulisi olemaan elvytyksen jälkeen ja olisiko ylipäätään mahdollista selviytyä elvytyksestä.

Vaikea ymmärtää että jonkun mielestä hyvää elämää on maata vuosikausia vuoteessa dementoituneena. Itse en missään tapauksessa haluaisi sitä itselleni enkä omaiselleni.

Väärinkäsitysten välttämiseksi täsmennän tuota naapurimummelin hankitapausta. Hän ei ollut sydänpysähdyksessä. Hän hengitti itse. Hänellä oli alhainen lämpötila eikä reagoinut puhutteluun. (Se lämpötila oli varmaan oikein tässä vanhassa ketjussa aiemmassa viestissäni. En muista enää. Varman jotain 24 astetta.)

Joku kun nosti tämän jonkun muun aloittamaan ketjun, niin kirjasin tämän tiedon nyt.