Voiko lääkäri päättää ettei elvytetä?

huuhaata sellainen jolle ei löydy todisteetua tieto, otappa asiosta selvää, ennen kuin on liian myöhäistä !

Lääkäri voi sen päätöksen kyllä tehdä, mutta jos potilas itse tai omainen sitä vastustaa, se pitää kumota.

tytär kertoi lääkäreille, että hänen äitinsä oli täysipäisenä nimenomaan toivonut, että elvytetään loppuun asti täysillä. Oma tahto painoi siis.

Elvytyskielto tehdään kun arvioidaan, että elvytys ei johtaisi toivottuun lopputulokseen. Jos äitisi saisi nyt sydänkohtauksen, dementia ja aivohalvaukset ovat tehneet aivoista niin hauraat toipua, että äitisi ei todennäköisesti eläisi kuin muutamia päiviä - tunteja elvytyksen jälkeen tiedottomana. Ymmärrän kyllä suuren huolen ja tuskan, joka varmasti mieltäsi painaa. Terveydenhuollon ammattilaisena suosittelen, että jätät soittopyynnön lääkärille, joka äitiäsi hoitaa ja pyydät häntä selittämään asian vielä kertaalleen. DNR päätös ei tarkoita etteikö äitiänne hoidettaisi hyvin, kipuja lääkittäisi yms. DNR päätöksen tarkoitus on nimenomaan vähentää kärsimystä. Monesti asiasta keskustelu lääkärin kanssa saa ymmärtämään asian ja vähentää asiaan liittyvää huolta ja ahdistusta.

Omaisen vastustuksesta päätöstä ei kumota. Päätös perustuu lääketieteellisiin tosiseikkoihin, ei omaisten tunnepitoisiin seikkoihin.

päivinään halunnut elvytystä missä tahansa tilanteessa, niin eikö ole oikein tehdä niin. Minusta todellakin on.

Ei voi kumota ilman lääketieteellistä perustetta. Lain mukaan hoidosta voi kieltäytyä mutta tiettyä hoitoa ei voi vaatia.

valitettavan usein käy myös niin, että vanhuksen omaa tahtoa ei haluta kuunnella...sillä omaiset haluavat viimeiseen asti tehohoitaa. Minulla tämä tarkoitti työssä esim yhden asiakkaan kohdalla sitä, että vaikka hän oli itse sanonut useaan otteeseen niin meille kun omaisillekkin että haluaa lopulta kuolla kotonaan, niin siinä vaiheessa kun hän oli niin huonossa kunnossa ettei voinut vastustaa, omaiset vaativat tehohoitoon lähettämistä. No, elihän hän "tehohoidossa" pari päivää...mutta vieraassa sairaalassa, vieraassa ympäristössä...



kun tiedetään että väistämätön kuolema on edessä, niin eikö jokaisella olisi oikeus arvokkaaseen kuolemaan halutessaan tutussa ympäristössä..

päivinään halunnut elvytystä missä tahansa tilanteessa, niin eikö ole oikein tehdä niin. Minusta todellakin on.

Tuohonhan sitä olisikin sitten itsekkäiden omaisten helppo vedota, vaikkei tuollaista tahtoa olisikaan koskaan ilmaissut.

"Kyyyyllä se näin sanoi, ihan varmasti sanoi!"

Hei ap,

Ymmärrän ahdistustasi tässä asiassa. Toki on vaikea hyväksyä oman äidin kuolevaisuutta.

Valitettavasti asia kuitenkin on niin, että elvytys ei tarkoita pelkkää puhallus-painelua ja sitten kertajysäystä sähköllä, jonka jälkeen potilas voi jatkaa kesken jääneitä askareitaan ongelmitta. Sydänpysähdyksen jälkeen viedään pillit vinkuen ykiopistosairaalaan teho-osastolle, jossa mahdollisesti tehdään elimistön jäähdytyshoitoa, sekä nukutetaan usein pariksi päiväksi, jotta aivot saavat aikaa toipua. Pyöritetään isot, rasittavat tutkimukset, jptta sydänpysähdyksen syy selviää. Ja teho-osastolle sisäänottokriteerinä on yleensä, että

potilaalla on edellytyksiä toipua takaisin omatoimiseen, itsenäiseen elämään.

Tämän tiedon valossa huomannet, että äitisi ei enää ole teohoidon piirissä, koska on vaikeasti perussairas muistinsa suhteen. Eli vaikka hänet kuinka vanhainkodissa elvytettäisiin, hän ei todennäköisesti enää saisi tilanteen vaatimaa jatkohoitoa. Eikä hän elvytystilanteen jälkeen enää missään tapauksessa olisi entisellään, vaan esim. muistin tila romahtaisi, sillä aivosolut alkavat kuolla heti sydämen pysähdyttyä, ja mitä huonokuntoisemmat aivot jo lähtötilanteessa ovat, sitä huonompi on jatkoennustekin.



Voimia sinulle ap!

omaksi ilokseen. Hyvänen aika, kyseessä on oma ÄITI sentään, minulle olis kaikkein tärkeintä, että hän elää niin kauan kuin mahdollista! En saanut pitää omaa äitiäni, vakava sairaus vei, mutta taistelin lääkärien kanssa ihan viimeiseen, kyllä ne myöntyy mihin vain kun omaiset VAATII!

hauras vanhus!!! Näin voidaan puhua 100 vuotiaasta, mietipä tätä, tollo!!!!

Äiti on elämän iloinen,eikä tässä nyt väkisin yritetä ketään elossa pitää,ottakaa huomioon että 86 ei ole nykyään ikä eikä mikään vaan kokonaisuus vaikuttaa.Mielestäni törkeää,että tällä tavalla syyllistetään siitä että välittää omasta äidistään :(

Ap

äitisi on aika päästä "parempaan" paikkaan.

kauan kuin ikinä mahdollista!!,,Eikö niin AP?

hauras vanhus!!! Näin voidaan puhua 100 vuotiaasta, mietipä tätä, tollo!!!!

osa porskuttaa vielä 100v omatoimisina, ei kai tässä olla tekemässä elvytyskielto jokaiselle 80v täyttäneelle vaan tapauskohtaisesti.

Tämä on vaikea asia kaikille mutta varsinkin omaisille. On aivan eri asia elvyttää hankeen kaatunutta vanhusta kuin sairaalan vuodeosastolla olevaa vanhusta. Vaikka ikää heillä olisikin saman verran niin elvytykseen johtaneet syyt ovat täysin erilaiset.



Jos vanhan ja hauraan ihmisen sydän pysähtyy, tuskin sitä enää elvyttämällä saadaan käyntiin. Vaikka vanhuksella ei olisikaan mitään sydänsairauksia niin ei se sitä tarkoita että sydän lähtee pysähdyttyään tuosta noin vain uudelleen käyntiin. Ei meistä kukaan elä ikuisesti ja joskus se elämä vain loppuu, keho ei jaksa enää.



Tämä hankeen tuupertuneen sydän taas oli pysähtynyt kylmästä, ei siitä syystä että sydän ei yksinkertaisesti jaksanut enää ja lisäksi kylmä suojasi aivoja. Vaikea tilanne tuossakin toki on ja tilanne olisi voinut päättyä ihan toisinkin. Mutta jo se että tämä mummo elvytettiin, todistaa, että pelkästään iän perusteella ei rajata ketään pois hoidon piiristä.



Eikä se elvytyskään vielä takaa että elinikää tulisi juuri ollenkaan lisää. Jos ap:n äidin sydän saataisiinkin vielä uudelleen käyntiin ja potilas teho-osastolle niin todennäköisesti hoidonlopetuspäätös tehtäisiin siellä kuitenkin muutaman päivän päästä. Ei ole mitään järkeä ylläpitää keinotekoisesti elämää koneilla silloin kun toivoa toipumisesta ei ole.



Elvytyskieltoja ja hoidonlopetuspäätöksiä tehdään ihan iästä riippumatta, lapsillekin. Jokainen päätös tehdään tapauskohtaisesti ja punnitaan kaikki näkökulmat ja katsotaan potilaan elämän laatuakin. Siis millaista elämä tulisi olemaan elvytyksen jälkeen ja olisiko ylipäätään mahdollista selviytyä elvytyksestä.



Vaikea ymmärtää että jonkun mielestä hyvää elämää on maata vuosikausia vuoteessa dementoituneena. Itse en missään tapauksessa haluaisi sitä itselleni enkä omaiselleni.

painalluksessa. Lisäksi hapenpuute tuhoaa aivoja. Kivut lisääntyvät yms.

Eli ollaan siinä tilanteessa, että morfiinia pumpataan niin isoja määriä kuin voidaan. Mummo makaa luut murtuneena, eikä ymmärrä enää mistään mitään, keuhkokuume tms jyllää edelleen ja hengitys on vaikeaa. Elinaikaa tulee lisää vain muutama päivä.

Sallisitte omaisillenne edes arvokkaan kuoleman. En ole nähnyt yhtään väkisin elvytettyä, joka elää vielä 2 vuotta.

Ai niin. Yhden sellaisen tapauksen tiedä, mikä ei liity kyllä elvytykseen vaan vähän liian tehokkaaseen hoitoon. Kaverini äiti dementoitui 50 vuotiaana. 60 vuotiaana oli jo vuodepotilaana ja makasi hoitopatjalla kun oli jo makuuhaavoja yms. ja kädet ja jalat käpristyneet sikiöasentoon. Sairastui keuhkokuumeeseen niin eikö äiti hommattu tk. sairaalaan ja antibioottitippaan. Ja eli vielä 15 vuotta, mikä oli kärsimystä äidille ja omaisille. Pieni, käpristynyt nyytti, joka eli omassa maailmassaan kivuissa 15 lisävuotta syötettynä, ulostelääkkeillä, lopussa 5 vuotta nenämahaletkulla.

Kaverini itki monesti, että olisivat antaneet äidin kuolla.

Jos oletetaan ,että henkilö olisi itse halunnut elvytystä, niin mikä ihmeen seikka muka sen häneltä kieltää. Jospa hän saavuttaisi sillä vaikka pari vuotta lisää elinaikaa, niin se on arvokasta aikaa sekin ihmiselle, jos hän on niin toivonut.

Ei ainakaan hauras!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

lähtemään kunniakkaasti, ettei tarvisisi maata vuosikausia toisten hoidettavana. Onneksi meillä suvussa kuollaan saappaat jalassa aivoinfarktiin. Toivottavasti itsekin kuolen tällä tavalla ja lapset eivät sekaantuisi enää siihen, että haluaisivat minusta elvytettävän kasvin.

Toivon lapsieni rakastavan minua niin paljon, että aikanaan päästävät minut pois.

omaksi ilokseen. Hyvänen aika, kyseessä on oma ÄITI sentään, minulle olis kaikkein tärkeintä, että hän elää niin kauan kuin mahdollista! En saanut pitää omaa äitiäni, vakava sairaus vei, mutta taistelin lääkärien kanssa ihan viimeiseen, kyllä ne myöntyy mihin vain kun omaiset VAATII!

Äiti on elämän iloinen,eikä tässä nyt väkisin yritetä ketään elossa pitää,ottakaa huomioon että 86 ei ole nykyään ikä eikä mikään vaan kokonaisuus vaikuttaa.Mielestäni törkeää,että tällä tavalla syyllistetään siitä että välittää omasta äidistään :(

Ap

Naulan kantaan ap, sanoit juuri tässä itse ne ratkaisevat asiat: kokonaisuus ratkaisee. Perusterve, liikkuva ja omatoiminen vanhus varmasti elvytettäisiin tuon ikäisenä. Mutta monisairaalle vuodepotilaalle elvytys olisi todennäköisesti tuloksetonta ja vain lisäisi kärsimystä.