Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kuoli 3v sitten. Löysin uuden miehen - ex-appi suuttui!!
28.06.2011 |
Eli siis jäin leskeksi reilut 2v sitten, kun mieheni kuoli liikenneonnettomuudessa. Nyt rupesin seurustelemaan vanhan ystävän kanssa, olemme todella rakastuneita. Mies huomioi mahtavasti lapsemme, on aina ollut lapsirakas. Edesmennyt puolisoni ei ollut mikään unelmaisä, harkitsin useaan kertaan eroa koska hän kohteli lapsia välillä todella ilkeästi. Rakastimme kuitenkin toisiamme. Näiden ristiriitojen vuoksi huomasin kuitenkin ensijärkytykseni jälkeen olevani surun keskellä salaa myös helpottunut, että asiat ratkesivat näin.
Nyt olimme ensimmäistä kertaa julkisesti yhdessä uuden rakkaani kanssa. Eräs tuttumme näki meidät, raportoi äidilleen, joka taas ex-anopin ja -apen perheystävänä soitti välittömästi sinne. Noin 15min tuttumme kohtaamisesta lasteni isoisä soitti ja haukkui minut pystyyn! Onneksi hänen vaimonsa otti lopulta puhelimen, onnitteli meitä aidosti ja (KERRANKIN!) ilmoitti että hänen miehensä on kohtuuton.
Ymmärrän tietenkin, että he ovat menettäneet lapsensa ja surevat edelleen, mutta hei, minä olen alle 30v! Pitääkö minun olla loppuelämäni siis yksin??! Eikö minulla ole oikeutta uuteen onneen? En todellakaan aio lapsilleni hankkia "uutta iskää" vaan itselleni elämänkumppanin. Tietenkin hänen pitää pystyä suhtautumaan lapsiini todella hyvin, muuten ei suhteesta tule mitään. Mutta entinen mieheni kyllä tulee olemaan perheessämme läsnä, vaikka menisimme ihan naimisiinkin tämän vanhan ystäväni kanssa. Samoin lapset tietenkin saavat säilyttää suhteensa toiseen mummolaan eli isänsä vanhempiin.
Hyviä neuvoja, miten saisin asiat parhain päin ja välit taas kuntoon ex-apenkin kanssa?
Kommentit (23)
Joo, eivät appivanhemmat todellakaan tienneet vanhemmuuden ristiriidoista perheessämme. Tiesivät että meillä oli vaikeaa usein ja että saimme paljoj ulkopuolista apua, mutta en heille kertonut mieheni käytöksestä lapsia kohtaan. Tämä siksi, että mies oli saanut mallin kotoaan, hänen isänsä on ollut vieläkin pahempi, mm. antanut aikanaan vyöstä miehelleni (arvet näkyivät selässä vielä aikuisena). Ja todellakaan en haluaisi heille ruveta selittämään mitään mieheni käytöksestä, hän on poissa eikä voi omaa kantaansa kertoa, joten tottahan hänen vanhempansa (lähinnä appi) ajattelisivat että mustamaalaan vain kuollutta.
Olen ajatellutkin, että nyt kun nuorimmainenkin alkaa olla jo yökyläilyikäinen (3,5v) niin voisin tarjota appivanhemmille mahdollisuutta ottaa lapsia vaikka joka toinen kuukausi viikonlopuksi mummolaan - jos haluavat. Ovat aika nuoria vielä, anoppi täytti juuri 50 ja appi muutaman vuoden vanhempi, joten varmaan jaksaisivat. Välimatka on pitkä, mutta voisimme uuden rakkaani kanssa kuljettaa lapset sinne ja lomailla samalla yhdessä jossakin.
Ja muuten, sille joka epäili etten ole ilman "munaa" ollut näitä leskeysvuosia, niin väärässä olet. :-D Ei neljän lapsen kanssa harrasteta mitään yhden yön juttuja, eikä kyllä ole ollut halujakaan. Ja vakavampaan suhteeseen harva mies uskaltautuu kun minulla on iso perhe, enkä kyllä aiemmin olisi ollut valmiskaan. Uskoisin että menee vielä pitkään, ennen kuin menen sänkyyn uudenkaan rakkaani kanssa. Meillä on aikaa loppuelämä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seurustelusi ilman appivanhempiasi. Kun menette kihloihin teet visiitin appesi kotiin. Näin todistat olevasi kypsä omiin asioihisi ja annat ukolle aikaa sopeutua. Tuosta asiasta ei tartte edes keskustella appien kanssa!!
Samalla rajaat apen vallan omaan perheeseensä ja silti välit säilyy. Vai meinaatko, että uusi miehesi alkaa appesi pojaksi??
Anoppi minäkin:))
vastaava aloitus on ollut täällä aiemminkin. Lisäksi tekstissäsi muitakin ristiriitaisuuksia kuin tuo aika, välillä kirjoitat lapsesta, välillä lapsista... Yleensä ihminen kirjoittaa näissa asioissa johdonmukaisesti, vuosien kanssa voi tulla typoja, mutta ei tuollaisessa asiassa.
Missä kohtaa muka puhun vain yhdestä lapsesta? Itse en ainakaan sellaista kohtaa teksteistäni löytänyt.
ap
Ja ihan hyvin jos teillä asiat menee hyvin uuden miehesi kanssa, voit antaa hänen vaikka adoptoida lapsesi!
EI tarvitse kuunnella ketään, se on teidän perheen keskinen asia, kun lasten isä on kerran kuollut.
Olet ansainnut onnesi ihan 100 prosenttisesti.
Kanattaako edes pitää yhteyksiä tollaseen äijään? Kun ei mikään laki velvoita.
Suosittelisin, että alat oikeasti elämään omaa elämää uuden miehen kanssa perheenä ja unohdatte kaiken menneisyyteen liittyvän!
Tää on provo. Onhan?
Lapsille yhteys isän vanhempiin on todella tärkeä. Tuo adoptio ajatuskin on todella naurettava!
Ap kuulostaa fiksulta ihmiseltä. Anna apelle aikaa. Kyllä hän vielä tottuu siihen että elämä jatkuu. Nauti!
Oma biologinen isäni kuoli kun olin noin neljävuotias, eli muistan hänet jotenkin. Äitini meni uusiin naimisiin ja koska "otto"isäni ja me tulimme toimeen, hän rakasti meitä ja me häntä, niin "otto"isä adoptoi meidät.
Mitä naurettavaa siinä on??
Perustele.
Ja siis sen ymmärrän että ne kuolleen isän vanhemmat olisi tärkeät, oli mamma meillekin, tosin hän kuoli kun olin 6-vuotias. Ei se yhteys sillä adoptoimisella hävinnyt, kuten ilmeisesti luulit..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanattaako edes pitää yhteyksiä tollaseen äijään? Kun ei mikään laki velvoita.Suosittelisin, että alat oikeasti elämään omaa elämää uuden miehen kanssa perheenä ja unohdatte kaiken menneisyyteen liittyvän!
Noin ei kukaan terve ihminen voi toimia. Se on väärin ja raakaa sekä lapsia että isovanhempia kohtaan. Lapsilla on menneisyys, vaikka leskivanhemman uusi puoliso adoptoisikin lapset. Heillä on oikeus muistaa isänsä ja vierailla isovanhempiensa luona, oppia tuntemaan myös edesmenneen vanhempansa suku.
ap
arvokkaita kun pitäisi kakarat saada heivattua pois tieltä viikonlopuiksi, että saa uuden rakkaan kanssa nussia rauhassa.
En kyllä itsekään tykkäisi jos lapseni kuolisi ja hänen puolisonsa uuden rakkauden löydyttyä alkaisi yhtäkkiä ehdotella, että "nyton nuorinkin yökyläiässä, voitaisko uuden rakkauden kans heivata ne teille aina joskus viikonlopuksi. Tehän olette vielä nuoria ja jaksavia, jaksatte kyllä hoitaa lapsenlapsianne"
Joo, eivät appivanhemmat todellakaan tienneet vanhemmuuden ristiriidoista perheessämme. Tiesivät että meillä oli vaikeaa usein ja että saimme paljoj ulkopuolista apua, mutta en heille kertonut mieheni käytöksestä lapsia kohtaan. Tämä siksi, että mies oli saanut mallin kotoaan, hänen isänsä on ollut vieläkin pahempi, mm. antanut aikanaan vyöstä miehelleni (arvet näkyivät selässä vielä aikuisena). Ja todellakaan en haluaisi heille ruveta selittämään mitään mieheni käytöksestä, hän on poissa eikä voi omaa kantaansa kertoa, joten tottahan hänen vanhempansa (lähinnä appi) ajattelisivat että mustamaalaan vain kuollutta.
Olen ajatellutkin, että nyt kun nuorimmainenkin alkaa olla jo yökyläilyikäinen (3,5v) niin voisin tarjota appivanhemmille mahdollisuutta ottaa lapsia vaikka joka toinen kuukausi viikonlopuksi mummolaan - jos haluavat. Ovat aika nuoria vielä, anoppi täytti juuri 50 ja appi muutaman vuoden vanhempi, joten varmaan jaksaisivat. Välimatka on pitkä, mutta voisimme uuden rakkaani kanssa kuljettaa lapset sinne ja lomailla samalla yhdessä jossakin.
Ja muuten, sille joka epäili etten ole ilman "munaa" ollut näitä leskeysvuosia, niin väärässä olet. :-D Ei neljän lapsen kanssa harrasteta mitään yhden yön juttuja, eikä kyllä ole ollut halujakaan. Ja vakavampaan suhteeseen harva mies uskaltautuu kun minulla on iso perhe, enkä kyllä aiemmin olisi ollut valmiskaan. Uskoisin että menee vielä pitkään, ennen kuin menen sänkyyn uudenkaan rakkaani kanssa. Meillä on aikaa loppuelämä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei siis kannata laittaa ex-anoppilaan välejä poikki. Mistä muuten saatte viikonloppuhoitajat, jotka hoitaa kaikki 4 lasta (nuorin siis 3.5 vuotias). Kalliiksi tulis ottaa MLL.n hoitaja. Appivanhemmat vois hoitaa ilmaiseksi. Se olis iso säästö.
Joten anna anteeksi apelle ja yritä pysyä hyvissä väleissä. Voit hyötyä heistä vielä kovasti. Sitä paitsi lapsesi perivät appivanhemmilta. Ota tämä huomioon myös jos ovat varakkaita. Kannattaa pitää välit kunnossa.
arvokkaita kun pitäisi kakarat saada heivattua pois tieltä viikonlopuiksi, että saa uuden rakkaan kanssa nussia rauhassa.
En kyllä itsekään tykkäisi jos lapseni kuolisi ja hänen puolisonsa uuden rakkauden löydyttyä alkaisi yhtäkkiä ehdotella, että "nyton nuorinkin yökyläiässä, voitaisko uuden rakkauden kans heivata ne teille aina joskus viikonlopuksi. Tehän olette vielä nuoria ja jaksavia, jaksatte kyllä hoitaa lapsenlapsianne"
En todellakaan ajatellut asiaa näin. Oletan vain, että appivanhemmat eivät kovin mielellään ottaisi nurkkiinsa yökylään myös minua ja uutta miestä, ja välimatkaa taas on niin paljon että edestakaiseen matkaan menisi koko päivä... Sen tähden tuo ajatus tuli mieleen. Näinä leskeysvuosina mummo ja pappa ovat nähneet perhettämme vain harvoin, koska itse en mielelläni yövy heillä (syynä appiukon aiempi epäasiallinen käytös) nyt kun mieheni ei enää ole "turvanani". Isoimmat lapset ovat käyneet pari kertaa heillä yökylässä, mutta pienimpiä en ole vielä voinut päästää ja siksi heille ei ole kovin tiivistä suhdettä näihin toisiin isovanhempiin muodostunut.
Nussimisrauhalle ei ole tarvetta, sillä lapset saivat isänsä kuoltua tukiperheet, joten vapaaviikonloppuja minullakin on ollut. Minulle ei parisuhteessa myöskään seksi ole se ensisijainen asia...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arvokkaita kun pitäisi kakarat saada heivattua pois tieltä viikonlopuiksi, että saa uuden rakkaan kanssa nussia rauhassa.
En kyllä itsekään tykkäisi jos lapseni kuolisi ja hänen puolisonsa uuden rakkauden löydyttyä alkaisi yhtäkkiä ehdotella, että "nyton nuorinkin yökyläiässä, voitaisko uuden rakkauden kans heivata ne teille aina joskus viikonlopuksi. Tehän olette vielä nuoria ja jaksavia, jaksatte kyllä hoitaa lapsenlapsianne"
En todellakaan ajatellut asiaa näin. Oletan vain, että appivanhemmat eivät kovin mielellään ottaisi nurkkiinsa yökylään myös minua ja uutta miestä, ja välimatkaa taas on niin paljon että edestakaiseen matkaan menisi koko päivä... Sen tähden tuo ajatus tuli mieleen. Näinä leskeysvuosina mummo ja pappa ovat nähneet perhettämme vain harvoin, koska itse en mielelläni yövy heillä (syynä appiukon aiempi epäasiallinen käytös) nyt kun mieheni ei enää ole "turvanani". Isoimmat lapset ovat käyneet pari kertaa heillä yökylässä, mutta pienimpiä en ole vielä voinut päästää ja siksi heille ei ole kovin tiivistä suhdettä näihin toisiin isovanhempiin muodostunut.
Nussimisrauhalle ei ole tarvetta, sillä lapset saivat isänsä kuoltua tukiperheet, joten vapaaviikonloppuja minullakin on ollut. Minulle ei parisuhteessa myöskään seksi ole se ensisijainen asia...
ap
Otsikossa siis. Mies kuoli reilut KAKSI vuotta sitten, kuten tekstissä lukee. Pakko oikaista, muuten joku on heti huutelemassa provoksi...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nauti elämästäsi,appi on vielä käsittelyvaiheessa,surullista.älä ala vihoitteleen!siunausta ja voimia sulle!
että se menehtynyt puoliso oli joku elämän suuri rakkaus. Minä mietin kanssa entisen mieheni kohdalla että jos kuolisi, niin ei se maailmanloppu olisi, koska me vain olimme yhdessä, ei sen kummempaa.
Ei pidä olettaa että kaikki avioliitot ovat samalla viivalla. Varmaan juuri tuosta näkee aika pitkälti millainen se suhde on ollut, että kuinka pian alkaa seurustella. Ihan normaalia seurustella nopeammin, jos se on ollut vain joku muutaman vuoden suhde, vaikkakin avioliitto.
Esim äitini ei ole seurustellut isäni kuoleman jälkeen, vaikka tästä oli 20 vuotta. Äitini ystävättärissä on molempia, sekä niitä jotka eivät enää seurustele ja niitä jotka menevät naimisiin.
Ehkä sen miehen isä ei ole oikein ollut perillä suhteenne laadusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on oikeus uuteen suhteeseen ja mieheen. Minusta sinun ei nyt kannattais tehdä paljoa muuta, kuin kiittää anoppiasi tuesta, ja vakuuttaa hänelle että suhde mummolaan (tottakai!!) säilyy. Anna anopin puhua apelle, ja anna hieman ajan kulua.
2 vuotta on aika lyhyt aika. Mutta ennenvanhaan suruaika oli 1v, jonka jälkeen mentiin uusiin naimisiin.
omaa tuskaansahan se appi purkaa, mutta väärään kohteeseen. Sinä et tee mitään väärin kun rakastut uudelleen. Päinvastoin.
että lapsilla on yhä isovanhemmat etkä ole heitä viemässä pois lasten elämästä. He surevat vielä pitkään omaa poikaansa, onhan se väärin, että joutuu oman lapsensa hautaamaan. Aika toivottavasti auttaa.
Mutta jos appi pelkää, että viet heiltä lapsenlapset, niin näytä se pelko vääräksi.
Tuskinpa oot ilman munaa ollut tätä kahtakaan vuotta.
Ja ihan hyvin jos teillä asiat menee hyvin uuden miehesi kanssa, voit antaa hänen vaikka adoptoida lapsesi!
EI tarvitse kuunnella ketään, se on teidän perheen keskinen asia, kun lasten isä on kerran kuollut.
Olet ansainnut onnesi ihan 100 prosenttisesti.
Kanattaako edes pitää yhteyksiä tollaseen äijään? Kun ei mikään laki velvoita.
Suosittelisin, että alat oikeasti elämään omaa elämää uuden miehen kanssa perheenä ja unohdatte kaiken menneisyyteen liittyvän!
kun rupeaa aina ahdistamaan ihan hirveästi.. mä pelkään aivan kamalasti, että mun mies kuolisi. Tällä pelolla ei ole mitään rajaa eikä järkeä. Multa putois pohja kaikelta, joutuisin varmaan pöpilään!
Mutta musta on niin ihanaa, että sä oot jaloillasi ja olet löytänyt uuden rakkauden. Eiköhän kaikki käännyt hyväksi : )
Mun isä jäi nuorena leskeksi ja katkeroitui ja suri sitä lopun ikänsä, se oli kamalaa. Kaikille, erityisesti lapsille, on parasta, jos jollain tavalla pääsee surun yli tai ainakin sinuiksi sen kanssa ja pystyy jatkamaan elämäänsä. Olet ihan liian nuori olemaan yksin lopun ikää.
Appi oli törkeä, selvä se. Mutta ehkäpä häntäkin voi yrittää ymmärtää, lapsen menetys ei ole helppoa. Hän purkaa suruaan ja ahditustaan, harmi vain että väärällä tavalla ja väärään kohteeseen. Anoppi kuitenkin ymmärsi tilanteen hyvin. Uskon, että appikin rauhoittuu, kun ajattelee tilannetta uudestaan. Ja eiköhän se anoppi siellä pidä puhuttelua.