Lue keskustelun säännöt.
Nainen/äiti haluaa erota. Lähipiiri paheksuu, ystävät karttavat :(
07.07.2011 |
Löytyisikö vertaiskokemuksia: Olen 39v. nainen, eroamassa omasta aloitteestani. Mies ei juo eikä hakkaa, joten lähipiirini mielestä en saisi erota.
Olen ollut onneton avioliitossani vuosikausia, keskusteltukin on, pariterapiaa yritetty. Enää en jakssa yrittää, yrittää ja yrittää, haluan elää!
Omat vanhemmat hädin tuskin puhuvat minulle enää, sillä eivät hyväksy päätöstäni. Monet ystävätkin tuntuvat kaikonneen, aavistelen jonkinlaista paheksuntaa heidänkin suunnaltaan.
Miksi ei onneton nainen (ja äiti) saa hakea elämäänsä onnea? Onko lasten (ja ilmeisesti lähipiirin mielestä myös miehen) vuoksi uhrattava koko elämänsä?
Liittomme ei koskaan ole uhkunut rakkautta, menimme naimisiin, kun olimme olleet yhdessä pitkään, ja ajattelimme kai, että 'miksipä ei'. Olemme tulleet aina hyvin toimeen keskenämme, mutta kovin paljon hellyyttä tai intohimoa ei tähän liittoon ole mahtunut. Haluaisin kuitenkin rinnalleni oikean 'sielunkumppanin', ja kokea myös aidon, intohimoisen rakkauden (tiedän, ettei sellainen tunne kestä ikuisesti, mutta edes kerran elämässä se olisi ihana kokea, nykyiseen mieheeni kun en koskaan ole ollut tulisesti rakastunut). Aloimme seurustelemaan aikanaan, kun halusin paeta väkivaltaista kotia, ja muutin varhain tämän silloisen poikaystäväni luo. Avioliittoon tosiaan vain ajauduimme, oltuamme pitkään yhdessä.
Miksi näillä perusteilla (nainen) ei saa erota?
Kommentit (70)
en varattuihin koskisi jos mies ei olisi todella valmis eroamaan ja lähtemään. Koska yleensähän se on nainen joka eroaa ja mies vain pettää. Vai olenko väärässä?
eronneena ja lemmen ja sielunkumppanin kaipuisena se uuden rakkauden etsintä ei rajoitu vapaisiin. Jossakin tilanteessa saatat tavata miehen, joka tuntuu oikealta ja jolle sydämesi alkaa sykkiä. Tuskin silloin järki hallitsee ja sanot itsellesi: näpit irti, kyseinen mies on varattu. Jo päämäärätietoinen halusi erota kertoo sinusta sen, että tekisit onnesi eteen asioita, jotka eivät muiden mielestä olisi oikein.
Päämäärätietoinen haluaa erota ja etsiä muuta. Ei tyydy vain "huonoon" Päämäärätietoinen voi rakastua varattuun mutta voi miettiä rikkooko itsensä siinä vai ajatteleeko järjellään?
Todennäköisesti ihminen oppii virheistään jos ei ihan tyhmä ole. Eli jos on todella päämäärätietoinen niin jättää varatut rauhaan ja etsii sitä sielunkumppania muualta kuin varatuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitkään ja sit naimisiin. Nyt ei sitten huvita -niinkö? Intohimoa pitäisi saada? Lapsetkin tehty!
Mä olen sanaton! Mieti vielä miten saisit tylsään elämääsi vauhtia ilman et viet lapsilta maton alta!
Omat ratkaisusi ennen olleet huonot entä mitä luulet olisko tämäkään miettimäsi ratkaisu hyvä?
Joistakin vastauksista kuultaa melkein läpi joku henkilökohtainen tragedia tai kauna. Niin katkeria ja tuomitsevia osa vastauksista on. Pitääkö ihmisten mielestä miehen tai vaimon tosiaan jäädä onnettomaan liittoon? Tuskin se on kenenkään edun mukaista! Varmasti sellaisessa perheessä on kauhean paljon pinnan alaisia jännitteitä, vaikka pinnallisesti näyttäisi ulkopuolisten silmiltä kaikki ihan 'hyvältä'.
että näissä "huonoissakin" liitoissa on välillä niitä hyviä päiviä ja iloisia päiviä. Niinkuin "hyvissä" liitoissa on niitä huonoja päiviäkin. Pitää arvioida näitten päivien osuus. Luulen että aika monella elämä ihan tasaista.
Eli elämä ei varmaan ole helppoa yksinhuoltajanakaan ja välttämättä ei prinssiä tule ovelle kolkuttelemaan.
Nämä on vaikeita kysymyksiä ja oikean vastauksen tietää vain asianomaiset.
monien ihmisten kanssa eroaikeista? Ystäviesi, vanhempiesi? Ja kyselet heidän mielipidettään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai ajattelitko, että voit nekin viedä kun sua nyt vaan huvittaa?
Muista, että jos nyt lähdet paluuta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät ovat tosin ottaneet asian ihan hyvin, mutta äitini paheksuu eroani. Hyvä tietää, että näin sitten ilmeisest joillakin muillakin..
Itse olen eronnut 2-kymppisenä, mutta hyvä ystäväni erosi juuri. Hän on 43v. ja liittoa takana 22v.
On käyty pariterapiassa jo 2 vuotta. Minäkään en oikein ymmärrä, että miksi kyselet muiden mielipiteitä tai oikeutusta sille, että olet onneton parisuhteessasi ja tahdot erota. Ei siihen tarvita kanssaihmisten hyväksyntää tai edes mielipidettä.
Ystävättäreni aloitti erovalmistelut ajoissa. 2 viikkoa ennen muuttoa julkisti asian. Teet niin tai näin, et voi kaikki miellyttää.
Joko pidät kulissisi ja ystäväsi tai kaadat kulissit ja katsot kuka lähtee ja kuka jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ts. kaikki täällä kait omaan elämäänsä liittyviin asioihin kirjoittelevat (mikä vauvalle nimeksi, mikä vauvaa vaivaa, olenko liian lihava, miksi ystäväni haukkuu minua selän takana jne jne jne.)
Tallainen nettifoorumi tarjoaa nyt vaan madollisuuden vaihtaa mielipiteitä asiasta kuin asiasta, ja mun elämässäni tämä ero nyt on tietysti aika lailla ajankohtainen. Itse en taas juurikaan jaksa ottaa kantaa kenenkään lasten nimenantamisiin, enkä niitä klikkaa auki.
Oletko mielummin yksin kuin nykyisen miehesi kanssa?
Tiedätkö miten vaikea on löytää fiksua ja kivaa miestä nelikymppisenä? Me kaikki keski-ikää lähestyvät ja keski-ikäiset ollaan kuka milläkin tavalla outoja. Ehkä on karissut se nuoruuden epävarmuus ja miellyttämisenhalu, tilalla sitten jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kertonut olen joillekin (jotkut ovat suoraan kysyneetkin), kun tällaista asiaa on aika vaikea pitää salaisuutenakaan! En oikein ymmärrä sitäkään näkökantaa, ettei esim. vanhemmille ilmoitettaisi, että on eroamassa. Vaikuttaaan se moneen asiaan, esim. miksi emme välttämättä halua mennä koko koukko vanhempien mökille jne. Tai pariskuntana ystävien luo illalliselle jne. Erohakemus on jätetty 4kk sitten, eli en mitään mielipiteitä hae, että erotako vai ei. Sen päätöksen olen tehnyt. Pähkäilen ja ihemettelen siis näitä reaktioita.
Minusta on kummallista, että joillekin on niin iso asia, että lakkaavat puhumata, kun nainen haluaa erota. Kaipa se on tosiaan niin, että miehelle se olisi ok. Minusta vaan on kovin kummallista. Ja tietysti henkilökohtaisesti myös surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä erosin yli viisi vuotta sitten kolmekymppisenä aivan samankuuloisesta tilanteesta. Ottihan se koville, kun perhe paheksui ja arvelutti tekemäni ratkaisu. Monet itkut tuli itkettyä vielä eron jälkeenkin, kun ikävöin lapsia ja mietin, teinkö oikein. Lapset jäivät yhteishuoltajuuteen ja erossa olo heistä oli pahinta. Päätös kuitenkin oli tehty ja kuulostelen, että sinullakin näin on. Älä hae hyväksyntää muilta päätöksellesi, sinun on aika elää ja teet sen myös. En ole hetkeäkään katunut alun hankaluuksien jälkeen. Tilalle sain jonkin ajan päästä uuden rakkauden, joka ei ole yli viidessä vuodessa menettänyt intohimoa tai läheisyyttä. Edelliseen liitton verrattuna kuin yö ja päivä. Lapset saivat onnellisen ja tyytyväisen äidin. Olen niin onnellinen, että uskalsin. Onnea sinulle, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu!
Ja sille yhdelle ikäkriisiä uumoilevalle: kyllä vain, ikäkriisi kypsyttää ihmisen tietämään virheensä.
sulla vaikka olis jo uus mies?
mun mielestä toisen paha olo on tarpeeksi suuri syy avioeroon.
voimia!
Ja sille yhdelle ikäkriisiä uumoilevalle: kyllä vain, ikäkriisi kypsyttää ihmisen tietämään virheensä.
Sanotko samaa viidenkympin villitystä potevalle miehelle, joka jättää vaimonsa ja lapsensa ja lähtee parikymppisen misun matkaan? Ikäkriisillä ei ole kypsyyden kanssa mitään tekemistä.
Ei mitään "oikeaa" syytä erota, mutta suhde mieheen on kuin sinulla. Lapset 8 ja 10-v. Mietin että onko tämä sitä elämää mitä haluan elää, ei ole. Mikä on sitä elämää mitä haluan elää? En tiedä.
Onko mullakin joku ikäkriisi (33-v) ja meneekö se ohi?
Eilen puhuin miehelle erosta ja mies vain kyseli että mitä hän voi enemmän tehdä. No kun en tiedä!
Olet menny liittoosi ja tehnyt siihen lapsia tietoisena siitä, ettei liittonne ole intohimoinen ja miehesi ei ole sielunkumppanisi. Miksi yhtäkkiä nyt se ei riitäkään ja pitää erota ja viedä lapsilta se perheen yhteinen arki.
Vanhempani paheksuivat alussa, mutta äiti ymmärsi minua varsin pian. Ystävät olivat tukena, samoin sisarukset. Tuppukylän asukkaat tuomitsevat minut edelleen, mutta en siitä välitä, kukaan ei ole suoraan tullut kommentoimaan, joten so?
Exän kanssa toimivat välit, lapsia koskevat asiat pystytään hoitamaan hyvin.
Molemmilla nyt uudet kumppanit ja lapset tyytyväisiä. Nyt heillä on äiti, joka voi paremmin.
Uuden miehen kanssa en asu saman katon alla, eikä ole tarkoituskaan niin kauan, kun olen äiti yhdellekin alaikäiselle lapselle. Siihen ei enää monta vuotta mene.
eronneena ja lemmen ja sielunkumppanin kaipuisena se uuden rakkauden etsintä ei rajoitu vapaisiin. Jossakin tilanteessa saatat tavata miehen, joka tuntuu oikealta ja jolle sydämesi alkaa sykkiä. Tuskin silloin järki hallitsee ja sanot itsellesi: näpit irti, kyseinen mies on varattu. Jo päämäärätietoinen halusi erota kertoo sinusta sen, että tekisit onnesi eteen asioita, jotka eivät muiden mielestä olisi oikein.