Lue keskustelun säännöt.
Nainen/äiti haluaa erota. Lähipiiri paheksuu, ystävät karttavat :(
07.07.2011 |
Löytyisikö vertaiskokemuksia: Olen 39v. nainen, eroamassa omasta aloitteestani. Mies ei juo eikä hakkaa, joten lähipiirini mielestä en saisi erota.
Olen ollut onneton avioliitossani vuosikausia, keskusteltukin on, pariterapiaa yritetty. Enää en jakssa yrittää, yrittää ja yrittää, haluan elää!
Omat vanhemmat hädin tuskin puhuvat minulle enää, sillä eivät hyväksy päätöstäni. Monet ystävätkin tuntuvat kaikonneen, aavistelen jonkinlaista paheksuntaa heidänkin suunnaltaan.
Miksi ei onneton nainen (ja äiti) saa hakea elämäänsä onnea? Onko lasten (ja ilmeisesti lähipiirin mielestä myös miehen) vuoksi uhrattava koko elämänsä?
Liittomme ei koskaan ole uhkunut rakkautta, menimme naimisiin, kun olimme olleet yhdessä pitkään, ja ajattelimme kai, että 'miksipä ei'. Olemme tulleet aina hyvin toimeen keskenämme, mutta kovin paljon hellyyttä tai intohimoa ei tähän liittoon ole mahtunut. Haluaisin kuitenkin rinnalleni oikean 'sielunkumppanin', ja kokea myös aidon, intohimoisen rakkauden (tiedän, ettei sellainen tunne kestä ikuisesti, mutta edes kerran elämässä se olisi ihana kokea, nykyiseen mieheeni kun en koskaan ole ollut tulisesti rakastunut). Aloimme seurustelemaan aikanaan, kun halusin paeta väkivaltaista kotia, ja muutin varhain tämän silloisen poikaystäväni luo. Avioliittoon tosiaan vain ajauduimme, oltuamme pitkään yhdessä.
Miksi näillä perusteilla (nainen) ei saa erota?
Kommentit (70)
Ap:n mies pärjää tässä onnettomassa avioliitossa?
Voiko suvun ja ystävien halveksunta johtua siitä, että mies on valmis uhraamaan onnellisuutensa lastensa puolesta, mutta AP ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittaja ei todellakaan tiedä eroni motiiveista näköjään mitään ja sanoo, että 'ap lähtee vääristä syistä'.
Tsiisus.
Tämä on eka vastaus, joka pisti vereni kuohahtamaan. Nimenomaan TIEDÄN, että onni lähtee itsestä, siksi eroan. En enää odota toisen muuttuvan. Enkä myöskään odota kenenkään muun tekevän minusta onnellisen, siksi olenkin TÄYSIN tyytyväinen elämään yksin. Mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteesssa. TÄMÄ PARISUHDE ei yksinkertaisesti toimi, eikä toista ihmistä voi muuttaa. Siksi hyvinvointini edellyttää, että eroan. (Kuten kirjoitin, mieheni on erittäin dominoiva, äärimmäisen pienissäkin asioissa.) Hienoa, että tällä kirjoittajalla on hieno hyvä mies, jonka kanssa voi elää tasapianoisessa suhteessa. Mutta mikä hiivatti olet tuomitsemaan niitä, joilla sellaista parisuhdetta ei ole??!!
Ja mitä 'huolestuttavaa' on siinä, että minä ja 4 sanomme parisuhteidemme pienentävän meitä? (Tai tietysti on huolestuttavaa, siis minun ja 4n kannalta, siksi ero onkin välttämätön.) Se on omalta osaltani täysin totta, kutistun persoonana ja ihmisenä tässä parisuhteessa täysin, tunnen kuin minua ei enää ole!
[/quote]
Huolestuttavinta on juurikin tuo että ap ja nro 49 ovat selvästikin vaille sitä intohimoa ja sanovat avioliiton "pienentävän" heitä. Tärkeää olisi kuitenkin ymmärtää että se mahdollinen onni lähtee itsestä, sitä ei kukaan muu voi sinulle antaa! Nyt ap odottaa kohtaavansa unelmiensa prinssin joka TEKEE ap:sta sen ihmisen joka hän haluaisi olla eikä se niin tule menemään! Parisuhdeterapia kyllä kertoo etä yritystä on ollut ja ero ehkä sikäli ymmärrettävä, mutta vääristä syistä ap on liittoa lähdössä purkamaan. Myös minä olen teini-iästä lähtein ollut mieheni kanssa, mutta silti en sanoisi että olemme vain ajautuneet yhteen. Varmasti rakastuminenkin oli teini-iässä erilaista kuin se olisi nyt. Minä kuitenkin olen oppinut mistä onni lähtee, katsonko sitä mitä minulla on vai sitä mitä minulta puuttuu. Sitä lähtien kun tähän tajusin ryhtyä on jostain syystä myös suhteeni parantunut paljon siihen suuntaan mitä toivoisin.
[/quote]
niin et silti sanoisi että olette ajautuneet yhteen. No mutta hienoa teille! Mutta mitä ihmettä tiedät sitten sellaisesta liitosta, jossa ON vain ajauduttu yhteen????
Miksi hemmetissä ap ei saisi erota? Lähes nelikymppinen nainen ja varmasti tietää mitä haluaa! On sitä dramaattisempiakin asioita olemassa kuin avioero. Jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa. Sairasta sekin on, että lasten takia kärvistellään huonossa suhteessa loppuelämä.
Minusta olet lähdössä vääristä syistä kun ensimmäinen viestisi oli selkeästi kaipuuta intohimoon ja rakastumiseen, yksinolosta ja miehen dominoinnista aloit kirjoitella vasta myöhemmin. Niinpä mieleen lähinnä jää että eroat nimen omaan hakeaksesi toista tuomaan sen parhaan esiin sinusta, saadaksesi kokea rakastumista ja intohimoa. Huolestuttavaa tuossa pienentämisessä on että molemmat edelleen kuvittelette nykyisen miehen pienentävän teitä ja toisaalla olevan mies, joka tekee teistä sen ihanan, täydellisen, onnellisen, intohimoisen (ja ties mitä) naisen joka teidän kuuluisi olla. Niin se ei mene vaan teidän täytyy itse tehdä itsestänne se mitä haluatte olla ja kenties löydätte rinnallenne tähän soveltuvan miehen. Eri viestisi ovat siis hyvin ristiriitaisia keskenään ja luotankin siihen mitä ensin kirjoitit. Hae kaikin mokomin intohimoa, muista että sillä intohimolla on myös se käänteispuoli ja HUOLEHDI LAPSESI EROSTA ENSIN! Älä missään vaiheessa kyseenalaista tai vähättele lapsiesi tuntemuksia ja mielellään hae heille ammattikeskusteluapua. Tuntuu silti edelleen että kyseessä on taas yksin neljänkympin kriisissä kärvistelevä, joka ratkaisee ongelmat hyppäämällä takaisin nuoruuteen...
-62-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin voimme jo molemmat todella huonosti joten tilanteemme oli ehkä vähän akuutimpi.
Lasten vuoksi on jatkuva huono omatunto vielä nykyäänkin (erosta kohta 5 vuotta), mutta muuten en ole päätöstäni katunut päivääkään. Uusi rakkaus on löytynyt ja uupumuksesta ja huonosta omastatunnosta huolimatta elän edelleen elämäni parasta aikaa.
onko nykyään miten yleistä, että lähipiiri paheksuu eroa tai sanoo, ettei kannata erota? Onko kokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
onko nykyään miten yleistä, että lähipiiri paheksuu eroa tai sanoo, ettei kannata erota? Onko kokemusta?
Oman ketjunkin olisi voinut asiasta tehdä. 2011 on aika mennyttä elämää jo.
Vierailija kirjoitti:
onko nykyään miten yleistä, että lähipiiri paheksuu eroa tai sanoo, ettei kannata erota? Onko kokemusta?
Ja taas piti kaivaa esiin 12 vuotta vanha aloitus :(
en varattuihin koskisi jos mies ei olisi todella valmis eroamaan ja lähtemään. Koska yleensähän se on nainen joka eroaa ja mies vain pettää. Vai olenko väärässä?