Kannattaako muuttaa "maalle" yhdessä kälyn perheen kanssa?
Mieheni sisko on saanut hirveän "muutetaan maalle" -innostuksen. Yrittää puhua meitä ostamaan heidän kanssaan yhdessä esim. jonkin vanhan kyläkoulun, josta riittäisi molemmille asunnot.
Periaatteessa minustakin olisi mukavaa, että olisi omaa pihaa, puutarhaa ja luontoa ympärillä, ja olemme miehen kanssa suunnitelleet, että jossain vaiheessa muuttaisimme pois kaupungista.
Pidän myös yhteisöllisyydestä, ja olen sosiaalinen ihminen, joten olisi mukavaa, että olisi aina seuraa. Kälyni on tosi mukava, ja tulemme hyvin toimeen, mies on myös mukava. Heillä ei vielä ole lapsia.
Mietin kuitenkin, millaista elämä on sitten, kun arki alkaa. Kuka tekee korjaukset, lumityöt, jne.? Alkaako toisten tavat ärsyttää? Kuka päättää yhteisten tilojen ja pihan hoidosta ja käytöstä. Jne...
Onko kellään kokemusta, ollaanko kohta riidoissa vai voisiko onnistua?
Ei siis mitään kylähomekoulukommuunia, ainakaan ilman juristin laatimaan etukäteistä sopimusta kiinteistön vastuista ja sopimusrikkomusten sanktioista. Ja muista, että yhteistesti omistetun kiinteistön, jossa ei ole hallinnanjakosopimussa, voi kumpi tahansa osapuolista vaatia myytäväksi. Eli huonosti toteutettuna koti ei ole kovinkaan vankalla pohjalla.
Mutta samassa kylässä, lähekkäin asuen (noin 1 km) voisi olla kova veto. Ja tietty oletuksella, että pidätte maalaisasumisesta senkin jälkeen, kun käly miehineen on ehkä muuttanut poiskin.