Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eroaisitko, jos olisit minä? Mitä tekisit tilanteessani?
23.01.2011 |
Mieheni ilmoitti viime viikonloppuna jättävänsä minut. Hän on stressaantunut työstä ja kotitöistä. Pian hän halusi perua tuon jättämisensä. Hän oli tullut sanoneeksi niin pahoja asioita, että minun on ollut vaikea antaa anteeksi ja luottaa häneen. Mies kuitenkin pyysi tilaisuutta näyttää, mitä hän minusta oikeasti ajattelee, miten arvostaa ja rakastaa.
Eilen illalla mies joi liikaa, ei kaatokänniin mutta puhe takelteli, tavarat putoilivat kädestä ja hän horjahtelikin vähän. Hän tietää, että en pidä hänestä juoneena, siitä on puhuttu lukuisia kertoja. Sanoin, että olen pettynyt. Nyt kun olisi ollut aikaa näyttää niitä todellisia tunteita ja viettää aikaa yhdessä.
Mies lähti ulos ja jutteli naapurin kanssa 3 tuntia yöllä. (Nuo yöjuttelut ovat tapana naapurustossamme.) Sitten hän tuli kotiin, meni toiseen kerrokseen sohvalle nukkumaan ja alkoi kuorsata niin kovaa, että en voinut nukkua. Lapsikin kertoi heränneensä siihen. En saanut miestä edes huutamalla vieressä ja heiluttamalla hereille. Näin hän siis näytti, miten minua arvostaa; hän joi, vaikka inhoan sitä, ei viettänyt aikaa kanssani, vaan naapurin kanssa ja vei minulta taas yöunet ja pilasi viikonloppuni. Nyt hän sanoo, että ei osaa sanoa mitään.
Jaksaisitko minuna vielä? Kun mies on pyytänyt uutta mahdollisuutta ja käyttäytyy heti näin, tunnen itseni aivan arvottomaksi nollaksi hänen elämässään. Miten opastaisit minua?
Kommentit (93)
Ainakin harkinta-ajalle. Ehkä mies herää kun et olekaan häntä passaamassa ja "kestämässä" enää.
En katsoisi tuota menoa enää päivääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isäpuoli oli alkoholisti. Mukava ja auttavainen ja hyvässä ammatissa.
Kun lähdin kotoota, niin olin päättänyt, etten ota ryyppäävää miestä itselleni. Se on niin ällöttävää.
Joten itse teet päätöksesi, mutta varmasti tiedät mitä minä tekisin, eroaisin.
puhu hänelle arkisista asioista. Älä nalkuta, puhu normaalilla äänellä. Unohda, että teillä on kriisi, edes hetkeksi.
Minä olen kokenut mieheni kanssa vakavan aviokriisin. Meillä minä olin se, joka oli "enemmän" syyllinen (ongelmia oli molemmin puolin, mutta minä olin se, joka lähti "ratkomaan" niitä ihastumalla työkaveriinsa...). Kun asia lähti purkautumaan, mieheni halusi puhua, puhua ja puhua asiasta. Itse olin niin syyllisyyden, "kahden miehen loukun" yms. asioiden stressaama, että puhuminen vain ahdisti minua. Yritin ymmärtää miestäni, mutta mieluummin vain pakenin. En uskaltanut ottaa kontaktia, koska pelkäsin sen johtavan taas uuteen vatvomiskierteeseen. Onneksi mieheni tajusi tämän ja jätti minut "rauhaan". Ei kuitenkaan yksin, vaan alkoi puhua normaaleista asioista, keksiä yhteistä kivaa tekemistä jne. Pikkuhiljaa aloimme rentoutua toistemme seurassa ja löytää toisemme uudelleen. Meillä olikin taas hauskaa ja kivaa yhdessä. Kriisi alettiin purkaa uudestaan, mutta pieninä palasina. Käytiin yksi keskustelu, itkettiin ja huudettiin ja sen jälkeen palattiin taas siihen "kivaan". Muutaman päivän tai viikon päästä keskusteltiin, itkettiin ja huudettiin lisää ja sen jälkeen jatkettiin taas sitä normaalia arkea. Näin käytiin kriisi läpi pala palalta, kunnes ei enää ollut tarvetta puhumiseen.
Nyt pahimmasta on aikaa jo yli viisi vuotta ja olemme edelleen hyvin onnellisia. Opimme molemmat paljon tuosta ajasta ja tiedämme ainakin, että heti ei kannata luovuttaa. Ehjä perhe ja onnellinen avioliitto on taistelemisen arvoinen asia. Aina se paras tapa taistella vaan ei ole hampaat irvessä tekemistä...
Mutta se ei ole niin yksinkertaista...jos vanhempien välit on huonot tai kireät, tai miehesi käyttäytyy noin myös lapsen nähden, onko se enää lapsellekaan hyväksi?
Vaikutat ihmiseltä joka miettii ratkaisun perusteellisesti, ja hyvä niin. Itse ex-temporee -ihmisenä etsisin asunnon ja muuttaisin. Ottaisin suhteesta aikalisän, asumiseron ja katsoisin miehen käytöstä - muuttuuko se, haluaako hän tosiaan tehdä sinun ja perheenne eteen muutoksen?
Jaksamisia!
edes päiväksikään. Mitä ihmettä kyselet täällä noin selvää asiaa. Jos annat kohdella itseäsi noin huonosti, et arvosra itseäsi pätkääkään, kuten ei mieskään.
Johan hän on eleensä näyttänyt, hyvittelee sinulle pikku puheillaan paskatekojaan ja palaa kuitenkin aiempaan käytökseen.
Anna maistaa omaa lääkettään eli lähde ja älä suostu kuuntelemaan puheita paluusta. Tuo mies ei muutu kuin omissa kuvitelmissaan ja pitää kaikkea oikeutettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välttämättä et tulisi toimeen kenekään muun miehen kanssa. Ei mies aina voi vaan vaimoaan kädestä pidellä ja lässytellä pehmoisia. Ota joku nainen siihen kaveriksi jos sitä kaipaat.
Sinä et ymmärrä miehen ajatusmaailmaa.
on itsellään vastuu omasta uupumuksestaan ja sen hoitamisesta. Jos on oikeasti uupunut, ihminen menee päivystykseen ja hakee sairausloman. Tai hoitaa itseään muuten. Alkoholi ei ole pätevä hoito uupumukseen, kuten ei mihinkään muuhunkaan. Kaikki paitsi alkoholistit sen tietävät.
Sanot että ei juo "kaatokänniin" mutta kyllä se, että horjahtelee, puhe sammaltaa, tavarat ei pysy käsissä ja tyhmistyy on jo kaatokänni. Tai ainakin vääränlaista alkoholinkäyttöä. Puhumattakaan tuosta tahdista, monta kertaa kuussa.
Ehkä asumusero auttaisi. Molemmat näkisitte, kumpi on teille parempi vaihtoehto: suhteen jatkaminen vai ero. Miehesikin näkisi että olet tosissasi. Ehkä hän tarvitsee kunnon potkun ottaakseen itseään niskasta kiinni.
Jos ystäväpiirinne tietää puoletkaan miehen juomisesta, he tietävät ettei suhteenne ole ihanteellinen. Päästä kulissit kaatumaan, ties vaikka saisit läheisempiä ystävyyssuhteita sitä kautta ja pääsisit puhumaan jonkun sellaisen kanssa joka oikeasti näkee suhteenne ja tuntee tilanteenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun elämästä tulee tuollaisen tyypin kanssa kohtuuttoman raskasta ja vaikeaa. Ei se siitä miksikään muutu, joten ei kun pistät eron vireille. Ei tuollaista tarvitse kenenkään sietää.
mies ei sanojaan pidä, kunhan sanoo "anteeks", kun kerron pahoittaneeni mieleni. Jos taas käsken hänen lähteä, niin mitä sitten tapahtuu? Selviydyn kyllä lasten kanssa, mutta pelkään ulkopuolisten reaktioita ja tietysti eron tuottamaa tuskaa. Mistä tietää, milloin on aika lähteä eri teille?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mies ilmoitti jättävänsä sinut?
Jos on stressaantunut työstä ja kotitöistä, niin onko nyt jotain erityistä menossa?
Voiko olla niin että vaadit häneltä aika paljon asioita? Saako hän ikinä tehdä niinkuin itse haluaa, vai pitääkö asiat tehdä aina sinun mieliksi?
Minusta olisitte syvemmällä ongelmissa, jos mies joisi jatkuvasti kaatokännit. Mutta jos ottaa vain satunnaisesti, niin pitää kai niin voida tehdä. Vaikka kuinka sinä et siitä pidä, niin jos se on hänelle rentoutusmuoto kerran kahdessa kuussa, niin ehkä sinun pitäisi joustaa.
Mitä tulee ajan viettämiseen sinun kanssasi, niin jos hän tekee sitä muulloin, niin kai se välillä on ok tehdä vähän jotain omaksi mielikseenkin.
Voisihan tilanne olla sellainenkin, että mies vetäisi useamman päivän juoppoputken tämän tästä, tai kävisi usein kavereidensa kanssa vähän "hiihtoreissulla" tai "kalassa" tai vain lähiravintolassa tekemässä 300 euron laskun illassa, tai käyttäytyisi sinua kohtaan väkivaltaisesti, tai pettäisi sinua. Tai vaikka nämä kaikki vaihtoehdot yhdessä.
Mikäli teidän perheessä ei ole väkivaltaa, alkoholismia tai pettämistä, niin en eroaisi. Kaikista muista asioista kun selviää. Kunhan vaan luopuu hiukan nuoruuden idealismista ja käsittää, että puolisokin on vain ihminen.
Miehesi on uupunut eikä saisi edes murheistaan jutella naapurin kanssa eikä rentoutua. Ainako olet ollut noin alkoholivastainen? Et ilmeisesti hyväksy lainkaan alkoholinkäyttöä?
Sä vaadit mieheltä vielä tunteita ja yhteistä aikaa, kun hän on täysin uupunut...
Moni uupuu nykyään työelämän vaatimuksista aivan totaalisesti. Saattaa joutua jopa puolen vuoden sairaslomalle.
Anna miehellesi aikaa ja rauhaa toipua, anna tehdä omia juttuja.
Jos et osaa metelissä nukkua, ovi kiinni ja tulpat korviin.
Ole onnellinen, että mies vielä tulee kotiin. Joku saattais lähteä hermoja parantelemaan jo paljon kauemmaksi. Ole tukena ja kuuntele murheita. Alkoholista voi keskustella sitten kun tilanne on normalisoitunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnes kuolema meidät erottaa. Avioero ei ole minulle vaihtoehto. Jos mieheni käyttäytyisi sietämättömästi tms, olisi tilapäinen asumusero se, mitä saattaisin harkita. Avioeroa en ottaisi muuten kuin siinä tapauksessa, että miehelläni olisi toinen nainen ja tuo suhde jatkuisi eikä mies sitä suostuisi lopettamaan.
mies ei sanojaan pidä, kunhan sanoo "anteeks", kun kerron pahoittaneeni mieleni. Jos taas käsken hänen lähteä, niin mitä sitten tapahtuu? Selviydyn kyllä lasten kanssa, mutta pelkään ulkopuolisten reaktioita ja tietysti eron tuottamaa tuskaa. Mistä tietää, milloin on aika lähteä eri teille?
ap
Ulkopuolisista sun on turha välittää, niistä ei ole ilmeisesti ollut sulle apua tähänkään asti. Eivät ne elä sun elämää muutenkaan, mutta sinä elät. Kun kyselet milloin on aika lähteä eri teillä, niin tiedät sen siitä, kun kysymyksen esität tai asiaa edes pohdit. Aika on tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä vaadit mieheltä vielä tunteita ja yhteistä aikaa, kun hän on täysin uupunut...
Moni uupuu nykyään työelämän vaatimuksista aivan totaalisesti. Saattaa joutua jopa puolen vuoden sairaslomalle.
Anna miehellesi aikaa ja rauhaa toipua, anna tehdä omia juttuja.
Jos et osaa metelissä nukkua, ovi kiinni ja tulpat korviin.
Ole onnellinen, että mies vielä tulee kotiin. Joku saattais lähteä hermoja parantelemaan jo paljon kauemmaksi. Ole tukena ja kuuntele murheita. Alkoholista voi keskustella sitten kun tilanne on normalisoitunut
Jos haluat jatkaa, älä odota että vain mies voisi korjata sen mitä teillä on, siihen tarvitaan teitä molempia. Molempien tarvitsee myös purkautua, jos öinen helpotti miestäsi, hyvä hänelle.
että hänen käytöksensä häiritsee yhdessäoloa. Nyt emme elä ns. normaaliarkea, vaan suhteemme on selvitystilassa, mies pyysi minulta vielä mahdollisuutta. Minusta alkoholimia on se, että valitsee vuosikaudet kaljan lipittämisen vaimonsa sijaan. Arvojärjestys on minusta silloin väärä, kun on valmis riskeeraamaan avioliittonsa. En kiellä häneltä alkoholia, vain humalassa olemisen kotona.
ap
Et ehkä heti, mutta ajan myötä uusi mies ilmestyy kuvioihin.
Ei niitä hyviä joka oksalla kasva, esim. tällä palstalla on aika usein esillä hakkaavat, pettävät, mustasukkaiset, juopot jne miehet... Niitä on 13 tusinassa ja Todellisia Helmiä vain harvassa.
Arvostatko miestäsi yhtään?
Valitettavasti ovi ja korvatulpat eivät riitä. Korvatulppia en voi käyttää, koska minun on kuultava, jos lapsilla on jotain, mies ei kuule. Et taida tietää, miten kovaa mies voi kuorsata.
-ap
Miehesi on uupunut eikä saisi edes murheistaan jutella naapurin kanssa eikä rentoutua. Ainako olet ollut noin alkoholivastainen? Et ilmeisesti hyväksy lainkaan alkoholinkäyttöä? Sä vaadit mieheltä vielä tunteita ja yhteistä aikaa, kun hän on täysin uupunut... Moni uupuu nykyään työelämän vaatimuksista aivan totaalisesti. Saattaa joutua jopa puolen vuoden sairaslomalle. Anna miehellesi aikaa ja rauhaa toipua, anna tehdä omia juttuja. Jos et osaa metelissä nukkua, ovi kiinni ja tulpat korviin. Ole onnellinen, että mies vielä tulee kotiin. Joku saattais lähteä hermoja parantelemaan jo paljon kauemmaksi. Ole tukena ja kuuntele murheita. Alkoholista voi keskustella sitten kun tilanne on normalisoitunut
Oleellista on minusta se, että mies uhkasi jättää minut ja lapset ja loukkasi minua. Eikö hänen tarvitsekaan yrittää? Minun vain? -ap
Et ehkä heti, mutta ajan myötä uusi mies ilmestyy kuvioihin. Ei niitä hyviä joka oksalla kasva, esim. tällä palstalla on aika usein esillä hakkaavat, pettävät, mustasukkaiset, juopot jne miehet... Niitä on 13 tusinassa ja Todellisia Helmiä vain harvassa. Arvostatko miestäsi yhtään?
Et ehkä heti, mutta ajan myötä uusi mies ilmestyy kuvioihin.
Ei niitä hyviä joka oksalla kasva, esim. tällä palstalla on aika usein esillä hakkaavat, pettävät, mustasukkaiset, juopot jne miehet... Niitä on 13 tusinassa ja Todellisia Helmiä vain harvassa.
Arvostatko miestäsi yhtään?
Eivät kaikki ole samanlaisia kuin sinä että itsetunto on kiinni miehestä. Sitten ripustaudutaan kaiken maailman kusipäihin ja pilataan oma ja lasten elämä.
Alue: Aihe vapaa
itseisarvo, että on parisuhteessa?
Jos mä eroaisin miehestäni, tuskin ikinä enää edes suostuisinsaman katon alle kenenkään miehen kanssa. Eikä siksi, että miehessäni tai miehissä ylipäätään olisi jotain erityistä vikaa, mä vaan viihdyn itsekseni.
EI kenenkään ole mikään pakko olla parisuhteessa ja ottaa ketä vaan saa. Itsekin pärjää ihan hyvin.