Sijaisäiti vastailee hetken asiallisiin kysymyksiin liittyen

Kauanko kesti ensimmäisestä yhteydenotosta siihen, että saitte lapsen kotiin? Minkä ikäisiä olette itse, entä lapset? Onko teillä omia biologisia lapsia? Onko ollut rankkaa ja onko kaduttanut?

Onko ne biolasten vai sijoituslasten mammoja?

Siitä termi perhehoitotyö. Olemme yli nelikymppisiä.Saimme lapsen kotiimme kolmen viikon varoitusajalla. Olisimme saaneet ehkä aiemminkin, mutta minulla oli vielä työsuhde kesken. Meillä käy mammakavereita. Myös lapsen biologinen äiti käy meillä. Alussa varsinkin oli voimakas tunne ja tarve perheen yhteenliittämisestä. Nyt kun aikaa on jo mennyt muutama vuosi, ei biologinen äiti tunne olevansa valmis ottamaan lasta kotiinsa, vaan on tyytyväinen tähän tilanteeseen.

muuttaneet pois kotoa. Ei ole kaduttanut ollenkaan. Välillä on raskasta ja väsyttää, mutta se kuuluu pienen lapsen vanhemman elämään.

Paljonko on tarkalleen korvaus per kk?

Tiedätkö voiko 45v saada vielä aika pientä (alle 2v) lasta?

biovanhempien kanssa kamalaa, tapaako lapsi/lapset biovanhempiaan? Onko todennäköistä että lapset palaavat biovanhempien luokse vai ovatko teillä jäädäkseen?



Olemme myös harkinneet sijaisperheeksi ryhtymistä, mutta eniten huolestuttaa miten pysty olemaan yhteyksissä lastaan huonosti kohdelleen perheen kanssa ja antamaan lapsen heille välillä hoidettavaksi, vaikka se heidän lapsi olisikin.

Kyllä 45-vuotias voi saada vaikka pienen vauvan. Korvausta yhdestä lapsesta saan noin 350 ja lisäksi saman verran kulukorvausta. Summasta menee vero.

Aina ei ole niin onnellisesti. Tällä hetkellä näyttää siltä, että lapsi on meillä täysi-ikäiseksi saakka.

huostaanoton purkuun, aletaan asiaa selvitellä. Pidetään palaveri, jos on tietenkin läsnä sosiaalityöntekijä ja mahdollisesti muitakin. Aletaan suunnitella missä aikataulussa lapsen paluuta voisi ajatella. Joka tapauksessa lapsen palautumiseen biovanhemmille menee aikaa vähintäänkin kuukausia.

...mutta tahdon vastata sille joka kyseli että tekeekö sijaisäiti kaikkensa, jotta lapsi voisi palata äitinsä luokse ja sille joka kysyi että antaako sijaisäiti lapsen takaisin äidilleen sitten kun äiti sanoo olevansa siihen valmis:



Sijaisvanhemman tehtävä on ensijaisesti pitää huolta, rakastaa ja kasvattaa lasta. Ei siis tehdä kaikkensa sen eteen että lapsi voisi palata biologisen (tai biologisten) vanhempiensa luokse, vaan tehdä kaikkensa sen eteen että lapsi saa kasvaa ja kehittyä turvallisesti ja rauhassa.



Joten jos biovanhempi jossain vaiheessa sanoo olevansa nyt valmis ottamaan vastuun lapsestaan, on sijaisvanhemman tehtävä pitää edelleen huolta SIJOITETUN LAPSEN PARHAASTA. Se ei vuosien jälkeen ehkä ole, että lapsi jälleen vaihdettaisiin syntymäkotiinsa.



Minun aviomieheni, nyt 37 v, on sijoitettu lapsi. Hän pääsi sijoitukseen parin lastenkotikeikan jäljiltä ja molemmat biologisista vanhemmista koettivat aikanaan saada häntä itselleen. Lapsen etu ratkaisi, onneksi. Nykyisin miehelläni on siis äiti, isä - ja sen lisäksi myös bioisä ja bioäiti. Mieheni oli 8 v, päästessään pois lastenkodista - biovanhemmille oli järkytys että lapset sijoitettiin toiseen perheeseen. Lastenkoti olisi ollut heistä ihan jees.



Lapsen etu ratkaisee!

aina lapsen parhaan mukaan. Biologisen perheen täytyy olla tosiaan tasapainossa, että voidaan harkita palauttamista. Lasta ei saa pompotella paikasta toiseen. Jos lapsi on jo suurimman osan elämästään asunut sijaisperheessä, on todennäköistä että hän sinne jääkin.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2011 klo 22:04"]

ei riitä että ymmärtää sijoituksen katkeamisen mahdollisuuden vaan se juuri on toiminnan tavoite.

Niin mulla onkin hampaankolossa, esimerkiksi se, että sijaisvanhempia halutaan, koska se on yhteiskunnalle edullisempi hoitomuoto. Samalla kuitenkin heidän rekrytointinsa on vaikeaa, koska siihen sopivia ja motivoituneita ei tahdo löytyä. Viimeisen viiden vuoden tehokampanjoiden aikana on kuultu lauseita, että tämä voi olla yksi vaihtoehto lapsettomuuden hoitoon ja valmisteilla on adoptiomahdollisuudenkin lakisäätäistäminen.

Koko malli on järjetön ja lapsen edun vastainen. Ei kukaan voi kiistää, ettei lapsen etu olisi elää omassa syntymäperheessään ja että perhe kuntoutuisi. Nämä palvelut ovat karsittu eikä "vierihoitoa" enää ole.

Samalla sijaisperheitä kosiskellaan mukaan jostain muusta kuin sosiaalityön näkökulmista mukaan hoivatalkoisiin. Luvataan lapsi, jota ei oikeasti voi saada tai sitten järjestetään kakkostyypin lastensiirtojärjestelmä - vain ja ainostaan siksi, että se on edullisempaa.

Tämä on eettisesti todella arveluttavaa, että perhesuhteet menevät katkolle rahan vuoksi, eikä niitä voida palauttaa ennalleen "lapsen edun" nimissä.

Sinä hyvä ap toteutat tätä, vaikka hoitaisit lapset kuinka rakkaudella ja hyvin. Olet osa suomalaista poliittista lapsikauppa-ajattelua. Tästä syystä en voi juuri arvostaa ketään, joka mahdollistaa tämän toiminnan.

Perheiden kuntoutus- ja tukipalvelut pitäisi saada äkkiä kohdalleen, jotta lasten oikea etu voisi toteutua.

[/quote]

Perhekuntoutustahan on, esimerkiksi ensikodit. Aina se vaan ei ole mahdollinen/riittävä tuki. Tavoitteenahan on aina taata ensisijaisesti lapsen turvallinen kasvu ja kehitys, ei varmistaa sitä, että biologiset vanhemmat saavat pitää lapsen luonaan. Aina se ei ole mahdollista, vaan sijoituksiin päädytään eri syistä. Sellaista tilannetta kuitenkaan ei juuri ikinä ole, että sijoitus olisi heti lopullinen, vaan sehän voidaan päättää nopeassa aikataulussa, jos vanhemmat näyttävät pystyvänsä sitoutumaan esim. päihdehoitoon tmv. Ja jo ennen sijoitusta niitä mahdollisuuksia on annettu yleensä monta ja vanhemmilla olisi ollut saumaa pitää perhe koossa, jos heistä vastuulliseen vanhemmuuteen olisi. Tympii nämä naukujat, jotka syyttävät "lapsenryöstöjärjestelmää" jne. eivätkä näe omaa osuuttaan asiassa lainkaan. Kertoo jotakin siitä, miksi lapsetkin joudutaan heiltä sijoittamaan.

Näihin ketjuihin aina kerääntyy joku sellainen, jonka oma lapsi on huostaanotettu. En siis kovin  välittäisi yhden lukutaidottoman jutuista. Nämä tyypit viettävät aikansa lokakuun liike yms. palstoilla, ja aika-ajoin tulevat tänne ja faceen sekoilemaan. Toki on niitäkin, joilta on väärin perustein huostaanotettu lapsi, mutta henkilöllä ei ole minkäänlaista argumentointikykyä ja kuvittelee että kaikki Suomen lapset ovat väärin perustein huostaanotettu, niin sitä suurempi on todennäköisyys että ks henkilöllä huostaanotto on ollut täysin paikallaan.

Sinulle ap sanoisin, että kuulostaa hyvältä että teillä on kivat välit biologiseen äitiin ja onneksi olet valmistautunut siihenkin että lapsi voi joskus palata kotiinsa. Nythän on kuitenkin tärkeintä tällä hetkellä antaa koti ja rakkautta tuolle lapselle, ja moni ei pysty siihen samalla tavalla keskittymään kun lapsi ei ole oma ja joutuu samalla sisäistämään että lapsi saattaa lähteä pois. Kaikkea hyvää sinulle!

[quote author="Vierailija" time="25.02.2011 klo 20:33"]Kyllä 45-vuotias voi saada vaikka pienen vauvan. Korvausta yhdestä lapsesta saan noin 350 ja lisäksi saman verran kulukorvausta. Summasta menee vero.
[/quote]

Eikös tämän lisäksi tuu sulle myös palkka perhehoitajana toimimisesta? Ja kuuluuko noihin korvauksiin harrastukset ja pyörät yms isot hankinnat? Aika pieneltä summalta meinaa kuulostaa...

[quote author="Vierailija" time="25.02.2011 klo 22:11"]

bioperheeseen? Ettei vaan kukaan syyllistyisi lapsikauppaan? tai osallistuisi mihinkään inhottavaan kieroiluun? Mitä tehdään nyt, kun ei sitä riittävää tukea perheille voida mitenkään järjestää? Mikä se tuki voisi olla silloin, kun vanhemmuus on täysin hukassa? Nytkö siisn pitäisi vaan ummistaa silmänsä lasten hädältä ja jättää heidät näkemään ja kokemaan sellaisia asioita, joita moni aikuinenkaan ei ole koskaan nähnyt?

[/quote]

Luin kerran jostain lehdestä kaksi tarinaa, miksi lapsi oli sijoituksessa. Toinen oli äiti, kenen mies (lapsen isä) oli pahoinpidellyt ja uhkaili eron jälkeen. Äiti masentui ja antoi itse lapsen sijoitukseen siksi aikaa, että kuntoutuu. Oliko väärin, että lapsi palasi vuoden päästä äitinsä luo.

Toinen oli samankaltainen tarina, missä äiti oli joutunut todella heikoille ja tarvitse hetken kerätäkseen elämänsä kasaan ja voimia. Lapsi palautettiin takaisin. Oliko väärin, että lapsi pääsi kotiinsa, kun äiti sai elämänsä kuntoon.

Tämä ketju on muutaman vuoden vanha. Nykyisin palkkio on isompi, mutta ei kovin iso nytkään. Sijaisvanhempi ei saa palkkaa vaan palkkiota. Jotenkin tuli tunne, että olen itse aloittanut tämän ketjun aikoinaan.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2011 klo 22:04"]ei riitä että ymmärtää sijoituksen katkeamisen mahdollisuuden vaan se juuri on toiminnan tavoite.


Niin mulla onkin hampaankolossa, esimerkiksi se, että sijaisvanhempia halutaan, koska se on yhteiskunnalle edullisempi hoitomuoto. Samalla kuitenkin heidän rekrytointinsa on vaikeaa, koska siihen sopivia ja motivoituneita ei tahdo löytyä. Viimeisen viiden vuoden tehokampanjoiden aikana on kuultu lauseita, että tämä voi olla yksi vaihtoehto lapsettomuuden hoitoon ja valmisteilla on adoptiomahdollisuudenkin lakisäätäistäminen.


Koko malli on järjetön ja lapsen edun vastainen. Ei kukaan voi kiistää, ettei lapsen etu olisi elää omassa syntymäperheessään ja että perhe kuntoutuisi. Nämä palvelut ovat karsittu eikä "vierihoitoa" enää ole.


Samalla sijaisperheitä kosiskellaan mukaan jostain muusta kuin sosiaalityön näkökulmista mukaan hoivatalkoisiin. Luvataan lapsi, jota ei oikeasti voi saada tai sitten järjestetään kakkostyypin lastensiirtojärjestelmä - vain ja ainostaan siksi, että se on edullisempaa.


Tämä on eettisesti todella arveluttavaa, että perhesuhteet menevät katkolle rahan vuoksi, eikä niitä voida palauttaa ennalleen "lapsen edun" nimissä.


Sinä hyvä ap toteutat tätä, vaikka hoitaisit lapset kuinka rakkaudella ja hyvin. Olet osa suomalaista poliittista lapsikauppa-ajattelua. Tästä syystä en voi juuri arvostaa ketään, joka mahdollistaa tämän toiminnan.


Perheiden kuntoutus- ja tukipalvelut pitäisi saada äkkiä kohdalleen, jotta lasten oikea etu voisi toteutua.
[/quote]

Jos lasten oikea etu toteutuisi, niin syntyisivät he tasapainoiseen perheeseen josta heillä olisi hyvät lähtökohdat kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi.
Mutta valitettavasti kaiken maailman alkoholistit ja narkomaanit lisääntyvät kilpaa keskenään ja itkevät perään heidän oikeuksiaan, ja nimen omaan heidän eikä lasten.

Suksi vittuun laupias kaikkien maailman viattomien lasten äiti !

viranpuolesta, VTM, lastenvalvojan virassa, keskisuuressa suomalaisessa kunnassa

Sinun pitäisi saada realistinen kuva sijoituslasten todellisuudesta, jotta ymmärtäisit kuinka idealistinen ja harhainen kuva sinulla on sijoituslasten bioperheiden kuntoutusmahdollisuuksista. Pieni osa näistä biovanhemmista selviää oman itsensä huolenpidosta, lastensa ei laisinkaan.

Perehdy aiheesen hyvin, sinunlaisesi tulisielu voisi saada paljon aikaan, kun vain hankkisi ensin alkeelliset faktat kohdilleen. Tsemppiä!