Sijaisäiti vastailee hetken asiallisiin kysymyksiin liittyen

Ihan tavallinen köyhä perheenäiti kelpaa kyllä sijaisäidiksi.

Kysymys sijaisvanhemmuutta ja huostaanottoja vastustavalle: Miten pitäisi mielestäsi toimia tässä tilanteessa. Naapurit soittavat sosiaalityöntekijälle ja kertovat, että naapurissa on alkoholipitoiset juhlat menossa ja pieni lapsi siellä joukossa. Sossutädit menevät paikalle ja toteavat tilanteen. Asunto täynnä tuskin tolpillaan pysyviä aikuisia ja vauva itkee märissä vaipoissa ja nälissään ja unohdettuna kamarissa. Pitäisikö tässä tilanteessa sanoa: Voi voi, kyllä te ehdottomasti tarvitsisitte kaiken tuen tänne kotiin. Lisää rahaa ja kodinhoitajan ympärivuorokauden katsomaan, että vauva hoidetaan. Mutta kun emme voi sitä nyt teille järjestää, niin jätämme tietenkin lapsen tänne kotiin ja koittakaapa pärjäillä. Tämäkö on oikea toimintamalli?

Lapsi tietysti pitää ottaa kiireellisesti huostaan, mutta se ei tarkoita, että lapsi pitäisi sijoittaa perheen ulkopuolelle, vaan perheen sisäpuolelle pitäisi sijoittaa kahdeksi vuodeksi 24 h tuki. Se olisi kaikkien etu.

paikalla kaksi vuotta ympärivuorokauden. Silloinko pitää vaan jättää asia sikseen? Ei lapsi voi odottaa, jotain mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Hän tarvitsee apua heti ja moneksi vuodeksi eteenpäin.

tietenkin sopeutunut. Ei tiedä muusta kuin meillä olemisesta. Haastavinta on ollut ottaa huomioon koko lapsen suku. Ovet avoinna jatkuvasti mummoille, papoille, sedille, tädeille. En ole halunnut kieltää heidän yhteydenpitoaan lapseen. Mutta kyllä se joskus rasittaa, kun väkeä lappaa omassa kodissa.

paikalla kaksi vuotta ympärivuorokauden. Silloinko pitää vaan jättää asia sikseen? Ei lapsi voi odottaa, jotain mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Hän tarvitsee apua heti ja moneksi vuodeksi eteenpäin.

sellaisia yksityisiä palveluita on tälläkin hetkellä ja on olemassa kuntia, jotka sijoittavat juuri perhehoitoon. Tällöin lapsi ei saa myöskään sellaista kuvaa, että hänessä oli jokin vika, koska hänet siirrettiin kodin ulkopuolelle.

Näistä saadut tulokset ovat olleet huomattavan hyviä.

Tottakai asioita on mahdollisuus tehdä monella tapaa. Näin vain ei haluta tehdä, ja se on hyvä kysymys miksi ei. Kokonaiskustannukset perhehoitomallista ovat pienemmät kuin vanhempien erilliset hoitokokeilut ja lastensuojelun monet sijoituspaikat.

vikan kanssa samaa mieltä, mutta se ei käytännössä ole mahdollista, että esim. huumehörhö perheeseen tulisi useampi aikuinen olemaan 24 h vuorokaudessa - kuka niistä biovanhemmista suostuisi siihen? Usein ongelmana siis on se, että vaikka tällaiseen olisi varaa, ne biovanhemmat ei ajattele lapsen parasta ja suostu siihen.

vikan kanssa samaa mieltä, mutta se ei käytännössä ole mahdollista, että esim. huumehörhö perheeseen tulisi useampi aikuinen olemaan 24 h vuorokaudessa - kuka niistä biovanhemmista suostuisi siihen? Usein ongelmana siis on se, että vaikka tällaiseen olisi varaa, ne biovanhemmat ei ajattele lapsen parasta ja suostu siihen.

yli 70% niistä vanhemmista, joille tätä mahdollisuutta on tarjottu, ovat ottaneet sen vastaan. Syy siihen on se, että lasta rakastetaan ja halutaan ponnistella sen eteen, että lapsi voisi asua kotona. Näitä palveluita myyvät yksityiset palveluntuottajat ja kunta kustantaa ne maksusitoomuksella. Seurannassa viiden vuoden jälkeen yli 80% vanhemmista kykenee itsenäisesti vastaamaan perheestään ilman erillisiä tukitoimia, eikä lapsia ole tarvinut sijoittaa kodin ulkopuolelle. Tämä on mahdollista, älä sano, ettei ole, kun tätä tehdään koko ajan, mutta sitä ei tehdä tarpeeksi, koska juuri sinun kaltaisten asenteista näitä ihmisiä ei haluta auttaa, vaan tehdä "lapsen edun" nimissä vain se, että lapsi siirretään perheestä pois.

Kyllä varmaankin. Ei ne vanhemmat sillä lopettaisi tapojaan. Jättäisivät sen vahdin lapsen kanssa kotiin tai sitten vaan jatkaisivat siellä kodissa menoaan. Olisipa tosiaan lapselle hyvä ympäristö kasvaa. Parempihan se on sijoittaa se lapsi tasapainoiseen perheeseen kasvamaan normaaleissa olosuhteissa. Ei ongalmainen perhe lopeta elämäntapaansa millään keinotekoisella systeemillä.

minun mielestä suomessa pitäisi olla yhden varoituksen taktiikka. Jos yhden kerran mokaat lasten kanssa (lapsi heitteillä kun vanhemmat kännissä) saat sen anteeksi kun olet käynyt hyvä vanhempi kurssin. Mutta toisesta mokasta menetät lapsesi. Kaikille samat säännöt, niin ei tarvii miettiä miten toimia. Sitten ei voi selittää kun ei oikein vanhemmuus riitä...

Vanhempien vastuu. Miksi aikuisia ihmisiä pitää hoivata ja tukea ja tehdä kaikenmaailman temput, jotta he saisivat pitää lapsensa töpeksimisestään huolimatta. Lapsia ei huostaanoteta ennekuin on tosi kriisi kyseessä. Huostaanottoja vetkutetaan tarpeettoman pitkään ja aina vaan katsotaan ja odotetaan. Mikä ihme siinä on, että aikuiset ihmiset eivät voi katsoa peiliin ja hyväksyä omia vikojaan? Lapsi tarvitsee vakaat olosuhtee kasvaakseen terveeksi aikuiseksi. Parempi kasvaa hyvässä sijaisperheessä kuin huonossa biologisessa perheessä.

itsekäs ja toivoa lapsen pysymistä heillä. Sehän osoittaa kiintymystä lapseen. Jos kyse olisi kylmästä bisneksestä, niin ihan samahan se olisi, koska uuden saa heti. Miksi sijaisvanhemmat välittäminen ja kiintymys ovat biovanhemman kiintymystä ja välittämistä toissijaisempaa? Ainoa merkittävä asia on lapsen etu ja lapsen etu on vakaat ja hyvät kotiolosuhteet. Lapsi ei ole mikään pallo vaan missään tapauksessa pitkäaikaisia sijoituksia ei saisi purkaa enää, vaikka biovanhempi kuinka kuntoutuisi. Biovanhempi voi ottaa vaikka kylään, hoitaa lomia ja viikonloppuja, mutta sijaisperheen on syytä pysyä sinä ykkösperheenä, jos lapsi on sinne kotiutunut jo vuosia ja alkanut ymmärtämään sijaisvanhemmat ensisijaisina vanhempinaan. Se on myös rakkautta osata asettaa lapsen etu itsensä edelle, vaikka kuinka viiltäisi.

Ihan tavallinen köyhä perheenäiti kelpaa kyllä sijaisäidiksi.

Kysymys sijaisvanhemmuutta ja huostaanottoja vastustavalle: Miten pitäisi mielestäsi toimia tässä tilanteessa. Naapurit soittavat sosiaalityöntekijälle ja kertovat, että naapurissa on alkoholipitoiset juhlat menossa ja pieni lapsi siellä joukossa. Sossutädit menevät paikalle ja toteavat tilanteen. Asunto täynnä tuskin tolpillaan pysyviä aikuisia ja vauva itkee märissä vaipoissa ja nälissään ja unohdettuna kamarissa. Pitäisikö tässä tilanteessa sanoa: Voi voi, kyllä te ehdottomasti tarvitsisitte kaiken tuen tänne kotiin. Lisää rahaa ja kodinhoitajan ympärivuorokauden katsomaan, että vauva hoidetaan. Mutta kun emme voi sitä nyt teille järjestää, niin jätämme tietenkin lapsen tänne kotiin ja koittakaapa pärjäillä. Tämäkö on oikea toimintamalli?

...mutta tahdon vastata sille joka kyseli että tekeekö sijaisäiti kaikkensa, jotta lapsi voisi palata äitinsä luokse ja sille joka kysyi että antaako sijaisäiti lapsen takaisin äidilleen sitten kun äiti sanoo olevansa siihen valmis:

Sijaisvanhemman tehtävä on ensijaisesti pitää huolta, rakastaa ja kasvattaa lasta. Ei siis tehdä kaikkensa sen eteen että lapsi voisi palata biologisen (tai biologisten) vanhempiensa luokse, vaan tehdä kaikkensa sen eteen että lapsi saa kasvaa ja kehittyä turvallisesti ja rauhassa.

Joten jos biovanhempi jossain vaiheessa sanoo olevansa nyt valmis ottamaan vastuun lapsestaan, on sijaisvanhemman tehtävä pitää edelleen huolta SIJOITETUN LAPSEN PARHAASTA. Se ei vuosien jälkeen ehkä ole, että lapsi jälleen vaihdettaisiin syntymäkotiinsa.

Minun aviomieheni, nyt 37 v, on sijoitettu lapsi. Hän pääsi sijoitukseen parin lastenkotikeikan jäljiltä ja molemmat biologisista vanhemmista koettivat aikanaan saada häntä itselleen. Lapsen etu ratkaisi, onneksi. Nykyisin miehelläni on siis äiti, isä - ja sen lisäksi myös bioisä ja bioäiti. Mieheni oli 8 v, päästessään pois lastenkodista - biovanhemmille oli järkytys että lapset sijoitettiin toiseen perheeseen. Lastenkoti olisi ollut heistä ihan jees.

Lapsen etu ratkaisee!

tässä ei ole kyse lapsen parhaasta, vaan sijaisvanhemman parhaassta ja omasta itsekkyydestä.

Sijaisvanhemmat pitäisi valikoida paremmin. Sijaisvanhemman tehtävä on oikeasti tukea lapsen sijoittumista takaisin kotiin ja olla valmis huostaanoton tai sijoituksen purkuun. Sinun kaltaiset ihmiset toimivat liian itsekkäästi, haluavat toimia kanaemoina ja hoivata, joka sekin on hyvä, mutta siitä tulee osata ja haluta luopua, että kyse olisi todellisesta lapsen edusta.

ja häntä rakastaa kuin omaa lastaan. Mahdollinen paluu biovanhempien luokse viiltää sydäntä. Mutta siihen jokainen sijaisvanhempi valmennetaan ja sen tietoisuuden kanssa on elettävä. Onneksi se paluu ei tapahdu yhtäkkiä, vaan vähitellen irtaantuen. Onnellisin tilanne olisi, jos sijaisvanhemmat saisivat pitää yhteyttä lapseen vielä huostaanoton purkautumisen jälkeenkin. Usein biologiset vanhemmat ajattelevat itse tässä lapsen parasta ja päätyvät siihen, etteivät halua huostaanoton purkua. Tiedän monta tällaistakin tapausta.

...mutta tahdon vastata sille joka kyseli että tekeekö sijaisäiti kaikkensa, jotta lapsi voisi palata äitinsä luokse ja sille joka kysyi että antaako sijaisäiti lapsen takaisin äidilleen sitten kun äiti sanoo olevansa siihen valmis:

Sijaisvanhemman tehtävä on ensijaisesti pitää huolta, rakastaa ja kasvattaa lasta. Ei siis tehdä kaikkensa sen eteen että lapsi voisi palata biologisen (tai biologisten) vanhempiensa luokse, vaan tehdä kaikkensa sen eteen että lapsi saa kasvaa ja kehittyä turvallisesti ja rauhassa.

Joten jos biovanhempi jossain vaiheessa sanoo olevansa nyt valmis ottamaan vastuun lapsestaan, on sijaisvanhemman tehtävä pitää edelleen huolta SIJOITETUN LAPSEN PARHAASTA. Se ei vuosien jälkeen ehkä ole, että lapsi jälleen vaihdettaisiin syntymäkotiinsa.

Minun aviomieheni, nyt 37 v, on sijoitettu lapsi. Hän pääsi sijoitukseen parin lastenkotikeikan jäljiltä ja molemmat biologisista vanhemmista koettivat aikanaan saada häntä itselleen. Lapsen etu ratkaisi, onneksi. Nykyisin miehelläni on siis äiti, isä - ja sen lisäksi myös bioisä ja bioäiti. Mieheni oli 8 v, päästessään pois lastenkodista - biovanhemmille oli järkytys että lapset sijoitettiin toiseen perheeseen. Lastenkoti olisi ollut heistä ihan jees.

Lapsen etu ratkaisee!

tässä ei ole kyse lapsen parhaasta, vaan sijaisvanhemman parhaassta ja omasta itsekkyydestä.

Sijaisvanhemmat pitäisi valikoida paremmin. Sijaisvanhemman tehtävä on oikeasti tukea lapsen sijoittumista takaisin kotiin ja olla valmis huostaanoton tai sijoituksen purkuun. Sinun kaltaiset ihmiset toimivat liian itsekkäästi, haluavat toimia kanaemoina ja hoivata, joka sekin on hyvä, mutta siitä tulee osata ja haluta luopua, että kyse olisi todellisesta lapsen edusta.

Minä EN ole sijaisäiti! Mutta minun mieheni on sijoitettu lapsi, jota aikanaan sekä biologinen äiti että biologinen isä yrittivät saada pois sijaisperheestä, koska HE omasta mielestään olivat niin ylivertaisia - kun kerta lapsi oli heidän. Mitäpä siitä, että oltiin ryypätty ja rellestetty isolla porukalla vaikka lapset olivat kotona, hässity vähän tuon ja sitten tuonkin kanssa lasten silmien alla. Tirvaistu sit mustasukkaisuuksissaan turpiin ja sileen -> lasten silmien alla.

Kerran olivat jo mutkan lastenkodissa käyneet, palautettu kotiin kun ryyppyputket oli poikki ja tilanne rauhoittunut. Ja sitten taas...

Ei, eivät antaneet sosiaalityöntekijät lapsia takaisin. Eivät lapset halunneet. Oli kivempi olla perheessä, jossa sai leikkiä ja käydä koulua kaikessa rauhassa, oli lämmin ruoka, puhtaat ja sopivankokoiset vaatteet, mukava ilmapiiri. Biologiset vanhemmat eivät tätä käsittäneet.

Yhteyttä kuitenkin pidettiin, eivät lapset unohtaneet biologisia vanhempiaan.Kasvoivat, lukivat lukion loppuun ja lähtivät opiskelemaan. Sijaishuolto heidän kohdallaan päättyi, mutta sijaisvanhemmat pitivät edelleen heitä lähellä, eivät ajaneet pois vaikka kukaan ei enää maksanutkaan mitään.

Jopa minutkin, tuleva miniä, otettiin perheeseen ilolla. Mullapa onkin kaksi anoppia: se oikea ja sitten bioanoppi, mun lapsilla on kaksi kolme mummoa: minun äitini, anoppi ja sit se Helinämummu..

JOS lapset olisivat palanneet aikanaan biologiseen perheeseen, niin tuskin he sen humalahuuruisen lapsuuden läpi olisivat ylioppilaaksi asti lukeneet, saati sitten mieletään terveenä ihan ammattiin ja vakituiseen työhön sijoittuneet. Tuskin olisi tätä meidän avioliittoa ja näitä lapsia, elämä mallillaan.

Biologisten vanhempien on vaan niin käsittämättömän vaikea tajuta että lasten etu ei ole aina sama asia kuin vanhemman etu.

Ja kyllä minusta voisi hyvinkin tulla myös sijaisvanhempi. Ja ymmärrän että lapset ovat lainaa tulevaisuudelta. Ja ihan varmasti voisin myös luovuttaa lapsen takaisin biologisille vanhemmilleen, jos se olisi lapsen etu. Ja se voi joskus olla lapsen etu, esimerkkinä tulee mieleen yh joka oman sairautensa vuoksi itse hakee apua ja saa väliaikaista apua siitä, että lapsi on turvassa toipumisen ajan sijaisperheessä.

ja häntä rakastaa kuin omaa lastaan. Mahdollinen paluu biovanhempien luokse viiltää sydäntä. Mutta siihen jokainen sijaisvanhempi valmennetaan ja sen tietoisuuden kanssa on elettävä. Onneksi se paluu ei tapahdu yhtäkkiä, vaan vähitellen irtaantuen. Onnellisin tilanne olisi, jos sijaisvanhemmat saisivat pitää yhteyttä lapseen vielä huostaanoton purkautumisen jälkeenkin. Usein biologiset vanhemmat ajattelevat itse tässä lapsen parasta ja päätyvät siihen, etteivät halua huostaanoton purkua. Tiedän monta tällaistakin tapausta.

ettei biovanhemmat hae huostaanoton purkua vaikka voisivat ja tästä sijaisvanhemman saamaa hyötyä kutsutaan lapsen eduksi. Sijasihoito pitäisi lakkauttaa ja tarjota ainoastaan perhekuntoutusta. Tää on lasten oikeusmurhaa.

Jollakin on todella lukemisen ymmärtämisvaikeuksia. Sanoin, että sijaisvanhempi tietää, että lapsi voi palautua biovanhemmille ja ymmärtää sen vaikka sydäntä viiltää. Kerroin myös, että lapsen paras ratkaisee aina asian.

Onko teille sijoitettu lapsi lähikunnasta vai kauempaa?



Onko tullut yllätyksiä?



t:16

ei riitä että ymmärtää sijoituksen katkeamisen mahdollisuuden vaan se juuri on toiminnan tavoite.



Niin mulla onkin hampaankolossa, esimerkiksi se, että sijaisvanhempia halutaan, koska se on yhteiskunnalle edullisempi hoitomuoto. Samalla kuitenkin heidän rekrytointinsa on vaikeaa, koska siihen sopivia ja motivoituneita ei tahdo löytyä. Viimeisen viiden vuoden tehokampanjoiden aikana on kuultu lauseita, että tämä voi olla yksi vaihtoehto lapsettomuuden hoitoon ja valmisteilla on adoptiomahdollisuudenkin lakisäätäistäminen.



Koko malli on järjetön ja lapsen edun vastainen. Ei kukaan voi kiistää, ettei lapsen etu olisi elää omassa syntymäperheessään ja että perhe kuntoutuisi. Nämä palvelut ovat karsittu eikä "vierihoitoa" enää ole.



Samalla sijaisperheitä kosiskellaan mukaan jostain muusta kuin sosiaalityön näkökulmista mukaan hoivatalkoisiin. Luvataan lapsi, jota ei oikeasti voi saada tai sitten järjestetään kakkostyypin lastensiirtojärjestelmä - vain ja ainostaan siksi, että se on edullisempaa.



Tämä on eettisesti todella arveluttavaa, että perhesuhteet menevät katkolle rahan vuoksi, eikä niitä voida palauttaa ennalleen "lapsen edun" nimissä.



Sinä hyvä ap toteutat tätä, vaikka hoitaisit lapset kuinka rakkaudella ja hyvin. Olet osa suomalaista poliittista lapsikauppa-ajattelua. Tästä syystä en voi juuri arvostaa ketään, joka mahdollistaa tämän toiminnan.



Perheiden kuntoutus- ja tukipalvelut pitäisi saada äkkiä kohdalleen, jotta lasten oikea etu voisi toteutua.

bioperheeseen? Ettei vaan kukaan syyllistyisi lapsikauppaan? tai osallistuisi mihinkään inhottavaan kieroiluun? Mitä tehdään nyt, kun ei sitä riittävää tukea perheille voida mitenkään järjestää? Mikä se tuki voisi olla silloin, kun vanhemmuus on täysin hukassa? Nytkö siisn pitäisi vaan ummistaa silmänsä lasten hädältä ja jättää heidät näkemään ja kokemaan sellaisia asioita, joita moni aikuinenkaan ei ole koskaan nähnyt?

Lapsen etu = turvallinen lapsuus, jossa voi kkasvaa eheäksi aikuiseksi.



Lapsi ei ikinä ole kenenkään "omaisuutta". Ei biologisen vanhemman eikä sijaisvanhemman, ei edes yhteiskunnan. Lapsella on oikeuksia, mutta ei velvollisuutta olla lojaali kenellekään, ei biologiselle vanhemmalle, ei sijaisvanhemmalle, ei kenellekään.



Jos sinulla olisi koira ja potkisit sitä, jättäisit sen hoitamatta ja se otettaisiin sinulta pois. Jos se koira saisi hyvän kodin jostain muualta - niin pitäisikö se tosiaan vuosien päästä palauttaa sinulle jos sinä olet SITTEN valmis ottamaan sen takaisin?



Aikanaan lapsi palaa kyllä biologisten vanhempiensa luokse jos tahtoo. Sitten aikuisena, jos sitä ennen sosiaalityö ei häntä palauta. Ei sijoitus mikään maailmanloppu ole.



t: 16, se sijoitetun lapsen vaimo :)