Lastenlääkäri käski pistää pojan päiväkotiin

Tää ei nyt edes ole pojan ainoa ongelma. Mutta eiku päiväkoti ratkasee kaiken! Vähän toivotonta...



ap

Lakkaa vertaamasta koko ajan siihen iiiiiihanaan esikoiseen, teet lapselle pelkkää vahinkoa.

Päiväkodissa oppii yhteiskuntakelpoiseksi. En ole varma, että se on pelkästään hyvä asia. Kaveripulmaan: järjestä jokin ystäväperhe tai tuttu, jolla samanikäinen kotilapsi kyläilemään säännöllisesti. Puolin ja toisin kätevä systeemi. Leikkitreffejä ne päiväkotilaisetkin tuossa iässä alkavat harrastaa toistensa kotona.

miten lapsesi sitten pärjää koulussa muiden kanssa.

Tutkimukset saa paljon helpommin, kun päiväkoti on mukana siinä.

Et sä sieltä kotootasi pääse asperger tutkimuksiin, tarvitaan puoltaja.

Lapsi menee suoraan kouluun ja sitten syytetään kotihoitoa, kun ongelmia tulee.

myös prinsessa Victorialla? En nyt muista "taudin" nimeä :) Saattaa vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden luomista pienenä... Itse en päiväkotiin laittaisi, ei siitä varmasti hyötyä ole! Lasten tasapäistäminen on aika hirveä asia nykyään.

Siellä oppivat parhaiten taitoja, jos on oppiakseen.Meillä lapsi on päiväkodissa ns.kuntoutumassa lääkärin suosituksesta.

että kotona kaikki kääntyy parhain päin? Päiväkotiin vaan, sieltä saatte myös kaiken mahdollisen tuen ja avun jatkoa varten, jos diagnooseja tarvitaan. On muutakin kuin äidin sana. Lisäksi helpottaa myöhemmin kouluun siirtymistä, kun päiväkodin kautta saa siinäkin apua.

Omalla lapsellani (vuotta nuorempi) on samantyylisiä ongelmia. Hassua on, että pitää aikuisista ja muistaa heidän nimensä kerrasta, mutta lasten nimet ryhmässä menevät sekaisin vielä usean kuukaudenkin jälkeen :/. Ei välitä muista lapsista, keskustelisi mieluiten aikuisen kanssa kahdestaan. Muut lapset "sotkevat" leikkejä, vaikka todellisuudessa meidän lapsi on se, joka ei osaa yhteisleikkejä pätkääkään. Kieltäytyy laulamasta, osallistumasta yhteisjumppaan ym. Katsoo mielellään kun muut tekevät, mutta vielä mielummin tekee itse jossain nurkassa palapeliä. On jotenkin aggressiivinen jos joku lapsista tulee lähelle, nyt viime kuukausina alkanut "ähisemään" jos hermostuu, vaikka on täysin kykenevä puhumaan. Ymmärtää paljon sanoja ja sanavarasto on vanhemman lapsen tasolla, mutta...ei osaa selittää olotilojaan yhtään.



Kotona taas voisi luulla että puhutaan ihan eri lapsesta; hyväntuulinen, reipas ja touhukas lapsi hyörii jaloissa, kyselee mitä teen, leikkii joko minun tai isänsä kanssa vuorovaikutusleikkejä, rakastaa tanssimista ja lauluja. Eilen nukkumaanmenoaika venyi 2 tuntia(vieraita kylässä), lapsi jaksoi hyvin ja istui seuranamme omasta tahdostaan.

Pk:n pienryhmä voisi sopia, tai sitten pph. 10-kirjoittajan lapsikin taitaa enemmänkin kärsiä pk:ssa, jos kerran kotona on kuin eri lapsi.



Ei pk aina "kuntouta", vaan isot ryhmät paremminkin tekevät lapselle tosi haastavaksi kehittyä ja kuntoutua.



Eikä lasta tarvitse pitää hoidossa koko päivää, vaan esim. 4t aamulla tai iltapäivällä 3-4 pv/vk tai sitten 2-3 pv/vk 6 t/pv.

Sinne vaan ja kaikki ongelmat katoaa, lapsesta tulee yhteikuntakelpoinen siinä samassa!



Mitä ihmiset kuvittelee päiväkodista? Jos äiti on normaaliälyinen (ap vaikuttaa olevan) ja voimissaan niin hän pystyy todellakin tukemaan lastaan paremmin kun kiireiset pk.tädit. Ei sitä, ettei päiväkoti myös tukisi erityistä tukevia tarvitsevia.

Ap pystyy olemaan lapsensa tukisatamana sosiaalisissa tilanteissa (toisin kun pk.ssa lapsi joutuu selviämään usein yksin, koska aikuiset ei yksinkertaisesti riitä) ja koska ap vie monta kertaa viikossa lastaan toisten luo niin sehän on määrällisesti melkein sama kun päiväkodin aktiiviaika.

Jos ap pikkasen panostaisi ja menisi mukaan leikkien aloitukseen, antaisi pojalle valmiita malleja miten toisten kanssa leikitään ja toimitaan niin lapsi oppisi tietyt 'pelisäännöt'.

Jos vaikka taustalla on jokin neurologinen ongelma niin ei sitä päiväkodin ruualla ainakaan paranneta.

Ei välittänyt muista lapsista, keskittymiskyky mieletön, kävi liikuntakerhossa, mutta ei tiennyt muiden nimiä jne. Tosin ei ollut mikään innokkain ensimmäinen tekijä tai pää alaspäin roikkuja.



Alaoulussa oli aina erossa muista, jotenkin ulkoreunalla. Ei kenenkään kiusaama, mutta ei yhdenkään kaveri. Mutta ei se poikaa haitannut. Jalkapalloa kävi pelaamassa kahdesti viikossa, motorisesti taitava, mutta lopetti pelaamisen, kun systeemi meni liian paljon taklaamiseksi tms.



Todistuksessa aina keskiarvo yli 9.



Yläasteella sai pari "omaa kaveria", samantapaisia aika hiljaisia, mutta koulussa menestyviä. Nyt poika on lukiossa ja jotenkin herännyt henkiin. Esiintyminen sujuu, on osaamisistaan ylpeä, kykenee palaverikeskusteluissa peittoamaan kenet tahansa jne.



Vieläkään ei ole se suosituin, mutta ei tarvitsekaan olla. Hän on onnellinen omana itsenään.

hyvä paikka. Ei täyspäiväisenä, muutama päivä viikossa 4 tai 6 tuntia kerrallaan. Päiväkodissa näkisivät onko oikeasti huoleen aihetta ja tarvittaessa pääsisitte paremmin asian kanssa eteenpäin.

Sinne vaan ja kaikki ongelmat katoaa, lapsesta tulee yhteikuntakelpoinen siinä samassa! Mitä ihmiset kuvittelee päiväkodista? Jos äiti on normaaliälyinen (ap vaikuttaa olevan) ja voimissaan niin hän pystyy todellakin tukemaan lastaan paremmin kun kiireiset pk.tädit. Ei sitä, ettei päiväkoti myös tukisi erityistä tukevia tarvitsevia. Ap pystyy olemaan lapsensa tukisatamana sosiaalisissa tilanteissa (toisin kun pk.ssa lapsi joutuu selviämään usein yksin, koska aikuiset ei yksinkertaisesti riitä) ja koska ap vie monta kertaa viikossa lastaan toisten luo niin sehän on määrällisesti melkein sama kun päiväkodin aktiiviaika. Jos ap pikkasen panostaisi ja menisi mukaan leikkien aloitukseen, antaisi pojalle valmiita malleja miten toisten kanssa leikitään ja toimitaan niin lapsi oppisi tietyt 'pelisäännöt'. Jos vaikka taustalla on jokin neurologinen ongelma niin ei sitä päiväkodin ruualla ainakaan paranneta.

Ensimmäinen tukimuoto näille lapsille nimenomaan on päiväkotija siellä ryhmässä toiminen. Kotona äiti tai muutaman kerran viikossa kerho ei näille lapsille riitä. Kuulostaa, että ap:n lapsi vaatii erityistukea ja tässä vaiheessa on ihan sama mikä tuon ongelman nimi on. Ap:n kertomuksen mukaan minäkin epäilisin as-piirteitä. Lapsi tarvitsee arkeensa selvän struktuurin ja apua oman toimintansa ohjaamiseen. Tärkeää olisi päästä neurologin vastaanotolle. Ei se päiväkodin ruoka lasta paranna mutta ei se äidin kaurapuurokaan auta kun lapsella on selviä tuen tarpeita. Kannattaa hakea apua nyt eikä sitten eskarin kynnyksellä kun koko tilanne räjähtää käsiin.

Antakaa pienen lapsen kasvaa kotona ihan rauhassa, oravanpyörään ehtii kyllä myöhemminkin ja onhan hänellä sisaruksia joten tietää muiden kanssa olemisesta. Liikunta kerhossa ja perhekahvilassa ja leikkipuistossa käynnit kyllä riittävät sosiaalisiin yhteyksiin. Eskarissa kyllä sitten nähdään ja huomataan jos lapsella on jotain erityistarpeita ja on jo sen ikäinen, että ne varmasti osataan tulkita oikein. Monelle herkemmälle lapselle riittää se muiden läsnäolo siinä ympärillä ilman, että yhdessä mitään leikkisivätkään.

Kyllä täällä neuvotaan pitämään lapsi kotona. Jos teillä ei ole kokemusta e-lapsista niin älkää neuvoko! Ap:n kertomuksessa on monta kohtaa jotka laittaa "hälytyskellot" soimaan, asioihin pitäisi puuttua. Te samat ihmiset sitten olette kauhusta soikeana kun lastenne luokalle koulussa integroitaisiin erityistukea vaativa lapsi. Teidän Nico-Petterinne koulu kärsii kun luokalla onkin lapsi joka tarvitsee luokassa avustajaa. Apua nimenomaan pitää hakea ajoissa. Ei sitten eskarin kynnyksellä kun lapsella on muutenkin paljon opittavaa.

Itse en päiväkotiin laittaisi, ei siitä varmasti hyötyä ole!

Osaa nettikirjoittelun perusteella kertoa, mistä on ja ei ole varmasti hyötyä, vaikka lapsen jopa tavannut neuvolalääkäri toisen neuvoi.. huoh.

Päiväkodin ei ole tarkoitus poistaa ongelmia, mutta se tuo ne ainakin esille.

Uskottavuus on huono, jos lapsi on pelkästään kotihoidossa.

Kasvojen tunnistaminen kuuluu myös aspergeriin.

Itselläni kaksi erityislasta ja tiedän tasan tarkkaan mistä puhun.

Toinen on jo koululainen ja toinen on eskarissa.

Tämän nuoremman olisi varmasti parempi kotona, kuin siellä eskarissa tai aikoinaan päivähoidossa.

Esikoinen taas hyötynyt päiväkodista todella paljon, koska hänellä kehitysvamma.

Monet adhd ja asperger lapset on mielummin kotona.

Saadakseen tutkimukset ja kuntoutukset on ongelmat saatava esille, pelkkä vanhempien sana ei auta.

Erityisryhmään ei pääse yleensä suoraan, vaan normaaliryhmän kautta sinne mennään.

Kummatkin lapseni olleet tavallisessa ryhmässä ja sitten päässeet erityisryhmään.

Kuopuksella olisi varmasti mittavat sosiaaliset ongelmat koulussa ilman päivähoidon kuntoutusta.

Dysfasia lapsi ja vahva add epäilys ja ei todellakaan halua sinne eskariinkaan, vaan olisi minun kanssa kotona.

Eskarissa ollaan auttamattomasti liian myöhässä jos lapsi aloittaa siellä "normitapauksena" ja eskarivuoden aikana huomataan että isoja ongelmia on. Niinkuin APn tekstistä käy ilmi, 4,5 vuotiaalla laajat vuorovaikutuksen ongelmat + hän mainitsee että nämä ovat vain osa lapsen ongelmaa, eli muutakin on.

Pyydä neuvolalääkäriltä lähete erikoissairaanhoitoon, hänen tulee se kirjoittaa jotta saatte suosituksen kuntouttavasta päivähoidosta. Erikoissairaanhoidosta saatte sitten suositukset jatkoista muutenkin. Lapsesi tarvitsee erityisen tuen päiväkotiin, ehkä vielä eskariin ja kouluunkin! Tiesitkö että koulumuoto pitää päättää jo eskarivuoden puolivälissä (jos haluaa lapselleen paikan pienluokalta tai erityisluokalta / koulusta).

Nyt otat uudelleen yhteyttä neuvolalääkäriin, jos olet hoitovapaalla, eli ette muuten tarvitse päivähoitopaikkaa, olette oikeutettuja kuntouttavaan päivähoitoon = ilmaista.

t eräs jolla kokemusta

Antakaa pienen lapsen kasvaa kotona ihan rauhassa, oravanpyörään ehtii kyllä myöhemminkin ja onhan hänellä sisaruksia joten tietää muiden kanssa olemisesta. Liikunta kerhossa ja perhekahvilassa ja leikkipuistossa käynnit kyllä riittävät sosiaalisiin yhteyksiin. Eskarissa kyllä sitten nähdään ja huomataan jos lapsella on jotain erityistarpeita ja on jo sen ikäinen, että ne varmasti osataan tulkita oikein. Monelle herkemmälle lapselle riittää se muiden läsnäolo siinä ympärillä ilman, että yhdessä mitään leikkisivätkään.

Hyviä pointteja täällä on tullut! Päiväkodin kautta tosiaan on helpompi saada apua. Lapsen ei tarvitse olla kokopäiväisenä päiväkodissa. Varhaisessa vaiheessa saatu erityinen tuki on tärkeää niin vanhempien ja lapsen kannalta.



Ei siis kannata pelätä tai arkailla. Kannattaa myös tuoda oma näkemyksesi lapsestasi reilusti esiin, sinä tunnet lapsesi parhaiten, ammattilaisilla on ammatillinen tieto, he auttavat perhettäsi saamaan oikeanlaista apua tilanteessanne.



Niinkuin joku aiemmmin jo kirjoitti, että esikouluikä on vähän myöhään aloittaa tutkimukset, sillä ne eivät kovinkaan nopeasti valmistu. Ilman tutkimuksia ja sitä kautta saatua diagnoosia ei useissakaan kunnissa virallista tukea (esim. pienryhmä/pienluokka paikkaa) meillä saa.



Diagnoosi tai tutkimukset eivät korjaa ongelmaa, mutta avun ja tuen saaminen helpottuvat.

Viekää poikanne toisellekin lastenlääkärille ja pyytäkää hänenkin mielipiteensä ja näkemyksensä. Useammasta lausunnosta ei varmasti haittaakaan ole, kunhan lapsen paras toteutuu.