Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö minun hoitaa miehen lapsia ja vastata näiden kuluista?
11.11.2010 |
Miehellä on aiemmasta liitosta kaksi lasta, 5- ja 8-vuotiaat. He ovat miehen luona joka toinen viikko. Nyt ollaan miehen kanssa muuttamassa yhteen.
Mies haluaa, että molemmilla lapsilla on hänen luonaan oma huone. Lisäksi minä tarvitsen kotona työhuoneen. Eli ollaan etsimässä 5 makuuhuoneen taloa, koska minäkin haluan lapsen ja hänellekin pitää sitten olla oma huone.
Mielestäni minun ei kuulu maksaa talosta noiden kahden ylimääräisen makuuhuoneen osalta, jotka on miehen lasten käytössä. Mielestäni miehen kuuluu myös maksaa vesi- ja sähkölaskuista sekä ruokakuluista hieman enemmän kuin minun.
Olen myös tehnyt selväksi, että miehen lasten hoito ei ole minun vastuullani. Tietysti, jos teen ruokaa, niin hekin syövät samasta ja jos pesen pyykkiä, niin voin laittaa heidänkin vaatteitaan koneeseen.
Mutta en kuljeta lapsia hoitoon, kouluun tai harrastuksiin. Jos lapset sairastavat, en jää heidän kanssaan kotiin. Ja jos miehellä on illalla jokin meno, työmatka, tms., niin en ole automaattinen lapsenvahti, vaan hänen täytyy pääsääntöisesti näinä aikoina järjestää lasten hoito muuten lasten äidin tai isovanhempien kanssa.
En myöskään osta miehen lapsille vaatteita, huonekaluja, polkupyöriä, maksa heidän kännykkälaskuaan tms. Joulu- ja synttärilahjat tietysti ostan ja ihan yhtä tasapuolisesti kuin sitten joskus omallekin lapselle.
Kun keskustelimme asiasta, mies oli tyrmistynyt. Hän oli ajatellut, että elämä lasten kanssa olisi sitten taas helpompaa, kun olisi kaksi aikuista samassa taloudessa - samalla tapaa, kuin hänen asuessaan vielä lastensa äidin kanssa. Totesin vaan, että en ole lasten äiti ja nämä ovat ehtoni.
Oman lapseni osalta tietysti sitten tulevaisuudessa hoidan nuo em. seikat.
Kommentit (68)
Sanoin jo suhteen alussa, että en ehkä sovellu suhteeseen, jossa miehellä edellisestä suhteesta lapsia. Etten jaksa olla muiden lapsista kiinnostunut.
Oltiin vaan alussa niin rakastuneita, ettei sillä sitten ollut väliä. Mieskin sanoi, että ei kai se, että hänellä on aiemmasta suhteesta lapsia, voi olla uuden onnen tiellä.
Rakastan miestä. Hänen lapsensa ovat ihan ok, mutta en ole varsinaisesti kiinnostunut näiden lasten elämästä. En sen enempää, kuin esim. ystävien lasten elämästä.
Tottakai miehen lapset ovat miehelle tärkeitä. Mutta miksi heidän pitäisi olla tärkeitä minulle? Minulle ovat tärkeitä sitten omat lapseni.
Olen tästä miehelle puhunut. Sanonut, että en tiedä, toimisiko uusperhe kohdallani. Mies vaan todennut, että hän rakastaa minua eikä halua minua menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä naisia, jotka ryhtyvät varaäideiksi miehensä lapsille. Näillä lapsilla on jo äiti, hyvä sellainen, toista ei tarvita!
Minulla ei käy edes pienessä mielessä, että minun pitäisi kuljettaa miehen lapsia kouluun tai muistaa hammaslääkärinsä. Tuollaiset asiat kuuluvat huoltajalle, eivät huoltajan kumppanille. Enkä näe mitään syytä, miksi ostaisin miehen lapsille tavaroita (paitsi lahjoja) tai olisin lastenhoitajanaan. Kyllä aikuisen miehen tulee pystyä itsenäisesti vastaamaan lapsistaan, jos on kerran heidät maailmaan halunnut.
Minusta aikuinen kohteliaisuus ja ystävällisyys riittää. Toisen lapsia en kasvata, mutta en myöskään ryhdy toisen periaatteita kyseenalaistamaan. Odotan myös lapsilta yleisystävällistä käytöstä itseäni kohtaan.
Moni mies haluaa uuden suhteen, koska toivoo vierelleen aikuisen naisen jakamaan arjen ja lastenhoidon. Minulla ei ole osaa eikä arpaa niihin lapsiin, joten voin ihan hyvin mennä töistä kuntosalille, vaikka mies soittaa, että hänellä menee töissä myöhään. Ei kuulu minulle.
Minä, minä, minä. Kirjoituksesi huokuu sellaista kylmyyttä, ettei sinun olisi hyvä ollakaan vieraiden lasten kanssa. Vanhat kylmät luut kolisevat.
Toisen lasten kanssa oleminen ei ole varaäitiyttä vaan elämän jakamista miehen kanssa. Sitähän sinä et tule tajuamaan ikinä.
Olet selkeästi oivaltanut, mikä on sinun roolisi, mikä on bioligisten vanhempien rooli jne.
Kun monet sanoo, että surulliselta kuulostaa, niin minusta tuo kuulostaa hyvältä. Olet todella tietoinen asioista ja uusperhekuvioista.
Miehesi ei vaan ole. Hän on kuvitellut, että kun muutatte yhteen, olette perhe. Että hän, hänen lapset ja sinä olette joka toinen vkl tasaväkinen perhe ja sinä otat siinä äidin roolia ja vastuuta.
Ja tämä tulee aiheuttamaan ongelmia.
Jos miehelläsi on ollut tuollaiset ajatelmat, ja vaikka kuinka latelet ehdot ja mies suostuu, käytännössä tulee varmasti ongelmia, koska asioiden sisäistäminen - miten se arki sitten käytännössä - vie oman aikansa, se voi viedä vuosia.
On oikeasti ihan eri asia asua saman katon alla kun joka toinen viikko siinä on ne toisen tekemät muksut. Ne tulevat sitten jatkossa sinun kotiisi. Istuvat sinun sohvallasi, katsovat telkkaria illalla yhdessä isin kanssa - missä on sinun paikkasi? tai missä on lasten paikka siinä kuviossa, jossa he ovat isänsä kautta ja isänsä kanssa ja sinä olet - isän uusi vaimo? MIkä siis?
Mikä olet lapsille, mitä lapset ovat sinulle? Mikä sinä olet miehen kannalta katsottuna lapsille tai hänelle joka toinen viikko?
Suosittelen, että ennen yhteiseen talouteen muuttamista kokeilette nykyisissä puitteissa uusperhe-elämää. Vaikkapa puoli vuotta. Se on pienempi paha kuin ostaa joku 5 makuuhuoneen kämppä - ja onko miehesi muuten ajatellut, että ne kaksi makuuhuonetta ovat tyhjänä ja käyttämättömänä joka toinen viikko!!??!! Jos hjän on niin ehdoton, että lapsilla on oltava omat huoneet...?! Kaikissa perheissä lapsilla ei ole omaa huonetta, vaikka asuvat siinä kokoaikaisesti.
Näin ollen siis, jos teillä on 3 yhteistä lasta, heilläkin on oltava omat huoneet ! Kaikilla !
Muutenkin se jako sähkölaskuja myöten .. en okein jaksa uskoa että sellaisella pohjalla se olisi pitkäikäinen liitto.
En ymmärrä naisia, jotka ryhtyvät varaäideiksi miehensä lapsille. Näillä lapsilla on jo äiti, hyvä sellainen, toista ei tarvita! Minulla ei käy edes pienessä mielessä, että minun pitäisi kuljettaa miehen lapsia kouluun tai muistaa hammaslääkärinsä. Tuollaiset asiat kuuluvat huoltajalle, eivät huoltajan kumppanille. Enkä näe mitään syytä, miksi ostaisin miehen lapsille tavaroita (paitsi lahjoja) tai olisin lastenhoitajanaan. Kyllä aikuisen miehen tulee pystyä itsenäisesti vastaamaan lapsistaan, jos on kerran heidät maailmaan halunnut. Minusta aikuinen kohteliaisuus ja ystävällisyys riittää. Toisen lapsia en kasvata, mutta en myöskään ryhdy toisen periaatteita kyseenalaistamaan. Odotan myös lapsilta yleisystävällistä käytöstä itseäni kohtaan. Moni mies haluaa uuden suhteen, koska toivoo vierelleen aikuisen naisen jakamaan arjen ja lastenhoidon. Minulla ei ole osaa eikä arpaa niihin lapsiin, joten voin ihan hyvin mennä töistä kuntosalille, vaikka mies soittaa, että hänellä menee töissä myöhään. Ei kuulu minulle.
Minä, minä, minä. Kirjoituksesi huokuu sellaista kylmyyttä, ettei sinun olisi hyvä ollakaan vieraiden lasten kanssa. Vanhat kylmät luut kolisevat. Toisen lasten kanssa oleminen ei ole varaäitiyttä vaan elämän jakamista miehen kanssa. Sitähän sinä et tule tajuamaan ikinä.
Siitähän tuossa on kyse! Mies voi jatkaa lähes poikamieselämäänsä, koska uusi puoliso ottaa vastuun lapsista. Se kun kuuluu miehen elämän jakamiseen.
Ja kas, samaan aikaan mies on jo puoliksi vapaalla jalalla etsimässä naista, joka olisi vain parisuhde.
Eli kun naiset uudestaan ja uudestaan vapauttavat miehet isyydestä, ei mies joudu kasvamaan isäksi lainkaan. Ensin lapset hoitaa niiden äiti, sitten miehen uusi puoliso.
Sanoin jo suhteen alussa, että en ehkä sovellu suhteeseen, jossa miehellä edellisestä suhteesta lapsia. Etten jaksa olla muiden lapsista kiinnostunut.
Oltiin vaan alussa niin rakastuneita, ettei sillä sitten ollut väliä. Mieskin sanoi, että ei kai se, että hänellä on aiemmasta suhteesta lapsia, voi olla uuden onnen tiellä.
Rakastan miestä. Hänen lapsensa ovat ihan ok, mutta en ole varsinaisesti kiinnostunut näiden lasten elämästä. En sen enempää, kuin esim. ystävien lasten elämästä.
Tottakai miehen lapset ovat miehelle tärkeitä. Mutta miksi heidän pitäisi olla tärkeitä minulle? Minulle ovat tärkeitä sitten omat lapseni.
Olen tästä miehelle puhunut. Sanonut, että en tiedä, toimisiko uusperhe kohdallani. Mies vaan todennut, että hän rakastaa minua eikä halua minua menettää.
Et edes tiedä, mitä rakkaus on. Et ainakaan vielä.
Et ansaitse miestäsi, aloita elämäsi alusta, ota toinen mies. Sellainen, jolla ei ole lapsia.
Ei tuosta tule mitään, nyt on paras aika erota. Mieti näitä sanoja. Et ole kypsä asioille, et ole tarpeeksi avarasydäminen, asetat rahan suhteen kanssa samalle tasolle. Ei, tämä ei ole juttusi.
Parasta lopettaa suhde nyt, oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet selkeästi oivaltanut, mikä on sinun roolisi, mikä on bioligisten vanhempien rooli jne.
Kun monet sanoo, että surulliselta kuulostaa, niin minusta tuo kuulostaa hyvältä. Olet todella tietoinen asioista ja uusperhekuvioista.
Miehesi ei vaan ole. Hän on kuvitellut, että kun muutatte yhteen, olette perhe. Että hän, hänen lapset ja sinä olette joka toinen vkl tasaväkinen perhe ja sinä otat siinä äidin roolia ja vastuuta.
Ja tämä tulee aiheuttamaan ongelmia.
Jos miehelläsi on ollut tuollaiset ajatelmat, ja vaikka kuinka latelet ehdot ja mies suostuu, käytännössä tulee varmasti ongelmia, koska asioiden sisäistäminen - miten se arki sitten käytännössä - vie oman aikansa, se voi viedä vuosia.On oikeasti ihan eri asia asua saman katon alla kun joka toinen viikko siinä on ne toisen tekemät muksut. Ne tulevat sitten jatkossa sinun kotiisi. Istuvat sinun sohvallasi, katsovat telkkaria illalla yhdessä isin kanssa - missä on sinun paikkasi? tai missä on lasten paikka siinä kuviossa, jossa he ovat isänsä kautta ja isänsä kanssa ja sinä olet - isän uusi vaimo? MIkä siis?
Mikä olet lapsille, mitä lapset ovat sinulle? Mikä sinä olet miehen kannalta katsottuna lapsille tai hänelle joka toinen viikko?
Suosittelen, että ennen yhteiseen talouteen muuttamista kokeilette nykyisissä puitteissa uusperhe-elämää. Vaikkapa puoli vuotta. Se on pienempi paha kuin ostaa joku 5 makuuhuoneen kämppä - ja onko miehesi muuten ajatellut, että ne kaksi makuuhuonetta ovat tyhjänä ja käyttämättömänä joka toinen viikko!!??!! Jos hjän on niin ehdoton, että lapsilla on oltava omat huoneet...?! Kaikissa perheissä lapsilla ei ole omaa huonetta, vaikka asuvat siinä kokoaikaisesti.
Näin ollen siis, jos teillä on 3 yhteistä lasta, heilläkin on oltava omat huoneet ! Kaikilla !Muutenkin se jako sähkölaskuja myöten .. en okein jaksa uskoa että sellaisella pohjalla se olisi pitkäikäinen liitto.
lastensa kulut. Siitähän tuossa on pitkälti kyse: lapsilla 2 kotia, joista toisessa elämisen maksaa äiti, toisessa isä ja tämän puoliso.
Oletteko te vastaajat oikeasti sitä mieltä, että isän ei koskaan eikä missään tilanteessa tarvitse kustantaa lastensa elämää vaan sen tekee aina joku nainen? Ei rakkaus ole sitä, että suostuu kotiapulaiseksi seksipalkalla ja vielä kustantaa hoitamiensa lasten kulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko olleet kauankin yhdessä ap? Minusta tuo järjestely kuulostaa aivan liian hankalalta. Itse olen myös äitipuoli. Meillä on neljä lasta, miehellä kaksi lasta, itsellä yksi sekä yksi yhteinen. Lapset asuvat meillä jatkuvasti, koska heidän äitinsä on alkoholisti.
Omasta kokemuksestani voisin sanoa, että jos alkaa laskemaan rahoja noin tarkkaan niin varmasti alkaa pidemmän päälle vituttamaan ja kunnolla. Lapset nyt vaan kuuluvat tuohon pakettiin ja jos aiotte pyörittää arkea yhdessä niin se pitää sitten tehdä yhdessä. Ehkä voisitte jutella miehen kanssa siitä, riittäisikö hänen lapsilleen yhteinen huone? Meillä ei ainakaan riitä kaikille lapsille omia huoneita ja työhuoneestakin joudun luopumaan, kun lapset kasvavat (olen yrittäjä). Onneksi firmalla on toinen työhuone...
Tuolla asenteella en kyllä lähtisi tuohon. Sinulla on oikeus mielipiteisiisi, jotka periaatteessa ovat oikeutettuja, mutta käytännössä tulee kyllä ongelmia! En minäkään esimerkiksi ole automaattinen lapsenvahti miehen lapsille, mutta jos satun olemaan kotona silloin kun miehellä on menoa niin tottakai olen lasten kanssa. Töistä olisin muuten pois miehen lasten vuoksi vuorollani, mutta yrittäjänä se ei toimi, koska menetän tulot noilta päiviltä.
Minulle tuli jotenkin outo fiilis tuosta sinun viestistäsi. Lapset ovat lapsia ja vaikkei heitä rakastakaan kuin omiaan niin aikuisen on kuitenkin kyettävä sopeutumaan tuossa tilanteessa, jos siihen on menossa. Sinulla on vielä niin monta vaikeaa haastetta edessä muutenkin, jos uusperheeseen aiot, että aika mahdottomalta kuulostaa. Teistä ei tule koskaan oikeaa perhettä tuolla menolla ja lapsetkin varmasti tulevat kärsimään -myös tulevat yhteiset lapsenne.
kun kerta olet tuollaista mieltä asioista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet äidin asemassa silloin kun lapset ovat teillä. Miehesi voi käydä kohtuudella menoissaan ihan kuin lapset olisivat yhteisiä, mutta mielelläänhän pienten lasten vanhemmat pysyvät kotona ja vuorottelevat menoissaan. Aikuiset eiväy rieku baareissa viikoittain edes. Annat tietysti miehesi harrastaa esim. säännööllistä viikottaista urheilua tai viet hänen lapsiaan harrastukseen, jos mies ei ole paikalla. Lisäksi toteutat kasvattamisessasi biologisen äidin ja lasten isän toiveita suurissa linjoissaan. Äitipuolen osa ei ole aina mutkaton, mutta se on silti "äidin" osa. Jos olet tai et ole provo, niin mikäpä siinä. Onhan näistä ihan hyvä keskustella
tiedät, mitä haluat. Mutta tietääkö mies, mitä tahtoo ja kuinka nämä teidän toiveenne sulautuvat toimivaksi kokonaisuudeksi?
Ystäväni seurusteli jonkin aikaa miehen kanssa. Tällä on 8v poika asumassa luonaan. Ystäväni piti kyllä miehestä, muttei siitä, ettei yhteistä aikaa ollut lainkaan,sillä poika tarvitsi oman huomionsa koko ajan. Ystäväni on lapsirakas ja huomioi poikaa, toki.
Kuitenkin hän tahtoi elämäänsä miehen, ei lasta. Omat lapset kun jo ovat isompia. Suhde loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja rehellisesti ennen muuttoa.Minä tein virheen enkä "uskaltanut" sanoa kellekään ääneen tuntemuksiani joka johti siihen et mun yli käveltiin kahden vuoden ajan.Näin jälkeenpäin laskien mulla meni oman ajan ja hermojen lisäksi useita tuhansia euroja lapseen johon oma äiti panosti huomattavasti vähemmän.Ei siitä mitään tullut.Nyt melkein vihaan sitä lasta,sen isää joka antoi kaiken tapahtua ja itseäni et pilasin pari vuotta elämästäni.
jotka itsensä lapsipuoliensa äitihahmoiksi ujuttavat. En todellakaan haluaisi että lasteni isän uusi kumppani alkaisi leikkimään äitiä lapsilleni.
Ap, pidä linjasi, olet isän naisystävä/avopuoliso, muttet miehesi lasten äiti, eikä sinun sitä tarvitsekaan olla.
Nämä suurisydämiset ja suurisyliset äitipuolet jotenkin käsitän sellaisissa perheissä, joissa miehen lapset asuvat pysyvästi miehen kanssa, mutten näitä viikonloppuisien uusia kumppaneita, jotka kovasti yrittävät miehen lasten äidiksi alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä naisia, jotka ryhtyvät varaäideiksi miehensä lapsille. Näillä lapsilla on jo äiti, hyvä sellainen, toista ei tarvita! Minulla ei käy edes pienessä mielessä, että minun pitäisi kuljettaa miehen lapsia kouluun tai muistaa hammaslääkärinsä. Tuollaiset asiat kuuluvat huoltajalle, eivät huoltajan kumppanille. Enkä näe mitään syytä, miksi ostaisin miehen lapsille tavaroita (paitsi lahjoja) tai olisin lastenhoitajanaan. Kyllä aikuisen miehen tulee pystyä itsenäisesti vastaamaan lapsistaan, jos on kerran heidät maailmaan halunnut. Minusta aikuinen kohteliaisuus ja ystävällisyys riittää. Toisen lapsia en kasvata, mutta en myöskään ryhdy toisen periaatteita kyseenalaistamaan. Odotan myös lapsilta yleisystävällistä käytöstä itseäni kohtaan. Moni mies haluaa uuden suhteen, koska toivoo vierelleen aikuisen naisen jakamaan arjen ja lastenhoidon. Minulla ei ole osaa eikä arpaa niihin lapsiin, joten voin ihan hyvin mennä töistä kuntosalille, vaikka mies soittaa, että hänellä menee töissä myöhään. Ei kuulu minulle.
Minä, minä, minä. Kirjoituksesi huokuu sellaista kylmyyttä, ettei sinun olisi hyvä ollakaan vieraiden lasten kanssa. Vanhat kylmät luut kolisevat. Toisen lasten kanssa oleminen ei ole varaäitiyttä vaan elämän jakamista miehen kanssa. Sitähän sinä et tule tajuamaan ikinä.
Miksi elämän jakaminen rakastamansa miehen kanssa edellyttää varaäitinä olemista?
Olen itse uusperheessä, jossa minä itse otin ja minulle annettiin / sysättiin aika paljon vastuuta miehen lapsista. Omiakin kun oli, ja yhteisiä, kuvittelin että samalla ne siinä.. mutta ei.
Se vaan ei toiminut.
Ei minun takia, vaan lasten takia. Lapset eivät huolineet "varaäitiä". heillä oli äiti ja isä, eivät he siihen mitään äitipuolta tarvinneet.
ajatella tahtomallasi tyylillä. Elä myös niin. Älä muuta samaan taloon miehen ja lasten kanssa. Vältät monta hankaluutta, kun pysyt poissa kuviosta.
Ajattelet asioista itsekkäästi. Toki sinulla on siihen oikeus, kuten rahakeskeskeiseenkin ajatteluun,
Puolison lasten kanssa oleminen vaatii avaraa mieltä, pitkäjänteisyyttä, aikuisuutta, omista asioista osittaista luopumista, hyötysuhdeajattelun lopettamista, egon pienentämistä ja erittäin paljon rakkautta.
Ei sinun tarvitse enää kiusata itseäsi, eikä puolisoasi. Eroa, ei tässä asiassa ole syyllisiä, et vain kykene.
Jotkut ihmiset pystyvät asioihin, koska rakastavat ja välittävät miehestä myös kokonaisuutena, myös tämän lasten osalta.
Ilkeitä äitipuolia ja uusia puolisoja on ollut tässä maailmassa jo liikaa.
suostuisi olemaan miehen lapsille hoitajana sillä aikaa kun tämä on omissa vapaa-ajan menoissaan. Miksi ihmeessä pitäisi?
Jos alat toteuttaa kerrankin tuota miehen kuvitelmaa siitä, että huolehdit lapsista hänen viettäessään mukavaa itseensä kohdistuvaa laatuaikaa, ei sille tule loppua koskaan. Pidä puolesi!! Kukaan muu ei niin tee.
Ei tunnu kovin vakaalle pohjalle perustuvan suhde, jos kaikki pitää laskea sulle - mulle. Tulee mieleen se, kun lapsena limsaa kaadettiin laseihin just eikä melkein ja jätskipaketti jaettiin viivottimen kanssa, ettei kukaan VAAN saa enemmän. Näköjään kaikki eivät kasva tuosta vaiheesta ulos.
Olen miehen lasten kanssa tarvittaessa, mutta aina sovimme niistä erikseen ja mies kysyy suostunko katsomaan muksuja. Usein katson, jos minulla ei ole muuta sovittua menoa. En ole heille äiti, en edes äitipuoli, vaan ihminen jonka kanssa leivotaan, ulkoillaan, katsotaan telkkaria ja touhutaan meidän juttuja. Mulla ja miehen lapsilla on ihan omat jutut, mitä en välttämättä edes tee omieni kanssa. En juurikaan ostele heille vaatteita tai leluja, joululahjat ostamme yhdessä mieheni kanssa kaikille lapsille tasapuolisesti. Mutta väistämättä minun lapseni saavat tiettyjä juttuja enemmän sille he ovat luonamme joka toisen viikon ja miehen lapset vain joka toinen vkl. Mutta ne joka toinen vkl ajat ovat sitten todella pyhitetty vain ja ainoastaan lapsille.
En vie miehen lapsia harrastuksiin, jos mies ei pysty heitä viemään, heidän äiti vie tai lapset eivät mene ollenkaan. Mutta minä en vie eikä kukaan ole siitä millään lailla nokkiinsa ottanut tai muutakaan. Tiedän että tämä varmasti on myös lasten äidin toive, etten tunge nokkaani liikaa heidän asioihinsa. Mun mies taas vie mun lapsiani tarvittaessa myös harrastuksiin, mutta tämä on hänen oma toiveensa. Hänen lapset ovat tyttöjä ja mun lapset poikia, joten hän jotenkin haluaakin tehdä "poikien juttuja", ja puolestaan minä monesti teen hänen lasten kanssa "tyttöjen juttuja" :)
Ja tämä on myös asia, mitä toivon minun lasten tulevalta äitipuolelta. Minä ja lasten isä ollaan ne lasten kasvattajat, äitipuoli voi olla se mukava tyyppi, jonka kanssa tehdään juttuja, jota totellaan ja joka osallistuu arkeen mutta ei puutu liikaa esim kasvatusasioihin tai muuhun vastaavaan. Hän ei kasvata minun lapsiani, minä kasvatan heidät yhdessä lasten isän kanssa. Joten, toivoisin todella että mun lasten tuleva äitipuoli olisi ap:n kaltainen; ei puuttuisi liikaa meidän asioihin.
ettei tuu toimimaan. Jos toisella on lapsia (tai molemmilla) ja jos asutaan yhteisessä kodissa ja perheessä niin se vaatii paljon molemmilta. Uskoisin että suurempaa joustoa sinulta, aina tulee kaikenlaisia tilanteita. Ehkä niin suuri kotikaan ei ole tarpeen ellette ole rikkaita, ehkä työhuone voisi olla teidän makkarissa tai aluksi mahdollisen tulevan lapsen huoneessa. Eihän niitä lapsia aina edes tule.
Varmaan olette onnellisempia jos asutte niinkuin nytkin. Yhtäkkiä perheelliseksi ryhtyminen on vaikeaa.