Yleinen harhaluulo on, että leski perii vainajan ja velat ei periydy.

Onko perijällä oikeus kieltäytyä perinnöstä/veloista? Minulla sellainen tilanne että "isä" aina uhkasi jättää minut kolmesta lapsesta perinnöttömäksi ja varmasti sen tekeekin jos pystyy, mutta käsittääkseni tämä ei ole 100% mahdollista (jos ei elinaikana lahjoita muille ja näin junaile yhtä perinnöttömäksi). Minä en kyllä edes usko että juopolla mitään omaisuudeksi kutsuttavaa on, enkä kaipaa hänen saastaisia hilujaan, romujaan ja velkojaan. Kai voin kieltäytyä myös hautauskuluista ja ylläpidosta?

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 13:21"]

Onko perijällä oikeus kieltäytyä perinnöstä/veloista? Minulla sellainen tilanne että "isä" aina uhkasi jättää minut kolmesta lapsesta perinnöttömäksi ja varmasti sen tekeekin jos pystyy, mutta käsittääkseni tämä ei ole 100% mahdollista (jos ei elinaikana lahjoita muille ja näin junaile yhtä perinnöttömäksi). Minä en kyllä edes usko että juopolla mitään omaisuudeksi kutsuttavaa on, enkä kaipaa hänen saastaisia hilujaan, romujaan ja velkojaan. Kai voin kieltäytyä myös hautauskuluista ja ylläpidosta?

[/quote] tottakai voi kieltäytyä.

Tuota yhtä kommenttia ihmettelen? 

Miksi köyhempi aviopuoliso haluaa avioehdon, tämä ei käy minun järkeen. Onko hän kenties niin pyyteetön.

Tosi surullista huomata täällä kuinka huonosti ihmiset tuntevat perintölainsäädännön. Ja sen, kuinkan se vaikuttaa heidön omaan elämäänsä. Avoliitossa asuvat eivät ymmärrä kuinka erilaisessa tilanteessa he ja heidän lapsensa ovat (puolison kuoleman sattuessa) verrattuna avioliiton solmineisiin ihmisiin. Ja uusperheellisten tilanne voi olla sen verran monimutkainen että olisi ehdottomasti otettava selvää mitä tulevaisuudessa oman kuoleman jälkeen tulee tapahtumaan mahdolliselle omaisuudelle. Ja sitten vaan testamenttia kirjoittamaan.

Ihmiset jättävät omaisensa riitaisiin tilanteisiin  / puille paljaille / läheisten välit menevät poikki lopullisesti. Ja vain sen takia että ihmiset eivät ymmärrä ottaa selvää perimisasioista ja pitää huolta rakkaimpien ihmistensä tulevaisuudesta.

Eikö näitä asioita opeteta koulussa ollenkaan? Enne muinoin oli yhteiskuntaoppia tms jossa ainakin minun kouluaikanani tämäkin asia käsiteltiin.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2010 klo 10:12"]

Jos vuosia sitten eu:n mukaiseksi muuttunueet säädökset takaavat että vainajan velat menevät hautaan, ei omaisten maksettavaks.
Taas joku asiantunteva siellä höpöttää.
Aina sama homma, ihmiset puhuu, muttei tiedä. ;)

[/quote]

No sinä se et näy tietävän yhtään mitään. Ei ne velat mihinkään nollaudu velallisen kuollessa, vaan ne otetaan kuolleen omaisuudesta päältä pois ja jos jotain jää, se jaetaan perillisille.

http://www.laki24.fi/pepe-kuolinpesavelat-vainajavelka.html

"Luonnollisen henkilön kuolema ei lakkauta hänen mahdollisia velkasuhteitaan, ja sen vuoksi velkoja voi velallisen kuoleman jälkeen vaatia saataviaan vainajan oikeudenomistajilta.

Kuolinpesän osakkaat vastaavat vainajan veloista pääsääntöisesti vain vainajalta jääneellä omaisuudella. Tarvittaessa kaikki vainajan omaisuus voi mennä velkojen maksuun. Velkojien suojaksi osakkaat voivat määrätyin edellytyksin joutua vastaamaan vainajan veloista myös henkilökohtaisesti. Henkilökohtaisessa velkavastuussa osakkaat vastaavat veloista koko omaisuudellaan.

Perintökaaressa on useita henkilökohtaisen velkavastuun synnyttäviä perusteita. Näitä ovat etupäässä perunkirjoitusvelvollisuuden tai pesän virallisselvitykseen luovuttamisen laiminlyönti. Velkavastuun voi välttää luovuttamalla pesä virallisselvitykseen kuukauden kuluessa perunkirjoituksen toimittamisesta. Kuolinpesän osakas kuitenkin välttyy henkilökohtaiselta velkavastuulta, jos kuolinpesässä on niin vähän varoja, että ne riittävät vain kohtuullisiin hautaus- ja perunkirjoituskustannuksiin. Ja jos omaisuutta on vain vähän tätä enemmän, tuomioistuimella on valta vapauttaa osakas velkavastuusta. "

Kaikkea roskaa tässä ketjussa kirjoitetaankin! Ei ihme että melkein kaikissa perinnönjaoissa sukulaisten suhteet rikkoontuvat kun harvalla ihmisellä on minkäänlaista käsitystä perintölaista. Omia olettamuksia ja haluja ja ahneutta löytyy. Kun halut eivät toteudukaan niin sitten syytetään sukulaisia ahneudesta ja vääryydestä.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2010 klo 10:15"]

Jos vuosia sitten eu:n mukaiseksi muuttunueet säädökset takaavat että vainajan velat menevät hautaan, ei omaisten maksettavaks.

Taas joku asiantunteva siellä höpöttää.

Aina sama homma, ihmiset puhuu, muttei tiedä. ;)

niin minä voin sit periä sen talon, mutten velkaa. Jippii.

Mutta joudutte maksamaan velkaa kunnes miehesi kuolee. Tuskinpa kuolee sen takia heti ei tarvitsisi maksaa velkoja.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 13:56"]

Tosi surullista huomata täällä kuinka huonosti ihmiset tuntevat perintölainsäädännön. Ja sen, kuinkan se vaikuttaa heidön omaan elämäänsä. Avoliitossa asuvat eivät ymmärrä kuinka erilaisessa tilanteessa he ja heidän lapsensa ovat (puolison kuoleman sattuessa) verrattuna avioliiton solmineisiin ihmisiin. Ja uusperheellisten tilanne voi olla sen verran monimutkainen että olisi ehdottomasti otettava selvää mitä tulevaisuudessa oman kuoleman jälkeen tulee tapahtumaan mahdolliselle omaisuudelle. Ja sitten vaan testamenttia kirjoittamaan.

Ihmiset jättävät omaisensa riitaisiin tilanteisiin  / puille paljaille / läheisten välit menevät poikki lopullisesti. Ja vain sen takia että ihmiset eivät ymmärrä ottaa selvää perimisasioista ja pitää huolta rakkaimpien ihmistensä tulevaisuudesta.

Eikö näitä asioita opeteta koulussa ollenkaan? Enne muinoin oli yhteiskuntaoppia tms jossa ainakin minun kouluaikanani tämäkin asia käsiteltiin.

[/quote]

Millä tavalla avoparin lapset ovat erilaisessa tilanteessa kuin avioparin lapset?

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 13:56"]

Tosi surullista huomata täällä kuinka huonosti ihmiset tuntevat perintölainsäädännön. Ja sen, kuinkan se vaikuttaa heidön omaan elämäänsä. Avoliitossa asuvat eivät ymmärrä kuinka erilaisessa tilanteessa he ja heidän lapsensa ovat (puolison kuoleman sattuessa) verrattuna avioliiton solmineisiin ihmisiin. Ja uusperheellisten tilanne voi olla sen verran monimutkainen että olisi ehdottomasti otettava selvää mitä tulevaisuudessa oman kuoleman jälkeen tulee tapahtumaan mahdolliselle omaisuudelle. Ja sitten vaan testamenttia kirjoittamaan.

Ihmiset jättävät omaisensa riitaisiin tilanteisiin  / puille paljaille / läheisten välit menevät poikki lopullisesti. Ja vain sen takia että ihmiset eivät ymmärrä ottaa selvää perimisasioista ja pitää huolta rakkaimpien ihmistensä tulevaisuudesta.

Eikö näitä asioita opeteta koulussa ollenkaan? Enne muinoin oli yhteiskuntaoppia tms jossa ainakin minun kouluaikanani tämäkin asia käsiteltiin.

[/quote]

Millä tavalla avoparin lapset ovat erilaisessa tilanteessa kuin avioparin lapset?

[/quote]He voivat vaatia leskeä muuttamaan pois perimästään asunnosta.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 12:11"]

Periikö lapsi vanhemman velat?? Sanotaan että vanhemmat kuolevat auto-onnettomuudessa ja heillä on vaikka sata tuhatta asuntovelkaa. Kuka tietää miten menee jos on alaikäinen lapsi/lapset? Ei mitään "musta tuntuu", vaan pikemminkin linkki faktatietoon.

[/quote]

ei tietysi peri velkaa. Valtiohan sen maksaa, että lapset saavat velattoman asunnon.

[/quote]

Ei todellakaan valtio maksa velkaa. Vaikka vanhemmilla olisi paljon velkaa pitäisi kaikissa tilanteissa omaisuuden arvo kuitenkin ylittää velan määrä. Etenkin nykyään kun 100% velkaa ei asuntoon pitäisi saada (ainakaan ilman vakuutusta tms). Eli lapset perivät sekä asunnon että velan. Jos asunto myydään velka pitäisi tulla katettua ja lapset perivät erotuksen. Tietysti on teoreettinen mahdollisuus että jollain järjestelyllä lapset jäävät asumaan asuntoon ja heidän eläkkeistä maksetaan lainaa, mutta tähän tarvitaan jo erikoisempia järjestelyjä.

Yleisesti ottaen vainajan velat maksetaan olemassaolevalla omaisuudella ja perintö, jossa omaisuutta on enemmän kannattaa ottaa vastaan velkoineen. Ainoastaan jos velkaa on enemmän kuin omaisuutta (+hautauskulut) perinnöstä kannattaa kieltäytyä. Tällöin ei peri velkoja, mutta ei ole oikeutta sitten ottaa yhtään mitään kuolinpesästä (siis edes irtaimistoa).

Sukutilan kohtalosta huolestuneelle tiedoksi että isäsi ja hänen toisen vaimonsa omaisuus lasketaan yhteen ja vaimolla on oikeus tästä puoleen. Jos jommalla kummalla heistä on huomattavasti muuta omaisuutta niin sukutila todennäköisesti on teidän lasten perintöosuus. Leskellä ei ole hallintaoikeutta, koska tila ei ole isäsi ja hänen asunto. Mutta jos juuri muuta omaisuutta yhteensä ei ole kuin tuo tila ja auto (siis kummallakaan) niin sitten leski saa puolet (ilman avioehtoa ja/tai testamenttia) ja teille isäsi lapsille kuuluu puolet. Tässä tulee sitten mahdollisuus lunastaa leski tilalta pois, rahanmenoa tulee jo perintöverosta.

Sille joka suri suvun omaisuuden menetystä vieraalle suvulle niin saattaa olla että tuo on mennyt ihan pykälien mukaan, mutta on vaan koettu epäreiluksi omaisuuden siirtyminen vaimolle osituksessa. Jos naisella ei ollut omaisuutta sai hän osituksessa puolet omaisuudesta (ilman testamenttia ja avioehtoa) ja toinen puoli tuli perintönä suvulle. Jos isäsi ja tätisi saivat vain lakiosan olisi se sitten puolet tuosta ja leskelle meni kolme neljännestä. Se vaatii että liikemies oli tehnyt tietoisesti testamentin uudelle vaimolleen.

Lasten on usein vaikea ymmärtää, ettei heidän äitinsä ollutkaan isän "elämän nainen". Näissä tilanteissa tuntuu epäreilulta, että isä testamenttaakin omaisuutensa ihmiselle, jota eniten rakasti ja joka ehkä eniten tuki häntä. Omassa suvussani on käynyt näin. Isäni ei voi unohtaa sitä loukkausta, että hänen oma isänsä valitsi toisen naisen. Vaikka nainen piti isäni sairaasta isästä huolta pyyteettömästi vuosikymmenien ajan, hän ei olisi isäni mielestä saanut periä mitään. Isäni kielsi jopa meitä lapsia pitämästä yhteyttä isoisään, joka oli pettänyt hänet. Minusta se oli täysin väärin. Uusi vaimo oli täysin oikeutettu kaikkeen, mitä sai.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2010 klo 10:07"]

rakastan sukulaisiani enkä haluaisi luopua isoäideistäni vielä piitkään aikaan. Mutta oikeasti olisi kiva, jos joku asiasta tietävä kertoisi miten periminen käytännössä menee. Siis pähkinänkuoressa!
- miten vanhempieni tai isovanhempieni omaisuus jaetaan?
- entäs jos mieheni kuolee, miten käy omaisuuden?

Kiitos...

[/quote]  isoäitihän voi testamentata jollekin vaikka lapsenlapselleen ja lapset saa tietenkin nk lakiosan. Yllätyksiä tulee haudan takaa. 

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 13:56"]

Tosi surullista huomata täällä kuinka huonosti ihmiset tuntevat perintölainsäädännön. Ja sen, kuinkan se vaikuttaa heidön omaan elämäänsä. Avoliitossa asuvat eivät ymmärrä kuinka erilaisessa tilanteessa he ja heidän lapsensa ovat (puolison kuoleman sattuessa) verrattuna avioliiton solmineisiin ihmisiin. Ja uusperheellisten tilanne voi olla sen verran monimutkainen että olisi ehdottomasti otettava selvää mitä tulevaisuudessa oman kuoleman jälkeen tulee tapahtumaan mahdolliselle omaisuudelle. Ja sitten vaan testamenttia kirjoittamaan.

Ihmiset jättävät omaisensa riitaisiin tilanteisiin  / puille paljaille / läheisten välit menevät poikki lopullisesti. Ja vain sen takia että ihmiset eivät ymmärrä ottaa selvää perimisasioista ja pitää huolta rakkaimpien ihmistensä tulevaisuudesta.

Eikö näitä asioita opeteta koulussa ollenkaan? Enne muinoin oli yhteiskuntaoppia tms jossa ainakin minun kouluaikanani tämäkin asia käsiteltiin.

[/quote]

Millä tavalla avoparin lapset ovat erilaisessa tilanteessa kuin avioparin lapset?

[/quote]He voivat vaatia leskeä muuttamaan pois perimästään asunnosta.

[/quote]  mikäli on avoliitossa, 

kaveri makso uunona yli 20.000e velat ja ei jääny mitään jälelle.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2014 klo 15:09"]

Lasten on usein vaikea ymmärtää, ettei heidän äitinsä ollutkaan isän "elämän nainen". Näissä tilanteissa tuntuu epäreilulta, että isä testamenttaakin omaisuutensa ihmiselle, jota eniten rakasti ja joka ehkä eniten tuki häntä. Omassa suvussani on käynyt näin. Isäni ei voi unohtaa sitä loukkausta, että hänen oma isänsä valitsi toisen naisen. Vaikka nainen piti isäni sairaasta isästä huolta pyyteettömästi vuosikymmenien ajan, hän ei olisi isäni mielestä saanut periä mitään. Isäni kielsi jopa meitä lapsia pitämästä yhteyttä isoisään, joka oli pettänyt hänet. Minusta se oli täysin väärin. Uusi vaimo oli täysin oikeutettu kaikkeen, mitä sai.

[/quote]  mikäli menisin naimisiin toisen kerran ja mulla on yksi lapsi niin tietenkin kaikki menee lapselle eli testamentti ehdottomasti ja sitä ennen avioehto

jokainen järkevä osaa hakea kuolinpesän konkurssiin. En ole kuullut yhdestäkään tapauksesta, jossa perilliset olisivat makselleet kuolleen velkoja. (ellei siis ole tyyliin 5000 Euron käyttöluotto ja rinnalla perintönä mökki, jolloin perijä jää plussalle)



Tuo lesken periminen on kyllä outo juttu. Se uskomus, että "puoliso perii puolet ja lapset loput puolet" elää niin vahvana...

että MITEN tämä asia menee?

rakastan sukulaisiani enkä haluaisi luopua isoäideistäni vielä piitkään aikaan. Mutta oikeasti olisi kiva, jos joku asiasta tietävä kertoisi miten periminen käytännössä menee. Siis pähkinänkuoressa!

- miten vanhempieni tai isovanhempieni omaisuus jaetaan?

- entäs jos mieheni kuolee, miten käy omaisuuden?



Kiitos...

Siitä se käsitys on syntynyt, eikä oikeastaan kovinkaan väärä ole.



Eli aviopuoliso saa yhteenlasketusta omaisuudesta puolet.

Pariskunnan omaisuus jaetaan tasan, josta siis puolet puoliso OMISTAA ihan itse. Se toinen puolikas on vainajan omaisuutta ja sen perivät lapset, ellei vainaja ole tehnyt testamenttia puolisonsa hyväksi. Tässä tapauksessa puoliso voi periä vainajan omaisuudesta puolet (ja maksaa siitä verot) ja lapset saavat lakiosuutensa, eli puolet perinnöstä keskenään jaettavaksi.



Vai olenko väärässä?

jollei testamenttiä ole.