miksi isovanhemmat hoitavat epätasaisesti lastensa lapsia?

ettei tämän tarvitse mennä hoitoon, mutta ei pidä aikuisten kahdenkeskistä aikaa tärkeänä tai ainakaan omana velvollisuutenaan. Lisäksi on paljon helpompi mennä lapsen kotiin hoitamaan päivän ajaksi kuin ottaa omaan kotiin ja vielä yön yli. Jos mummo hoitaa yhtä lasta päivät viikolla ja ottaa vielä yöksi muita lapsia, niin eihän mummolla ole yhtään omaa aikaa. Toki on ikävää jos mummo on epätasapuolinen, mutta jos hän vakituiseen hoitaa yhtä lasta ja tasoituksen vuoksi muuna aikana muita lapsia, niin hän on lasten kanssa 24/7. Ei sekään ihan reilulta kuulosta.

täällä esim. saa miniöistä ja siitä, miten suhtautuvat anoppeihinsa, mä en ainakaan enää yhtään ihmettele, jos on vähän vaikeaa olla tekemisissä poikansa perheen kanssa.



Moni varmaan myös niittää nyt sitä, mitä on aiemmin kylvänyt, esim. silloin kun on pitänyt "ojentaa" yli-innokkaita anoppeja vauvojen suhteen jne.



Aina kannattaisi katsoa ihan vähän nenäänsä pidemmälle. Mä esim. olen antanut anopille aika lailla vapaat kädet lasteni kanssa, Anoppilassa on anoppilan säännöt, ja välillä olen ottanut anopin neuvosta vaarin ihan vaan anoppia miellyttääkseni ( esim. pukenut lapsen vähän lämpimämmin kuin itse olisin aikonut,) koska tiedän, että se on anopilleKIN tärkeää että hänen mielipidettään ja osaamustaan arvostetaan.



Ja lienee itsestään selvää, että nyt puhutaan normaaleista terveistä ihmisistä, tietenkään ei pidä antaa vapaita käsiä hullulle tai uskoa älyvapaita neuvoja. Mutta sellaisia, joilla ei oikeasti ole tuon taivaallista todellista väliä.

ja jos jo viikot hoitaa yhtä lapsenlasta nin kaiketi sitä saa viikonloput levätä. Anopilla muuten ei ole mitään velvollisuutta hoitaa sinun ja miehesi parisuhdetta, aikuisia ihmisiähän te olette.

ajankin takaa, miksi hoitaa tyttärensä lasta (lapsia) niin paljon ettei jaksa poikansa lasta/lapsia hoitaa... Ja on niitä muitakin tilanteita, joissa apua tarvitsisi. ap

mutta jos on sopinut tyttärensä kanssa hoitavansa tämän lapsen niin ettei tarvitse viedä hoitoon, niin eihän se lapsi voi olla jonain päivänä vailla hoitoa vain tasapuolisuuden vuoksi. Luultavasti käy niin, että mummon vanhetessa se on nimenomaan oma tytär joka hänestä huolehtii. Eikä toisaalta ole tämän mummon vika jos sinun äitisi ei voi hoitaa sinun lapsiasi. Lasten hoito työssä ollessa on välttämätöntä, mutta vanhempien oma ajan vuoksi ei.

siksi veljen lapsia ei luokseen ota, koska ei jaksa niiden perässä mennä. Veljen perheessä kasvatus on sama asia kuin lässytys ja uhkailu, tukistaminenkin, mutta ei ikinä peräänkatsominen ja vahtiminen. Äitini ei jaksa veljen lapsia ja siitäkös veljen vaimo vetää herneen nenään. Kasvattaisi lapsensa niin joku toinenkin niitä jaksaisi.

Ja siis vilkkaus ei häiritse, mutta tottelemattomuus ja aikuisen uhmaaminen on asioita, joiden takia mulla on jo nyt ihan selvää kenen lapset ovat meille tervetulleita ylipäätään ilman vanhempiaan ja kenen ei.

että hän vain ei luota siskoni lastenhoitoon. Siskon lapset kun ovat nyt kouluikäisiä, niin sisko on ottanut sellaisen tyylin, että hän menee, jos haluaa, on lastenhoitajaa tai ei. Jättää sitten pienemmät lapset isompien hoidettavaksi.



Tokihan lapset niinkin pärjäävät, mutta äitimme haluaa pitää huolta siitä, että isommat saavat elää vielä lapsina, ettei heidän tarvi ottaa niin suurta aikuisen vastuuta vielä yläaste-iässä. Ottaa sitten siskon lapset hoitoon aina kun pyydetään, mikä tarkoittaa sitten paljon enemmän kuin mitä ketään muita lapsenlapsia hoitaa.



Kyllä minäkin tuota epätasa-arvoa ihmettelin kauan ja koin sen todella vääräksi, että siskon ei tarvi pärjätä kouluikäisten lastensa kanssa, kun samaan aikaan minä en saanut apua nimeksikään kahden pienen kanssa. Olin ajoittain myös todella väsynyt ja siksi katkera - sitä olen vähän vieläkin.



Kyllä asiaa sai moneen kertaan ääneenkin ihmetellä ennen kuin äiti lopulta sanoi miksi ottaa siskon lapsia niin paljon enemmän hoitoon. Tieto ja ymmärtäminen auttoi kyllä todella paljon jaksamisessa, vaikka eihän se väsymystä pikkulapsiaikana pois vienyt. Eipä nyt kuitenkaan tarvi enää ihmetellä mitä pahaa minä olen tehnyt, ettei minun lapsia huolita ottaa hoitoon. Minun syntinihän on vain, että minä hoidan hommani niin hyvin, että äiti luottaa minun selviävän ja lasteni olevan onnellisia ilman apujakin.



Enhän minä oikeasti selvinnyt, mutta palkattiin sitten säännöllistä apua meille kotiin, kun kerran äiti ei auttanutkaan odotetusti.



Ja mun odotukset, että äitini auttaisi, perustui tietenkin siihen, että olin nähnyt kuinka paljon hän auttoi siskoani lasten kanssa. Oletin sitten ilman muuta, että äiti auttaa minuakin yhtä lailla. Kyllä se oli aikamoinen yllätys huomata, että mitään samalta planeetalta olevaa auttamista ei sitten ikinä tullutkaan!

Jos ei ole tukiverkostoa, sitä pitää alkaa tietoisesti rakentamaan.

Kerjätään naapureita lapsenvahdeiksi vai?

Omat vanhempani ovat niin vanhoja ja sairaita, etteivät voi hoitaa. Mieheni vanhemmat hoitavat hänen siskonsa ja veljensä lapsia innolla, mutta meidän lasta eivät. Omalla kohdallani syyksi tiedän sen, että eivät pidä minusta. Silloin ottavat lasta hoitoon, jos kyse on siitä, että hyöty menee pelkästään miehelleni. Esim. jos olen työmatkalla ja miehellä on vaikka salibandytreenit. Mutta jos kyse olisi siitä, että me saisimme kahdenkeskistä aikaa tai olisi jokin tärkeä meno, esim. pankkiin tms., mihin ei voisi ottaa lasta mukaan, niin silloin ei ikinä käy.



En tiedä miksi näin on. Olen itse yrittänyt olla hyvissä väleissä, mutta jos minua inhotaan niin sitten inhotaan. Kurjaa vaan, että se kohdistuu näin myös lapseen.

Jos ei ole tukiverkostoa, sitä pitää alkaa tietoisesti rakentamaan.

Kerjätään naapureita lapsenvahdeiksi vai?

Hankitaanko siis uusia ystäviä vain jotta saataisiin lastenhoitajia? Haetaanko niitä harrastuspiireistä vai kinutaanko naapureita tai työkavereita?

Omat vanhempani ovat niin vanhoja ja sairaita, etteivät voi hoitaa. Mieheni vanhemmat hoitavat hänen siskonsa ja veljensä lapsia innolla, mutta meidän lasta eivät. Omalla kohdallani syyksi tiedän sen, että eivät pidä minusta. Silloin ottavat lasta hoitoon, jos kyse on siitä, että hyöty menee pelkästään miehelleni. Esim. jos olen työmatkalla ja miehellä on vaikka salibandytreenit. Mutta jos kyse olisi siitä, että me saisimme kahdenkeskistä aikaa tai olisi jokin tärkeä meno, esim. pankkiin tms., mihin ei voisi ottaa lasta mukaan, niin silloin ei ikinä käy. En tiedä miksi näin on. Olen itse yrittänyt olla hyvissä väleissä, mutta jos minua inhotaan niin sitten inhotaan. Kurjaa vaan, että se kohdistuu näin myös lapseen.

auttamaan omaa lastaan. Kenties sisarusten kohdalla on sama juttu, autetaan kun pyytäjänä/hyötyjänä on se oma lapsi.

Tai että vanhemmat pääsevät ulkomaanmatkalle kahdestaan.

Omat vanhempani ovat niin vanhoja ja sairaita, etteivät voi hoitaa. Mieheni vanhemmat hoitavat hänen siskonsa ja veljensä lapsia innolla, mutta meidän lasta eivät. Omalla kohdallani syyksi tiedän sen, että eivät pidä minusta. Silloin ottavat lasta hoitoon, jos kyse on siitä, että hyöty menee pelkästään miehelleni. Esim. jos olen työmatkalla ja miehellä on vaikka salibandytreenit. Mutta jos kyse olisi siitä, että me saisimme kahdenkeskistä aikaa tai olisi jokin tärkeä meno, esim. pankkiin tms., mihin ei voisi ottaa lasta mukaan, niin silloin ei ikinä käy. En tiedä miksi näin on. Olen itse yrittänyt olla hyvissä väleissä, mutta jos minua inhotaan niin sitten inhotaan. Kurjaa vaan, että se kohdistuu näin myös lapseen.

auttamaan omaa lastaan. Kenties sisarusten kohdalla on sama juttu, autetaan kun pyytäjänä/hyötyjänä on se oma lapsi.

Jos ei ole tukiverkostoa, sitä pitää alkaa tietoisesti rakentamaan.

Kerjätään naapureita lapsenvahdeiksi vai?

Ei, vaan netissä valitetaan kun kukaan ei auta ja sulkeudutaan tiukasti oman ydinperheonnelan kanssa kotiin olemaan täydellisiä... Vahingossakaan ei ainakaan kannata järjestää mitään yhteistyötä lähellä asuvien samassa elämäntilanteessa olevien lapsiperheiden kanssa tai olemassaolevien ystävien kanssa sopia satunnaisista lastenhoitovuoroista. Kyllähän se on niin, että kaikki pitäisi saada tarjottimella ilman omaa vaivaa. Se on hyvä opettaa myös lapsille. Kaikki ihmissuhteet on pienestä pitäen opetettava arvioimaan hyödyn kannalta, oman hyödyn.

joilla on omasta takaa jo mummot ja kummit hoitamassa? Meillä ainakin kaikilla kavereilla on noin. Missä sinun mielestäsi pitäisi "järjestää yhteistyötä" lähellä asuvien kanssa? Jossain hemmetin puistoissa vai? Täällä kuule tuulipukumammat ovat siellä niin naama norsun veellä, ettei niille voi puhua edes säätilasta. Puhumattakaan siitä, että alkaisi jotain muka-ystävyyttä virittämään.

Jos ei ole tukiverkostoa, sitä pitää alkaa tietoisesti rakentamaan.

Kerjätään naapureita lapsenvahdeiksi vai?

Ei, vaan netissä valitetaan kun kukaan ei auta ja sulkeudutaan tiukasti oman ydinperheonnelan kanssa kotiin olemaan täydellisiä... Vahingossakaan ei ainakaan kannata järjestää mitään yhteistyötä lähellä asuvien samassa elämäntilanteessa olevien lapsiperheiden kanssa tai olemassaolevien ystävien kanssa sopia satunnaisista lastenhoitovuoroista. Kyllähän se on niin, että kaikki pitäisi saada tarjottimella ilman omaa vaivaa. Se on hyvä opettaa myös lapsille. Kaikki ihmissuhteet on pienestä pitäen opetettava arvioimaan hyödyn kannalta, oman hyödyn.

Olen huomannut tämän epätasa-arvoisen kohtelun myös minäkin.



Tyttören lapset on jotenkin lähempänä. Heidän vanhemmuuden jaksamisen rajoja ymmärretään ja lapsia katsotaan.

Miniän kohdalla tilanne on täysin toinen. Sellaista vaihtoehtoa, että miniällä olisi paljon kuormaa ja tarjottaisi lastenhoitoapua, tai tulataisi auttamaan, ei ole. Tai jos tullaan, olemisesta ei ole mitään apua. Ilmeisesti ei osata olla miniän kodissa, mutta ei osata sanoa sellaistakaan, että otanpa osan lapsista muutamaksi yöksi...



Anoppi itse vielä kerran kehui, miten kohtelee kaikkia lapsenlapsia tasapuolisesti. Harmittaa vieäkin, etten silloin sanonut, että ei se kyllä missään näy. Jätin sanomatta, koska anoppi on aika dominantti. Hän on 70 v, ja jollain tavalla sitä kunnioittaa vanhempaa ihmistä, ei viitsi alkaa inttämään ja riitelemään. Näin silti, että anoppi on erittäin skarppi ja ikäisekseen hyvinkin virkeä ja ajassa mukana, mm. käyttää tietokonetta ym. On korkasti koulutettautunut.



Hän auttoi ja auttaa tyttärensä lasten hoidossa todella paljon, vaikka he ovat niin varakkaita että olisi varaa palkata lastenhoitajakin. Käyn harrastus on shoppailu.



Miehen edellisen liiton lapset kävivät joka toinen vkl, ja isovanhemmat halusivat olla heidän kanssaan. Ja osallistuivat lasten hakemisiin ym., ostivat vaatteita,kännyköitä, kenkiä, vievät erilaisiin paikkoihin, ihan vaan kokemusesta lennättivät lentokoneessa Kuopioon ja olivat viikonlopun hotellissa.



Meidän yhteisen lapsen kanssa ei sitten oikein aikaa riittänyt, oli milloin mitäkin kokousta ja menoa, ja sitten nuo miehen lapset, jotka tulevat joka toinen vkl. Esim. olisin halunnut järjestää synttäriyllärin miehelle, kahden keskeinen viikonloppu, ja lapsi hoitoon isovanhemmille. Joka toinen vkl tuli ne edellisen liiton lapset, voivoivoi ei käy. Joka toinen vkl oli vaikka mitä menoa voivoivoi kun ei käy. 2-3 kk niin tukossa, ettei yhtään viikonloppua, jolloin ottaa yksi kiltti lapsi luokseen. Tälle lapsenlapselle ei riittänyt aikaa, ei voinut mitään menoa perua tai järjestellä niin, että lapsi on osan aikaa vain vaarin kanssa.



Nyt yhteinen nuorin lapsemme on 3 v ja tämä vanhempi yhteinen koululainen. Isovanhemmat eivät ole olleet elämässämme mukana 3 vuoteen. Parit synttärit ovat käyneet, ristiäisissä aikoinaan.. mutta nuorin lapsemme ei tiedä että hänellä mitään mummoa tai pappaa olisikaan, ei tunne heitä lainkaan.



Kerran anoppi kävi meillä, kun toi miehen edell. liiton lapsen. Minua kohtaan oli erittäin jäätävä, suuttui minuun eräästä asiasta, joka oli kylläkin hänenpoikansa eli mieheni vastuulla, mutta minä olen hyvä kohde, kun olen miniä ja äitipuoli.

Minun äitiyden ja vanhemmuuden jaksamisella ei ollut siis mitään merkitystä. Olemme siis tuloksessa että välit on poikki ja tähän edell. liiton lapseen tulehtuneet - ne kun piti korjata, siksi mies teki erään ratkaisun minun hyväkseni ja anoppi syyllisti minut siitä.



Lapsiamme hän ei edes tervehtinyt. Tylysti ja kopeasti sanoi "hei". tuolloin 2 v nuorin ei tunnistanut mummoa, totesi vain että täti. Mummo on pelkkä sana.



Minun omat vahempani ovat kuolleet.



harmi lasten kannalta. itsellä on ihanat muistot mummolasta. Omiallani ei ollenkaan. Kälyn ja miehen vanhemmilla lapsill aon.

Olen ilmeisesti samaa mieltä anoppisi kanssa. Ymärrän hoidon paremmin lapsen tarpeesta kuin vanhempien tarpeesta. Se että miehen siskon lapsen ei tarvitse mennä hoitoon on suoraan lapsen etu. Vrs teidän tarpeenne hoitaa parisuhdettanne on taas teidän vanhempien etu, eikä suoraan lapsen etu.



Voi olla myös että anoppisi arvottaa työn tekemisen hoitamisen tarpeena korkeammalle kuin huvittelun. Varmaankin anoppisi on oppinut aikanaan työnteon tärkeyden, sitä vastoin harvan vanhemman polven edustajan mielestä huvittelu on kovin tarpeellista. Asioiden hoito kuten esim. kampaajalla käynti on enemmän rinnastettavissa pakollisiin menoihin.



Lisäksi anoppisi on suoraan sanonut että hoitaa mielummin yhtä lasta kuin kahta. Vaikka jokunen vuosi sitten olisikin hoitanut kahtakin lasta yhtäaikaa, niin anopillekin tulee ikää lisää ja voi kokea sen vaikeampana nyt kuin aikaisemmin tai vaivat ovat lisääntyneet. Ymmärrettävää että yhden lapsen kanssa hoitaminen on helpompaa kuin kahden.



Lisäksi päivisin hoitaminen on helpompaa kuin öisin. Ja tosiaan jos on sopinut jo tyttären lapsen hoidon, niin vaikea sitä on perua. Ja ei mummokaan välttämättä kaikkea jaksa.



Viestistäsi ei sinusta saanut kovin empaattista ja ymmärtävää mielikuvaa, joten voi olla että anoppisi ei välttämättä ole innoissaan sinua auttamassa, siitä huolimatta että poikaansa auttaisikin. Varsinkin vanhempi väestö on oppinut pitämään lasten hoitoa äidin vastuulla olevana asiana ja sitä se kyllä aika usein on vieläkin.

eli meidän tapauksessa miehen siskon lapsen ei tarvitse mennä kunnalliseen, kun mummo hoitaa. Mummo (anoppi) ei ota meidän lapsia yökylään kuin noin 3 kk välein. Ja mieluiten ottaisi lapsemme erikseen (2kpl) sinne. Mitäs kahdenkeskeistä aikaa me silloin miehen kanssa saadaan?

Omat vanhempani eivät sattuneesta syystä voi hoitaa.

Koska isovanhemmat ovat jo hoitaneet omat lapsensa ja nyt on lapsien vuoro hoitaa omat lapsensa.Kiva on jos isovanhemmat pystyvät auttamaan ja tästä nauttivat kun saavat lastenlastensa kanssa aikaa viettää, mutta mitään velvollisuutta tai vastuuta lapsista ei isovanhemmilla ole. Olkaa vain iloisia ja kiitollisia kun isovanhemmat teitä auttavat ja haluavat lastenlastensa kanssa olla mutta tämä yhdessäolo ei merkitse sitä että silloin lasten hoito pitäisi siirtyä heille. Lastenlapsillekin on tärkeä rakentaa suhde mummiin ja ukkiin mutta sen rakentaminen ei pääasiallisesti pitäisi olla lastenhoidosta vastaamista vaan yhdessäoloa josta vanhemmat kantavat vastuun ja järjestävät.

että näin moni pitää ihan hyväksyttävänä, että isovanhemmat ovat epätasa-arvoisia. Poika lakkaa ilmeisesti olemasta vanhempiensa lapsi, kun muuttaa kotoa. En tajua, en..

tai tasa-arvoista, mutta mun mielestä kyllä yksi yö 3 kk:n väleinkin on jo paljon apua! Meidän 3,5-vuotias ei ole ollut yökylässä kummankaan puolen isovanhemmilla ollenkaan. Neljä kertaa vuodessa apua on jo paljon, ei siitäkään kannata olla noin kiittämätön!

korpeaisi jos lastesi serkut saisivat olla isovanhemmillaan vaikka tuon 4 yötä vuodessa mutta sinun lastasi ei oteta koskaan?

Saattaapa ottaa päähän mutta mikään ei oikeuta vaatimaan isovanhemmilta yhtään mitään. Yritä hoitaa suhteet paremmaksi, varmasti ainoa keino!

joilla on omasta takaa jo mummot ja kummit hoitamassa? Meillä ainakin kaikilla kavereilla on noin. Missä sinun mielestäsi pitäisi "järjestää yhteistyötä" lähellä asuvien kanssa? Jossain hemmetin puistoissa vai? Täällä kuule tuulipukumammat ovat siellä niin naama norsun veellä, ettei niille voi puhua edes säätilasta. Puhumattakaan siitä, että alkaisi jotain muka-ystävyyttä virittämään.

Jos ei ole tukiverkostoa, sitä pitää alkaa tietoisesti rakentamaan.

Kerjätään naapureita lapsenvahdeiksi vai?

Ei, vaan netissä valitetaan kun kukaan ei auta ja sulkeudutaan tiukasti oman ydinperheonnelan kanssa kotiin olemaan täydellisiä... Vahingossakaan ei ainakaan kannata järjestää mitään yhteistyötä lähellä asuvien samassa elämäntilanteessa olevien lapsiperheiden kanssa tai olemassaolevien ystävien kanssa sopia satunnaisista lastenhoitovuoroista. Kyllähän se on niin, että kaikki pitäisi saada tarjottimella ilman omaa vaivaa. Se on hyvä opettaa myös lapsille. Kaikki ihmissuhteet on pienestä pitäen opetettava arvioimaan hyödyn kannalta, oman hyödyn.

mummo, jollei peräti kaksi, suorastaan kilpailemassa lastenhoitovuoroista. Sellaisilla ihmisillä ei ole mitään tarvetta jeesata naapuria jolla turvaverkkoa ei ole. Joskus voi lapsi olla päiväsaikaan muutaman tunnin naapurissa leikkimässä, mutta yöhoitoa ei todellakaan kehtaa edes ehdottaa, kun naapuri ei kaipaa vastapalvelusta. Ne joilla on isommat lapset ovat onnellisia elämäntilanteen helpottumisesta ja lapsettomia ei tosiaankaan kiinnosta. Kyllä se turvaverkko on suvun puolesta tai ei ollenkaan.

että näin moni pitää ihan hyväksyttävänä, että isovanhemmat ovat epätasa-arvoisia. Poika lakkaa ilmeisesti olemasta vanhempiensa lapsi, kun muuttaa kotoa. En tajua, en..

vaikka tässä nimenomaisessa tapauksessa mummon toiminnalle ymmärrystä heruukin. Tämä mummohan kuitenkin hoitaa ihan säännöllisesti myös poikansa lapsia.

että näin moni pitää ihan hyväksyttävänä, että isovanhemmat ovat epätasa-arvoisia. Poika lakkaa ilmeisesti olemasta vanhempiensa lapsi, kun muuttaa kotoa. En tajua, en..

Jos isoäiti on jo nyt sidottu lastenhoitoon viitenä päivänä viikossa, jotta "hoitolapsen" vanhemmat voivat käydä töissä, niin on äärettömän epätasa-arvoista vaatia, että isoäiti tämän lisäksi hoitaa viikonloput muita lapsia, jotta näiden vanhemmat voivat mennä viihteelle.

Tasa-arvoa on se, että isoäiti ei hoida viikonloppuisin ainuttakaan lasta, kuten nyt tapahtuu.