Ajatelkaas downia panikovat tätä.

Ja yksikään myöhäiseen keskeytykseen päätynyt ei tee päätöstänsä kevyin mielin. He kantavat surua sydämissään ikuisesti, kärsivät tyhäjstä sylistä jota uusikaan vauva ei milloinkaan voi kokonaan täyttää.

t: yksi keskeyttänyt, jolla nyt "terve" vauva

mikä sitten on sinusta sitä heidän käyttäytymistään, kun se niin pelottaa?

Mikä ulkonäössä on kamalaa? Minusta niin lutuisia, kuin koiranpentuja, jopa aikusetkin kun heissä on sitä lapsen näköä :)



siskollani on downlapsi, useamman vuoden olen nähnyt heidän eloaan ja oikkesti: Se on tavallista arkea kuten missä tahansa perheessä! Eikä vanhemmat loppupeleissä tiedosta lapsensa erityisyyttä, sille tulee ns. sokeaksi.Minäkään en enään huomaa niitä piirteitä.

Ja kun näkee ne iloiset kasvot niin aina päivä pelastuu :)



Moniko teidän abortoiduista lapsista sai hymyillä vanhemmilleen?

Justjoo!



LemmikkiELÄIN tulee halvemmaksi.

Täällä toistuu aika ajoin väittämä, että "joutuu laitoshoitoon".

hei haloo, nykyään ei enää PÄÄSE laitoshoitoon. Laitoksia puretaan, paikkoja vähennetään, kunnat ei kirjoita maksusitoumuksia. Vanhemmat hoitaa itse kun EI OLE PAIKKOJA.

Meillä on supistettu paikkoja tosi paljon ja jonot on aivan helvetinmoiset. Vanhemmat HALUAISI lapsensa laitokseen, mutta eivät saa.

Laitos ei ole paikka, mihin joutuu. Laitos on nykyään ryhmä kodinomaisia yksikköjä, missä kehitysvammaisella on ympärivuorokautinen hoito jos hän ei pärjää esim. ryhmäkodissa.

Mutta se on sen verran kallista lystiä kunnalle, että kunnat eivät suostu kirjoittamaan maksusitoumuksia.

Eli älkää jankatko tätä, että keh.vammainen joutuu laitoshoitoon. Se on kuin lottovoitto jos saa laitospaikan tai edes muutaman viikon vuodessa laitokseen kuntoutukseen, että vanhemmat saa levätä.

keh.vamm.hoitaja

Istukkabiopsia tai lapsivesipunktio kertoo ainoastaan sen onko kromosomit kunnossa vai ei. Esim. 21-trisomiassa vaikeusasteita on hirveästi eikä tietoa vaikeustasosta ole mahdollista saada vasta kun kehityksen kulkiessa eteenpäin lapsen synnyttyä. Ikävä kyllä isosta osasta Down-lapsia ei tule iloisia salkkarinäyttelijöitä kuten tunnutaan ajattelevan. Moni joutuu laitoshoitoon kun ei kotonaan pärjää, on vaikeaa masennusta, itsetuhoisuutta enemmän kuin valtaväestössä.

Vanhempi voi suojella lastaan, mutta entä sitten kun vanhemmat kuolevat tai eivät enää kykene hoitovastuuta kantamaan. Aikuisen ulkonäöstään ja koostaan huolimatta Down-aikuinen kuitenkin on yleensä mieleltään lapsi. Kehitystaso saattaa jäädä esim. kaksi-, viisi- tai seitsenvuotiaan tasolle. Tuolloin arjen hallitseminen ilman jatkuvaa tukea on lähes mahdotonta.

On helppo puhua asioista tuomitsevaan sävyyn jos itse on nähnyt vain sitä helppoa ja hyvää puolta. Ikävä kyllä sitä vaikeaa ja pahaakin vain on olemassa. Ja yksikään myöhäiseen keskeytykseen päätynyt ei tee päätöstänsä kevyin mielin. He kantavat surua sydämissään ikuisesti, kärsivät tyhäjstä sylistä jota uusikaan vauva ei milloinkaan voi kokonaan täyttää.

"Vaikka nykyään raskaudenaikana on niskapoimututkimukset ja rakenneultrat, ei nekään kerro varmuudella etteikö vauvalla voisi olla kromosomipoikkeavuuksia. Me kävimme niskapoimuseulassa raskausviikolla 12+1, np oli 1,6 mm eli seulonta oli negatiivinen. Rakenneultrassa kävimme 21+3 viikolla ja kaikki oli aivan hienosti. Kuitenkin saimme Down-vauvan. Täytyy myös muistaa että siten riski voi olla päinvastainenkin; kohonnut riski saada Down-vauva niskapoimututkimuksen perusteella voi ollakin "väärä hälytys" ja vauva aivan terve, kuten eräässä tuttavaperheessämme tilanne oli. Ja tottakai se oma vauva on ihana, rakas lapsi, eikä tätä "vammaisuutta" ole tarkoitus pitääkään ensisijaisena ominaisuutena vaan kyllä se on se lapsen oma persoona... Downin oireyhtymä ei ole sairaus!!"

mä en osallistunu mihinkään varsinaisiin seulontoihin, ainoastaan ultrissa kävin. Ja mulle riitti se tieto mitä sieltä tuli, kyllähän jo alkuvaiheen ultrassa pystytään näkeen suunnilleen minkälainen alkio siellä on. Mun mielestä lievä vammaisuus on ihan yks ja sama- sen kanssa olis sit opeteltu elään. Eri asia on se, jos lapsi olis ollu niin pahasti vammainen että olisi joutunut kärsimään koko pienen elämänsä ajan pahasti. Siltikään en olis tehny myöhäistä aborttia ainakaan omasta tahdostani, alkuvaiheen abortin ehkä..

"risti" vammaisesta lapsesta. Niin minusta seulonnat ovat pieni hinta siitä. Yhteiskunta on yhä vähemmän mukana vammaisten hoidossa. Ei minun talous moista kestäisi.

kyllä minä en koskaan voisi abortoida lasta, oli vammainen, sairas tai muuta. Oma lapsi herran jumala! Ottakaa vastaan mitä teille annetaan, tai olkaa lapsettomia.



ja downti on niitä lottovoittoja ei niitä kuka tahansa saa ja tai osaa tehdä.

kyllä minä en koskaan voisi abortoida lasta, oli vammainen, sairas tai muuta. Oma lapsi herran jumala! Ottakaa vastaan mitä teille annetaan, tai olkaa lapsettomia.

ja downti on niitä lottovoittoja ei niitä kuka tahansa saa ja tai osaa tehdä.

Ei helvetti, en tajua kyllä yhtään että joku voi toivoa sairasta lasta jollekin ja vielä pitää sitä lottovoittona. Mieti nyt ihan oikeesti!

kaikkeen ei voi kuitenkaan varautua. Työkaverini sai 2 tervettä poikaa, joista toinen kuoli alakoulussa syöpään. Siitä toivuttuaan yli 10 v. tekivät iltatähden, joka sitten kuoli parikymppisenä autokolarissa. Oli varmaan paniikkia kerrakseen. Naapurille tuli taas paniikki, kun odottivat selvästi ultrassa todettua tyttöä ja sitten tulikin poika. Itselläni on tällä hetkellä suurin huoli elämässä se, että ehdinkö istuttaa kukkasipulit ennen lumen tuloa. Kehitysmaissa taas paniikkia aiheuttaa mm. tuhkarokko, joka tappaa 800 000 ihmistä vuosittain. Kehittyneissä maissa paniikkia aiheuttaa tuhkarokkorokote, jonka ei kuitenkaan ole todettu aiheuttavan autismia.



Mutta kyllä se oman asian panikoiminen on silti aina suurinta. Oli kyse mistä asiasta hyvänsä.

joku ei ilmeisesti ymmärrä, että nykyhyhteiskunnalla vasta niitä varjoa onkin hoitaa ja jaärjestää kuntoutuksia yms. leirejä, harrastuksia vammaisille! Ei niitä ennen ole ollut!

Kaikki terapiat, kuntoutukset yms ovat perheille ILMAISIA, niistä kunta maksaa, ei siinä kenenkään talous mene nurin! Ja vammaisesta lapsesta saa kelalta tukia, joka kuukausi, vaikka olisi pelkkä adhd, autismi tai muu. Kyllä meilläki on koti pysyny pystyssä vaikka tätä KAMALAA RISTIÄ KANNAN, kun kasvatan OMAA LASTANI.



huhhui, että osaa mennä hermot kun joillain ei vaan leikkaa, ei kerta kaikkiaan. Pitäskö teidän mennä seulaan niin vois seuloa onko teillä jotain vammaa? Koska ei täysjärkinen, terve ja tasapainoinen ihminen ole noin urpo!

Täällä toistuu aika ajoin väittämä, että "joutuu laitoshoitoon". hei haloo, nykyään ei enää PÄÄSE laitoshoitoon. Laitoksia puretaan, paikkoja vähennetään, kunnat ei kirjoita maksusitoumuksia. Vanhemmat hoitaa itse kun EI OLE PAIKKOJA.

Pahoitteluni huonosta muotoilussa tuossa mainitsemassasi aikaisemmassa viestissäni. Tarkoitukseni oli sanoa, että moni näistä nyt keskustelun aiheena olevista lapsista on niin vaikeasti vammainen, että hän ei pelkällä "tavallisen lapsen hoidolla" pärjää, eikä myöskään aikuisena tule itsenäiseen elämään kykenemään. Vanhemmat uupuvat ja kunnat tosiaan kiristävät kukkaronsa nyörejä eivätkö tule hoidossa vastaan enää laisinkaan. Tarkoitukseni oli siis enemmän kritisoida täällä olevaa asennetta siihen, että elävä vaikeasti vammaisen lapsen kanssa on aina helppoa. Sitä se ei todellakaan ole. Yhteiskunta ei enää todellakaan tee helpoksi vammaisen ihmisen sopeutumista saati sitten arjesta selviämistä.

Laitoshoitoon "joutuminen" tosiaan on osaltani väärä termi ja pahoittelen sen käyttöä. Ne harvat jotka tarvitsemaansa hoitoon pääsevät varmastikin saavat hyvää ja laadukasta hoitoa niiden vähäisten käytössä olevien resurssien puitteissa. Ikävä kyllä vain liian moni tuota hoitoa tarvitsisi.

kyllä minä olen sitä mieltä että nyky-yhteiskunta on paljon vastaanottavaisempi, ennakkoluulottomampi kehitysvammaisia kohtaan. Vanhempia kannustetaan hoitamaan lasta, tarjotaan avustajia kotikäynneille, järjestetään terapiat, kuntoutukset ja harrastuksia lapselle vapaa-ajalle.



Moni ajattelee aikuisen kehitysvammaisen nähdessään automaattisesti että "tuo on laitoksessa". Eipä taidakaan olla, kyllä vanhemmalle se lapsi on aina lapsi. Ei se äidin silmissä miksikään muutu vaikka aikuiseksi kasvaa, varmaan te jotka olette äitejä, sen tiedätte miten omaa lastaan voi niin paljon rakastaa. Ei se rakkaus vammaisen kohdalla ole toisin, se on voimakasta ja suojelevaa.

On kova halu pitää lapsesta kiinni, että olisi kotona mahdollisimman pitkään. Laitoishoidossa ne kehitsyvammaiset joiden toinen vanhempi kuollut, tai on muuten yh, äidillä ei mahdollisuutta hoitaa jos on paljon muitakin lapsia.



Toki tunnen kaksikin tapausta joilla ei ollut mitään tunteta syntynyttä lastaan kohtaan ja nämä lapset asuvat välillä isovanhemmilla ja vuorviikoin ryhmäkodissa. Toinen näistä äidesitä perusti uuden, normaalin perheen ja toinen jatkoi juopottelua. Mutta vastuutonta, jos mikä.

kuin lievästi vammautunutta downia.



Siinä ero.

mikä lottovoitto se on jos saa down-lapsen? Mikä siinä on niin ihanaa olla vammaisen äiti tai isä? Enemmän vaivaa, rasitusta, rahanmenoa, kyyneliä, tuijotuksia, arvostelua!

Jos minä saisin valita niin kaikki maailman äidit saisivat vain terveitä vauvoja!

kuin lievästi vammautunutta downia.

Siinä ero.

kuin lievästi vammautunutta downia.

Siinä ero.

toistakymmeneen vuoteen. Siis uusia. Vanhat hoidetaan loppuun.

Nyt on FAS-lapsia, keskosina syntyneitä monivammaisia ja autisteja. Ja jonot ovat pitkät ja tulijoita olisi jos olisi vain paikkoja.

Downit oli kyllä sielä helpoimmasta päästä hoidettavia kun heitä vielä oli.

Vammaiset eivät ole silti vähentyneet Suomesta, vaikka downit abortoidaankin pois.

Aikamoista tekstiä joiltain,toiv. teille tulee yllärinä vammainen lapsi, muuttuu perspektiivit

Emme ainakaan ole eläkkeellä siinä tilanteessa kuin se isä joka ampui Down-tyttärensä, kun ei enää jaksanut

Vain rakennemuutokset näkyy ultrassa. Mikäli vika aivoissa, niin ei se näy mitenkään.

T. Kehitysvammaisen lapsen äiti.

omalla kohdallakin näin.

kaikkein varmimmat mielipiteet on niillä, joita asia ei ole koskenut kuin teorian tasolla omakohtaisesti.