Te, joille kirppiksillä käynti on kuin terapiaa, mikä siinä on _se juttu_?

vaan ihan utelias kysymys

ap

mies on kotona lasten kanssa. On ihanaa saada hetken aikaa olla ihan rauhassa ja katsella tavaroita. Tykkään myös kierrellä markkinoilla. Ei välttämättä tarvitse löytyä mitään, kiertely on terapeuttista jo itsessään! Jos löydän jotain kivaa ja halpaa, se on lisäbonus ja sillä perustelen itselleni kiertelyn tarpeellisuuden :) En mielestäni ole materialisti.

Mitä löytöjä teen. Joskus löytää jotain aarteita esim. vitosella sopivankokoinen lähes käyttämätön vettä pitävä suojapuku. Joskus ei tietysti löydä mitään.

tällä kerralla löydän. Ja se, että tavaraa saa murto-osalla kaupan hinnoista. Jopa kotiäidillä on varaa siihen. Sitten on ihan mukavaa päästä tuulettumaan jonnekin pois kotoa. Kirpparilla saa ajan mukavasti kulumaan ja näkee edes joitakin ihmisiä. Säälittävää ehkä, mutta minun arkeani.

koska rakastan sisustamista vanhoilla tavaroilla.

Nautin siitä että joku myy rumaksi näkemänsä esineen pilkkahintaan ja minä luon siitä jotain uutta. Osaan nähdä esineiden ja huonekalujen mahdollisuudet :)

Meillä on hyvin omannäköinen kaunis koti kuulemma.

Ja farkut ostan aina käytettyinä, koskaan en ole vielä kaupasta löytänyt istuvia farkkuja.

Niiden pitää olla sopivasti pehmenneet ja kuluneet.

En osaa selittää sen paremmin. Kirpparilla on ihan eri tarjonta kuin kaupoissa, ja valtan paljon laajempi valikoima, sieltä voi löytää ihan mitä tahansa.

Siellä ei ole kiire!

ja niin nautin kirppareilla kiertelystä! :)

Ihana lähtä itsekseen kierteleen ja tekeen hyviä löytyjä. Viimeks kaksi, ihan kuin uutta, villapuseroa 6e ja pipo 1e. Tulee hyvä mieli, kun hyvää tavaraa saa tosi halvalla. Itsekin ostan yleensä farkut kirpparilta, kaupoista en meinaa löytää istuvia farkkuja enkä taatusti halvalla :)

ihmiset, jotka siellä käyvät, eivät ole ainakaan meilläpäin mitään koppavia ja kiireisiä bisnesihmisiä liituraitajakuissaan vaan siellä on rento tunnelma ja ihan tavallisia ihmisiä. Kirppiksellä ei tule koskaan sellainen olo, että "huomaavatko nuo minun likaiset hiukseni" tai "anteeksi, että olen täällä"...

hienon vaatteen tai astian. On kuin aarteen löytäisi :)

Itse käyn kirppiksellä, mutta en koe terapiana. ihan tarpeeseen haen itselleni vaatetta (ei varaa ostaa kaupasta, olen opiskelija) ja lapsille vaatetta ja leluja kirjaa ja elokuvaa, mitä kulloinkin pyytävät.

Miehelle en uskalla ostaa mitään. hänellä erittäin valikoiva maku.

Vanhojen kamojen lemu ja ne ylihinnoitellut lumput. Meilläpäin ei kyllä mitään löytöjä tee, ainakaan vaatteiden osalta. Jossain Helsingissä missä jo aluperin laadukkaampaa tavaraa tulee kiertoon, jotain vois löytääkin, mutta täällä näyttää että halpis kamat kiertää puoli sukua ja sitten mammat yrittää saada niistä vielä kovan hinnan kirppiksellä.

Pari kirjaa olen lapselle ostanut, thäts it. Ei tarvi enää kirppiksiä kiertää.

kauppoihin ei viitsi mennä, on kaikkea mitä tarvitsen. Mutta kirpparilla voi vain kierellä , mutta joskus sattuu kivoja löytöjä. Ei rarkoita ,että aina hilaan röösää Käyn silloin tällöin naapurin rouvan kanssa samalla tulee kuulumiset vaihdettua..

Pelkkä ostaminen ei.