Onko muita joille on aikainen herääminen yhtä helvettiä?

Tai jatkuvan iltavuoron tekeminen. Meillä kun toinen tekee töitä virka-aikaan ja toinen vuoroduunia, niin iltaviikot on päivätyötä tekevän mielestä ne kaikkein rankimmat. Käytännössä joutuu olemaan yksinhuoltajana, puolisoa edes näe koko viikon aikana, ellei halua väkisin valvoa puolille öin.

Eikä iltavuoroa tekevä nää lapsiakaan, heidän hoitopäivänsä sijoittuvat tietenkin päivätyötä tekevän työvuoroihin.

Ja tähän mennessä se on onnistunut liukuvan työajan ansiosta. Nyt sitten lapsi herättää kukonlaulun aikaan ja olen ihan tööt koko ajan.

mun luontainen unirytmi olisi n. 01-9. ei oikein sovi elämään pienen lapsen ja tavallisen työn kanssa vaikka liukuva työaika onkin :P

Mä olen nyt 50-vuotias enkä ole edelleenkään tottunut heräämään aikaisin. Joudun joinakin aamuina heräämään jo klo 6 ja mä olen ihan pökerryksissä silloin koko aamupäivän. Iltaa kohti alan piristyä ja iltaisin mun toimintateho on parhaimmillaan. Voin esim. alkaa siivota, kun mies käy nukkumaan. Mies on iltauninen, kaikki lapsemme aamu-unisia. Mun luontainen uniaika olisi suunnilleen 02 - 10. Eikä tähän tosiaan auta se, että kävisi aikaisin nukkumaan - on eräänkin kerran kokeiltu ja pitkiäkin aikoja sitä yritetty.

sun lapset kärsii koska et osaa mennä nukkumaan illalla ajoissa? Vihainen äiti aamuisin onkin just se mitä lapsi toivoo.

ja nukkuu aina jos saa n. 8.30-9 asti. Mutta eipä onnistu, ensin tarhan ja nyt koulun takia.



Luin jostain että yli 60 % suomalaisista ei haluaisi koskaan herätä ennen kahdeksaa.

Jos hän joutuu heräämään liian aikaisin, hän kävelee koko päivän ympäriinsä kuin zombie. Hänen työaikansa alkaa klo 9, ja herääminen klo 8 on työn ja tuskan takana.



Lasten ollessa pieniä vaadin joskus itselleni oikeutta aamu-uniin ja pakotin miehen heräämään viikonloppuna aikaisin. Asiasta täytyi sopia aina edellisenä iltana, jotta minun aamu-uniaikani ei olisi mennyt miehen herättelyyn.



Mies kyllä kiltisti nousi, mutta kaatui parin tunnin kuluttua takaisin sänkyyn ja nukkui iltapäivään asti.



Niinpä olen luovuttanut: herään nykyään suosiolla aamuisin pienintä lasta hoitamaan, mies nukkukoon ja hoitakoon lasta päivällä. Minä voin sitten ottaa vaikka päiväunet. ;)

ja pelkään kokoajan että saan varoituksen ja lopulta potkut. Aivan sama vaikka menisin sänkyyn kuinka aikasin tahansa, aamulla en pääse ylös ennen kahdeksaa.

Olen aina ollut aamu-uninen vaikka olen mitä yrittänyt. Jos saan mennä nukkumaan viakka kahdelta ja herätä kymmeneltä, koko päivän olen virkeä. Mulla vaan aivot ovat luovimmillaan vastaanottaivaisimpia tiedolle (opiskelen parhaiten iltaisin) iltaisin. Toinen vanhemmistani heräsi lapsuudenkodissani aina kuudelta joka aamu, mikä oli vaikeaa, kun pieni asunto ja toinen puol päivää ennen toista hereillä ja sitten illalla voinen nukkuu jo reippaasti aiemmin. Musta pitää saada nukkua niin kauan kuin haluaa, jos ei iltaisin ryyppää eikä rellestä eikä syynä ole uniongelma. Nykyajan nuoret nukkuu liian vähän muutenkin. NYt kun mulla lapsi, saatan mennä hänen kanssa jo puol kahdeksalta nukkumaan, mikä on mulle vain "päiväuni", joten herään kuitenkin yhdentoistamaissa...

itse en pysty nukkumaan paljoa yli klo 7 paitsi talvella tai jos olen todella väsynyt tai valvonut myöhään. Kesä kun tulee niin ei tarvitse kelloa. Klo 9 asti en muista nukkuneeni moneen moneen vuoteen. klo 10 asti nukkumisesta saisi piirtää jo ison ristin seinään.



Näin on ollut aina. Ei ole tarvinnut kouluun herätellä montaa kertaa koskaan n 6.15 olen herännut itsekseen kun isä lähti töihin. Olen lapsesta lähtien vihannut klo 10 kouluaamuja (menee hukkaan koko päivä). Ja töihinkin meneminen 7.30 jälkeen on henkisesti aivan mahdoton vaikka liukuvat työajat sen sallisivat. Enne lasta saatoin olla jo klo 6.00 työpaikalla.



Meillä lapsi on onneksi samanlainen joten lapsi aloittaa tarhassa jo 6.30. Näin meille jää pitkä ilta aikaa harrastaa ja vain olella. Saa nähdä mitä tehdään kun koulu alkaa.



Monet ihmettelevät kun en tarvitse kahvia enkä mitään virkisteitä aamulla herätessä.

Aamuherääminen on tuskaa vaikka menisi iltaysiltä nukkumaan. Herätys soi klo6.30.

Mitkään kello kuuden herätykset ei onnistu! Eikä varsinkaan pimeinä talviaamuina.

Aamulla kello soi 7.30 ja kääntyilen kärttyisenä kahdeksaan asti. Jos saisin nukkua halujeni mukaan, heräisin aina yhdeksältä.

Onneksi tarharumba on loppu ja on liukuva työaika.

Ärsyttää kun menin lupaamaan töihin että voin tehdä aamuvuoroja (olen siis hoitovapaalla)

kun mies on päivät kotona...

Meillä on kummatkin lapset aamuvirkkuja, toisen kanssa sai herätä jo 6.30 ennen, nuorempikin herää jo ennen seiskaa.



Mies on välillä viikonloppuja töissä, joten silloinkaan ei aina saa nukkua pidempään.



Ennen lapsia nukuin vapaalla ollessani aina vähintään yhteentoista, ihmiset aina sanoivat, että päivä menee pilalle kun nukut noin pitkään. Olin ja olen eri mieltä asiasta :)



Minulla menee päivä pilalle kun herään arkenakin ennen seiskaa, että ehdin viemään lapset hoitoon.



Sitten iltaisin olen miltei joka päivä aivan zippi.

Kuulostaa raadollisen ärsyttävän helpolta, mutta opin 3-kymppisenä menemään ajoissa nukkumaan. Yhdeksältä unille itsekin, niin aamulla on iloinen mieli ja levännyt olo.



Kokeile.

Itse joudun heräämään aamuvuoroon töihin klo 4.30 ja se on minustakin epäinhimillistä vaikka aamuihminen olenkin.



Jos saa nukkua kuuteen saakka, ei mitään ongelmaa. :) Iltavuoropäivinäkin herään viimeistään klo 7 - siis ilman herätyskelloa.

olen myös kiukkuinen ja lyhytpinnainen, jos joutuu heräämään aikaisin. Joskus olin yhdessä työpaikassa, mihin mentiin seiskaksi. Se oli ihan tervanjuontia, enkä meinannut millään päästä vauhtiin työnteossa, kun olisi jotain urakkaakin pitänyt tehdä, ei tullut mitään. Nyt hoitovapaalla ja esikoinen pitää viedä eskariin joka aamu 8.30:ksi, sekin ottaa välillä lujille :) Kaikki tuntuu kyllä pyörivän aamuihmisten pillin mukaan :)

Itse kuulun tuohon ensiksi mainittuun ja siksi kuulosti jotenkin hauskalta, että joku pitää 6.30 herätystä aikaisena ;). Minä herään aamuisin 4.45 ja ihan omasta tahdostani. Aamulla lenkille ja sitten aikaisin töihin, niin pääsen sitten ajoissa kotiin. Parhaat tunnit töissä on just aamutunneilla.

En koskaan ole tottunut siihen, että aamulla pitäisi olla kukonlaulun aikaan pystyssä ja valmiina aloittamaan päivä. Ei.



Minä olen parhaimmillani kun saan nukkua aamulla ja käydä illalla töissä. Koulu oli yhtä helevettiä tämän takia, kun heti kasilta piti olla koulussa. Nyt vasta, nelikymppisenä, tunnen olevani oikeassa rytmissä kun menen AINA iltavuoroon töihin ja aamusella saan nukkua. Tämä sopii minulle enemmän kuin hyvin.

mun luontainen unirytmi olisi n. 01-9. ei oikein sovi elämään pienen lapsen ja tavallisen työn kanssa vaikka liukuva työaika onkin :P

Kuulostaa raadollisen ärsyttävän helpolta, mutta opin 3-kymppisenä menemään ajoissa nukkumaan. Yhdeksältä unille itsekin, niin aamulla on iloinen mieli ja levännyt olo.

Kokeile.

Mutta tätäkin on kokeiltu jo aika useinkin, ei auta :( Vaikka menisi kuinka aikaisin nukkumaan, ei aamuherääminen ole sen helpompaa.

Ikääkin jo lähemmäs 40, joten on tullut treenattua kaikenlaista :)