Kuinka kauan jaksaa sinnitellä kun on aina vain paha olla :´(

Aina vaan.... on parempia jaksoja välissä mutta sitten taas... yksinäisyys, sosiaalinen pelokkuus ja jännittäminen musertavat minut.. lisäksi tullut masennustakin, josta saan kyllä pyristeltyä itseni irti aina jotenkin, mutta suht säännöllisesti on pahoja päiviä.



Saatan mennä kauppaan ja tuntea itseni maailman yksinäisimmäksi ihmiseksi.. en osaa edes kaupan kassatädille jutella mitään. Olen kuin robotti. Tuntuu että kaikki katsovat ja pitävät minua omituisena, ja se tuntuu niin, niin pahalta :´( Puolitutut eivät tervehdi ja kiertävät kaukaa. Tutummat taas vähentävät yhteydenpitoa. Vähäiset sukulaiset samoin.



Minulla ei ole kuin lapseni ja mieheni. Onneksi kuitenkin he. Perhe pitää minut jotenkuten kasassa, mutta pelkään romahdusta. Mutta, olenhan sinnitellyt jo niin kauan, että.. ehkä vieläkin vaan jaksan? En tiedä..



Viime syksystä lähtein on mielessä pyörinyt ajoittain myös itsemurha. Mutta en voi.. tai, en SAA! Lasteni takia!



Uskon että minusta ei ole mihinkään. Silti välillä on ihan hyviäkin aikoja, olen melkein kuin ennen olin, iloinen ja positiivinen. Kukaan muu kuin mieheni ei tiedä että olen välillä erittäin masentunut, eikä miehenikään ymmärrä tilanteen todellista laitaa. Äidilleni en voisi ikimaailmassa puhua, se vain pahentaisi tilannetta. Ja terapiakaan ei enää tule kyseeseen. Mitä minulla on enää tehtävissä...?