Lue keskustelun säännöt.
Nyt tsempatkaa, siskot, reissutyötä tekevän miehen nääntynyttä vaimoa :-(
08.04.2010 |
Mä olen aivan puhki, loppu - huonossa jamassa :-( Mies tekee reissutyötä rytmillä 9-10 päivää pois, kotona 4 päivää ja taas reissuun. Lapset on 5, 4 ja 2 vuotiaat, asutaan ihanassa talossa, mutta lähimpään kaupunkiin on matkaa ja samoin ystäväperheisiin. Isovanhemmista toiset asuu kaukana, toiset suht lähellä, mutta molemmat ovat varsin iäkkäitä ja pappa vielä sairasteleekin.
Nyt alkuvuonna on oma jaksaminen tullut vastaan. Kaikki tympii ja masentaa, arki kotona ei tunnu enää miltään, pinna pettää lastenkin kanssa. Välillä tuntuu ahdistavalta aamulla herätä täällä lumisten kuusten keskellä ja aloittaa taas ihan täysin samanlainen päivä kuin mitä edellinen oli. Mies yrittää jeesata minkä voi, ja näen, että häntä ahdistaa tämä minun alakuloisuus todella paljon. Mutta pakkohan toisen meistä on töitäkin tehdä.
Miten ja mistä mieli virkeäksi?? Vinkkejä, apuja??
Kommentit (27)
ja minä kolmen lapsen kanssa kotona. Sympatiaa siis täältä! Tiedän, että on rankkaa.
Jos jotain virkistystä haluat, niin kevät tulee kohisten! Sitten on lapsenkin kanssa paljon helpompaa kun ovet voi pitää auki ja he voivat sisävaatteilla tulla ja mennä ulos ja sisälle. 2-vuotiaskin viihtyy varmasti hyvin ulkona kun luonto herää tuolta.
Täällä on paljon puhuttukin kilpirauhasesta, mutta onko sinulta katsottu koskaan kilpirauhasarvoja, t4v ja tsh? Ne saa pienellä verikokeella ilman paastoa aamulla terveyskeskuksessa ja vastaus tulee ainakin meillä seuraavana päivänä. Tyroksiinilääkitys on todella halpa ja tehokas, jos on vajausta. Minä sain viikko sitten lääkkeet ja olen ollut selvästi touhukkaampi ja virkeämpi.
Niiden kuusten päällä ei ihan kohta ole enää lunta. Kesällä elämä on niin paljon helpompaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka se olisi hankalaa ja kallista. Tee silloin jotain mielekästä tai hauskaa, älä ajattele kauppareissuja etkä perheen asioita, menet vaan. Olen elänyt samanlaisessa tilanteessa, ja tuo vapaapäivä on hengenpelastaja.
mitenkään haluamatta vähätellä tunteitasi, mutta on aivan eri asia, jos mies on satunnaisesti pari päivää työmatkalla, ja kun mies on suurimman osan ajasta työmatkalla. Ensimmäisessä matkasta tulee hetken epämukavuus, reissutyössä koko muunkin perheen elämä pyörii sen miehen työn ympärillä!
5
tähän reissulesken elämään. Meilläkin kolme lasta ja mies reissussa kuusi viikkoa ja kotona kaksi. Ihan ensimmäiseksi neuvon, että perheen elämän ei kannata pyöriä miehen työn ympärillä. Arjen rytmi kannattaa tehdä omanlaisekseen sillä kokoonpanolla, joka siellä kotona pääsääntöisesti on. Mies tulee ja sopeutuu sitten muun perheen rytmiin. Kannattaa todellakin miettiä itselleen sellainen henkireikä, harrastus tms, että sen raskaan arjen yksin vastuullisena aikuisena jaksaa.
Tsemppiä sinulle ap! Kevätauringon myötä raskas arki on helpompi kestää :)
kaksi päivää yhdessä, 13 päivää erossa, kaksi päivää yhdessä ja viisi päivää erossa ja taas alusta. miehellä on vapaita enemmänkin, mutta matkoihin menee aikaa.
lapsia on neljä, yksi vaikeavammainen. yhtään ainoaa sukulaista ei lähettyviltä löydy ja ainoa ihminen, joka uskaltautuu hoitamaan koko katrasta, myös vaikeavammaista, tekee itse raskasta työtä - kirurgiystävättäreni - eikä häntäkään viitsi kovin usein vaivata.
että juu. sympatiani saat täältäkin. minulla tuntuu tällä hetkellä tosin voimia riittävän, vaikka on tämä pitempi putki erosta vasta alle puolivälissä. jotenkin helpottaa ajatus siitä, että kesäkuun alusta on tulossa neljä päivää kokonaan sekä työstä että lapsista vapaata ja ihan kahdestaan. näinkin pienestä syystä sitä välillä jaksaa uskomattoman pitkälle.
en tiedä millä lohduttaa. paitsi, että kohtalotovereita löytyy. löytäisitkö apua vaikka seurakunnan kautta? onko paikkakunnallasi esimerkiksi sosiaalialan tai hoitoalan oppilaitosta, josta voisit hakea apua, jos kunnan tai ystävien kautta ei löydy? ihan mitä vain. tai mene lääkäriin ja anna hänen päättää tarvitsetko jo lääkityksen tuohon oloosi.
jaksajaksajaksa. ja jos et jaksa, älä anna sen masentaa. olet tehnyt hitonmoisen työn jo tähänkin asti. välillä sekin on tarpeeksi ja voi hetkeksi antaa asioiden mennä painollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitenkään haluamatta vähätellä tunteitasi, mutta on aivan eri asia, jos mies on satunnaisesti pari päivää työmatkalla, ja kun mies on suurimman osan ajasta työmatkalla. Ensimmäisessä matkasta tulee hetken epämukavuus, reissutyössä koko muunkin perheen elämä pyörii sen miehen työn ympärillä!
5
Ja pointti onkin lähinnä, että koska minusta 2 päivääkin on jo rankkaa, niin kuinka rankkaa voi ollakaan tuollainen toistuva pitkä reissaaminen!
4
Jos asiat on noin, niin ne on noin. Minäkin olin todella uupunut ja suoraan sanottuna vitutti miehen reissuhommat ja jatkuva poissaolo. Minullakaan ei ole kummoista tukiverkkoa.
Sitten mies kuoli ja näen asiat nyt aivan eri valossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies tehnyt yhtä vuotta lukuunottamatta reissutyötä (tuon vuoden aikana teki vain 3 työmatkaa). Meillä 3 lasta ja koskaan ei ole tullut tilannetta eteen, että en olis jaksanut.
Ehkä mä olen sitten vain niin tottunut tähän tilanteeseen. Reissujen kesto vaihdellut vuosien saatossa. Joskus mentiin vuosi niin, et mies oli vain viikonloput kotona (silloin oli vain 2 pientä lasta ja ootin kolmatta)
Joskus taas mentiin niin, että lyhyitä matkoja mut välis kävi vaan suurinpiirtein vaihtamassa matkalaukkua, mut pyörähti kuitenkin kotona.
Nyt mennään rytmillä 2 viikkoa kotona, 2 reissussa.
periaatteessa täysi vapaus tehdä päivistäsi juuri sellaisia kuin haluat. Toki lapset tarvitsevat rutiineja, mutta silti. Onko sulla auto käytössä? Voit retkeillä lasten kanssa, kaikkea hauskaa.
Jos tuntuu todella siltä, että on aivan puhki, kannattaa ehkä käydä lääkärissä, jos olet masentunut ja tarvitset lääkettä.
Ja mieti, millaista elämää toivot. Sitten toteutat sen, mikä on realistista, ja hyväksyt ne realiteetit, joita ei voi muuttaa.
terveisin neljän (nyt jo isomman) lapsen yksinhuoltaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. ja tärkein: Lähde ulos kotoa joka päivä. Olkoon kaupunkiin vaikka 50 km, niin lapset autoon ja ulos talosta muiden ihmisten pariin. Kotona seinät kaatuvat helposti niskaan, ja siihen auttaa vain ja ainoastaan muiden ihmisten näkeminen.
2: Joku OMA harrastus. Mene vaikka punttisalille, jossa on lapsiparkki. Tai hanki hoitaja ja mene ratsastamaan/tennikseen/savenvalantaan... Pari tuntia OMAA aikaa ja tekemistä viikossa on tärkeä henkireikä. Ja sitä alkaa odottamaan kovasti.
3: Luo itsellesi ja lapsillesi hyvä ja sopiva päivä/viikkorytmi. "Unohda" miehesi olemassaolo reissujen ajaksi.
4: Lopeta valittaminen, ja koeta nähdä tilanteessasi valoisat puolet.
5: Yksi vaihtoehto on töihin meneminen. Minusta arki on helpompaa, kun saa välillä tehdä aikuisten juttuja, eikä kaikki aika mene lasten riitojen selvittelyyn, kodin järjestelemiseen ja vastaavaan. Vaikka arki-iltojen pyöritys yksin on rankkaa, niin silti työssä käyminen antaa oman sisältönsä. Osa-aikainen työ on paras vaihtoehto, minulle 3 työpäivää/viikko oli optimi.
mies reissutyössä n.puolet vuodesta.Meillä 3lasta,nuorin 6kk.Välillä ahdistaa aivan kamalasti,tuntuu että sekoan.Sukulaiset asuu kaukana,ystäviä muutama,mutta kaikilla eri elämäntilanne.Olen arka lähtemään esim.perhekerhoihin,pelkään etten tule juttuun kenenkään kanssa.On päiviä etten käy missään,en yksinkertaisesti jaksa!Mutta jotku päivät ihan mukavia,ja aina kun mies käy kotona,vaikkakin pyörähtämässä,pyrin ottamaan omaa aikaa,vaikka vain käymään yksin kaupassa.Jotenkin tässä vain on pinnisteltävä eteenpäin päivä kerrallaan,mutta ymmärrän sinua todella hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeesti ainoo tapa jaksaa on saada omaa aikaa :).
Mulla mies reissaa säännöllisen epäsäännöllisesti ja "kotona ollessa" tekee pitkää päivää, joten käytännässä olen yh arkena. Meillä 5-v on hoidossa 5h/päivä ja vauvalle (10kk) tulee hoitaja kotiin parina päivänä viikossa vähän tarpeen mukaan 4-6h/päivä. Saatan olla itsekin kotona, mutta puuailen omiani, käyn vaikka rauhassa kylvyssä :).
yksi varteenotettava vaihtoehto. Teetkö osa-aikatyötä 15?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mieheni on tehnyt nyt 4 vuoden ajan työtä, jossa hän on yli 200 vrk vuodessa reissussa milloin missäkin päin maailmaa. Rytmi on sellainen, että maalis-marraskuulle hän on käytännössä koko ajan poissa, kesäajan, muulloin sitten noin viikon kuukaudesta. Meilläkin on kolme lasta ja auttavat kädet kaukana.
Suoraan sanottuna koen, että raskainta oli silloin kun olin kuopuksen kanssa 2,5 vuotta kotona. Palasin puoli vuotta sitten työelämään. Minun kohdallani osa-aikatyö ei onnistunut, joten täyttä päivää on paahdettava.. mutta jaksan jopa paremmin! Mulla on oma maailmani töissä, ja sen johdosta olen paljon pitkäpinnaisempi ja kivempi äitikin. Ja kun arki on kiireistä, ei ole aikaa murehtia ja miettiä sen raskauttakaan ;)
Ihanne olisi, jos olisin saanut sovittua työni osa-aikaiseksi. Voisin nauttia sekä "omasta elämästäni" että sitten jäisi enemmän aikaa kodille ja perheelle. Mutta kaikkea ei voi saada..
Jos et kuitenkaan voi/halua työelämään, vinkkini on se että hakeudut aktiivisesti pois kotiympyröistä. Jos et kerran ole sidoksissa töihin, mikä estää sinua ja lapsiasi reissaamasta itsekin? Lähtekää kylään sukulaisten tai ystävien luoksi muutamaksi päiväksi tai pyytäkää joku teille! Ja ehdottomasti säännöllisesti sulle sitä omaakin aikaa, vaikka sitten maksusta.
Mies reissaa koko ajan. Tuossa viikonloppuna laskin suutuspäissäni että mies oli elokuun alusta ollut yli 170 päivää reissussa.Meillä on kaksi poikaa, 2 ja 4 vuotta. Musta tuntu että syksy meni ihmeen hyvin, enkä ollut erityisen väsynyt. Viime aikoina mustakin on alkanut tuntua siltä, että voimat alkavat hiipua. :(
Mulla on kuitenkin se etuoikeus että isovanhemmat asuvat lähellä ja auttavat tarvittaessa. Tosin mua vaivaa kun aina joutuu pyytämään lapsenvahdiks.
Mua auttaa se että mulla on ekaa kertaa alämässä käytössä auto, jolla vain kuskata lapsia, käydä kaupassa ja vierailla ysävien luona. Tämän lisäksi isompi lapsi on osa-aikasesti hoidossa ja pienempi pari aamua kerhossa. Lisäksi käytän salia jossa on kiva lapsiparkki, ja pääsen pari kertaa viikossa jumppaan. Meillä käy myös kerran kahdessa viikossa siivooja. Eli apua saan, mutta uuvuttavaa tämä on silti.
Nyt yksin ti-la, useimmiten aina viikon (ja usein myös lauantain) ylksin.
Voimia!
Mies reissaa koko ajan. Tuossa viikonloppuna laskin suutuspäissäni että mies oli elokuun alusta ollut yli 170 päivää reissussa.Meillä on kaksi poikaa, 2 ja 4 vuotta. Musta tuntu että syksy meni ihmeen hyvin, enkä ollut erityisen väsynyt. Viime aikoina mustakin on alkanut tuntua siltä, että voimat alkavat hiipua. :( Mulla on kuitenkin se etuoikeus että isovanhemmat asuvat lähellä ja auttavat tarvittaessa. Tosin mua vaivaa kun aina joutuu pyytämään lapsenvahdiks. Mua auttaa se että mulla on ekaa kertaa alämässä käytössä auto, jolla vain kuskata lapsia, käydä kaupassa ja vierailla ysävien luona. Tämän lisäksi isompi lapsi on osa-aikasesti hoidossa ja pienempi pari aamua kerhossa. Lisäksi käytän salia jossa on kiva lapsiparkki, ja pääsen pari kertaa viikossa jumppaan. Meillä käy myös kerran kahdessa viikossa siivooja. Eli apua saan, mutta uuvuttavaa tämä on silti. Nyt yksin ti-la, useimmiten aina viikon (ja usein myös lauantain) ylksin. Voimia!
ja isovanhemmat hoitaa ja on sitä ja tätä- olisko nyt syytä katsoa peiliin ja miettiä miksi marista
Mies reissaa koko ajan. Tuossa viikonloppuna laskin suutuspäissäni että mies oli elokuun alusta ollut yli 170 päivää reissussa.Meillä on kaksi poikaa, 2 ja 4 vuotta. Musta tuntu että syksy meni ihmeen hyvin, enkä ollut erityisen väsynyt. Viime aikoina mustakin on alkanut tuntua siltä, että voimat alkavat hiipua. :( Mulla on kuitenkin se etuoikeus että isovanhemmat asuvat lähellä ja auttavat tarvittaessa. Tosin mua vaivaa kun aina joutuu pyytämään lapsenvahdiks. Mua auttaa se että mulla on ekaa kertaa alämässä käytössä auto, jolla vain kuskata lapsia, käydä kaupassa ja vierailla ysävien luona. Tämän lisäksi isompi lapsi on osa-aikasesti hoidossa ja pienempi pari aamua kerhossa. Lisäksi käytän salia jossa on kiva lapsiparkki, ja pääsen pari kertaa viikossa jumppaan. Meillä käy myös kerran kahdessa viikossa siivooja. Eli apua saan, mutta uuvuttavaa tämä on silti. Nyt yksin ti-la, useimmiten aina viikon (ja usein myös lauantain) ylksin. Voimia!
ja isovanhemmat hoitaa ja on sitä ja tätä- olisko nyt syytä katsoa peiliin ja miettiä miksi marista
Ei tuolla avun määrällä ihan normaalia ole, että on väsynyt... Viekkaanpa, että monikaan normaaliperheen (isä 8-16 täissä) äiti ei yhtä paljoa omaa aikaa saa kuin sinä.
mies on yleensä ma-pe töissä muualla Suomessa. viikonloppuisin yritetään rakentaa taloa (!) ja lapsia on kolme, vanhin vasta ekaluokalla.
jaksaminen menee kausittain, joskus menee pitkään hyvin, oon huomannu että silloin jaksan paremmin kun panostan liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin kaikin puolin (ruoka, uni). minunkin vanhemmat ovat iäkkäitä, mut pystyvät katsomaan kahta nuorinta lasta pari tuntia, kun vanhin on koulussa. käyn silloin kaupungilla, kampaajalla, hierojalla tms. ruokaostokset koitan hoitaa viikonloppuisin, vaikka toisaalta ärsyttää että niihin menee sit aikaa siitä lyhyestä viikonlopusta.
suosittelen noita lapsiparkillisia kuntosaleja. itse käyttäisin jos olis sellainen. kannattaa tosiaan liikkua kodin ulkopuolella, kun se on mahdollista ja tuntuu yhtään mielekkäältä. itseäni piristävät tosi paljon vierailut ystävien luona silloin tällöin (matka 90 km). nyt suunnittelen lyhyttä viikonloppumatkaa toukokuulle, kun mies pystyy ottaa pitkän viikonlopun vapaata. lähden siis yksin tai kaverin kanssa johonkin pariks päiväks, ja jo pelkkä tieto tuosta tulevasta reissusta auttaa hirveästi. kesäisin käyn aina kerran yksinään helsingissä kavereita tapaamassa, sitä on myös mukava odottaa.
teen myös satunnaisia töitä, muutaman päivän kuukaudessa, ne piristävät tosi paljon. ensi vuonna aion tehdä töitä enemmän tai sit alkaa opiskella, kun nuorin täyttää kaksi. uskon et jaksan sit paljon paremmin ja ei tarvitse sit enää vaivata isovanhempia kun lapset saa vakituisen hoitopaikan.
aja sitten lähimpään kaupunkiin tekemään mitä mieleen juolahtaa.