Lue keskustelun säännöt.
Mikä anoppiani vaivaa? (pitkä tarina)
18.06.2010 |
Anoppi erosi 13 vuotta sitten mieheni isästä. Mieheni opiskeli silloin viimeistä syksyä ja jonotti omaa asuntoa, muutti äitinsä kanssa keskustaan lyhyemmän koulumatkan takia. Tansseissa ramppaaminen alkoi anopilla samantien. Löysi sen vuoden marraskuussa tansseista 7 vuotta nuoremman miehen, jolle vaimo oli raskaana. Kutsuttakoon tätä Y:ksi. Y muutti anopin kanssa tammikuussa yhteen, kun ensin olivat hiillostaneet mieheni ulos äitinsä asunnosta. Y muutti seuraavana päivänä sisään, kun mieheni oli saanut kamansa pois.
Sillä välin mieheni mm. pelasti isänsä itsemurhayritykseltä.
Luonnollisesti hänen oli vaikea hyväksyä äitinsä uutta suhdetta, kun äidin taholta painostetaan muuttamaan, isä oli yrittänyt tappaa itsensä, tämä Y oli kylällä tunnettu tuurijuoppo ja tämän virallinen vaimo vielä raskaana, vauva syntyi helmikuussa. Tämän johdosta anoppi mm. teki ilmoituksen mielenterveystoimistoon, että poika on hullu, kun tämä huusi äidilleen asiasta. Asia ei kuulemma pojalle kuulunut.
No, siinähän se parisuhde sitten kukoisti, mutta poika ei kyläillyt äidillään. Vuoden päästä apilla ja herra Y:llä tuli 1. ero ja parin kuukauden päästä yhteenpaluu. Minä tapasin tänä aikana mieheni ja mies kertoi avoimesti, että hänellä on äitinsä kanssa huonot välit. Kai sitten minun vuokseni yritti niitä lämmitellä, vaikka sanoi että edelleen tekisi mieli nostaa "tuo ällöttävä jätkä" niskaperseotteella ja heittää järveen. Jonkunlaiset välit kuitenkin tuli ja pystyimme kyläilemään ja mieheni suostui Y:tä sietämään.
Toinen ero tuli vuonna 2001. Silloin mies oli alkanut taas ryypätä, ja haukkui ja nimitteli anoppia. Anoppi omisti yksinään talon silloin. Anoppi pakeni meille ja soitteli puhelimella "että lähdet sieltä, kun olen palannut"..ym. Pari kuukautta taas erossa ja taas yhteen.
Sama toistui 2005. Tällä kertaa työtön mies sai lähtöpassit ryyppäämisen ja raivoamisen takia. Mies mm. kieltäytyi lähtemästä talosta, ja anopin piti uhkailla että hakee häätöä käräjäoikeudesta. Tällä kertaa mieheni olisi kelvannut nostamaan äijän pihalle, mutta mieheni kieltäytyi sekaantumasta asiaan.
Kun Y oli lähtenyt, oli anopilla miltei välittömästi senssi-ilmoitus palstoilla ja alkoi tansseissa ravaus, mutta kolmen kuukauden päästä tuli taas anopilta puhelu, että "Y:n kanssa tässä kakkua syödään".
Tällä kertaa anoppi myi sen talon ja ostivat yhteisen talon lähempää pääkaupunkia. Y sai töitä. No viime kesänä sitten Y jäi kiinni salasuhteesta, juomisesta ja raivoamisesta, minkä lapsemmekin kuulivat, kun olivat siellä yökylässä. Tällä kertaa anoppi myi osuutensa mökistä Y:lle, osti oman asunnon ja muutti mökkipaikkakunnallemme, ja joutui mm. hakemaan eräitä Y:n velkoja ulosottomiehen kautta, veloista oli tehty viisaasti velkakirja. Anoppi kertoi Y:n puuhista mm. että tämä oli laskuttanut ilmaiseksi saamistaan puista ja veloittanut yhteisen talon eteen tehdyistä remonteista, ja anoppi oli kiltisti maksellut, samaan aikaan kun oli lainaillut Y:lle rahaa. Elarit kun tiukkaa teki...
Siinä oltiin sitten mieheni kanssa olkapäänä ja tukena, autettiin muutot ja selviteltiin asiat. Anoppi aloitti taas välittömästi tansseissa ramppaamisen. 2-3 kertaa viikossa, ja puhui minulle avoimesti etsivänsä uutta miestä. Ikää 64, no ok, omapa on asiansa, mutta mikä pakko on heti aloittaa...?
Kuulimme sittemmin, että Y oli muuttanu uuden naisensa kanssa yhteen ja laittanut entisen kodin vuokralle. Kehui vielä että uusi talo on järven rannalla ja leski varakas. Anopille maksoi velkansa tammikuussa, ulosottouhkauksen jälkeen.
Nyt olimme viikko sitten viemässä lapsia anopille kesälomahoitoon, kun anoppi yllätten soittaa. " Et saa poika puuttua tähän, Y on täällä minun luona kylässä, ollaan tapailtu pari kuukautta". Mieheni oli järkyttynyt. Nyt hermostuin ja suutuin jo minäkin, eikä viety lapsia sinne. En halua sitä äijää muksujeni lähellekkään. Ja anopin touhut alkaa väsyttää.
Anopin mielestä poikansa sotkeutuu hänen asioihinsa ja on aina väärässä tämän miehen suhteen, eikä saa sanoa mielipidettään tästä asiasta. Mieheni on sanonut, että kun olisi kuka hyvänsä muu ja rehellinen mies...mutta just tämä!
Onko mun mieheni hullu vai anoppi idiootti? Mikä mun anoppia vaivaa?
Kommentit (20)
perinnönjako lähinnä oksettaa omista syistäni.
Se pelottaa miten anopin henkisen tilan laita on. En oikeasti voi tajuta, miten joku voi kerta toisensa jälkeen uskoa uuteen huomiseen saman retkun kera.
Mutta jotkut vastaukset selvensi jo mulle, miksi ja mistä syistä tässä voi olla kyse. Kiitos niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin sinä, ap, yrittäisin pitää mieheni ja lapseni mahdollisimman kaukana anoppisi elämästä. Hän on tasapainoton eikä siitä muuksi muutu.
Impulsiivista toimintaa ilmenee kyllä kaikissa kansankerroksissa, mutta aika helpostihan tuolla menetelmällä pohjalle putoaa.
Ap:lle kuitenkin sen verran neuvoa, että anoppin käytöksen ja sen syiden pohtiminen olisi parempi lopettaa. Huomaatko, miten paljon energiaa se sinulta vie? Voisit käyttää tuonkin ajan ja energian paremmin keskittymällä omaan elämääsi ja lapsiisi. Heiltä kaikki tämä pähkäily on pois. Tiedän kyllä, että on koukuttavaa jäädä seurailemaan tuollaista tosielämän saippuaoopperaa, mutta ei siitä mitään hyötyä ole.
Anopin käytös on niin sairasta, ettei sitä pysty terve ihminen ennakoimaan. Hänellä ei kuitenkaan
ole sairauden tuntoa eikä hän tule muuttumaan. Perheenä teidän tulee miettiä tarkoin, mitkä rajat asetatte hänelle, ja pitää niistä oma-aloitteisesti kiinni. Anoppi tuskin tuntee mitään rajoja.
Älkää antako hänen enää vaikuttaa elämänne ratkaisuihin. Ottakaa etäisyyttä ja pitäkää yhteyttä vain juuri sen verran että suhteet säilyvät.
Selkeästi anopilla on jotain ongelmia, mutta ei mitään pakkohoitoa vaativaa. Läheisriippuvuutta, kriisiä oman itsetunnon kanssa, seikkailunhalua? Ehkä tuolta rentulta ssaa jotain, mitä hän kaipaa, jännitystä, ihailua, hyvää seksiä? Noita vaikeita ja tuohavia suhteita on joillakin ja ei niille ulkopuoliset voi oikein mitään.
Miehesi ei ole hullu, mutta hänen on pakko ymmärtää, että anopin elämä on loppupeleissä hänen elämänsä, eikä poika voi kun tukea. Mielipiteensä voi kerota, mutta sen jankkaaminen ei auta. Jos hommaa ei kestä katsella, on tehtävä päätöksiä siitä, pitääkö välejä yllä vai ei, eli miettiä missä menee oman jaksamisen raja ja miten apljon haluaa äitnsä olevan kuviossa mukana. Sitä äijää ette saa pois, jos anoppi ei sitä halua tarpeeksi.
on tyypillistä alemman sosiaaliluokan sekoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat viisastuu siinä kolmenkympin kieppeillä (kuten minä), mutta joillekin se jää päälle. Antakaa anopin olla. Jos ei vielä ole tuohon ikään tajunnut, niin ei se siitä enää kummene.
Ei sun miehessäs ole mitään vikaa, ainakaan tässä asiassa. Kyllähän ne vanhempien edesottamukset huolestuttaa, mutta minkäs sille voi. Eläkää omaa elämäänne ja antaa anopin pärjätä niin kuin parhaakseen näkee.
Teidän koko porukan touhu on tyypillistä alemman sosiaaliluokan sekoilua.
Ihan sama tuli mullekin mieleen :)
Pisteenä iin päällä oli vielä tuo, että lapset viedään hoitoon tuonne hullujen huoneeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiallisia kommentteja olisin enemmän vailla. Mutta kiitos viisaudestasi.
Mä en tajua, miksi se mies onnistuu aina kiemurtelemaan takaisin anopin helmoihin. Miksi mieheni kelpaa kyllä apuun, kun huonosti menee ja se on sitten sekaantumista, kun mies ilmoittaa mielipiteensä Y:n paluusta. Oma epäilykseni on, että sen uusi nainen heitti Y:n pihalle, ja koska entinen koti on vuokralla, jätkä majailee nyt anopilla kesälomaansa, kun työmaamajoitusta ei ole.
Meillä ei tällä hetkellä ole välejä anoppiin, ja se surettaa lasten takia, mutta sekä minä että mieheni emme voi enää sietää Y:tä. Anoppi on reagoinut tähän täydellisellä keskustelukyvyn puutteella. Hän on mielestään oikeassa, se mies on niiiin ihana... ja me väärässä.
Mikä tuollaista läheisriippuvuutta aiheuttaa?
Ihmetyttää asenteesi "anoppi hiillosti" miehesi ulos kotoansa. Ei kai nyt aikuisella miehellä ole mitään etuoikeutta äidin kotona asumiseen?
Toisekseen, Y:n vauva-asiat eivät todellakaan kuulu miehellesi.
Mutta itse anopin käyttäytymiseen: taitaa olla ikään kuuluva "villitys". Hän ei halua olla yksin. Mikä on sinänsä ymmärrettävää. Ehkä mukana pelkoa elmän lipumisesta ohi, jopa kuoleman pelkoa.
Mitä sitten voisitte tehdä? Tuon Y:n suhteen ette näköjään enää mitään, se on jo nähty ja koettu. Itse vastaavassa tilanteessa tapaisin sovitusti anoppiasi ja voisin sinne kotiinsa lapsiakin viedä, mutta vain silloin kun tuo Y ei ole paikalla. Voittehan tavata anoppia muuallakin kuin kotonansa.
Kokonaan välejä anoppiin en katkaisisi, mutta ette te voi ottaa vastuuta anopin käyttäytymisestäkään. Aika näyttää, kuinka tuo suhde Y:hyn jatkuu, voipi jatkossakin olla tuollaista soutamista ja huopaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenessäkään meistä ei ole vain hyviä puolia, kaikilla meillä on myös huonot puolemme.
Todennäköisesti jotku/jotkut hyvät puolet Y:ssä kompensoivat niitä huonoja puolia. Ehkä ne on sellaisia hyviä puolia, joita vain anoppisi näkee?
Mä olen rakastunut renttuun, koska hänen kanssaan oleminen on niin vaivatonta. Ei tarvitse esittää mitään, voin olla täysin oma itseni, ei mitään paineita. Renttuni on avoin ja rehellisin tuntemani ihminen. Voimme puhua aivan kaikesta. Ja saan elämäni parasta seksiä. Mun renttu on alkoholisti ja polttelee pilveä.
Meillä on omat asunnot, yhteen en rentun kanssa muuttaisi. Silloin kun hänellä on ryyppyputki, annan rauhassa ryypätä. Tapaamme, kun se molemmille sopii. Selvät jaksot hänen kanssaan ovat ihania.
Itselläni takana 2 avioliittoa tosi kunnollisten, mutta tosi tylsien miesten kanssa. Ekasta liitosta kaksi lasta.
Tätä renttuani en ole esitellyt lapsille, enkä aiokaan sitä tehdä. Tää on mun ikioma juttu.
kun ensin poika kelpasi asuinkaveriksi syyskuussa ja marraskuussa aletaan päivittäin kysellä, että milloinka muutat pois, kun toinen jonottaa asuntojonossa?
Tekisitkö itse näin aikuisellekkaan pojallesi, ottaen huomioon että hän hoitaa osuutensa kotitöistä eikä makaile laiskana? (Kuten hoitaa edelleenkin) Minä en aikanaan tekisi. Enkä soittelisi mielenterveystoimistoon, jos poika huutaa äidilleen, että se on hullu.
En todellakaan vie sinne lapsia, kun Y on paikalla, koska en voi ottaa takuuta, milloin Y:lle tulee putki ja raivoaminen päälle. Välissä Y oli pitkään juomatta antabus-kapselilla. Mutta lapset ovat anoppiin kiintyneitä. Itse on vain vaikea jutella niitä näitä anopin kanssa, kun hän murjottaa, ei puhu meille mitään ja vollottaa lasten nähden. Siis 64-v. ihminen, joka tietää mielipiteemme Y:stä. Tuntuu kuin meitä kiristettäisiin taas hyväksymään Y. Anoppi jutteli minulle paljon Y:n touhuista, ja tiedän niistä enemmänkin kuin mieheni.
Miksi tämä mies on ylitse kaiken? Elämäntapahölmö, no se on oikea sana kuvaamaan anoppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tyypillistä alemman sosiaaliluokan sekoilua.
Miksi ihastuu, miksi rakastaa, kuka tietää?
Sinuna en hyväksyisi Y:tä missään mielessä. Tee se anopille selväksi, tavatkoon Y:tä, jos haluaa, mutta te ette tapaa. Tapaatte muualla ja silloin kun Y ei ole paikalla. Yksin en kyllä lapsia anopille tässä tilanteessa jättäisi, Y voinee ilmestyä paikalle milloin tahansa.
Anoppi valitkoon itse, jos haluaa lapsianne tavata ja milloin 8mitä sovitte), silloin hänen on jätettävä Y lehdillä soittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä mies on ylitse kaiken? Elämäntapahölmö, no se on oikea sana kuvaamaan anoppia.
Kun anopilla on ton verran jo ikää, luulis että tilanne muutaman vuoden sisään rauhoittuisi. Ja Y ryyppää itsensä hengiltä tai terveyskeskuksen vuodeosastolle loppuiäkseen.
Reppanalta Y:n hyväksikäyttämältä heittopussilta tuo anoppisi vaikuttaa. Mutta itsepähän hän joka ainoa kerta tuohon samaan ansaan aikuisena ihmisenä lankeaa.
Tuossa alkuhuumassa on kenenkään ulkopuolisen turha mennä väliin neuvomaan tai arvostelemaan: ei se auta yhtään mitään! Melkein tulee mieleen Nykäsen Matin ja Tapolan Mervin suhdesekoilut. Siinäkin selkeästi nuorempi mies (elatusmaksuineen ja päihdeongelmineen) koukuttaa vanhempaa, varakkaampaa naista kerta toisensa jälkeen.
Varmasti anoppisi kärsii huonosta itsetunnosta, jota tämän nuoremman miehen läsnäolo jollakin tavalla parantaa. Hän tosiaan saa jotakin tuosta suhteesta ja kokee varmaan olevansa haluttu ja arvostettu. Onko anopillasi muuten itsellään jonkinlainen päihdeongelma tai vaikkapa henkisiä ongelmia? Esim. lääkkeiden väärinkäyttö voi olla yllättävän pitkään salassa jatkuva ongelma, joka monesti paljastuu läheisille vasta kun se on jo liian myöhäistä...
ikääntynyt "Matti ja Mervi". Mitäpä siihen sekaantumaan antakaa aikuisten ihmisten elää elämäänsä.
tiedän sen varmasti. Tiedän että isäsuhde on ollut todella huono. Nuo "alempi sosiaaliluokka" jo naurattaa minua, kun miettii....tosiaan nykäsmäistä menoa!
Anopin isä oli ns. maansiirtoalalla, en kerro tunnistamisen vuoksi tarkemmin, mutta ei halunnut jättää perintöä tyttärelleen, vaan pojilleen. Anoppi sai aikoinaan vain lakiosansa. Siitä riideltiin. Ehkä se onkin siinä, miksi Y niin innokkaasti palailee takaisin kihlasormuksen kanssa: anoppi perii tulevaisuudessa äidiltään rahakasan. Y mm. tajusi sen, että anopilta huijattiin väärennetyllä testamentilla miljoona, ja yllytti oikeudenkäyntiin, mutta juttu oli mennyt vanhaksi, syyte törkeästä kavalluksesta vanhenee 10 vuodessa.
Syy lakiosaan: anoppi kävi yliopiston, mutta rakastui mieheni isään, joka oli vain maanviljelijä. Hän ei mieheni ukille kelvannut tyttären puolisoksi. Mieheni ukki ei edes ilmestynyt 1. lapsenlapsensa hautajaisiin eikä toisen ristiäisiin. Oli kuulemma tärkeämpää tekemistä: kesämökin laiturin laitto.
Joo, tämä kuulostaa jo sadulta, huonolta saippuaoopperalta, mutta on ihan täyttä totta.
Voi jee..
Niiden lisäksi tuli mieleeni yksi asia: älkää nyt liikoja stressatko asian kanssa, kun ette voi siihen vaikuttaa. Ottakaa vaan lunkisti. Olette jo mielipiteenne asiasta ilmaisseet, ette te muuta voi.
Tavatkaa anoppia lasten kanssa omilla ehdoillanne ja se siitä.
tiedän sen varmasti. Tiedän että isäsuhde on ollut todella huono. Nuo "alempi sosiaaliluokka" jo naurattaa minua, kun miettii....tosiaan nykäsmäistä menoa! Anopin isä oli ns. maansiirtoalalla, en kerro tunnistamisen vuoksi tarkemmin, mutta ei halunnut jättää perintöä tyttärelleen, vaan pojilleen. Anoppi sai aikoinaan vain lakiosansa. Siitä riideltiin. Ehkä se onkin siinä, miksi Y niin innokkaasti palailee takaisin kihlasormuksen kanssa: anoppi perii tulevaisuudessa äidiltään rahakasan. Y mm. tajusi sen, että anopilta huijattiin väärennetyllä testamentilla miljoona, ja yllytti oikeudenkäyntiin, mutta juttu oli mennyt vanhaksi, syyte törkeästä kavalluksesta vanhenee 10 vuodessa. Syy lakiosaan: anoppi kävi yliopiston, mutta rakastui mieheni isään, joka oli vain maanviljelijä. Hän ei mieheni ukille kelvannut tyttären puolisoksi. Mieheni ukki ei edes ilmestynyt 1. lapsenlapsensa hautajaisiin eikä toisen ristiäisiin. Oli kuulemma tärkeämpää tekemistä: kesämökin laiturin laitto. Joo, tämä kuulostaa jo sadulta, huonolta saippuaoopperalta, mutta on ihan täyttä totta. Voi jee..
Selkeästi huono isäsuhde heijastuu tähän kaikkeen. Kuulostaa koti-psykologisoinnilta pahimmillaan, mutta eikö tuo ole nyt ilmeistä. Ehkäpä anoppisi hakee Y:ltä nyt sitä hyväksyntää, huomiota ja rakkautta, jota ei omalta, suoraan sanottuna aivan moukkamaisesti ja anteeksiantamattomasti käyttäytyneeltä, isän kuvatukseltaan koskaan saanut.
Tää on niin surullista: näkee miten tällaiset oman vanhemman tekemät vääryydet lastaan kohtaan pilaa tämän lapsen elämän, tavalla tai toisella, koko loppuelämäksi. Pitkä varjo heijastuu lapsen elämään. Ja miten vaikeaa tällaista asiaa on lopulta käsitellä siten, että saavutettaisiin uhrin puolelta jonkunlaista "rauhaa".
jos tarinasi on totta niin antamiesi tietojen perusteella ihmiset ovat tunnistettavissa. Mieti kaksi kertaa, onko sinulla oikeus repostella miehesi suvun asioita nettipalstalla...
Ja kuten joku jo totesikin, anopin miesasiat eivät kuulu miehellesi. Jos anoppi haluaa tuhlata rahansa tähän mieheen niin se on hänen asiansa - vai sekö tässä onkin se perimmäinen ongelma?