Lue keskustelun säännöt.
Miksi kolmikymppiset ovat niin lapsellilsia nykyään?
08.04.2010 |
Sain lapseni 20-, 22- ja 24-vuotiaina. Olin nuori äiti, mutten ole koskaan tuntenut itseäni mitenkään poikkeukselliseksi. Menin ensin naimisiin ja lapset olivat todellakin toivottuja ja "suunniteltuja" (niin kuin lapsia nyt voisi noin vain tehdä silloin kun huvittaa..).
Nyt olen 30v ja odotan neljättäni. Olen työpaikallani kertonut raskaudesta ja he tietävät minulla jo olevan nuo kolme edellistä.
Tähän mennessä saadut kommentit KOLMIKYMPPISILTÄ aikuisilta naisilta:
-oliks vahinko?
-siis kauheeta, eiks sun vatsanahka oo jo ihan venyny kolmesta raskaudesta?? mä en ikinä hankkis noin montaa ennen ku olisin säästäny rahat kirurgille
-aiotsä pitää sen?
-tietääks sun mies? onks se sun tukena?
-lapset on tosi ihkuja, mut vitsi mä en kestäis sellasta kiljuvaa vauvaa yhtään yötä
-mä oon ihan liian nuori hankkii vielä lapsia (kommentti 35v naiselta)
Kommentit (47)
kuin sinä ja heillä on erilaiset arvot. Sellaista elämä on, meitä on monenlaisia eivätkä erilaiset mielipiteet tee ihmisistä automaattisesti lapsellisia tai minkään muunlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leimata, mutta kommentit kyllä ovat erittäin lapselliasia sano kuka mitä vaan..
Ainoa asiaton on mielestäni tuo kirurgi-kommentti, mutta sekin riippuu sanojasta ja äänensävystä ja siitä, kuinka läheisiä olette.
Normaaleja ihmettelyn aiheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tunne yhtään tuollaista ihmistä, joka töksäyttelisi tuollaisia kommentteja, joten mistä sellaisia löytää?
tai elävät pitempään lapsuuttaan ja nuoruuttaan.
Itse elin täysin itsenäisesti itseni elättäen jo 18 vuotiaana vieraalla paikkakunnalla. 22-vuotiaana sain esikoisen ja en todellakaan ollut ensimäinen kaveriporukasta. Käytiin töissä, elettiin perhe-elämää, rakennettiin taloja yms.
Nykyään kun katselen samanikäisiä työkavereita niin osa asuu vielä kotona ja äiti passaa vaatteet eteen. 30-vuotiaat elää sinkkuelämää kapakoissa ja elää pidennettyä nuoruutta. Vastuuta ei haluta ottaa mistään vaan ollaan edelleen "teinejä".
Tuntuu vain jotenkin hassulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihmiset on saattanu kysyä oliko vahinko, tosin, näyttää kysyvän sitä aina kun joku on paksuna! :)
Mitäköhän se 35- vuotias meinas sillä nuori kommentilla? Onhan se nyt vähän eri asia olla 3- kymppinen kuin 2- kymppinen -jolloin on nuori.
Mutta ehkä sillä naikkosella on ajatus että ei koe vielä ajankohtaseksi alkaa äidiksi, ehtii myöhemminkin (ja miksei ehtisi)?
Ajattele, sinua vanhempi nainen pitää itseään nuorena! :D
Mun vanhemmat käy baareissa VIELÄ!
Ajattele, miltei eläkkeellä! Elääkö nekin jotain elämättä jäänyttä nuoruutta?
Ei sinne baariin yleensä ole yläikärajaa.. Teinihelvetistä kasvetaan ulos mutta en ymmärrä tätä paasausta miten aikuinen ei baariin saisi mennä (paitti ettiin kumppania).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elä samaa "normaalia" elämää kuin sinä? hahhah
Musta tuntuu hassulta, että joku luulee, että elämä pitää elää tietyn kaavan mukaan.
Se on vaan markkinavoimien luoma malli. Eihän ihmisiä saisi ilman sitä kuluttamaan ja toimimaan osana prkeleellistä oravanpyörää.
tai elävät pitempään lapsuuttaan ja nuoruuttaan.
Itse elin täysin itsenäisesti itseni elättäen jo 18 vuotiaana vieraalla paikkakunnalla. 22-vuotiaana sain esikoisen ja en todellakaan ollut ensimäinen kaveriporukasta. Käytiin töissä, elettiin perhe-elämää, rakennettiin taloja yms.
Nykyään kun katselen samanikäisiä työkavereita niin osa asuu vielä kotona ja äiti passaa vaatteet eteen. 30-vuotiaat elää sinkkuelämää kapakoissa ja elää pidennettyä nuoruutta. Vastuuta ei haluta ottaa mistään vaan ollaan edelleen "teinejä".
Tuntuu vain jotenkin hassulta.
Mutta jos elämän sisältö on vain bilettämistä ja rahat tuhlataan meikkeihin ja vaatteisiin tilipäivänä ja mihinkään ei sitouduta niin eikö se ole vähän lapsellista kolmikymppisiltä.
Mutta taidat olla samanlainen niin et tajunnut jutun ydintä.
Mun vanhemmat käy baareissa VIELÄ!
Ajattele, miltei eläkkeellä! Elääkö nekin jotain elämättä jäänyttä nuoruutta?
Ei sinne baariin yleensä ole yläikärajaa.. Teinihelvetistä kasvetaan ulos mutta en ymmärrä tätä paasausta miten aikuinen ei baariin saisi mennä (paitti ettiin kumppania).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kaikki hyvät miehet on varattuja ja ei enää saa lasta hoidoillakaan ja kaikki rahat on juhlittu.
Näitä esimerkkejä näkyy aika paljon. Toki jos on tyytyväinen siihen, että 30-40 vuotiaana elämän sisältö on viikonlopun perskännit ja pikapano niin toki silloin. Mutta aika moni itkee sitä, että elämä menikin ohi siinä bailatessa.
elä samaa "normaalia" elämää kuin sinä? hahhah
Musta tuntuu hassulta, että joku luulee, että elämä pitää elää tietyn kaavan mukaan.Se on vaan markkinavoimien luoma malli. Eihän ihmisiä saisi ilman sitä kuluttamaan ja toimimaan osana prkeleellistä oravanpyörää.
tai elävät pitempään lapsuuttaan ja nuoruuttaan.
Itse elin täysin itsenäisesti itseni elättäen jo 18 vuotiaana vieraalla paikkakunnalla. 22-vuotiaana sain esikoisen ja en todellakaan ollut ensimäinen kaveriporukasta. Käytiin töissä, elettiin perhe-elämää, rakennettiin taloja yms.
Nykyään kun katselen samanikäisiä työkavereita niin osa asuu vielä kotona ja äiti passaa vaatteet eteen. 30-vuotiaat elää sinkkuelämää kapakoissa ja elää pidennettyä nuoruutta. Vastuuta ei haluta ottaa mistään vaan ollaan edelleen "teinejä".
Tuntuu vain jotenkin hassulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten erilaisuudelle nauramisesta on hyvin lyhyt matka siihen, että aletaan paheksua. pah. omituista on ihmisten arvostelu.
Saa sen miehen pidettyä rinnallansa ilman omakotitaloa ja lapsilaumaa...
Olette itse lapsellisia, kun ette erilaisuutta ymmärrä. Pitäisikö kaikkien tehdä neljä lasta kaksvitosina, vaikka se tekisi onnettomaksi? Eikä lastenteko ja "asettuminen" aikuista kuin murto-osan ihmisistä, yhtä lapsellisia ovat vähintään ajatusmaailmaltaan kuin ennenkin.
hedelmöityshoidot, kun nelikymppisinä herätään niitä lapsia tekemään kun biologiselta kannalta katsottuna juna meni jo vuosia sitten.
Mutta se on tämä sairaalloinen nuoruuden ihailu saanut aikaa sen että osa ihmisistä yrittää pitää nuoruudestaan kynsin hampain kiinni vaikka rypyt silmäkulmissa senkun lissäntyy ja silmäpussit roikkuu polvissa ahkeran bielttämisen seurauksena. Säälittäväähän se on mutta kukin tyylillään..
mutta jäin miettimään, onko 70-luvulla ja 80-luvulla syntyneiden välillä jokin olennainen ero. Itse olen 26-vuotias ja saanut esikoiseni, omakotitalo ja ammatti löytyy, virkaa ei ole, mutta eipä sitä näinä päivinä ole monella muullakaan. Yhdessa mieheni kanssa ollaan oltu kymmenen vuotta.
Samanikäisistä kavereistani lähes tulkoon kaikki ovat samanlaisessa elämäntilanteessa eli "aikuisia" perinteisillä mittareiila mitattuna.
Sen sijaan yli kolmekymppisissä tunnen näitä, jotka ovat halunneet ehkä pitkittää nuoruuttaan ja alkavat vakiintua ja lisääntyä vasta lähemmäs nelikymppisinä.
En nyt ota ollenkaan kantaa siihen, mikä on oikea tapa olla ja elää, vaan kysyn, ovatko muut huomanneet samaa, vai onko kyse vain minun tuttavapiiristäni. Jos muuallakin näin, herää kysymys, että onko meidän sukupolvella jotenkin erilainen ja yhteisöllisempi asenne verrattuna vähän vanhempiin.