Miksi kolmikymppiset ovat niin lapsellilsia nykyään?

ihan kypsän aikuisen kommentteina? Minun mielestäni 30v on jo aikuinen, oli lapsia, miestä tai ei.



Ihan ihmeellistä. Ja pidän tosi lapsellisena noita kommentteja. Kuten myös osaa näistä vastauksista.

jo kypsä aikuinen mutta osa on bimboja vielä viisikymppisenäkin joten minkäs teet..

ihan kypsän aikuisen kommentteina? Minun mielestäni 30v on jo aikuinen, oli lapsia, miestä tai ei.

Ihan ihmeellistä. Ja pidän tosi lapsellisena noita kommentteja. Kuten myös osaa näistä vastauksista.

niillä oli vakivirat, aravalainotettu omakotitalo, kolme lasta, osamaksulla hankittu auto ja koira...

elämä oli sitä: töitä ja perhettä. kerran vuodessa perheen kesken lomalle, ja ehkä pari kertaa kavereiden kanssa johonkin.



nyt kun ite oon 32 v, kahden lapsen äiti, niin tunnen itteni kyllä omituiseks, kun en mitenkään sovi tuohon muottiin mitä esim. vanhemmat juuri odottaa. no, ollaan naimisissa ja molemmilla vakituiset työpaikat, mutta pidän itteeni kyllä ikiseittemäntoistavuotiaana...en aattele ollenkaan olevani aikuinen, tuntuu etten ees osaa aatella niinku aikunen.

ei hyvää päivää.



sulla työkaverit tietää jo kolmesta edellisestä lapsesta ja joku urpo kysyy vielä, että onko VAHINKO kun tulee neljäs lapsi.



Minusta ei olisi mitenkään yllättävää, että tulisi lisää lapsia jos niitä on esim 2-3 jo ennestään.

taas on vähän säälittävää, jos jonkun elämän suurin unelma on käydä töissä ja rakentaa talo. Siis että se olisi joku virstanpylväs, mihin kaikkien pitää tähdätä, että voi sit 28- vuotiaana ruveta ravaamaan vain kauppa-koulu-työpaikkaväliä hautaan asti. Mies tietty on siinä välissä käynyt vieraissa kerran tai pari.

todistettu todeksi :-)

Mutta MIKSI, se jää kyllä vielä epäselväksi.

Muutenkin olen ihmetellyt monesti sitä että vaikka millä tyylillä valitsisi elämänsä elävän, niin aina se on jollain tapaa muiden mielestä "väärin". Toiset kritisoivat niitä jotka elävät kolmekymppisinä kuin 18-kesäiset vailla huolia muusta kuin itsestä. Ja toisaalta toisten toiveet perhe-elämästä (alle 30 vuotiaana), puolisosta ja yleensä elämän vakiintumisesta tyrmätään täysin.

Tietyllä suivaitsevaisuudella muiden päätöksiä kohtaan kuitenkin päästäisiin jo pitkälle.

ihan kypsän aikuisen kommentteina? Minun mielestäni 30v on jo aikuinen, oli lapsia, miestä tai ei.

Ihan ihmeellistä. Ja pidän tosi lapsellisena noita kommentteja. Kuten myös osaa näistä vastauksista.

Olette itse lapsellisia, kun ette erilaisuutta ymmärrä. Pitäisikö kaikkien tehdä neljä lasta kaksvitosina, vaikka se tekisi onnettomaksi? Eikä lastenteko ja "asettuminen" aikuista kuin murto-osan ihmisistä, yhtä lapsellisia ovat vähintään ajatusmaailmaltaan kuin ennenkin.

Arvatkaapa äidit mitä? Kaikki ihmiset eivät pidä lapsista eivätkä niitä itselleen halua, ei se osoita kyvyttömyydestä sitoutua tai että tahtoo vain bailata koko elämänsä. Se kertoo siitä, että joku elää eritavalla kuin sinä itse. Siis hirveää, eikö olekin?

Todellakin lapsellinen on se, joka olettaa muiden elävän samoin kuin itse, ei se joka elää kuten itse haluaa.

lapsellisia :) Tuossa ap:n tapauksessa voisi kuvitella sanomisien perusteella 16v ikäisiksi!

Tainnut jäädä nuoruus pahasti päälle :)

+Nykyään ei ole esim. töitä samalla tavalla mitä ennen ja ihmiset kouluttautuvat pidemmälle.



Ajatellaan vaikka koulutusta: ennen jo ylioppilas oli "suuri herra", nykyään ko. paperilla ei tee enää mitään. Ja esim. siivoojaksi ei pääse ilman koulutusta, enää ei ole työtä mihin ei jonkilaista koulutusta vaadita!



Jos ajatellaan töitä: ennen töitä oli tarjolla niin paljon kun jaksoi tehdä. Pienestä pitäen tehtiin (kesä)töitä, nykyään moni tulee täysi-ikäiseksi ennen kun on tehnyt päivääkään töitä VAIKKA olisi kesätöitä ahkerasti etsinyt jne. niitä ei saa kun onnellla tai suhteilla.



Vapaa-aika: ennen matksutelu oli kallista, harva edes uskalsi haaveilla siitä että lähtee Intiaan seikkailemaan muutamaksi kuukaudeksi, koska se oli niin utopistinen jo ajatuksena.



Nykyään suurin osa nuorista haluaa matkustella ja se vaatii rahaa. Rahaa taas ei saa jos ei tee töitä, ja töitä taas on vaikea saada ennenkuin valmistuu. Ja samalla myös lasten tekeminen monella viivästyy. Ja koska nykyään moni haluaa tehdä työtä mistä pitää, se yleensä vaatii (pitkän) koulutuksen.



Veikkaan, että jos vielä olisi tarjolla ok palkattua työtä mihin pääsisi vaikka 15-vuotiaasta, niin moni ehtisi seikkailunsa seikkailla aiemmin ja tekisi lapsiakin aiemmin. Tämä järjestelmä jossa pitää olla suurinpiirtein maisteri ennen kun saa töitä lykkää töihin siirtymistä!



Jos ajatellaan ihan perustöitä, kaupan kassaa jne. niin niihin yhtä vapaata paikkaa hakee moni, ja kuka sen 16-kesäisen palkkaa kun tarjolla on niitäkin joilla alan koulutus ja työkokemusta, ja osaavat vielä käyttää veikkauksen konettakin, ja ovat olleet palvelutiskilläkin jne. jne.

kysyin yhdeltä yli viisikymppisten palstalta, mitä ne eniten katuu elämässä, ja useimmat katui sitä, ettei ehtineet matkustella ja asua ulkomailla ennen perhettä. Kuten sanottu, semmoinen ei ollut ennen kovinkaan yleistä, joten oli pakko tehdä lapset ja mennä töihin heti kun vaan pääsi. Ehkäisyäkään ei ollut ennen kuin 60- luvulla. Joten monet vanhemmat varmaan pitää 20- vuotiaita äitejä vähän höhlinä, kun eivät halua elää vapaata elämää ennen lasten tekoa.

ovat tänä päivänä usein lapsellisia. ja tässä ketjussa heitä on vastaamassa useinta:)

Onhan se jo tiedetty kauan että monet välttelee aikuisuuden tuomaa vastuuta ja velvollisuutta, halutaan hengata vaan itseä varten, toikutaan facebookissa teinitasolla eikä osata/ymmärretä/kasvattaa lapsia, koska käsitys aikuisuudesta on kertakaikkiaan hämärtynyt. Ja kun se on hämärtynyt, ei ymmärretä että siinä omassa maailmankuvassa on jotain pielessä. Sitten tulee ylilyöntejä joka asiassa ja lapset voi pahoin. Ei tarvii kun katsella avoimin silmin ympärille niin voi huomata että elämme- ihan päättäjiä myöten melkoisen infantiilia aikaa. Ja se on tosi surullista. Onneksi nuo ap;n työpaikan kaverit ei hanki lapsia. Kun lapsi tarvii ne aikuistuvat vanhemmat.

Kiinnostaa tietää, että minkälaisessa paikassa ap on töissä?



Tällä en tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi omistaa vakivirka, talo, useampi lapsi jne. En vain tunne tuollaisia kommentin heittäjiä!

pitääkö kolmekymppisenä olla lapsia vai ei tai kuinka monta niitä pitää olla. Sehän on jokaisen oma asia.

Mutta aikuinen, fiksu ihminen ei kommetoi vauvaa odottavalle työkaverilleen tuolla tavalla kuin ap:n työkaverit. Se on lapsellista ja tökeröä kielenkäyttöä. Ei tulisi mieleenikään kysellä keneltäkään että "oliko se vahinko" "aiotko pitää vauvan" tai "mitä miehes sano". Ajatella saa mitä tykkää, mutta moiset typeryydet olisi 3-kymppisen jo syytä osata jättää sanomatta. Totaalisen lapsellista ja tökeröä käytöstä.

Olette itse lapsellisia, kun ette erilaisuutta ymmärrä. Pitäisikö kaikkien tehdä neljä lasta kaksvitosina, vaikka se tekisi onnettomaksi? Eikä lastenteko ja "asettuminen" aikuista kuin murto-osan ihmisistä, yhtä lapsellisia ovat vähintään ajatusmaailmaltaan kuin ennenkin.

Arvatkaapa äidit mitä? Kaikki ihmiset eivät pidä lapsista eivätkä niitä itselleen halua, ei se osoita kyvyttömyydestä sitoutua tai että tahtoo vain bailata koko elämänsä. Se kertoo siitä, että joku elää eritavalla kuin sinä itse. Siis hirveää, eikö olekin?

Todellakin lapsellinen on se, joka olettaa muiden elävän samoin kuin itse, ei se joka elää kuten itse haluaa.

Hih :) Siinä vaiheessa itse asiassa naisen hormonitoiminta yms on juuri parhaimmillaan lapsensaantia ajatellen.. :)



Nimim. 22-vuotiaana esikoisensa saanut ja siitä onnellinen!

Nimenomaan kolmekymppiset ovat nykypäivän prinsessoja. Kiukutellaan kaikesta, vaaditaan täydellisyyttä mieheltä (ja kuitenkin otetaan se luuseri puolisoksi), vanhemmat maksaa kaiken.

eniten kun ovat jäämässä eläkkeelle, he vastaavat, että sitä kun eivät viettäneet lasten kanssa aikaa enemmän. Kun oli muka niin kiire joka paikkaan ja ei tajunnut, kuinka lapsuus menee niin äkkiä ohi ja se muu ei ollutkaan tärkeää.

Tätä itkee suurin osa suurien ikäluokkien naisista tällä hetkellä, mitä olen huomannut. Kukaan ei ole sanonut, että katuu kun ei matkustellut yms. Mutta sitä katuu kun ei jäänyt hoitamaan lasta tai muuten vain jätti lapsen hoitoon ja lähti hummaamaan tai muu hömpötys oli tärkeämpää.

kysyin yhdeltä yli viisikymppisten palstalta, mitä ne eniten katuu elämässä, ja useimmat katui sitä, ettei ehtineet matkustella ja asua ulkomailla ennen perhettä. Kuten sanottu, semmoinen ei ollut ennen kovinkaan yleistä, joten oli pakko tehdä lapset ja mennä töihin heti kun vaan pääsi. Ehkäisyäkään ei ollut ennen kuin 60- luvulla. Joten monet vanhemmat varmaan pitää 20- vuotiaita äitejä vähän höhlinä, kun eivät halua elää vapaata elämää ennen lasten tekoa.

Mun työpaikallani iloitaan ja onnitellaan jokaisesta raskaudesta.

ja onnellisuutta ylipäätään?

Eikähän ihmiset tuollaisia asioita ole aina tavoitelleet.

Sellainen on jotenkin in. Ennen tavoiteltiin kypsyyttä ja aikuisuutta ja panostettiin omaan henkiseen kasvuun. Nykyään noille monet naureskelee ja tavoittelee ikuista teini-ikää.