Miksi kolmikymppiset ovat niin lapsellilsia nykyään?
Sain lapseni 20-, 22- ja 24-vuotiaina. Olin nuori äiti, mutten ole koskaan tuntenut itseäni mitenkään poikkeukselliseksi. Menin ensin naimisiin ja lapset olivat todellakin toivottuja ja "suunniteltuja" (niin kuin lapsia nyt voisi noin vain tehdä silloin kun huvittaa..).
Nyt olen 30v ja odotan neljättäni. Olen työpaikallani kertonut raskaudesta ja he tietävät minulla jo olevan nuo kolme edellistä.
Tähän mennessä saadut kommentit KOLMIKYMPPISILTÄ aikuisilta naisilta:
-oliks vahinko?
-siis kauheeta, eiks sun vatsanahka oo jo ihan venyny kolmesta raskaudesta?? mä en ikinä hankkis noin montaa ennen ku olisin säästäny rahat kirurgille
-aiotsä pitää sen?
-tietääks sun mies? onks se sun tukena?
-lapset on tosi ihkuja, mut vitsi mä en kestäis sellasta kiljuvaa vauvaa yhtään yötä
-mä oon ihan liian nuori hankkii vielä lapsia (kommentti 35v naiselta)
Kommentit (47)
kun omat lapseni muuttavat kotoa ja mä saan taas alkaa mennä niinkuin mua huvittaa.
Voin lähteä baariin, kirjastoon, lefaan, kaupungille juuri silloin kun haluan eikä tarvitse huolehtia muiden pyykeistä, syömisistä, läksyistä jne.
Toivottavasti vaan pysyn sen verran terveenä, että pääsen vielä tuosta haikailemastani vapaudesta nauttimaan.
Mulle tämä perhe-elämä ei ihan istunut niin kuin hanska käteen. Selviän tästä rimaa hipoen joten kuten.
Sit tehdään lapset hieman alle 40v mitä. Voivotellaan kuinka on raskasta ja väsyttää. Lapsille ei luoda kunnon perus sääntöjä kun ei jakseta selittää mitä saa tehdä ja mitä ei.
Mitäs niistä lapsista voi tulla?
En kylläkään yleistä tiedän myös paljon äitejä ja isiä jotka pitävät perus kurin vaikka ovatkin tehneet lapset vajaa 40v.
Nimimerkki:
Äiti 37v. joka ei ole nukkunut viime yönä juuri ollenkaan. Lapset 1,5v ja 4,5v .
Itseäni harmittaa todella kun ei tullut hankittua lapsia vaikka 2-3 v aikaisemmin. No kylläkään en olisi ollut valmis vielä äidiksi alle 30v. ;)
ihan kypsän aikuisen kommentteina? Minun mielestäni 30v on jo aikuinen, oli lapsia, miestä tai ei. Ihan ihmeellistä. Ja pidän tosi lapsellisena noita kommentteja. Kuten myös osaa näistä vastauksista.
t. 30 v, jonka työpaikalla ei ikinä kuulisi tuollaista edes niiltä 20 vuotiailta.
Tätä itkee suurin osa suurien ikäluokkien naisista tällä hetkellä, mitä olen huomannut. Kukaan ei ole sanonut, että katuu kun ei matkustellut yms. Mutta sitä katuu kun ei jäänyt hoitamaan lasta tai muuten vain jätti lapsen hoitoon ja lähti hummaamaan tai muu hömpötys oli tärkeämpää.
Monet suurten ikäluokkien naiset kyllä tekivät paljon töitä ja siksi näkivät lapsiaan vähemmän. Enemmän hummaaminen ja hömpötys on nykyajan juttuja. Pakko päästä tuulettumaan aikuisten kanssa (en väitä, etteikö olisi joskus hyväksi) ja harrastaa pitää melkein joka ilta.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että nykyään kolmekymmpiset ovat lapsellisia. Huomaan itsessäni samaa, vaikka yritän käyttäytyä kypsemmin. Toisaalta kypsä kolmekymppinen on tylsä ja kalkkeutunut omassa ikäryhmässään. Lapsettomat tuttavani pitävät minua tosi booring seesteisen perhe-elämäni takia. Bailaaminen ja festarit kun ovat sitä "oikeaa" elämää.
Syytän kyllä enemmän nykyistä individualismiin tähtäävää yhteiskuntaa. Minä-minä on nyt in, ei yhteisöllisyys. Voi myös miettiä onko nykyinen bailasukupolvi sitten sukupuuttoon kuoleva jos jälkeläisiäkään ei synny?
Tätä itkee suurin osa suurien ikäluokkien naisista tällä hetkellä, mitä olen huomannut. Kukaan ei ole sanonut, että katuu kun ei matkustellut yms. Mutta sitä katuu kun ei jäänyt hoitamaan lasta tai muuten vain jätti lapsen hoitoon ja lähti hummaamaan tai muu hömpötys oli tärkeämpää.
Monet suurten ikäluokkien naiset kyllä tekivät paljon töitä ja siksi näkivät lapsiaan vähemmän. Enemmän hummaaminen ja hömpötys on nykyajan juttuja. Pakko päästä tuulettumaan aikuisten kanssa (en väitä, etteikö olisi joskus hyväksi) ja harrastaa pitää melkein joka ilta.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että nykyään kolmekymmpiset ovat lapsellisia. Huomaan itsessäni samaa, vaikka yritän käyttäytyä kypsemmin. Toisaalta kypsä kolmekymppinen on tylsä ja kalkkeutunut omassa ikäryhmässään. Lapsettomat tuttavani pitävät minua tosi booring seesteisen perhe-elämäni takia. Bailaaminen ja festarit kun ovat sitä "oikeaa" elämää.
Syytän kyllä enemmän nykyistä individualismiin tähtäävää yhteiskuntaa. Minä-minä on nyt in, ei yhteisöllisyys. Voi myös miettiä onko nykyinen bailasukupolvi sitten sukupuuttoon kuoleva jos jälkeläisiäkään ei synny?
Taivasta ja Jumalaa ei ole olemassakaan. Joten miksi ei panostaisi itseensä ja olisi itsekäs?
Miksi edes vaivaantuisi töihin?
Elämä on vain yhden kerran, viitisikö sitä tuhlata lastentekoon tai töihin, saati sunnuntaikirkkoon?
näitä kolmekymppisiä ikisinkkuja/eronneita/karanneita, joiden ainoa vapaa-ajan viettotapa on kännääminen ja sitten niitä kuvia viikonlopun jäljiltä ripustellaan kaikkien nähtäville ja kommentoidaan. Kuulostaa samalta touhulta mitä itse harrasti ylä-asteella...