Siis miten tuo vauva pitää nukuttaa, etten tee väärin?!

vastaatteko vauvan itkuun nostamalla pienen syliin ainoastaan silloin, kun vauvalla on teidän mielestänne "todellinen hätä" tai hänellä on "todellinen syy" pelkoon??? hei haloo!!! missä teidän äidinvaisto on??? ei millään pahalla.

että onko tosiaankin niin, että kun äiti päättää, että vauvalla ei ole hätää, niin syliin ei ole asiaa. Aika surullista :(

Eikö se nyt ole ihan luonnollinen reaktio ottaa vauva syliin jos vauvalla on paha mieli tai jokin hätä, sen enempää analysoimatta onko tarve aikuisen näkökulmasta todellinen. Tai muutenhan jos taapero esim kaatua muksahtaa nurmikolle näennäisen pehmeästi eikä ulkoisia merkkejä sattumisesta näy niin ei kannata ottaa hysteerisenä parkuvaa lasta syliin ettei opi että kävi huonosti kun ei kerta oikeasti käynyt. Tai vierastavan vauvan annetan vaan parkua ilman syliä kun muutenhan oppii että oikeasti vieraissa on jotain pelättävää. Selvä.

Ja mitä ihmeen väliä sillä on vaikka lapsi nukahtaisi syliin jos siinä on unessa viim kymmenessä minuutissa.

viereen nukkumaan. Eikös tuo vauvan viesti ole aika selvä? Hän haluaa olla äidin lähellä.

Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö



Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.





Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.



Jatkuu täällä:

http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml

Ja mitä ihmeen väliä sillä on vaikka lapsi nukahtaisi syliin jos siinä on unessa viim kymmenessä minuutissa.

...nukahtaisit illalla makuuhuoneeseen ja heräisit yöllä naapurin olohuoneesta? Taitaisi pelottaa että mitä on tapahtunut.

Ihan samalla tavalla vauva pelästyy jos nukahtaa illalla äidin syliin ja herääkin sitten omasta sängystään. Vauva ei ymmärrä ympäristöään vielä niin paljon että tajuaisi että nukahti äidin sylissä ihan samassa kodissa kuin mistä nyt sängyssä herää.

Olen itse perhepedin vakaa kannattaja eli kaiketi sieltä "pehmeimmästä" päästä näiden nukutusasioiden kanssa. Silti minusta tuo sylissä nukuttaminen ei ole järkevää em. uniassosiaation kannalta. Kaikista parhaiten meillä on mennyt kun lapsi (vauva) on nukutettu vanhempien sänkyyn niin että toinen vanhempi on vieressä. Jos vauva sitten herää myöhemmin illalla eikä vanhempaa olekaan siinä niin hän on kuitenkin samassa turvallisessa ja vanhemmilta tuoksuvassa sängyssä kuin johon hän nukahti.

Kaikista parhaiten meillä on mennyt kun lapsi (vauva) on nukutettu vanhempien sänkyyn niin että toinen vanhempi on vieressä. Jos vauva sitten herää myöhemmin illalla eikä vanhempaa olekaan siinä niin hän on kuitenkin samassa turvallisessa ja vanhemmilta tuoksuvassa sängyssä kuin johon hän nukahti.

Joskus menin myös vauvan kanssa nukkumaan yhtä aikaa ja heräsimme myös yhdessä. Oli levännyt äiti, vaikka jouduinkin heräilemään yöllä imettämään. Oli ihanaa nukkua vauvan kanssa! Nykyään "vauva", melkein 3 v, nukkuu sivuvaunu-pinnasängyssä vieressäni, josta laita on poistettu.

Vanhempi lapseni nukkui 2-vuotiaaksi vieressäni ja sen jälkeen halusi muuttaa omaan sänkyynsä, isosiskon alasänkyyn.

mieluusti nukun perhepedissä, mutta ap:n tapauksessa se ei ollut hyvä vaihtoehto. Olen myös itse tosiaan muuttanut vanhemman, rinnalle nukahtamaan tottuneen taaperon kanssa järjestelyä, koska oli tärkeää että liikkuvainen lapsi nukkui turvallisesti pinnasängyssä, josta ei pääse omin päin pois. Ja yritin tehdä sen omaan sänkyyn joutumisen ja siellä nukahtamisen mahdollisimman mukavaksi asiaksi lapselle. Minusta tässä on kyse länsimaisesta kompromissista, lapsen vaistot ja tottumus sanoo että ei voi nukahtaa muualle kuin syliin/rinnalle, mutta arkielämän vaatimusten takia on saatava lapsi nukahtamaan pinnasänkyyn. Muissa perheissä voi olla eri syyt, meillä oli se että täytyy voida pistäytyä illallakin ulkona vaikka lapsi nukkuu. Ja silloin vaikuttaa loogisimmalta yrittää pehmentää sitä "pudotusta" lapselle mahdollisimman paljon, eikä varmasti ole siitä positiivisesta mielikuvasta, assosiaatiosta (ehdollistumisesta) mitään haittaakaan. Meillä ainakin huomaa heti, jos on tullut takapakkia, esim. lasta on yritetty saada nukkumaan kun ei ole väsyttänyt tai ei ole vastattu hänen huuteluihinsa eli on vaadittu liikaa, sänkyyn vieminen aiheuttaa heti vastustelua ja itkua ja nukuttaminen vaikeutuu selvästi. Sitten taas korjataan mielikuvaa positiivisemmaksi. Jos taas on ollut aikaa ottaa rauhallisesti ja ottaa takapakkia ennen kuin on pakko, hän jää hyvillä mielin omaan sänkyynsä, ja vaikuttaa jopa tyytyväiseltä kun pääsee sylistä omaan sänkyyn nukahtamaan.

sanoisin, että älykkyys lisääntynyt. Tajunnut, että toisen ihmisen kanssa on kivempaa kuin yksin.

Kun sanotaan, että lapselle on pelottavaa herätä eri paikasta kuin mihin on nukahtanut (eli ei pidä nukuttaa syliin ja laskea sitten sänkyyn), se on ihan hyvä tieto ja kannattaa pitää mielessä että tällainen näkemys on olemassa, MUTTA kokeilkaa hyvät ihmiset oman lapsen kanssa, ennen kuin tuollaisen yhden näkemyksen johdosta tyrmäätte kokeilematta muut ajatukset. KOKEILKAA mitä lapsenne sanoo, voihan olla että juuri häntä ei niin paljon haittaa herääminen oudosta paikasta, ja pääsette koko perhe helpolla jos nukutatte syliin/rinnalle ja siitä laskette joku nukahtaneen tai unisen vauvan sänkyyn. KOKEILKAA kumpi aiheuttaa enemmän hätää tai harmaita hiuksia, syliin nukuttaminen vai sänkyyn nukuttaminen. Tai voihan olla että kumpikaan ei aiheuta mitään hätää eikä yhtään harmaata hiusta, sitten valitsette sen mikä tuntuu parhaalta. Meillä ainakin lapsi herää kitisemään ihan samalla tavalla aamuyöstä pinnasängyssään, oli nukahtanut sitten syliin, rinnalle, vaunuihin tai sänkyynsä. Toki en tiedä mitä kauhun hetkiä hän kokee havahtuessaan, mutta ainakaan niitä ei ilmaise. Turha siis spekuloida jos käytäntö ei osoita sille syytä.

vietiin lääkäriinkin tutkittavaksi. Hampaat olivat puhkeamassa. Nyt nukkuu taas kuten ennenkin. Purulelu joka pistetään jääkaappiin viilenemään auttaa hyvin. Suotta huudatatte, niille hampaille ei voi mitään.

Auttaa jos kipu vaivaa!



Jossain nanny- ohjelmassa suositeltiin että jos lapsi itkee, se otetaan syliin kunnes rauhottuu, sitten petiin, taas syliin rauhottumaan. Samaa toistetaan. Tässähän äiti/isä on lapsen tukena!



Kohta lapsi voi rauhottua pelkkään hyssyttelyyn ja paijaamiseen mutta 5 kk ikänen on vielä todella pieni joten itkuun on vastattava.

Se ei kuitenkaan tarkoita että lapsen olisi saatava aina nukahdettua päällään jos kerran niin oppinut! Ei siis hyssyttelyä! Kohta lapsi vaatii nukutuksen aina sillä, tai kantamalla eestaas!

Ikinä ei ole ollut mitään nukahtamisvaikeuksia kenelläkään, edes vieroituksen jälkeen.



Lapsen pitää oppia että nukahtaminen on turvallista. Ja sitä hän ei taatusti opi jos häntä huudatetaan sängyssä ns. unikoulun nimissä muutaman kuukauden ikäisenä.



Sen sijaan kun lapsi saa nukahtaa syliin tai rinnalle hän oppii, että nukahtaminen on ihana asia ja osaa tehdä sen sitten isompana itsekin.

Kun sanotaan, että lapselle on pelottavaa herätä eri paikasta kuin mihin on nukahtanut (eli ei pidä nukuttaa syliin ja laskea sitten sänkyyn), se on ihan hyvä tieto ja kannattaa pitää mielessä että tällainen näkemys on olemassa, MUTTA kokeilkaa hyvät ihmiset oman lapsen kanssa, ennen kuin tuollaisen yhden näkemyksen johdosta tyrmäätte kokeilematta muut ajatukset. KOKEILKAA mitä lapsenne sanoo, voihan olla että juuri häntä ei niin paljon haittaa herääminen oudosta paikasta, ja pääsette koko perhe helpolla jos nukutatte syliin/rinnalle ja siitä laskette joku nukahtaneen tai unisen vauvan sänkyyn. KOKEILKAA kumpi aiheuttaa enemmän hätää tai harmaita hiuksia, syliin nukuttaminen vai sänkyyn nukuttaminen. Tai voihan olla että kumpikaan ei aiheuta mitään hätää eikä yhtään harmaata hiusta, sitten valitsette sen mikä tuntuu parhaalta. Meillä ainakin lapsi herää kitisemään ihan samalla tavalla aamuyöstä pinnasängyssään, oli nukahtanut sitten syliin, rinnalle, vaunuihin tai sänkyynsä. Toki en tiedä mitä kauhun hetkiä hän kokee havahtuessaan, mutta ainakaan niitä ei ilmaise. Turha siis spekuloida jos käytäntö ei osoita sille syytä.

Meillä kaksi syliin tarpeen mukaan nukahtanutta eikä ole ollut mitään ongelmia jatkaa unia sängyssä ja jos vaikka onkin havahtunut myöhemmin niin ainkaan ulospäin ei ole ollut havaittavissa minkäänlaista hätääntymistä. Voihan tietysti olla niinkin että unissaankin ovat sen verran havainneet että on sänkyyn laitettu. Mutta kaikki ei sovi kaikille, siksikin kannattaa kokeilla.

että mennään äiti nukkumaan. Nukkumaanmeno on meillä kolmen lapsen kanssa aina ollut miellyttävä hetki lapsille. Äiti on lähellä, aluksi on saanut nukahtaa rinnalle ja sitten viereen perhepetiin. Kaksi vanhinta lasta nukkuu omissa huoneissaan jo ja nuorinkin sinne siirtyy kun on siihen valmis.

Koskaan ei ole tarvinnut pakottaa petiin.

Minä ottaisin suosiolla viereen nukkumaan. Koittaisin sitten 1vee ja 3 vee omaan sänkyyn uudestaan.



t. viiden äiti

(unikoulut ja pakkonukuttamiset yksin on perseestä)

Vauvasi on vaikeampi nukahtaa nyt 5kk iässä sen takia että hän rupeaa havainnoimaan maailmaa kiihtyvällä tahdilla. Mielessä pyörii miljoona asiaa kun pitäisi saada unenpäästä kiinni. Vauva rupeaa myös ottamaan ensi askelia oman minänsä luomisessa ja hän ymmärtää että on oma erillinen henkilö äidistään. Siksi äidin pois lähteminen pelottaa. Tuleeko äiti takaisin?



Jos vaan mitenkään pystyt niin älä ota syliin vaan rauhoittele lasta muuten kun nukutat häntä. Juttele lempeästi, laula, paijaa. Kun vauva itkee hän itkee pelkoaan. Kun sinä otat hänet syliisi vauva kokee että hän oli oikeassa "oli jotain pelättävää koska äiti otti syliin". Kun lasket hänet sitten takaisin pelko tulee uudelleen päälle.



Älä itketä lastasi niin että lähdet pois huoneesta. Näinhän et olekaan tehnyt. Pysy paikalla, tosiaan puhu rauhallisesti ja laula, paijaa ja vaikka rapsuta selkää mutta älä nosta lasta pois sängystä. Voi olla ensiksi vaikeaa mutta pikkuhiljaa lapsi oppii että on turvallista nukahtaa sänkyyn kun äiti on vieressä. Kyseessä on kausi. Se menee kyllä ohi. :)

Minä ottaisin suosiolla viereen nukkumaan. Koittaisin sitten 1vee ja 3 vee omaan sänkyyn uudestaan.

Näin meilläkin, en ole yrityksistä huolimatta vauvoja itsekseen saanut nukkumaan, helposti ovat siirtyneet parivuotiaina omaan sänkyyn.

Siinä en nuku minä, eikä nuku vauva. Mä en osaa nukkua sen vieressä rauhassa, niska menee ihan jumiin, kun olen ihian jäykkänä yhdessä asennossa. Vuva taas haluaa syödä tunnin välein, kun on kyljessä kiinni. Tätä kokeiltiin ekat 3.5kk. Nyt nukkuu "sivuvaunussa".



Ap.

minkä hiton takia sen vauvan pitäisi oppia nukkumaan yksin?

Olen vaan luullut, että tuohon "pää punaisena" huutamiseen pitää reagoida ottamalla syliin. Riittääkö, jos on vaan vieressä ja silittelee yms.?!



Ap.

Tärkeintä on nyt että ymmärrät ettet itse tee tai ole tehnyt mitään väärin ap. Vauva on vaan siinä iässä että tosiaan tajuaa olevansa sinusta erillinen henkilö. Se on pelottava ajatus vauvalle. Hän on täysin riippuvainen sinusta (tai jostain muusta aikuisesta) mutta tajuaa että ei voikaan kontrolloida sinua.



Minä pysyisin vain vieressä ja lohduttelisin vaikka itku muuttuisi kuinka hysteeriseksi. Se muuttuu hysteeriseksi siksi että vauva ei saakaan haluamaansa läpi, ei siksi että vauvalla olisi hengenhätä. Niin kauan kun et jätä vauvaa yksin vaan olet läsnä siinä vieressä niin kaikki on hyvin.