Siis miten tuo vauva pitää nukuttaa, etten tee väärin?!

tuommoinen vaihe hampaiden puhkeamisen aikoihin. Hankimme kuitenkin mobilen + unipupun (johon "tartutimme" oman hajumme nukkumalla muutama yö se kainalossa). Muutaman illan harjoittelun jälkeen nukkumaan meno alkoi sujua - sen kun kylvyn ja yöpaidan vaihdon jälkeen laittaa sänkyyn, tutti suuhyn, unipupu kainaloon ja mobile päälle. Pari "huudahdusta" voi kuulua mobilemusiikin loputtua, mutta sitten koisitaan 11-12 tuntia putkeen ilman inahdustakaan.

minkä hiton takia sen vauvan pitäisi oppia nukkumaan yksin?

Lisäksi sanon vielä, että en halua mennä nukkumaan klo 20, kuhn vauva menee. Siksi haluan, että osaa edelleen nukahtaa ilman mun kainaloa.

Ap.

Olen vaan luullut, että tuohon "pää punaisena" huutamiseen pitää reagoida ottamalla syliin. Riittääkö, jos on vaan vieressä ja silittelee yms.?! Ap.

Lapsi ei todellakaan koe minkäänlaista traumaa tai jättämisfiilistä siitä että et ota syliin. Kunhan pysyt vieressä ja jaksat itse ottaa rauhallisesti niin se riittää (juu, tiedän, vaikeaa on).

kolmonen

sama homma kun hampaita alkoi puhkeamaan (6kk). Vauva ei nukkunut koskaan vieressämme. Kun alkoi huutaa ja kävi levottomaksi annoimme tutin ja unilelun, käänsimme kyljelleen ja silittelimme selkää ja päätä. Nukahti aika pian uudestaan.

On naurettavaa että vauva kokisi eron tuskaa, siitä ei ole todellakaan kysymys. Jos vauvan nostaa monta kertaa sängystä niin vauva reagoi motorisesti joka nostoon ja "virkistyy". Siksi parempi pitää omassa sängyssä ja rauhoitella siellä.

Täytyy vaan yrittää pysyä "kovana". Kamalan vaikeaa vaan, kun meillä on tähän asti ollut tosi vähäitkuinen vauva, joten en ole tottunut tuon itkuun... ;)



Uskon kumminkin, että on lapsenkin etu, että hän ei opi "pahoille tavoille" ja luule, ettei voi nukahtaa ilman syliä. Lähipiirissä on ihan tarpeeksi tapauksia, joissa lapsi oppinut nukahtamaan vain tissille jne...



Ap.

Sitä sitten jatketaan niin kauan että nukahtaa, yleensä ei kauaa mennytkään. Kaikki silittelyt ja paijaamiset on olleet ihan turhia meidän muksuille, ei siltä karjunnalta mitään laulua edes kuullut :) Itse myös yritin välttää tuota syliin ottamista koska siitä lapsi tosiaan ymmärtää että omassa sängyssä on jotain pelättävää ja nukahtaminen vaikeutuu entisestään.

Ei hätää. Teet aivan oikein. Ne hampaat vain. Meillä oli aikoinaan sama.



T:11cm mies

Meillä vähän samaa ongelmaa ja olen myö sollut siinä käsityksessä, että syliin pitää ottaa kun itkee hätäitkua.

välttää tuota syliin ottamista koska siitä lapsi tosiaan ymmärtää että omassa sängyssä on jotain pelättävää ja nukahtaminen vaikeutuu entisestään.

Olisi kiva tietää jokin "lähde" tälle tiedolle. En ole löytänyt netistä, olisiko jokin kirja josta asiasta voisi lukea?

Meillä lapset nukahtanu aina rinnalle ja sitten laitettu omaan sänkyyn. (Tämähän on sitten täysin väärä metodi) Poikaa tosin joutu vähän unikouluttaa, mutta oppi nopeasti nukkumaan kokonaisia öitä, kun "tajusi" ettei tarvitsekaan enää syödä yöllä. Ikää oli varmaan n. 8kk.

Tyttö tosin vasta 4kk, joten voi tulla myöhemmin ongelmia. Minun mielestäni tosin hän on helpompi tapaus, kun on joskus nukahtanut ilman rintaakin. Yöheräilyjä on vielä ja jos niitä on jostain syystä hirveän monta, jätän hänet nukkumaan viereen. Siitä on niin helppo sitten imettää puoliunessa. Ja tämäkin on täysin väärin... Mutta minä jaksan näin paremmin.

Pojalla oli univaikeuksia ainakin siinä vaiheessa, kun otettiin pinnasängystä toinen sivu pois. Minäkin olen kuullut ettei pitäisi ottaa syliin, mutta meillä ainakin rauhottui samantien! Tassuhoidossa huuti vaikka kuinka. Nyt se sivu on takasin paikallaan, kun siitä ei tullu mitään, kun tyttöä piti imettää (ainakin kolmesti yössä) ja poika valtasi meidän sängyn. Pari kertaa saatoin jaksaa viedä omaan sänkyyn, mutta viimeistään aamuyöstä tuli meidän väliin. Ja yllättäin poika nukkuu täysiä öitä! Kokeillaan sitten jossain tulevaisuudessa poistaa sivu tai hommataan lasten sänky...

Niin ja olen minä monesti ollut niin väsynyt, että olisin mielelläni mennyt kahdeksalta nukkumaan, mutta poikakin piti laittaa nukkumaan. Onneksi miehen jalka on siinä kunnossa, että pystyy taas auttamaan.

Enkä ikinä ole päästänyt hätäitku-asteelle. Siinä viidenkuukauden hujakoilla opetettiin uudestaan nukahtamaan niin, että sängyssä minuutti sylissä minuutti taas sänkyyn ja syliin, kunnes rauhottui unille. Aika militaristista :) Mutta toimi meidän vauvalle. Korkeintaan 15 min tätä joutui tekemään ja kymmenisen päivän reenailun jälkeen nukahtaminen onnas jälleen. Ja ei tehnyt hampaita, ennen kuin kymmenkuisena.

Älä nyt ap vaan tuon 3 neuvoja kuuntele. Kysehän on vasta 5kk vauvasta!



Ensinnäkin nykytiedon mukaan minkäänlaisia "huudatusunikouluja" ei edes suositella ja silloinkin kun niitä ohjeita jaeltiin niin ehdoton raja oli ettei missään nimessä alle 6kk.



Ko unikoulussa vauva huutaa aikansa, mutta koska hänen hätäänsä ei vastata niin vähitellen luovuttaa, eikä todellakaan opi mitään että eipä tässä taida hätää ollaankaan. Oli se aikuisesta kuinka turha hätä tahansa niin vauvasta se on ihan todellista. Ihan sama kun vauva itkee nälkäänsä, jos ei itkuun vastata vauvalle tulee hätä ettei saakaan ruokaa ja se hätä on ihan todellinen, ei vauva vielä osaa ajatella että kyllä se äippä kohta sieltä tulee vaan elää täysin siinä hetkessä, toisin kuin isompi ihminen.



Huhhuh.

Älä nyt ap vaan tuon 3 neuvoja kuuntele. Kysehän on vasta 5kk vauvasta!

Ensinnäkin nykytiedon mukaan minkäänlaisia "huudatusunikouluja" ei edes suositella ja silloinkin kun niitä ohjeita jaeltiin niin ehdoton raja oli ettei missään nimessä alle 6kk.

Ko unikoulussa vauva huutaa aikansa, mutta koska hänen hätäänsä ei vastata niin vähitellen luovuttaa, eikä todellakaan opi mitään että eipä tässä taida hätää ollaankaan. Oli se aikuisesta kuinka turha hätä tahansa niin vauvasta se on ihan todellista. Ihan sama kun vauva itkee nälkäänsä, jos ei itkuun vastata vauvalle tulee hätä ettei saakaan ruokaa ja se hätä on ihan todellinen, ei vauva vielä osaa ajatella että kyllä se äippä kohta sieltä tulee vaan elää täysin siinä hetkessä, toisin kuin isompi ihminen.

Huhhuh.

t. 16

No mä olen sillä kannalla, että 5-kuukautista vauvaa ei voi opettaa mitenkään pahoille tavoille. Se tapa, jolla lapsi nukahtaa nopeiten ja helpoiten on paras tapa.



Tuo on se ikä, jolloin yhtä aikaa tulevat hampaat seuraavan vuoden ajan ja tulee valtavasti uusia taitoja. Jos lapsi tarvitsee vanhemman apua rauhoittumiseen ja nukahtamiseen, niin mitä pahaa siinä on?



Mä olen nukuttanut omani rinnalle noin vuoden ikään asti, sen jälkeen syliin, kunnes ovat halunneet itse nukahtaa omaan sänkyyn. Nopeata ja helppoa meidän perheessä.

Lapsi kyllä rauhoittuu kun aikuinen on siinä vieressä.



Huudatusunikoulu on sellainen jossa aikuinen lähtee lapsen luota pois ja tulee takaisin vasta x minuutin kuluttua. Se että on lapsen vieressä ja kokoajan paijaa häntä ja juttelee rauhallisesti mutta ei nosta syliin ei ole tasan minkäänlaista huudatusunikoulua eikä edes unikoulua.

Huudatusunikouluhan on sellainen jossa vauva/taapero jätetään yksin itkemään ja huutamaan ja ei palata huoneeseen takaisin ennen kuin vauva on nukahtanut. "Lempeässä" muodossa vauva/taapero saa itkeä ensimmäisenä iltana 2min kunnes paikalle mennään käväisemään ja lähdetään heti pois. Tätä toistetaan niin kauan kuin on tarve. Seuraavana iltana aika on 3min. Sitä seuraavana 4min. Julmia juttuja kummatkin tavat minun mielestäni.



Sen sijaan se että äiti tai isä istuu vauvan/taaperon vieressä ja koittaa saada vauvan/taaperon rauhottumaan ja unille juttelemalla matalalla äänellä, hyräilemällä ja paijaamalla ei ole unikoulua nähnytkään saati sitten huudattamisunikoulua. Siinä lapselle turvallinen vanhempi on kokoajan paikalla ja läsnä ja lapsi EI koe eroahdistusta. Ainoa mitä ei siis tehdä on se että ei oteta lasta syliin joka tosiaan on omiaan helpottamaan nukahtamista. Syliin ottaminen sekä virkistää lasta että antaa lapselle sen tunteen että oli jotain pelättävää koska äitikin otti syliin.

...ihan vaan sen takia että ei haluaisi nukahtaa. Kun lapsen ottaa syliin niin lapsi turhaan herää. Muuhun en ota kantaa. ;-)

Vauvahan saattaa muuten tossa vaiheessa itkeä nukahtamista... ...ihan vaan sen takia että ei haluaisi nukahtaa. Kun lapsen ottaa syliin niin lapsi turhaan herää.

Vauva ei rauhoitu kun hetkeksi kun pääsee syliin. Siinä tekee karhunpalveluksen jos aina nostaa syliin ja sitten laskee alas. Vauva saa mitä pontevasti tahtoo ja sitten se otetaan pois. Tässäkin kannattaa olla johdonmukainen. Jos ottaa syliin niin sitten nukutetaan sylissä. Jos taas aikoo vaan rauhotella vauvaa ja laskea alas sänkyyn hetikohta niin sitten kannattaa olla ottamatta syliin ollenkaan.

Olen itsekin lukenut tuosta "vauva kokee että oikeasti on jotain pelättävää" jutun mutta en kuollaksenikaan muista mistä.

on annettu ihan kaikenlaiseen unikoulutukseen....



Ja jos kyseessä on kausi niin eikö silloin ole tarpeen antaa lapselle se kauden vaatima "erikoisläheisyys", kyllä se tilanne siitä helpottaa kun kausi menee ohi.



Vähän sama jos vauvalla on eroahdituskausi niin silloinkin sanotaan että eroja pitää välttää eikä siinä kohtaa alkaa kouluttamaan että oppisi olemaan erossa.

Meillä toimittu ihan samalla lailla. Ap tekee miten parhaaksi näkee, mutta olen myös sitä mieltä, ettei kannata turhaan pelätä mitään "huonoille tavoille" opettamista noin pienen kohdalla. Itse olen tehnyt myös kaiken väärin omieni kohdalla (omasta mielestä tein kyllä just oikein), eli ovat nukahtaneet rinnalle, nukkuneet ainakin osan yöstä vieressä ja nukutin syliin jne. Eli valitsin aina helpoimman ja lempeimmän tavan. Sitten kun aika oli kypsä ja kaipasin muutosta tai olin muuten vaan väsynyt yöheräämisiin, niin ollaan muutettu systeemiä ja pidetty lempeää unikoulua. Ja muutokseen on mennyt oikeasti päivä pari. Eli kyllä "hemmoteltu" lapsikin oppii nukkumaan omassa sängyssä kokonaisia öitä. Meidän imetetyt ja sylissä kanniskellut lapset nukahtavat nyt itsekseen omiin sänkyihinsä iltasadun jälkeen ja heräävät vasta aamulla:)Tee ap, mitä sinä ja puolisosi koette oikeaksi, mutta älä pelkää mitään peruuttamattomia virheitä!