Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te muut yksinhuoltajat jaksatte?
29.05.2010 |
Olen 2 -vuotiaan pojan yh ja nyt tuntuu, etten jaksa enää hetkeekään. Lapsi ei tietääkseni ole mitenkään erityisen vaikea tai hankala lapsi, normaalia kiukuttelua ja uhmaa yms.
Tuntuu vain ettei minulla ole omaa elämää ollenkaan ja menee nuoruus ihan hukkaan. Juu oma vika kun piti lapsi hankkia, vahinkoraskaus oli, mutta halusin silti lapsen pitää. Ja lasta en tietenkään tästä syytä, mahdollisimman hyvä ja reilu äiti yritän olla. Ja kaikki meneekin ihan hyvin kun lapsi on kiltti, mutta nykyään ei hermot kestä yhtään sitä kiukuttelua. Pitää heti lähteä ite jäähylle ja rauhottumaan. Kauhea morkkis tulee heti jos tulistun ja lapselle huudan.
Tällä hetkelle vaan toivon ja haaveilen siitä kun lapsi on isompi ja saan vähän omaa aikaa ja rauhaa. Välillä lapsi on tunnin tai pari minun vanhemmilla hoidossa, mutta esim yöksi eivät häntä huoli. Tuntuu vaan, että tuo pari tuntia sillon tällön ei millään riitä tasaan minun stressiä. Tarvisin paaaaljon pitemmän loman pään nollaamiseen.
Miten saisin vähän iloa ja jaksamista tähän minun arkeen?
Kommentit (7)
Koeta ajatella niin, että lapsuus on kuitenkin hyvin lyhyt aika, ja ennen pitkää saat taas enemmän aikaa itsellesi. Joka vuosi helpottaa. Kun lapsesi alkaa olla eskari-ikäinen, niin hän ei enää juurikaan kaipaa sinun seuraasi - saat paljon omaa aikaa ja rauhaa.
Mutta miten jaksat siihen saakka kun lapsi on koululainen? No, koeta luoda verkostoja. Ota teille joku naapuruston / tutun / sukulaisen lapsi leikkimään muutamaksi tunniksi, ja sovi jo valmiiksi, milloin sinun lapsesi voi tehdä vastavuoroisen vierailun. Saat omaa aikaa, koska toisten kanssa leikkivä lapsi ei ennenpitkää edes muista omaa äitiään (leikki ei ehkä heti suju, mutta ajan kanssa kuitenkin).
Hyödynnä kaikkia lapsenhoitomahdollisuuksia; sukulaisia, MLL:ää, lapsen isää (jos mahdollista). Tee vapaa-aikanasi juuri sitä mitä itse haluat - ryyppää, urheile, shoppaile. Jos olet kauhean kiinni lapsessasi, et välttämättä nauti vapaasta, mutta tarvitset sitä kuitenkin.
Kun lapsi kasvaa, koeta saada hänen edes kerran kuukaudessa sukulaisille tai tutuille yöksi.
Jos et onnistu hankkia verkostoa, ota yhteys lastensuojeluun ja pyydä saada teille tukiperhe. Asiassa ei ole mitään hävettävää, vaan juuri sinun ja minun kaltaisia väsyneitä yksinhuoltajia varten tukiperhesysteemi on luotu!
Koeta tehdä muutama helposti toteutettava suunnitelma kesäksi ja tulevaksi talveksi, jotta on joku asia, jota kohti elää. Älä lopeta haaveilua, vaikka arki onkin rankkaa - haaveista saa voimia!
Ole itsellesi armollinen. Lähes kaikki ihmisen normaalit tunteet ovat sallittuja, kunhan niillä ei kuormita lasta. Koeta keksiä omat tapasi ladata akut. Hanki vaikka sarjakortti tai jäsenyys kuntosalille, jossa on lapsiparkki - siellä voit käydä vaikka päivittäin omasta ajasta ja kuntoilusta nauttimassa.
Voimia!
terkuin kahden pienen yh-äippä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla kans pieni lapsi, isä ei kuvioissa. tunnen itseni erittäin onnelliseksi! yritän välttää pikkuseikat ja harmit ja keskityn positiivisiin asioihin.
kiukuttelu joskus ottaa koville, mutta sivuutan kiukut ja keksin muuta puuhaa pienellä. lapsi onneksi tykkää olla paljon ulkona, huomaa minua ulkona kun touhuaa niin paljon iteksee ja parempihan on kun muita lapsia, tosin he ovat jo paljon isompia, mutta tykkää leikkiä ja puuhastella lapseni kanssa. siitäkin saan suurta iloa.
näin kesällä ollaan koko aika pihalla, ruoat ja päikkärit sitten tietenkin kotona.
Itse huomasin että "kiukuttelu" alkoi juuri silloin kun itse olin huonolla tuulella, eli lapsi vaistosi se herkästi.
Parhaiten sujui kun ei tullut tylsistymistä kummalekaan. Suht tarkat rutiinit. Ja mulle auttoi kun lähdettiin vaikka kävelylle rattaiden kanssa. Lapsi viihtyi katsellessa maisemia, ja itse sai siinä samalla olla omissa ajatuksissaan, ja pois sieltä kotoa.
Iltaisin viihdytin itseäni nettitreffailulla.
Kenellä tahansa hajoaa pää, jos hän on kotona kellon ympäri yhden lapsen kanssa.
minulla kans pieni lapsi, isä ei kuvioissa. tunnen itseni erittäin onnelliseksi! yritän välttää pikkuseikat ja harmit ja keskityn positiivisiin asioihin.
kiukuttelu joskus ottaa koville, mutta sivuutan kiukut ja keksin muuta puuhaa pienellä. lapsi onneksi tykkää olla paljon ulkona, huomaa minua ulkona kun touhuaa niin paljon iteksee ja parempihan on kun muita lapsia, tosin he ovat jo paljon isompia, mutta tykkää leikkiä ja puuhastella lapseni kanssa. siitäkin saan suurta iloa.
näin kesällä ollaan koko aika pihalla, ruoat ja päikkärit sitten tietenkin kotona.
Ulkona mekin ollaan. Mutta haluaisin enemmän omaa aikaa, olen siis ns kyllästyt tähän yh-elämään. Ja mietinkin, että miten saisin taas arjen tuntumaan iloiselta ja mukavalta? Tuntuu, että olen aivan poikki ja puhki ja mitään en jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenellä tahansa hajoaa pää, jos hän on kotona kellon ympäri yhden lapsen kanssa.
Kesän jälkeen jatkuu työt ja todellakin toivon, että se parantaa tilannetta.
Alue: Aihe vapaa
Mieluisia asioita jne jne ja välistä vaan olette.. ei kai sen kummempia?