Lue keskustelun säännöt.
Pyörällä ajamisen ja uimisen opettelu - Miten toimia 5.v kanssa, joka ei uskalla?
07.06.2010 |
Hei vaan
Mulla 5 v poika, joka aloittaa syksyllä eskarin.
On ajanut pyörällä nyt 2 vuotta, mutta apupyöristä ei suostu luopumaan.
Uimahallissa suostuu olemaan vain polvenkorkuisessa vedessä. Syvemmässä suostuu olemaan vain sylissä.
Hän rakastaa pyöräilyä ja uimahalliinkin ja rantaan lähtee mielellään. Mutta pitää tiukasti kiinni omista rajoistaan, eikä uskalla opetella uutta.
Eli ei puhettakaan pään laittamisesta veteen, kellumisesta tms.
En ole laittanut vielä uimakouluunkaan, kun epäilen, että pelottaisi liikaa.
Mutta antakaapa nyt hyviä vinkkejä, miten "pakottaa" lempeästi opettelemaan? Missä iässä viimeistään nuo taidot pitäisi oppia? Itse ajattelen, että kouluunmentäeässä pitäisi osata.
Lahjomista en mielelläni käyttäisi.
Poika on monissa urheilulajeissa lahjakaskin, mm. eri pallolajeissa. Mutta ei mielellään ota riskejä, pelkää kaatumista, putoamista etc. Ei myöskään uskalla luistella. Ei halua olla pää alaspäin, ei siis tee aikuisen sylissä kuperkeikkaa tms.
Kommentit (48)
Pyöräily tasapainopyörällä aloitetaan yleensä jo 2-3 vuotiaana, eikä niitä ole enää 5-6-vuotiaan kokoisille. Eli ei taida ap:n tilanteessa auttaa, jollei poika ole poikkeuksellisen lyhyt.
ajaa ihan tavallinen polkupyörä. Tavallisesta pyörästä vaan polkimet pois = potkupyörä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
josta otetaan apupyörät ja polkimet pois. On riittävän suuri 5-vuotiaalle.
Sellainen olisi ap:n lapselle juuri sopiva. Esim. kouvolassa noita on kaupungin järjestämissä uimakouluissa, yksityisellä uimakoululla ja jumppaseuralla.
Hei!
Meillä oli esikoispojalla suuria vaikeuksia oppia pyöräilemään ilman apurattaita. Avuksi tuli itse tehty tasapainopyörä: eli otettiin polkimet kokonaan pois. Poika oli tuolloin jo 7 v. ja pyörällä kokoa 20 tuumaa.
Lapsi opetteli ensin tasapainon potkimalla ja vasta sitten polkimet paikoilleen. Suosittelen! Eikä tarvitse erillistä potkupyörää, polkimet voi ottaa pois minkäkokoisesta pyörästä tahansa.
ajamista voi harjoitella harjoittelupyörällä (eli pyörällä jossa ei ole polkimia). Meillä ainakin ovat lapset semmoisen avulla löytäneet tasapainon ja pyöräilyn aloittaminen on ollut helppoa.
Uimiseen ollaan saatu apu uimalaseista. Vanhemmasta pojastamme kehittyi uskomaton vesipeto ja sukeltelija kun sai uimalasit. Aikaisemmin ei voinut sietää mm. kasvojen kastumista.
Pyöräily tasapainopyörällä aloitetaan yleensä jo 2-3 vuotiaana, eikä niitä ole enää 5-6-vuotiaan kokoisille. Eli ei taida ap:n tilanteessa auttaa, jollei poika ole poikkeuksellisen lyhyt.
Jotenkin tunnistin tuosta kirjoituksestasi meidän 5-vuotiaan, joka myös menossa nyt syksyllä eskariin. Uimisen kanssa ollaan edelleen tuossa "pelkotila-vaiheessa" eli ei puhettakaan mistään polvea syvemmälle veteen menosta jne, mutta tuon pyöräilyn suhteen tapahtui silleen, että yhtenä päivänä poika vaan ilmoitti, että ei halua enää pyörässään apupyöriä pitää (ja siis vielä nyt alkukeväästä kivenkovaan vaati niitä appareita siihen pyöräänsä), minkä jälkeen meni ehkä kaksi tuntia, kun osasi jo huterasti ajaa ilman appareita, ja päivän harjoittelun jälkeen homma sujui kuin tanssi! Jälleen kerran tuli todistettua, että niin kauan kun lapsella itsellään ei ole sitä tahtoa "osata", on aika turhaa yrittää mitään kepulikonsteja homman oppimiseksi, toki voi lempeästi yrittää ohjailla, mutta pakottaminen ei mielestäni johda yhtään mihinkään. Elän toivossa, että samanmoinen ihme tapahtuisi tuon uimisen/vedessä olemisen suhteen, josko vaikka kesän lomamatkalla lämpimässä uima-altaassa uskaltautuisi enemmän?
Tsemppiä ja hyviä hermoja, kyllä ihan varmasti vielä joku päivä teilläkin osataan :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
Uimalasit on hankittu, mutta eipä tuokaan auta.
Pojalle itselleen riittää uimahallissa se, että ui käsipohjaa 30 cm syvyisessä vedessä.Tuo harjoittelupyörä on ihan kiva idea, vaikka ei olisi kiva taas ostaa uutta vekotinta.. Mutta mistä sellaisia muuten saisi, entä minkä hintaisia ovat?
Jos poikasi pyörä on tarpeeksi pieni (eli varpaat ylettyy maahan, kun istuu satulassa), voit tehdä siitä tuollaisen tasapainottelupyörän yksinkertaisesti poistamalla polkimet ja apupyörät. Sun insinöörimies varmaan hoitaa sen ;)
lapsiaan jo vauvoista sietämään vettä kasvoillaan.
Ei tarvita välttämättä kalliita vauvauintiryhmiä, vaan ihan normaali suihku tai jopa ämpäri riittää, löytynee joka taloudesta.
Tämä ei nyt enää ap:ta auta, sori...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi viedään vauvasta asti uimahalliin vanhempien seurassa ja yhdessä peuhataan siellä, ei normaali lapsi VOI pelätä vettä ja naaman kastelua, kun on sitä vauvasta asti tehnyt. Monet vanhemmat vievät lapsen uimahalliin, mutta eivät itse vaivaudu tekemään siellä mitään: uikaa yhdessä lapsen kanssa, ottakaa lapsi reppuselkään, hullutelkaa jne. Meillä molemmat lapset oppivat jo 3-vuotiaana uimaan ja sukeltamaan sujuvasti, kun on aina käyty yhdessä hallissa.
Moi kaikki
Olen huomannut nykyään lapsien kordinaatio ja tasapaino kehittyy hiukan hitaammin kun ennen ja siihen on apua.
Meillä pidetään lastenpäivähoitoa ja saatiin kokeiluun sellasia pyöriä kun strider bike..
Ei ihan perinteinen potkupyörä,koska se taisi painaa vaan jotain alle 2kg ja satulan sai todella alas,jotta pienikin pääsee selkään.
Oli huikeata huomata miten 1-4 vuotiaat lapset hoksasi pyörän ja kehitys näkyi päivässä..
Nämä tuotteet(kun googlasin)ovat todella suosittuja amerikan mantereella ja rantautuneet myös suomeen nyt,eikä hankita hinnoillaan kyllä häpeä apupyörille tai kolmipyöräisille(tais olla 100€)
Sekä minä hienointa näihin saa myös talveksi sukset,joten jo se tuo lisää tasapaino harjoittelua..
Kannattaa tutustua niihin ja suomeen niitä saa www.stridersuomi.fi sivuilta tilattua..
Olen kyllä vilpittömästi suositellut näitä ihmisille joilla on sen ikäisiä lapsia,jopa meidän omat lapset 7&10 vuotiaat pojat ovat näistä innoissan,vaikka osaavatkin jo pyörällä ajaa..
Katsokaas huvikseen.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikin stridersuomi.com
Käykää katsomassa
Moi kaikki
Olen huomannut nykyään lapsien kordinaatio ja tasapaino kehittyy hiukan hitaammin kun ennen ja siihen on apua.
vielä kun antaisit lisää vaikkapa tutkimustietoa tähän em väitteeseen ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taas yleistetään reippaasti PELKÄSTÄÄN omiin kokemuksiin perustuen, unohtaen lasten yksilöllisyys täysin!
Meillä on kaksi hyvin arkaa uimaria ja yksi reipas. Yksi vihaa ja pelkää naaman kastelua ja on pelännyt ja inhonnut sitä ihan vauvasta lähtien. Toinen menee reippaasti veteen, vaikka mikä tulisi. Kolmas Arkailee ja miettii ja lopulta suostuu veteen, kun annetaan totutella rauhassa.
Tuo pahin arkailija käyttää myös edelleen apupyöriä, vaikka ikääkin on jo 6 v. Hän myös inhoaa pyöräilyä muutenkin, vaikka isoveljensä mielellään tekisi vaikka 15 km pyörälenkkejä joka päivä. Toisaalta sitten tämä arkailija rakastaa tanssia ja telinevoimistelua....
Ihan samalla tavalla on kaikkia kasvatettu ja viety uimaan, mutta yksilölliset luonne-erot näkyvät tässäkin aika selkeästi.
Olla aina käyty uimassa noin kerta viikkossa ja vein lapsen 5v keväällä uimahallin uimakouluun. Kahtena päivänä mentiin itkulla mutta iloksi muuttui kun ammattilaiset ohjaajat osasivat opettaa niin kannustavasti. Kesän aikana harjoteltiin järvessä ja syksyllä kylpylässä. Talvella lähdettiin etelänmatkalle ja sillä viikolla tyttö jo ui syvässä altaassa. Pyörällä taas käytiin ilman appareita harjoittelemassa kentällä ja äiti juoksi rinnalla kahtena iltana. Lukeminen alkoi uimisen kanssa samaan aikaan. Luistelemisen oppi kun käytiin yleisövuoroilla talvet läpeensä ja senkin oppi jo 5v.
Kaikki tänä vaatii aran lapsen kanssa suunnattomia ponnistuksia mutta ei ole oikotietä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kaikista paskinta oli se, että vanhemmat koko ajan jäkätti asiasta. Jos olisin saanut touhuta omilla ehdoilla, omaan tahtiin olisin voinut oppia uimaan/pyöräilemään/luistelemaan nopeammin.
mutta aihehan on aina ajankohtainen!
Olen samaa mieltä tämän kommentin kanssa siitä, että jäkätys tappaa innon aika helposti.
Meillä on 7-vuotias ekaluokkalainen, joka ei osaa ajaa pyörällä ilman apupyöriä. Tai osaa vähän matkaa, mutta ei mitään mahdollisuuksia lähteä liikenteeseen hänen kanssaan.
Lapsi osaa kuitenkin uida, luistella, lasketella, pelata jalkapalloa jne joten täysin motorisesti kyvytön hän ei ole. Pyöräily ei vaan kiinnosta eikä hän halua sitä opetella. Tänä kesänä ei montaakaan kertaa edes opeteltu kun se oli niin hirveän vastenmielistä hänestä, vaan keskittyttiin niihin kivempiin asioihin. Lapsen kouluun saa mennä pyörällä vasta 3. luokalla, joten tässä on 2 kesää aikaa opetella.
Jos lapsi viedään vauvasta asti uimahalliin vanhempien seurassa ja yhdessä peuhataan siellä, ei normaali lapsi VOI pelätä vettä ja naaman kastelua, kun on sitä vauvasta asti tehnyt.
Meidän lapsia on käytetty uimakoulussa ja uimahallissa ja peuhattu vedessä. Pienestä pitäen. Eipä se auta yhtään siihen naaman kasteluun, jos kerrankin on sattunut säikähdystilanne. Nuorempi oli nelivuotiaaksi asti tosi rohkea vesipeto ja kasvot saivat kastua ja korviin mennä vettä. Kerran sitten säikähti, nyt ei suihkussakaan saa kastua kasvot... Ja on siis jo yli viiden vuoden ikäinen.
Pyöräilyyn kehottaisin minäkin a) pikkupyörää ilman appareita ns. kakkospyöräksi ja b) potkulautaa, sen avulla arka esikoinen oppi pyöräilyssä vaadittavan tasapainon.
Meillä myös lapsi, joka pelkäsi ensin vettä ihan kokonaan (suihkussa,kylvyssä jne), sitten oppi suihkuliinassa veteen vähitellen. Uimahallissa suostui olemaan vedessä vain reisiin asti tai käsipohjaa...syvemmälle ei edes sylissä - kunnes satuimme menemään halliin tilanteessa, jossa vauvauintivuoro oli alkamassa ja vesi todella lämmmintä altaassa (meillä puolet altaasta erotettan vauvauintiin eli koko iso allas lämpiää). Tyttö uskalsi lämpimässä vedessä vähitellen syvemmälle, ui nykyään kellukkeilla koko alueella, mutta ei vielä sukella tai laita päätä veteen. Viime kesänä olimme yhteisessä vanhempi-lapsi uimakoulussa ja siellä oli onneksemme vain kolme lasta yhteensä, siinä yhdessä touhutessa pelko veteen myös karsisi osittain. Nyt on tyttö juuri tänään aloittamassa uimakoulun itsekseen ja sanoo itse oppivansa tänä kesänä sukeltamaan ;-).
Eli lämpö ja rauhallinen läheisyys autttoi meitä. Ota selvää koska teilläpäin on vauvauintivuoro siten että voisitte mennä altaalle heidän jälkeensä heti, jolloin vesi on oikeasti lämmintä!
Ja tuohon pyöräilyyn - siinäkään ei kiire auta. Vasta kun lasta itseään alkaa häiritä apupyörät niin sitten niistä on päästävä, anna siis aikaa rauhassa. Jos ne ei häntä häiritse, miksi häiritsisivät sinuakaan. Ja kun aloitatte niiden pois ottamisen, mitä jos kokeilet ottaa vain toisen pois tai muutatte toisen apupyörän asentoa niin, ettei se yletä kunnolla maahan eli lapsi ajaa vähitellen ensin kolmella pyörällä ja sit ehkä jo kahdella?
salaa nostamalla apurattaita pikku hiljaa ylemmäksi: )
Suosittelisin myös vesipeuhulaa, koska lapsi saattaa innostua asiasta enemmän "pätevän" uimaopen ohjauksessa, kunhan kerrot opelle lapsen peloista...
Ja ei kannata ihan ekaks vaatia sitä päätä veden alle laittamaankaan. Ekaks voi esim."keitellä perunoita" veteen ja muuten tulla sinuksi veden kanssa. Leikin varjolla on paras totuttautua. Eikä kannata vaatia koko ajan lapselta esim veden alle menoa, vaan kannustaa pienistäkin askeleista ja palkita, jos tekee jotain uutta...
Osalla lapsista vaaan on tuollainen perusluonne, sitä pitää kunnioittaa tietysti, mutta silti ei kannata luovuttaa...
kuulostaisi nimittäin siltä.
Sinne veteen ei pidä joutua yksin vaan nimenomaan aikuisen kanssa. Kun päivänkin vietättte yhdessä rantavedessä leikkien niin kyllä se jo illalla kastaa naamansa. Anna sen olla sylissä jos se sitä haluaa.
Pöyräilyä kannattaa harjoitella pehmeällä nurmikolla. Ei satu kun kaatuu.
Usein lapset oppivat paljon paremmin pakottamisella ja sen jälkeen ovat ylpeitä ja iloisia siitä, että uskalsivat astua "mukavuusvyöhykkeen" ylitse.
Myöhemmässä elämässä siitä on hyötyä, uskaltaa tehdä asioita, mistä ei pidä "niin hirveästi" ja mitkä pelottavat.
Monet lapset kertakaikkiaan (ja aikuisetkin) ovat ihan paniikissa sen kanssa, että jos joku tuntuu pikkuriikkisen inhottavalta, niin se on heti signaali siitä, että pitää luovuttaa "tästä ei tule mitään". Ei mitään sisua, ei mitään yritystä. Sama asenne kulkeutuu opintoihin ja työelämään, armoton paniikki "apua mä en tykkää tästä, pakko lopettaa", oli kyse sitten mistä asiasta hyvänsä.
Jossain vaiheessa tuli rohkeutta veteen, eikä enää pitkiin aikoihin ole vettä arkaillut ja uskaltaa kyllä uida käsivarsikellukkeilla vaikka jalat ei ylety pohjaan. Ja me ollaan oltu vauvauinnissa ja senkin jälkeen säännöllisesti uimassa, että ei se siitäkään aina ole kiinni.
Rohkeus tuli sitä kautta, että vain vietiin syvään veteen (aluksi sylissä) ja huomasi etteihän se hullumpaa olekaan. Kävi myös sellaisen veteen totuttelu - uimakoulun.
Pyörällä ajamisesta ei viime kesänä ollut ollenkaan kiinnostunut. TÄnä keväänä otettiin apupyörät pois ja hankittiin sitten satulan alle pistettävä työntötanko, jota aikuinen voi pitää kiinni kun lapsi opettelee ajamaan ilman apupyöriä. Tangon kanssa alkoi nopeasti mennä muutamaakin metriä ilman kiinnipitämistä kun ei tiennyt, että kukaan ei pidä kiinni. Se on aikuisellekin helppo, kun ei tarvi pitää selkä kumarassa kiinni pyörästä.