Lue keskustelun säännöt.
Pyörällä ajamisen ja uimisen opettelu - Miten toimia 5.v kanssa, joka ei uskalla?
07.06.2010 |
Hei vaan
Mulla 5 v poika, joka aloittaa syksyllä eskarin.
On ajanut pyörällä nyt 2 vuotta, mutta apupyöristä ei suostu luopumaan.
Uimahallissa suostuu olemaan vain polvenkorkuisessa vedessä. Syvemmässä suostuu olemaan vain sylissä.
Hän rakastaa pyöräilyä ja uimahalliinkin ja rantaan lähtee mielellään. Mutta pitää tiukasti kiinni omista rajoistaan, eikä uskalla opetella uutta.
Eli ei puhettakaan pään laittamisesta veteen, kellumisesta tms.
En ole laittanut vielä uimakouluunkaan, kun epäilen, että pelottaisi liikaa.
Mutta antakaapa nyt hyviä vinkkejä, miten "pakottaa" lempeästi opettelemaan? Missä iässä viimeistään nuo taidot pitäisi oppia? Itse ajattelen, että kouluunmentäeässä pitäisi osata.
Lahjomista en mielelläni käyttäisi.
Poika on monissa urheilulajeissa lahjakaskin, mm. eri pallolajeissa. Mutta ei mielellään ota riskejä, pelkää kaatumista, putoamista etc. Ei myöskään uskalla luistella. Ei halua olla pää alaspäin, ei siis tee aikuisen sylissä kuperkeikkaa tms.
Kommentit (48)
on sama ongelma tuo ilman apupyöriä ajaminen toiseksi nuorimman kanssa ja myös eskariin syksyllä lähdössä... Ei uskalla eikä halua ajaa ilman apupyöriä. Viime kesänä puhuimme, että tänä kesänä yritämme sitä ja nopeasti sen oppii. Nyt on ruvennu laittaan ihan hirveesti vastaan asiassa. Me sovittiin niin, että neiti kokeilee muutaman kerran sellaisella pikku pyörällä, jossa ylettyy jalat maahan. Ja pikku hiljaa harjoittelemme. Toiset ovat tehneet niin, että ovat ottaneet toisen apupyörän pois ja lapsi on sen avulla oppinu ajamaan ilman. Itse en tiedä onko hyvä juttu vai ei... Meidän vanhin oli myös todella arka, mutta äkkiä sen sitten hoksas, kun vaan uskaltautu ottaan pois.
Uimakouluun meillä neiti halus itse jo viime vuonna, mutta eivät vielä huolineet. Tänä vuonna on menossa. Luulisin, että uimakoulu olis hyvä juttu aralle lapselle. Meillä yksi lapsista oli tosi arka veden kanssa pitkään, kun aina kun korvat kastu, niin ne tulehtu. Jäi pitkäaikainen kammo. Mutta sitten yhtenä kesänä ilmoittauduimme uimakouluun ja se kyllä anto tosi paljon rohkeutta. Oppi uimaankin sinä vuonna. Että itse suosittelen uimakoulua ja juttelemaan uimakoulu opettajien kanssa asiasta. He ovat ammattilaisia ja osasivat varmasti paremmin, kun mitä itse olisin osannut ohjata.
Mutta nämä siis meidän kokemuksia. Lapset ovat niin erilaisia. Toivotaan, että tekin löydätte oman tavan ja pääsette asiassa eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli meillä myös syksyllä eskarin aloittava 6v. tyttö, jolle pyöräilyn ja luistelun harjoittelu on ollut hankalaa.
Uimisen/sukeltamisen kanssa ei ole ollut ongelmia, koska ollaan käyty pienestä asti vauvauinnissa ja vesipeuhulassa ja taidot ovat karttuneet pikkuhiljaa. Mutta pyöräilyä ja luistelua ei halunnut opetella koska ei osannut heti/ pelkäsi kaatumista. Hän on myös muutenkin luonteeltaan varovainen.
Luistelussa tuli hetkeksi jopa totaalistoppi, kun päiväkodissa toissavuonna sattui ryhmään, jossa kaikki muut ilmeisesti osasivat jo luistella. Eikä ensimmäisen päiväkotiluistelun jälkeen suostunut luitimia mukaansa ottamaan.
Pyöräilyä ilman apupyöriä kokeiltiin viime vuonna muutaman kerran ja 1-2 metrin verran pääsi eteenpäin ennen kuin huomasi ajavansa yksin ja lopetti siihen.
Ostettiin sitten viime kesänä myös uusi pyörä kannustimeksi, mutta se ei auttanut asiaan oiekastaan yhtään. Muutaman kerran suostui kokeilemaan, mutta ihasteli perhosia ennemmän kuin keskittyi ajamiseen eli lähinnä meni kyydissä istuskeluksi.
Meillä asiaan lopulta auttoivat syksyllä ostettu potkulauta, joka auttoi tasapainon löytymiseen ja sitten luistelu/pyöräilytarrat eli joka 15 minuutin harjoittelusta sai tarran ja joka kymmenennestä tarrasta pienen lelun.
Tarrat ovat siitä hyvä, että lapsi itse saa päättää koska harjoitellaan vai harjoitellaanko ollenkaan. Tarrojen avulla tyttö oppi ensin talvella luistelemaan (pysyy pystyssä ja pääsee eteenpäin, mutta ei vielä tee oikeaa kunnon potkuja) ja nyt keväällä kolmen harjoittelukerran jälkeen ajamaan ilman apupyöriä.
Voi sitä riemua, kun tajusi ajavansa itse. Sen jälkeen ei pariin päivään tehtykään muuta kuin ajeltiin pitkin kotikatua.
Tämä vaati myös meiltä aikuisilta aktiivisuutta lähteä mukaan harjoittelemaan. Itselleni viimeisen sykäyksen antoi se, kun tyttö toistamiseen jäi yksin leikkimään, kun muut kadun lapset tulivat pyytämään pyöräilemään eikä tyttö kehdannut sanoa ettei voi tulla kun ei osaa!
jaksanut lukea koko ketjua, mutta pyöräilyn kanssa kannattaa tehdä ehdottomasti niin, että vähän liian pienellä pyörällä harjoittelee, ja satula matalalla - että varmasti ylttää hyvin jalat maahan.
Jos vaikka alkuun pelkästään istuisi satulassa sen viisitoista minuuttia jalat maassa, kai se muutaman kerran jälkeen alkaa kyllästyttää ja alkaa potkiskella vauhtia. Jos yrityksestä kovasti kannustaa ja kehuu, ja harjoittelu voidaan lopettaa etuajassakin siihen, kun uskaltaa ylittää itsensä (saa heti tarran ja jos haluaa, ja sen jälkeen pääsee uudestaan kokeilemaan pyörällä harjoittelua ja mahdollisuuden vartin treenillä tienata toisen tarran), luulisi innostavan. Ja se vapaaehtoisuus, ei painosteta, itse saat päättää haluatko tienata tarroja :). Paljon hyviä vinkkejä tässä!
hyvä äiti!
lapsi pelkää kun sinä pelkäät.Jos et itse ole rento viedessaäsi lasta uimaan niin ei ole kyllä lapsikaan. Ja toiseksi pakottaminen on pakottamista teetkö sen lempeästi tai kovakouraisesti. Lempeys on monesti manipuloivaa ja siksi se ei ole selkeää kieltä. Kovakouraisuutta meidän ei tarvitse miettiä sen sanoma on selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
veteentotuttelu-uimakouluun. Tepsi meillä, kun vieras ohjasi lasta altaassa.
Pyörällä luonnollisesti mentävä kouluun koska koki tokaluokan liikunta keskittyy pyöräilyyn joten kannattaa opetella lapsen kanssa hyvissä ajoin...
Ensimmäisen kerran oli tarpeeksi lämmintä vettä, että siellä pystyi muutakin kuin kastautumaan ja opin silloin kerrasta.