Lasten lahjakkuuksista
Meidän esikoinen on luokallaan paras äidinkielessä. Ilmeisesti suorastaan nero.
Minä olen myös, samaten oli minun isäni.
Lapsi vain on adoptoitu, joten mitään geenejämme hänellä ei ole.
Hänelle ei mielestäni ole luettukaan mitenkään normaalia enemmän tai muutenkaan sitä kieltä painotettu. Puhumme varmaan aika vaihtelevaa kieltä, laaja sanavarasto, ja lapsi pohdiskelee kanssani eri sanojen vivahde-eroja jne. Teen työtä, jossa äidinkielen erinomainen hallinta on perusedellytys.
Ihmettelen vain, että näinkö paljon se kodin merkitys todella vaikuttaa - vai onko minulle kielinerolle vain tsägällä osunut kielinero lapsi
lapseksi?
Kommentit (3)
isänsä kirjailija ja suku kirjallisesti lahjakas- eli geenitkin vaikuttaa taipumuksiin
Ehkä et itse huomaakaan käytännössä käyttämääsi kieltä ja sen pohdiskelua. Se voi olla luonnollinen osa elämäänne, eikä tunnu että painotatte erikseen asiaa.
Meillä oletan että kodin vaikutus näkyy esim. liikunnassa. Emme mekään erityisesti painota asiaa, mutta lajeja kokeillaan ja harrastetaan yhdessä. Kaikkeen ei voi tietenkään panostaa, mutta ihmeen paljoon lapsemme ehtivät tutustumaan. Ja kun liikummassa joissain lajeissa harjaantuu, niin se auttaa muihinkin lajeihin.
Mutta uskon että suuri merkitys on myös sillä että lapsi saa positiivisen kuvan omasta osaamisestaan ja siten ruokkii osaamista. Asia tuntuu tutulta ja omalta ja kun saa positiivista palautetta, niin haluaa yrittää enemmän.
Varmaan ainakin jonkinverran kuitenkin vaikuttaa tuo sinun kiinnostuksesi kieleen. Siis pohditte sanoja jne mitä ei varmaankaan monessa perheessä juurikaan tehdä.
Mutta täytynee tuolla lapsella olla varmaan taustalla jonkinverran kielellistä lahjakkuuttakin ?
Saas nähdä miten minun lapseni pärjäävät koulussa. Olen itse ollut varsinainen lukutoukka mutta lukihäiriön takia oikeinkirjoitus on minulle todella vaikeaa. No ainakin neuvolassa on tullut positiivista palautetta lasten laajasta sanavarastosta jne.