Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

traumadumppaaminen

Vierailija
09.04.2026 |

Hesarin juttu aiheesta: 

https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011840984.html

 

Minulla on sellainen vaikutelma että suurin osa ihmisistä ei halua kuulla mistään vähänkään vaikeista asioista. Tuttuni valitti että työpaikallaan työkaveri puhuu erostaan ja hän ei halua siitä kuulla. Perheenjäseneni kuvaili työttömyyttäni vaikeimmaksi asiaksi ikinä. Eikö oikeasti suurista elämää hallitsevista asioista saa puhua ollenkaan? Ehkä olen tuollainen traumadumppaaja. 

 

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
09.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Avainsanat ovat missä - kenelle - miten. Työpaikka ei nyt ainakaan yleensä ole oikea paikka avautua pitemmin. 

Vierailija
2/6 |
09.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ne omat rajat. Jokainen voi sanoa toiselle että tämä on mulle vaikea aihe enkä pysty nyt siitä keskustelemaan enkä sitä asiaa miettimään. Omalla kohdalla on kyse läheisen pitkäaikaisesta sairaudesta johon hän menehtyi. Tiedostan sairauden ja että monelle todellisuutta mutten jaksa vatvoa sitä muiden kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
09.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa myös muistaa, että puhuminen ja krooninen valittaminen ilman itsekritiikkiä ovat kaksi eri asiaa.

Vierailija
4/6 |
09.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että puhuminen ja krooninen valittaminen ilman itsekritiikkiä ovat kaksi eri asiaa.

Joo. Kun avautuu, pitää ottaa huomioon myös se ihminen, jolle avautuu. Joo, ymmärrän, että joskus ihmisellä voi olla sellainen tilanne, että on joutunut jonkin aivan hirveän jutun kohteeksi ja pitää vain kertoa se jollekulle. Mutta pitää myös aina miettiä, voinko avautua tälle ihmiselle ja jos voin, miten sen teen. Valitanko aina tästä samasta asiasta ja jätänkö aina ilmapiirin negatiiviseksi.

Vierailija
5/6 |
09.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Avainsanat ovat missä - kenelle - miten. Työpaikka ei nyt ainakaan yleensä ole oikea paikka avautua pitemmin. 

Olen ollut työpaikalla, jossa olivat aika avoimia ruokalassa. Mm. väkivallan uhrina olemisesta. Suhtaudun asiaan vakavasti ja vapaa-ajalla kuuntelisin ja tukisin ystävää. Ruokala on väärä paikka, siellä ei voi kieltäytyä kuulemasta ja todellakin voi saada sellaisten ihmisten tunteet pintaan, jotka painivat tai ovat painineet asian kanssa. Tuen kyllä työkaveriakin, jos hän haluaa vetäytyä vaikka taukohuoneeseen keskustelemaan asiasta.

Vierailija
6/6 |
09.04.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos oikeasti on vakavista traumoista kyse, kyllähän niiden kohtaaminen voi olla tavallisille ihmisille vaikeaa. Omalla kohdalla olen todennut, että näitä on hedelmällisintä käsitellä ammattilaisten sekä vertaistuen avulla. Moni toki ei halua kuulla tavallisistakaan vaikeuksista eikä mistään negatiivisesta ("positive vibes only!") ja onhan jokaisella oikeus määrittää, miten haluaa vuorovaikutuksessa olla vai haluaako ollenkaan. Jos on tarvetta puhua, täytyy etsiä ihminen/ihmiset, jotka kykenevät/haluavat kuulla.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme neljä yksi