Kenen 3-4-vuotiaat ajelevat pyörällä liikenteessä?

Ajeli jo 3-vuotiaana ilman apupyöriä.



Harjoitushan se on mikä, tekee mestarin.

mutta liikenteen seassa...?

ja kun lapset olivat pieniä ja kauppaan pari kilsaa matkaa, niin kyllä kolmevuotias ajeli jo itse, minun edelläni ja minä poljin takana pikkusisko kyydissäni.

Alusta pitäen ajettiin hiljaa ja olin ehdoton siinä, että pitää pyöräillä reunassa rauhallisesti ja ennen suojatietä piti pysähtyä tien reunaan - ei siis suojatien eteen pelästyttämään autoilijoita!

Samoin mentiin päiväkotiin ja kylään.

Itseänikin hirvittää ne kolmevuotiaat, jotka pyöräilevät parisataa metriä vanhempiensa edellä, sähläävät ja seikkailevat miten sattuu.

Käytiin lukuisia kertoja läpi, kuka mitenkin väistää, etenkin siinä vaiheessa kun pikkusiskokin alkoi pyöräillä itse.

liikenteessäkin. Siinä vaiheessa alkoi olla jo vähän järkeäkin päässä niin sanotusti ;) Sitä ennen harjoiteltiin vaan omassa pihapiirissä.



Ilman appareita tuo poika ei vielä osaa ajaa, tosin jätkä on niin lyhyt ja persjalkainen, että edes tolla 12" fillarilla sillä ei jalat yletä mitenkään päin maahan asti... (lähtö vähän hankalaa ilman apupyöriä vielä..)



ap

Kaikki kolme lasta ovat saaneet ajaa liikenteessä heti, kun ovat sellaisella pyörällä pystyneet ajamaan. Yleensä siis reilu 2-vuotiaina pienellä fillarilla apupyörien kanssa. Itse juoksen vierellä. Joskus tosin ajavat kovempaa (varsinkin nyt, kun ovat 11v, 7v ja 5v) ja mua muutaman sata metriä edellä. Aina ollaan toimittu samoin ja perustuu varmaan siihen, että niitä liikennesääntöjä kuuluu opettaa heti, kun sielä liikenteessä liikutaan ja muutenkin lapset on opetettu noudattamaan vanhempien ohjeita ja sääntöjä. Jos ovat niitä rikkoneet, niin pyörät on ollu karanteenissa muutaman päivän. Ja koska ovat liikunnallisia lapsia ja tykkäävät pyöräilystä, niin suostuvat ajelemaan nätisti, ettei jää pyöräilyt kokonaan pyöräilemättä :)!

Pyöräteillä ajeli jo pienempänäkin, jolloin itse kävelin. Nelivuotiaasta lähtien on ajeltu niin, että itsekin ajan pyörällä hänen takanaan tai kaupungissa niin että lapsi ajaa jalkakäytävällä ja itse ajan autotiellä. Noudattaa liikennesääntöjä, osaa varoa muita ja ajaa rauhallisesti kun liikenteessä ollaan.



Liikennesääntöjä meillä on alettu takoa päähän (käytännön oppimisen kautta) ihan pienestä pitäen ja on aina liikuttu kaupunkiliikenteessä paljon. Meillä ovat oppineet varovaiseksi myös sen suhteen, että aikuiset eivät välttämättä noudata liikennesääntöjä.

juuri 3v ja 4v täyttäneiden kanssa pyörällä kaupalle, kirjastoon, leikkipuistoon 1,5km matkan päähän. Minulla oli rattaissa 1v, ja koska en pysynyt juosten perässä, niin siirryin polkemaan itsekin pyörää, yksivuotias peräkärryssä.



Lapset on luonnollisestikin opetettu että reunassa mennään, katsotaan eteenpäin ja varotaan muita, kaahailla ei saa ja tietävät että jos sääntöjä ei muista, niin ei ole pyörällä asiaa omaa kotikatua pitemmälle. Ja hurjasti kehuja vähän väliä kun sujuu hyvin.



Tienylitysten kohdalla tehdään niin että pysähdytään hyvissä ajoin ja viimeiset viisi metriä ennen tienreunaa talutetaan - myös äiti taluttaa esimerkkiä näyttääkseen. Alamäkeä oppii menemään vain harjoittelemalla. Ja lapsen pitää tietää että jos tule paniikki, niin ajaa pehmoiseen pusikkoon autotien sijasta.

pyöräilemään vain jos tottelee aikuista eli pyöräilee vieressä ja noudattaa käskyjä. Esim. minulla ei ollut pienintäkään ongelmaa käydä kaupassa rasavillin pyöräilijän ja vauvan (kulki liinassa) kanssa. Toisaalta vanhemmalta vaaditaan ennakointia ja oman lapsensa tuntemusta. Itseänikin hirvittää pienet kaahailijat kaukana omista vanhemmistaan.

pojat ovat pyöräilleet liikenteessä, siis jalkakäytävillä alusta asti, kun ei täällä paljon muualla voi pyöräilläkään. Molemmilla on ekana pyöräilykesänä n 2-2.5 v:na ollut kolmipyörässä naru, jolla rajoitettiin menoa. Sittemmin ovat pöyräilleet ilman "kiinnipitoa". Nyt pojat 4v ja 5v, juuri oettiin molemmille siommat pyörät ekaa kertaa käyttöön ja pelotti kyllä, kun uusilla pyörillänsä kaahailivat. Mutta täällä kun asutaa, niin on opittava liikkumaan liikenteessä.

on pojan (3,5v) pyörään taakse laitettu työntöaisa.Siitä on helppo auttaa ylämäessä, alamäessä ja risteyksissä.Itse olen työntännyt samalla vaunuissa pikkusisarta.Tänä kesänä ajattelin ja kokeilla itsekkin ajaa pyörällä samaan aikaan.



Meilläkin liikennesääntöjä, reunaassa ajamista ja muiden pyörätiellä liikkuvien huomioonottamista tolkutettu ihan alusta asti (viime kesästä) Itse olen sitä meiltä, että säännöissä pitää olla alussa ehdoton, sitten kun järki ja taidot karttuu voi alkaa hieman "hölläämää".Tosin meidän poika on aika tottelevainen muutenkin.Poika opettaa välillä isillekkin meiten pýörätiellä oikein liikutaan =)

se tehtiin jalkakäytävällä, koska omaa pihaa nyt ei niin paljoa ole. Samalla tehtiin heti selväksi säännöt, joilla homma toimii. 2,5 -vuotiaana aloitettiin ja nyt melkein nelivuotiaana ajaa ihan sujuvasti jalkakäytävällä tai pyörätiellä ja vähän edempänä kun itse kävelen rattaiden kanssa.

(potkuttelemalla, suosittelen!)

jonka jälkeen ajelu liikenteessä oli hieman "varomatonta". Mutta ahkerasti lähdimme opettelemaan liikennesääntöjä, ja nyt (juuri 5v täyttää)ajelee kuin vanha tekijä.

Minäkin sanoisin että ahkerasti ja päättäväisesti sääntöjä noudattaen ne lapset oppii liikkumaan siellä liikenteessäkin. Kehuminen ja palkitseminenkin toimii kannustimena ..