Lue keskustelun säännöt.
Millaiset välit sinulla on kälysi/kälyjesi kanssa? Oletteko riidoissa?
05.04.2010 |
Omat välini veljeni avovaimoon rikkoutuivat kuukausi sitten. Olemme kälyni kanssa tunteneet pari vuotta ja olleet hyvin läheisiä ystäviä. Kuukausi sitten riitelimme kunnolla, pyysin pyyteettömästi ja täydestä sydämestäni anteeksi kälyltäni, mutta hän vannoi, ettei tule antamaan anteeksi ja välit ovat lopullisesti menneet. Veljeni oli seurassamme riidan aikana ja asettui minun puolelleni ja myös veli ja avovaimonsa riitelivät niin pahasti, että ero ei ilmeisesti ollut kaukana. Sekä minä että läky sanoimme riidan aikana niin loukkavia asioita, että ne eiväty varmasti unohdu koskaan. Silti pidän hänestä ja haluaisin välimme kuntoon. Emme ehkä tule yhtä hyviksi ystäviksi kuin ennen, mutta haluaisin silti olöla puheväleissä hänen kanssaan.
Miten olette saaneet välinne kuntoon kälynne kanssa? Olen odottanut kälyn anteeksiantoa, ja uskon, että hän uskoi, että olin pyyteetön. Kannattaako minun tehdä jotain vai odottaa, että hän reagoi jotenkin (riidan jälkeen emme ole olleet anteeksipyyntöäni lukuunottamatta yhteydessä)?
Kommentit (16)
Miksi ärsytätte toisianne? Katkaiskaa välit ikuisesti. Niin on parempi.
Tuollaisen riidan jälkeen en suostuisi näkemään teitä edes hautajaisissa tms tilaisuuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksy kälyni tapaa kasvattaa kummilastani, joka on herkkä ja tulistuva poika, samanlainen kuin isänsä pienenä. Äiti huutaa hänelle jopa vieraiden läsnäollessa, mitätöi täysin. En ole oma-aloitteisesti häneen yhteydessä.
Olemme niin erilaisia ihmisiä, että meillä ei ole paljon yhteistä. Tulemme kuitenkin ihan hyvin toimeen. Näin on hyvä.
ihan hyvät, muttei likeiset. toisen veljeni ex-vaimoa en ole nähnyt eron jälkeen 8v sitten ( lapset jäi veljelleni) ja kolmannen kanssa hiukan hyiset. Oltiin tämän kanssa aikoinaan hyvinkin paljon tekemisissä, mutta suuttui mulle vuosia sitten, nyt ollaan kylmänkohteliaissa väleissä. Asuvat ulkomailla, joten emme tapaa. veli käy yksin Suomessa.
Mieheni veljen vaimon olen tavannut kerran, veli meni naimisiin uudestaan 2 vuotta sitten. Ihan kiva nainen, mutta asuvat kanssa toisella puolella maailmaa.
joista yhtä rakastan, toisesta pidän, kolmas menettelee ja neljännestä en juurikaan pidä.
Emme ole ruvenneet yhdenkään kälyn kanssa tekemään mitään erityistä suhteemme eteen - emme ole kenenkään kanssa riidoissa, mutta yhtä tapaamme erittäin harvoin. Emme tahallamme välttele toisiamme, mutta emme myöskään koskaan erityisesti pyri olemaan toistemme kanssa tekemisissä, eikä suku ole niin aktiivista että olisi mitään yhteisiä tilaisuuksia joissa tapaisimme väkisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaolme kälyä ja kaikkien kanssa on hyvät välit. Yhden kanssa ei ollut vielä muutama vuosi sitten, hän kun oli mustis mun veljestä mulle, meillä oli ja on edelleen veljeni kanssa lämpimät välit ja hän yritti siihen väliin jotenkin änkeä.
Nyt siis ok tilanne.
Mä olen käly yhdelle, eli siis mieheni siskolle ja hänestä en niin välitä. Tullaan juttuun joo ja toimeen kyllä, ei siinä mitään, mutta en liiemmin hänestä välitä.
että minun on vaikea pitää hänestä, vaikka hän on käyttäytynyt vuosikausia jo kunnolla. Olen itsekin asiallisen ystävällinen hänelle, mutta luulen että todellista lämpöä ei tule koskaan välillemme, niin törkeästi käly minua aluksi kohteli. Luulen että hän kuvitteli että olen vain joku bimbo jota hänen veljensä hetken pyörittää eikä ole mitään väliä vaikka hän käyttäytyisi huonosti.
Hän on muutenkin hyvin tyly ja epämiellyttävä monille ihmisille. Se varmaankin johtuu hänen omista ongelmistaan ja ymmärrän sen, mutta odotan silti aikuisilta aikuisten enkä murjottavien ja vittuilevien teinien käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin näennäisesti hyvät välit kälyyni, mutta emme ole paljon tekemisissä keskenämme... vai pitäisikö sanoa: koska emme ole paljon tekemisissä keskenämme. Hän yrittää aina olla mielin kielin ja luoda itsestään herttaisen ja empaattisen vaikutelman, mutta hänessä on samalla jotain hyvin luihua ja salailevaa ja hän on helposti kateellinen. Jotenkin hän ei vain ole sellainen ihminen, jonka haluaisin ihan parhaiden ystävieni joukkoon. (Todennäköisesti hänkin allekirjoittaisi edellisen lauseen minusta...) Edellisen kälyehdokkaan kanssa mulla synkkasi selvästi paremmin, vaikka tapasimme vain muutaman kerran. Hän oli suorempi ja mutkattomampi, hänellä ei ollut tarvetta esittää.
Mutta teidän tilanteesta sanoisin, että kuukausi on tosiaan lyhyt aika. Nyt riita on vielä isona loukkauskimppuna kälysi mielessä, mutta aika antaa perspektiiviä ja varmasti hän jossain vaiheessa alkaa muistaa enemmän hyvän ystävyytenne aikoja. Oletko miettinyt, miksi hän erityisesti loukkaantui niin pahasti, ettei ole halukas sovintoon, vaikka sinä olet? Onko sillä osuutta, että veljesikin asettui puolellesi? Minusta sinun kannattaa miettiä koko tilanne mielessäsi hänen kannaltaan ja odottaa vielä jokunen viikko, ja lähestyä häntä sitten uudelleen, jos mitään ei ole kuulunut. Minusta sinä olet ehdottomasti oikealla tiellä, kun haluat edes jonkinlaista sovintoa. Helpompaa se lopulta on kaikille. Ja tilanne voi ajan myötä korjautua oikein hyväksikin, vaikka se nyt tuntuisi mahdottomalta ajatukselta.
siis miksi sanotaan ja mitkä välit. Siis käly on minun veljeni vaimo.Veljeni on kuolut parikymmentä vuotta sitten,siis hänen leskeensä on ihan hyvät välit.Käymme heidän lapsien luona kylässä,kun on jotain perhejuhlia ja he meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on mieheni veljen vaimo
Itse ainakin nimitän häntä tämällä termillä (tai no, yleensä kyllä ihan englanniksi sanon "sister-in-law" koska hän on yhdysvaltalainen). Harvakseltaan nähdään, mutta tullaan kyllä ihan kivasti toimeen. Pidetään yhteyttä Facebookin kautta, vaihdetaan pari sanaa veljesten Skype-keskustelujen aikana ym. Hän laittaa aina välillä paketin tulemaan USA:sta, jos näkee jotain minua miellyttävää, ja minä teen hänelle samoin. Mitään sydänystäviä ei kuitenkaan olla, käly on aika hiljainen eikä ota esim. ruokapöydässä paljoakaan osaa keskusteluihin. Ehkä tulevaisuudessa välimme lähentyvät entisestään, nyt olemme tunteneet vasta pari vuotta.
olemme todella vähän tekemisissä. Hän on tekopyhä teeskentelijä. En vain jaksa sitä hihittelyä ja teeskentelyä. Lisäksi oli aikanaan todella kateellinen meidän lapsistamme.
Ei hänkään mun kanssa välitä olla pakollisia enempää tekemisissä. Mitään riitoja tms. ei ole ollut eikä tällä menolla tulekaan, kun ollaan niin vähän tekemisissä. Hän on yhden lapseni kummi, samoin mä heidän ainokaisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missään väleissä. Mieheni nai häntä viikko sitten. Joten se siitä kälystä. Taidan vain kaivaa haulikon esiin, ja pamauttaa muijalta aivot pihalle.
Olin juuri vierailulla ja katselin sivusta, kun kälyni keljuili veljelleni, kun hän tuli töistä. Heillä on pieni tytär, joka pitää yöt hereillä. On siis ymmärrettävää, että imettävä äiti väsyy. Ei kannata asettua kummankaan puolelle. Itse olen kuullut arvostelua omalta anopiltani, kun lapsemme olivat pieniä. Niitä ei unohda ikinä. Tästä viisastuneena en sekaannu sukulaisten välisiin riitoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näemme harvoin ja tapaamisissamme on usein jokin outo alavire. päällisin puolin ollaan kohteliaita, mutta tuntuu että päällä on jokin kumma kilpailutilanne. kälystä melko selvästi nauttii, jos poikamme käyttäytyy huonosti ruokapöydässä tai kiukuttelee (4v). käly tartuu näihin tilanteisiin aika hanakasti. samoin sammuttaa telkkarin aina heti meille tullessaan ja huomauttaa, että meillä lapset ei saa tällaista katsoa (aamupäivisin sieltä ei mitään kovin rankkaa ohjelmistoa tule, viimeksi ellen degeneres show).
sellaista kummallista.
Olemme ihan hyvissä väleissä, emme ylimpiä ystäviä, mutta kunnioitan veljiäni ja siten myös heidän vaimojaan.
kuukausi on sentään aika lyhyt aika kun riita oli niin raju kuin kuvaat. Voisiko veljesi toimia välittäjänä? Kirje?
Kälyni kanssa tulen hyvin toimeen, mutta muutama vuosi sitten riitelin oikein pahasti yhden kaverini kanssa, eikä kumpikaan meistä ollut riittävän suuri pyytämään anteeksi. Vuotta myöhemmin tapasin sattumalta kaverini miehen ja välirikko tuli puheeksi. Sanoin miehelle miten pahoillani olin. Mies oli sitä mieltä, että olimme molemmat hölmöjä (ja oli oikeassa). En lähettänyt kaverilleni terveisiä, mutta illalla kaverini soitti minulle ja pyysimme anteeksi ja lopuksi nauroimme pitkälle vihanpidolle.
Toisen kerran eräs ystäväni pisti välit poikki kanssani puoleksitoista vuodeksi. Hänen siskonsa ja vaimonsa (myös ystäviäni) saivat siitä tarpeekseen ja järjestivät juhlat, joissa tapasimme ja teimme sovinnon.
(Kuulostaa siltä että olen kauhea riitapukari!)