Hankala 7-vuotias tytär, löytyykö vertaistukea!?

Mutta jos lapsi laitetaan pakolla ulos ja ovet kiinni ja muut ovat sisalla niin ei ihme etta alkaa inhota ulkoilua.



Mitas jos vetaisit ulkoiluvaatteet paalle ja menisit sinne ulos lapsesi kanssa??? Ei 7-vuotiaan tarvitse viihtya yksin pihalla.



Tekisin ulkoilusta saannollisen rutiinin, joka paiva tiettyyn aikaan, saalla kuin saalla. Sitten lapset tottuvat siihen pikku hiljaa. Nayta omaa esimerkkia ja nauti itsekin ulkoilusta. Milta susta tuntuisi jos sinut lukittaisiin ulos ja muu perhe loikoilisi sohvalla lukemassa kirjaa...



Hae se yksi kaveri jonka kanssa viihtyy teille leikkimaan ja vie kotiin. Vahan hei nyt toimeksi aikuiset, odotat ihan ihmeita aikuiselta.



Kotityot voi kylla odottaa sen aikaa etta ulkoilet lapsesi kanssa. Vois tehda hyvaa koko perheelle. Menkaa vaikka retkelle ja ottakaa evaat, tehkaa pihatoita, haravointia, lumitoita talvella jne. Katse peiliin mars. Ulkoilusta tulee hyva olo kaikille. Perheen aikuiset, pistakaa toimeksi ja lopettakaa valitus.

Kummasti alkaa parin paivan jalkeen loytya muutakin puuhaa. Telkkari passivoi ja lapset ei osaa enaa leikkia. Hyva olla valilla kokonaan ilman. Ekat pari paivaa narinaa, sitten helpottaa.

Tosin aika haastava lapsi.



En usko "sairauteen". Enkä usko diagnoosia saavan.



Mahdollisesti teitä voisi auttaa perheneuvola. Tai kuitenkin jonkinlainen terapia.



Anna lapsen itse valita vaatteensa ja pinninsä. Koittakaa käydä ostamassa uusia niin että lapsi itse valitsee. Vaikka yksi vaate kerrallaan. Oletteko jo tehneet niin?



Oliko lapsi siis eskarissa? Miten menestyy siellä? Leikkiikö eskarissa ja onko yhtään kaveria?

kovasti on samoja piirteitä as-lapseen kun vertaa. Tuntoherkkyys selittäisi ettei siedä mitään hiukisissaan. Meilläkin ulkoillaan yhdessä.

muutamalla joustolla saadaan arki toimivammaksi.

uhkailu, kiristys ja rangaistukset eivät kehitä lasta vaan saavat tarrautumaan entistä enemmän. Lisäksi lapsi kokee olevansa huono koska ei voi tehdä niinkuin vanhemmat haluavat.

Minulla ei ole minkäänlaista virallista tietoa asiasta ja tämä kommenttini perustuu ihan täysin mutu-tuntumaan. Mutta jos ajattelen itseäni ja omia kavereitani ja tuttujani samassa iässä ja lisäksi niitä n. 7-vuotiaita, jotka nyt tunnen, lapsesi ei kuulosta ihan normaalilta. Ehkä kyseessä ei ole mikään varsinainen sairaus, mutta varmaan jonkinlainen apu tai tuen pyytäminen olisi kuitenkin paikallaan, näin ainakin itse tekisin. Varmaan hänen käytökseensä ja arkeen voisi keksiä apua ja tukea.



Mitä tulee hiuksiin, kaikki tytöt vain eivät halua lettejä yms. Anna siis sen olla. Mutta huolissaan olisin siitä, että näitä poikkeavia piirteitä, vastustusta, raivoa, pinttyneitä tapoja on niin paljon.



Hae tukea, tilannetta voidaan varmasti parantaa ja pohjimmiltaan hän on varmasti ihana tyttö!!

7-vuotias oireilee kummallisesti myös. jos jotain joutuu hänen iholleen (hiusgeeliä, kasvomaalaus-värejä tms.) niin hänelle tulee paha olo, ja kerran jopa oksensi. kaikkia ötököitä pelkää niin että voi herätä yöllä itkien että "onko täällä kärpänen" ja muutenkin on välillä erikoisia fobioita. ollaan käyty perheneuvolassa, mutta ne ei ota asiaa 'mitenkään'. luultavasti on niin paljon 'pahempiakin' tapauksia, että tää ei hetkauta. kuitenkin tunnistan joitain oman lapsuusaikani fiiliksiä tyttärelläni - ja itse olin masentunut jo lapsena, ja sairastinkin parikymmentä vuotta. haluaisin välttää saman, mutta en tiedä miten.



pinttyneet tavat on myös meillä yksi juttu. monet asiat on mentävä JUST tietyllä tavalla.



tsemppiä! onneksi lapset kasvaa ja sen myötä muuttuu tilanteet.



ps. kavereita sinne pihalle, niin jos se sitten viihtyy?

Ap, lue aspergeristä. Huomaat itsekin, ettei lapsesi ole tavallinen. Häntä ei kannata pakottaa yksin ulos, teidän tulee miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tyttö on vielä pieni ja pääsee terapiaan, kun diagnoosi tehdään.



Tuo, että olet jättänyt lapsen yksin kotiin, on voinut pahentaa oireita.

Onko tuo sitten Aspergeria ja ovatko Asperger-piirteet sairautta, siihen en ota kantaa. Mutta jokin tyttöäsi vaivaa ja tekee elämän teille kaikille hankalaksi. Minä ajattelisin asiaa myös lapsen kannalta, eikö hänelläkin ole oikeus olla onnellinen ja tyytyväinen? Toki hänen kytöksensä tekee teidän perhe-elämänne hankalaksi, mutta myös hänen oma elämänsä on kurjaa. Toivottavasti löytäisitte jotain apua, jolla elämä saataisiin mukavaksi teille kaikille. Tytölläsi on selvästi kurja olo, ja se tulee jättämään häneen jälkensä, jos ei saa mitään apua.

Silloin hiuslenksyt ym voivat tuntua tosi ikavalta. Voitteko leikata hiukset niin ettei lenksuja tarvita tai kayttaa sita pinnia. Onhan iloinen asia etta on pinni joka kelpaa. Miksi lapsen hiukset pitaisi olla letilla?



Herkka tuntoaisti vaikuttaa myos siihen etta tietyt vaatteet kerta kaikkiaan tuntuvat kamalalta. Miksei niita hanskoja voi pitaa hihojen paalla/alla jos lapsi niin haluaa? Joku vertasi etta tietty pusero tuntui kuin koko paivan joku olisi raaapinut hiekkapaperilla selkaa. Kuuntele lastasi! Sina et voi tietaa milta vaate toisesta tuntuu. Kukaan ei ole tahallaan hankala ja on kamalaa jos kukaan ei ymmarra lasta.



Tallaiselle lapselle ostaisin myos mahdollisimman pehmeita materiaaleja. Antaisin sovittaa ennen ostopaatosta ja palautan ne joita lapsi ei hyvaksy.Leikkaisin kaikki pesulaput ym pois.



Voisitko itse olla joustavampi?



Ihmettelen myos miksi lapsen pitaisi leikkia yksin pihalla. Ja etenkin sita miksi hanet lukitaan ulos niin etta pitaa ovea hakata.



Ehdotan etta hyvaksyt lapsesi sellaisena kuin olet ja miettisit miten voisit muuttaa omaa kaytostasi. Ilmapiiri kiristyy jos jatkuvasti taistellaan samoista asioista. Olet aikuinen, jousta siis lapsesi hyvaksi!



t. herkkiksen aiti

Avun hakemisen kynnys on todella korkea, juuri leimautumisen pelko - siis se että tyttö tuntee olevansa erilainen kuin muut, on estänyt meitä hakemasta aktiivisemmin apua. Täytyy ottaa asiat puheeksi kouluterveydenhoitajan tarkastuksessa.



Tyttö on siis eskarissa ja siellä on mennyt tosi hyvin, opet sanoo tyttöä fiksuksi ja siellä on useita kavereita, tyttöjä ja poikia, yksi kuitenkin yli muiden. Siellä tyttö on kiltti muille ja hän onkin päiväkodin vanhimpana pienempien hoivaaja, pienimmät tykkäävät hänestä kovasti ja halailevat sekä pyytelevät kilpaa tyttöä leikkikaveriksi. Pukemisten kanssa ei eskarissa ole mitään ongelmia, ei ole siellä niin tarkka esim. hihoistaan ja lahkeistaan. Joskus tyttö on jotain vallatonta keksinyt, josta opet ovat meille vanhemmille huomauttaneet, mutta enimmäkseen on hyvin mennyt.



Eli siis kapinointi on vain meitä vanhempia kohtaan, siksi epäilen ettei kyse ole mistään "sairaudesta" vaan jostain muusta. Tyttö on harvoin hyvällä tuulella kotona, valittaa jatkuvasti kaikista asioista ja saa negatiivisuudellaan koko muunkin perheen pahalle tuulelle ja ärsyyntymään.



ap

Jos ajatuksena vanhemmalla et lapsi hankala, päivittäiset asiat etenevät hammasta purren ja ärtyisästi. Kuulostaa minusta et kasvatustapaa pitäisi muuttaa.



Kun lapsesi roikkuu sinussa, keksitkö hänelle puuhaa vai joutuuko itse miettimään?



Lapsi voi olla myös lellitty. Useimmiten aikuinen luulee pitävänsä tiukkaa kuria mutta todellisuus toinen.



Ongelmat ovat voineet alkaa toisen lapsen syntymästä. Esikoinen kokenut jäävänsä syrjään ja on saanut huomiota negatiivisesta käyttäytymisestä. Sisarkateus on yleistä.



Vaikka lapsella olisikin esim asperger ei poista kasvatusvastuuta. Kasvatusmetodit vaan ovat harkitut/ mietityt. Vaatii asian tuntemista.



En usko lapsesi olevan onnellinen.



Mikset istuisi alas ja kysyisi mitä pitäisi tehdä? Mikä menee lapsen mielestä pieleen? Mitä lapsi itse ehdottaisi? Jne.

Viimeinen viestisi kertoi olennaisen. Muualla kuin kotona menee hyvin. Eli kotia muutettava ja kodin asenteita, sääntöjä..



Jos lapsella olisi joku oikea ongelma, se ilmenisi myös eskarissa.



Teidän pitää kehittää vanhemmuuttanne

Älykäs, hoksaavainen, energinen, äänekäs - kaihtaa kosketusta, vihaa kenkiä, ei tukkaan pinnejä, hermostuu herkästi, kiukustuu kovasti, kova komentamaan... Ei ole AS, ei adhd vaan SI-ongelmaa. Kokeile googlettaa sensorinen integraatio tai käy www.sity.fi sivuilla.

Kannattaa hakea apua tytön takia. Meillekin kynnys oli korkea monesta syystä mutta hyödyt ovat olleet suuremmat kuin haitat. Olemme saaneet erinomaista palvelua kunhan tiesimme mistä sitä hakea. Helppoa ei ole edelleenkään mutta oma ymmärrys on kasvanut ja olemme saaneet ammattilaisen pohtimaan asiaa kanssamme. Olen itse alan ammattilainen - mutta se ei todellakaan riitä vaan tarvitaan ulkopuolisen näkökulma asioihin.

Tsemppiä!

ja se on koulua ajatellen hyvä asia. Jotta hän alkaisi nauttia enemmän elämästä ja turhat vaikeudet jäisivät pois haittaamasta arkeanne kotona, kannattaa ottaa asiat puheeksi ulkopuolisen kanssa. Esim. tilaat ajan yksityiselle lastenpsykologille/psykiatrille tai perheneuvolaan. Lapselle sanot esim., että menette sellaisen henkilön luo, joka osaa auttaa kun lapsilla on hankalia juttuja/ongelmia, jotka harmittavat. Kannattaisi lukea Furmanin Muksuopin lumous.

Kyllä mulla vähän hälytyskellot soisi! Meillä seitsemänvuotias pyöräilee itsekseen lähikauppaankin, vapaapäivinä leikkii ja pyörii ulkona yksin ja kavereiden kanssa aamusta iltaan, hyvä kun kotiin saa syömään.



Voi että. Ihmiset tekee paljon hallaa lapsilleen sillä, että eivät halua keskustella lapsensa haasteista ammattilaisen kanssa. Tämä "mitä muut ajattelee" ja "saa jonkun leiman otsaansa" -pelko ohjaa liikaa.



Asperger-piirteitä, sensorisen integraation häiriötä epäilisin minä. Ei kannata pelätä diagnooseja, ne on vain työkaluja. Ne on vain piirteitä, ja kun tietää, miten tällaisten lasten kanssa kannattaa toimia, arki helpottuu huomattavasti.



Jotkut lapset jaksavat tsempata kodin ulkopuolella johonkin pisteeseen asti, mutta ns. totuus näkyy aina kotona.





Auta lastasi!

Eskarissa hänkin. Vaatteet ei ole ongelma, muuten hyvin paljon kuvauksesi kaltaista on elämä.



Myös toimeentulemattomuus ikäisten kanssa. Milloin on kiusattu, milloin kiusaaja. Koulun pihalla (eskarin tunnin mittaisella välitunnilla) riehuu. On aina mukana jossain tappelunnujakassa. Kiroilee suuttuessaan, on jatkuvasti opettajan puhuttelussa. Mietin, että jos ei tavat kohene, joutunee syksyllä ensimmäisen luokan alettua jollekin erityisluokalle?



Masentavaa tämä on ollut.

Onhan tuossa kaikennäköistä, mutta itse ainakin alkuun teksisin seuraava:

- tukka lyhyeksi

- jos ei ulkoile, ei ulkoile, siinähän töröttää sisällä, kun te muut nautitte pihalla.

- koneelle ei mennä, jos ei eletä ihmisiksi, vaikka tunti ulkoilua niin sitten pääsee tunniksi koneelle. Jos ei ulos meno kiinosta, niin itsehän on valintansa tehnyt?

- seuraavan kerran kun käy tuolla lailla sisareen kiinni, nostat hänen päättäväisesti tilanteesta jäähylle. Vaikka komeroon, jos muu ei auta. Sulla on velvollisuus sitä pienempääkin kohtaan.

- kaikkein eniten kuullostaa siltä, että on oppinut saamaan haluamansa asiat läpi ja siksi meno vaan kovenee. Meillä 8v isoveli ja 5v pikkuveli löytävät yhteistä tekemistä ilman mitään ongelmia, 8v leikkii jopa 2v pikkuveljen kanssa silloin tällöin ja jotenkin sekin onnistuu. Eli ei tuolla ikäerolla pitäisi olla olla ongelmaa löytää yhteistä tekemistä, jos säännöt vaan on selvät.

Harjoittelette silleen et jos ei tukasta tuu valmista jääpi kotiin.



Tai jäätelö jää syömäti jos ei harjaukselta ehdi pöytään.



Keinoja monia



Kaikki opetettava hyvällä mielellä, osana normaalia toimintaa. Ei olla vihaisia ja rankaista.