Teinien ruokanirsoilusta aamupalalla -ketjusta tuli mieleeni!

kyse esim. siitä, että ei opita kunnon ruokatapoja, sekä ylilihavien että nirsojen kohdalla?

että pitää syödä, ettei toinen loukkaannu. Eli syömiseen liitetään rakkautta ja kohteliaisuutta ja kiristystä tunteilla.



Lapset oppivat sen, että tunteisiin syödään ja toisten mieliksi. Siksi he lihovat. On myös hyvin yleistä aikuisissa ihmisissä. Hyvin moni on tunnesyöppö.

että esim. alemman ketjun ap:n nirsot teinivieraat viedäänkin Mäkkärille aamiaiselle.

että pitää syödä, ettei toinen loukkaannu. Eli syömiseen liitetään rakkautta ja kohteliaisuutta ja kiristystä tunteilla. Lapset oppivat sen, että tunteisiin syödään ja toisten mieliksi. Siksi he lihovat. On myös hyvin yleistä aikuisissa ihmisissä. Hyvin moni on tunnesyöppö.

Noin ajattelee vain syömishäiriöinen, ei kukaan normaali-ihminen, ei edes lapsi.

että esim. alemman ketjun ap:n nirsot teinivieraat viedäänkin Mäkkärille aamiaiselle.

minustakin on lähimpänä totuutta. Eikös monipuolinen ruoka (=ei nirsoilu) ole terveellisessä ruokavaliossa aika keskeistä.

kursseja läskeille tunnesyöpöille. Olen paljon lukenut tarinoita, missä äiti on ruoalla palkinnut kiltin käytöksen tai osoittanut rakkauttaan.



Moni nainenkin osoittaa miehelleen rakkautta tekemällä miehelle hyvää ruokaa. Vanha sanontahan on, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Eikö tämä juuri ole tunteen liittämistä perustarpeeseen.



Itse en ole koskaan syönyt velvollisuudesta, rakkaudesta, kohteliaisuudesta, masennukseen. Ja siksi en ole koskaan kärsinytkään ylipainosta.



Mammathan oikein urakalla tuputtavat ruokaa kiltille lapsille ja hokevat lapsille, että olet kiltti kun syöt.

Eikö tämä ole vähän sairasta?

tuossa ketjussa puolustivat huonosti käyttäytyviä vieraita ja heidän lapsiaan, mutta olen kuullut viime aikoina niin järkyttäviä juttuja huonosti käyttäytyvistä ihmisistä, ettei mitään rajaa. Ihan esimerkkinä uusimmat:



- tuttavani on ollut erään merkin kotimyyntikonsulttina ja hän kertoi olleensa esittelemässä tuotteita kutsuilla, jossa vieraille oli tarjolla kaupan valmis kääretorttu ja kahvia, ei mitään muuta. Toisilla kutsuilla tarjolla oli ollut itse tehtyä kotiviiniä, joka oli vielä keskeneräistä ja kaikille tuli maha kipeäksi. Ei mitään muuta tarjottavaa.



- Eräissä hautajaisissa vieraat olivat tuoneet mukanaan KOIRAN edesmenneen ihmisen kotiin ilman lupaa tai kyselyitä onko jollain muulla vieraalla mahdollisesti allergiaa. Koiran oli annettu hyppiä sohvilla ja nämä vieraat olivat myös tutkineet talon (olivat kommentoineet huonetta joka oli tunnesyistä lukittu).



- Eräs kolmekymppinen nainen oli tuonut poikaystävänsä kanssa illallistapaamiseen kavereiden luo tuomiseksi LITRAN JUGURTTIPURKIN



Mutta ilmeisesti se on nyt vaan tätä nykyaikaa, ettei ajatella ketään muuta kuin itseään, koska kyllähän siitä tulee paha mieli jos joutuu joskus ajattelemaan muita ihmisiä (tai vaikka syömään yhden pienen ruisleivänpalan vaikkei tee mieli)....



Pistäkää paremmaksi! :)

kursseja läskeille tunnesyöpöille. Olen paljon lukenut tarinoita, missä äiti on ruoalla palkinnut kiltin käytöksen tai osoittanut rakkauttaan. Moni nainenkin osoittaa miehelleen rakkautta tekemällä miehelle hyvää ruokaa. Vanha sanontahan on, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Eikö tämä juuri ole tunteen liittämistä perustarpeeseen. Itse en ole koskaan syönyt velvollisuudesta, rakkaudesta, kohteliaisuudesta, masennukseen. Ja siksi en ole koskaan kärsinytkään ylipainosta. Mammathan oikein urakalla tuputtavat ruokaa kiltille lapsille ja hokevat lapsille, että olet kiltti kun syöt. Eikö tämä ole vähän sairasta?

tämä liittyy tuohon aamiaisketjuun? Eikös noilla tuon ketjun teineillä ole pikemmikin ongelma ja tunteet tuossa syömisessä, jos ei kelpaa kuin joku tietty jogurtti tms. Jos on nälkä niin silloin syödään sitä mitä on tarjolla. Jos on nälkä niin silloin terve ihminen ei nirsoile.

(tai vaikka syömään yhden pienen ruisleivänpalan vaikkei tee mieli)....

Pistäkää paremmaksi! :)

Miksi ihmisille tulee niin paha mieli jos joku ei syö sitä pientä ruisleipää.

Siksi juuri kun kotona on hoettu, ett' "katso kun Minna on kiltti kun syö koko lautasen tyhjäski. Sinä Minttu olet kyllä tuhma kun et ajattele ollenkaan äidin tunteita kun äiti niin huolella teki ruokaa. Tuhma Minttu kun et syö, äiti ei rakasta tuollaista lasta, joka ei syö äidin tekemää ruokaa"

Minusta osoittaa paljon ihmisestä sekin, joka loukkaantuu jos joku ei syö hänen luonaan syystä tai toisesta ja vaatii ja tuputtaa, että edes se yksi ruisleipäpala.

Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään loukkaantua jos joku ei ole syönyt vaan juonut vain kaljupääkahvit. En usko, että hän osoittaisi pullasta kieltäytymällä, että en ole hänen kaverinsa tai siihen liittyisi suurempia tunteita, kuten täällä tuntuu moni ajattelevan.

Miettikääpä tosiaan tarkkaan, miksi loukkaannutte jos joku ei ota pöydästänne edes sitä leipää. Ja mitä tunteita se teissä herättää. Koetteko hylkäämistä vai mitä ja miksi siihen liittyy jotain elämää suurempaa merkitystä.

Kun menette lapsuuteenne niin löydätte syyn tähän ja voitte ehkä vapautua tunnesyöppöydestä ja ruoan liittämisestä rakkauteen ja hyväksyntään.

näin kesäaikaan käy hyvästä esimerkistä polttareiden suunnittelu. Ensin osallistujat kehua retostelevat omilla (kalliilla) lomasuunnitelmillaan, uusilla ostoksilla ym. ym. ja sitten kun tehdään budjettia polttareita varten niin se nuukuus iskee peliin ja ilmoitetaan että "minä en ainakaan osallistu yli 30 eurolla". Tämä on tosiaan noloa polttareissa joissa osa voi olla opiskelijoita jotka maksavat ihan kiltisti, mutta eihän nämä minä-minä ihmiset kestä sitä, että pitäisi laittaa rahaa "JONKUN MUUN IHMISEN HYVÄKSI. Sehän on heti omista kasvohoitorahoista pois.....

Jep jep, liioitellaan vaan. Olen itse paastonnut ja selvinnyt kahvipöydistä väistellen, jos en ole halunnut paastoa mainostaa. Eli olen ottanut teetä ja vihanneksia. Jos ne teinit eivät halunneet syödä, mikseivät voineet tehdä esim. vastaavalla lailla? Minä ymmärrän, että ihmetellään ihmisten huonoa käytöstä. Koko jutun pointti oli käytöstavat.

pari vuotta sitten luulin saavani kunnon polttarit. Miehelleni maksettiin kalliit 3 päivän polttarit. Kaverini järjestivät vain yhden päivän juhlan. Kaasoni kertoivat, että kukaan ei olisi halunnut laittaa rahaa päivääni, vaikka monilla oli kesälomasuunnitelmia ja olivat vuokranneet mökkejä ja muuta.

Se on kyllä tosi, että toisen hyväksi ei haluttaisi mitään antaa.

Häät olikin sitten jo eri asia. Laitoin lahjalistan ja lahjatilin. Pari kaveriani ei ostanut listalta vaan vastaavan halpismerkin. Ja yksi perhe laittoi vain 35 euroa, vaikka heitä oli 4 syömässä.

näin kesäaikaan käy hyvästä esimerkistä polttareiden suunnittelu. Ensin osallistujat kehua retostelevat omilla (kalliilla) lomasuunnitelmillaan, uusilla ostoksilla ym. ym. ja sitten kun tehdään budjettia polttareita varten niin se nuukuus iskee peliin ja ilmoitetaan että "minä en ainakaan osallistu yli 30 eurolla". Tämä on tosiaan noloa polttareissa joissa osa voi olla opiskelijoita jotka maksavat ihan kiltisti, mutta eihän nämä minä-minä ihmiset kestä sitä, että pitäisi laittaa rahaa "JONKUN MUUN IHMISEN HYVÄKSI. Sehän on heti omista kasvohoitorahoista pois.....

vaan järjetön laihdutuskuuri.

Jep jep, liioitellaan vaan. Olen itse paastonnut ja selvinnyt kahvipöydistä väistellen, jos en ole halunnut paastoa mainostaa. Eli olen ottanut teetä ja vihanneksia. Jos ne teinit eivät halunneet syödä, mikseivät voineet tehdä esim. vastaavalla lailla? Minä ymmärrän, että ihmetellään ihmisten huonoa käytöstä. Koko jutun pointti oli käytöstavat.

(tai vaikka syömään yhden pienen ruisleivänpalan vaikkei tee mieli).... Pistäkää paremmaksi! :)

Miksi ihmisille tulee niin paha mieli jos joku ei syö sitä pientä ruisleipää. Siksi juuri kun kotona on hoettu, ett' "katso kun Minna on kiltti kun syö koko lautasen tyhjäski. Sinä Minttu olet kyllä tuhma kun et ajattele ollenkaan äidin tunteita kun äiti niin huolella teki ruokaa. Tuhma Minttu kun et syö, äiti ei rakasta tuollaista lasta, joka ei syö äidin tekemää ruokaa" Minusta osoittaa paljon ihmisestä sekin, joka loukkaantuu jos joku ei syö hänen luonaan syystä tai toisesta ja vaatii ja tuputtaa, että edes se yksi ruisleipäpala. Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään loukkaantua jos joku ei ole syönyt vaan juonut vain kaljupääkahvit. En usko, että hän osoittaisi pullasta kieltäytymällä, että en ole hänen kaverinsa tai siihen liittyisi suurempia tunteita, kuten täällä tuntuu moni ajattelevan. Miettikääpä tosiaan tarkkaan, miksi loukkaannutte jos joku ei ota pöydästänne edes sitä leipää. Ja mitä tunteita se teissä herättää. Koetteko hylkäämistä vai mitä ja miksi siihen liittyy jotain elämää suurempaa merkitystä. Kun menette lapsuuteenne niin löydätte syyn tähän ja voitte ehkä vapautua tunnesyöppöydestä ja ruoan liittämisestä rakkauteen ja hyväksyntään.

meillä on ainakin usein niin, että lapset narisevat nälkää ja tulevat pöytään selvästi nälkäisinä. Sitten kun ruoasta löytyykin paprikanpala, niin nälkä on ohi sillä sekunnilla ja ilme on nyrpeä. Sellaisesta minä kyllä suutun ja loukkaannun (no en nyt kovin voimakkaasti, mutta kuitenkin ärsyttää). Sitten muutaman minuutin päästä kuitenkin kinutaan jotain jälkiruokaa tai muuta haluttaisiin naahia sitten koko ajan, kun ei voinut syödä sitä ruokaa, josta löytyi paprikan pala.

Eli ei ole kyse siitä, että pitäisi syödä jos EI ole nälkä vaan siitä, että pitää kelvata se mitä on tarjolla jos ON nälkä. Ja siitähän tuossa aamiaisketjussakin loppujen lopuksi oli kysymys. Jotkut ei nyt näytä sitä tajuavan vieläkään vaikka tämän miten päin muotoilisi.

Kavereiden häissä yksi kaveriporukka oli ostanut listalta yhteislahjan. No, heitä oli sitten 8 aikuista samassa lahjassa, joten lahjan hinta per henkilö oli n. 8 euroa..... Jotkut ihmiset vaan ovat uskomattoman noloja.



Omassa suvussani eräisiin häihin miespuolinen serkkuni tuli ulkoiluliivi (sellainen maastovärinen) päällä.....

nämä polttari- ja häänoloudet nyt liittyvät aiheeseen? En oikein ymmärtänyt.

niin sen ketjun lukeneena ihmettelen todella, kuinka paljon tunteita ihmisillä liittyy ruokaan. Moni oli todella kiihtynyt siitä, että pitää jotain syödä, vaikka ei maistuisi tai pystyisi tai olisi jopa allergioita, koska se on KOHTELIASTA.

Miksi on kohteliasta syödä, vaikka saattaisi joutua sairaalaan tai maha olla kipeä koko illan. Miksi koette loukkaavana jos joku ei ota pullaanne. Tuo paastoesimerkki on juuri sellainen.

Jos olet tehnyt tyhjennykset ja ollut muutaman päivän oikeaoppisella paastolla, se pitää kohteliaisuuden vuoksi keskeyttää porkkanalla ja teellä. Koko paasto menee näin pilalle ja voi tulla kovat mahakivutkin.

Mutta ei voi reilusti kieltäytyä ruoasta vaan pitää paastolla pysyä kotiseinien sisäpuolella, ettei loukkaa toisia.

Kunhan vain ihmettelen. Mutta toisaalta en ihmettele kun näen ympärilläni niin paljon lihavia, tunneperäisiä kohteliaisuussyöjiä.

(tai vaikka syömään yhden pienen ruisleivänpalan vaikkei tee mieli).... Pistäkää paremmaksi! :)

Miksi ihmisille tulee niin paha mieli jos joku ei syö sitä pientä ruisleipää. Siksi juuri kun kotona on hoettu, ett' "katso kun Minna on kiltti kun syö koko lautasen tyhjäski. Sinä Minttu olet kyllä tuhma kun et ajattele ollenkaan äidin tunteita kun äiti niin huolella teki ruokaa. Tuhma Minttu kun et syö, äiti ei rakasta tuollaista lasta, joka ei syö äidin tekemää ruokaa" Minusta osoittaa paljon ihmisestä sekin, joka loukkaantuu jos joku ei syö hänen luonaan syystä tai toisesta ja vaatii ja tuputtaa, että edes se yksi ruisleipäpala. Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään loukkaantua jos joku ei ole syönyt vaan juonut vain kaljupääkahvit. En usko, että hän osoittaisi pullasta kieltäytymällä, että en ole hänen kaverinsa tai siihen liittyisi suurempia tunteita, kuten täällä tuntuu moni ajattelevan. Miettikääpä tosiaan tarkkaan, miksi loukkaannutte jos joku ei ota pöydästänne edes sitä leipää. Ja mitä tunteita se teissä herättää. Koetteko hylkäämistä vai mitä ja miksi siihen liittyy jotain elämää suurempaa merkitystä. Kun menette lapsuuteenne niin löydätte syyn tähän ja voitte ehkä vapautua tunnesyöppöydestä ja ruoan liittämisestä rakkauteen ja hyväksyntään.

meillä on ainakin usein niin, että lapset narisevat nälkää ja tulevat pöytään selvästi nälkäisinä. Sitten kun ruoasta löytyykin paprikanpala, niin nälkä on ohi sillä sekunnilla ja ilme on nyrpeä. Sellaisesta minä kyllä suutun ja loukkaannun (no en nyt kovin voimakkaasti, mutta kuitenkin ärsyttää). Sitten muutaman minuutin päästä kuitenkin kinutaan jotain jälkiruokaa tai muuta haluttaisiin naahia sitten koko ajan, kun ei voinut syödä sitä ruokaa, josta löytyi paprikan pala.

Eli ei ole kyse siitä, että pitäisi syödä jos EI ole nälkä vaan siitä, että pitää kelvata se mitä on tarjolla jos ON nälkä. Ja siitähän tuossa aamiaisketjussakin loppujen lopuksi oli kysymys. Jotkut ei nyt näytä sitä tajuavan vieläkään vaikka tämän miten päin muotoilisi.

niin sen ketjun lukeneena ihmettelen todella, kuinka paljon tunteita ihmisillä liittyy ruokaan. Moni oli todella kiihtynyt siitä, että pitää jotain syödä, vaikka ei maistuisi tai pystyisi tai olisi jopa allergioita, koska se on KOHTELIASTA. Miksi on kohteliasta syödä, vaikka saattaisi joutua sairaalaan tai maha olla kipeä koko illan. Miksi koette loukkaavana jos joku ei ota pullaanne. Tuo paastoesimerkki on juuri sellainen. Jos olet tehnyt tyhjennykset ja ollut muutaman päivän oikeaoppisella paastolla, se pitää kohteliaisuuden vuoksi keskeyttää porkkanalla ja teellä. Koko paasto menee näin pilalle ja voi tulla kovat mahakivutkin. Mutta ei voi reilusti kieltäytyä ruoasta vaan pitää paastolla pysyä kotiseinien sisäpuolella, ettei loukkaa toisia. Kunhan vain ihmettelen. Mutta toisaalta en ihmettele kun näen ympärilläni niin paljon lihavia, tunneperäisiä kohteliaisuussyöjiä.

(tai vaikka syömään yhden pienen ruisleivänpalan vaikkei tee mieli).... Pistäkää paremmaksi! :)

Miksi ihmisille tulee niin paha mieli jos joku ei syö sitä pientä ruisleipää. Siksi juuri kun kotona on hoettu, ett' "katso kun Minna on kiltti kun syö koko lautasen tyhjäski. Sinä Minttu olet kyllä tuhma kun et ajattele ollenkaan äidin tunteita kun äiti niin huolella teki ruokaa. Tuhma Minttu kun et syö, äiti ei rakasta tuollaista lasta, joka ei syö äidin tekemää ruokaa" Minusta osoittaa paljon ihmisestä sekin, joka loukkaantuu jos joku ei syö hänen luonaan syystä tai toisesta ja vaatii ja tuputtaa, että edes se yksi ruisleipäpala. Minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään loukkaantua jos joku ei ole syönyt vaan juonut vain kaljupääkahvit. En usko, että hän osoittaisi pullasta kieltäytymällä, että en ole hänen kaverinsa tai siihen liittyisi suurempia tunteita, kuten täällä tuntuu moni ajattelevan. Miettikääpä tosiaan tarkkaan, miksi loukkaannutte jos joku ei ota pöydästänne edes sitä leipää. Ja mitä tunteita se teissä herättää. Koetteko hylkäämistä vai mitä ja miksi siihen liittyy jotain elämää suurempaa merkitystä. Kun menette lapsuuteenne niin löydätte syyn tähän ja voitte ehkä vapautua tunnesyöppöydestä ja ruoan liittämisestä rakkauteen ja hyväksyntään.

meillä on ainakin usein niin, että lapset narisevat nälkää ja tulevat pöytään selvästi nälkäisinä. Sitten kun ruoasta löytyykin paprikanpala, niin nälkä on ohi sillä sekunnilla ja ilme on nyrpeä. Sellaisesta minä kyllä suutun ja loukkaannun (no en nyt kovin voimakkaasti, mutta kuitenkin ärsyttää). Sitten muutaman minuutin päästä kuitenkin kinutaan jotain jälkiruokaa tai muuta haluttaisiin naahia sitten koko ajan, kun ei voinut syödä sitä ruokaa, josta löytyi paprikan pala. Eli ei ole kyse siitä, että pitäisi syödä jos EI ole nälkä vaan siitä, että pitää kelvata se mitä on tarjolla jos ON nälkä. Ja siitähän tuossa aamiaisketjussakin loppujen lopuksi oli kysymys. Jotkut ei nyt näytä sitä tajuavan vieläkään vaikka tämän miten päin muotoilisi.

kertaa pitää sanoa, että se epäkohteliaisuus liittyy siihen, että se aamupala haettiin erikseen kaupasta eikä siihen, että ei ole nälkä siihen aikaan päivästä? Uskomatonta, miten selvää suomenkieltä ei ymmärretä! Mieti vaikka sitä vessaesimerkkiä, jos tuo ruoka pitää nyt liittää johonkin tunnesyömiseen tms.

(tai vaikka syömään yhden pienen ruisleivänpalan vaikkei tee mieli).... Pistäkää paremmaksi! :)

Miksi ihmisille tulee niin paha mieli jos joku ei syö sitä pientä ruisleipää.

Ei ole pakko syödä, mutta jos kylässä ilmoittaa, että lähtee hakemaan kaupasta syötävää (on siis nälkä), kun ei vieraspaikan safkat kelpaa niin on hunotapainen ja tyhmä!

että pitää syödä, ettei toinen loukkaannu. Eli syömiseen liitetään rakkautta ja kohteliaisuutta ja kiristystä tunteilla. Lapset oppivat sen, että tunteisiin syödään ja toisten mieliksi. Siksi he lihovat. On myös hyvin yleistä aikuisissa ihmisissä. Hyvin moni on tunnesyöppö.