Teinien ruokanirsoilusta aamupalalla -ketjusta tuli mieleeni!

kyllähän se, että jollain ruokaan liittyy todella tarkat ja tiukat rutiinit joista poikkeaminen aiheuttaa ties mitä tämän henkilön psyykkeelle, kertoo isommista ongelmista kuin se, että joku kohteliaasti sen yhden kerran syö ruokaa joka ei nyt satu olemaan oma lemppariruoka.

sitten olisi. Mutta miten tämä liittyy ruokaan? Aika isoja merkityksiä näet pelkässä ravinnossa:)

ruokaan. Jankkaan edelleen tätä. Te koette loukkaukseksi jos kaveri ei löydä syötävää pöydästänne. Miksi? Miksi odotatte ihmisten tekevän epämiellyttäviä asioita mieliksenne? Saatteko jotain tyydytystä siitä? Eli taas olemme siinä samassa. Miksi liitätte ruokaan niin paljon tunteita? Miksi koet, että tarjoilusi ei kelpaa? Eli koet pahaa mieltä asiasta tai alemmuudentunnetta tai jotain kummaa tunnetta lapsuudestasi taas. Elämä on paljon helpompaa, jollei loukkaannu niin herkästi joka asiasta. Itse en toivoisi kenenkään uhrautuvan takiani ja tekevän vastenmielisiä asioita vain sen takia, että minulla on traumoja jonkin asian suhteen.

miksi koen ettei tarjoiluni kelpaa? No ehkäpä siksi että se ei kelpaa! Ei kai se mikään subjektiivinen kokemus ole vaan ihan fakta. Ja mieti nyt oikeasti hetken sitä vessaesimerkkiä, jos tämä ruoka-asia menee liian hankalaksi. Tai jos vaikka miehesi sanoisi, että ex-tyttöystävä oli kyllä kauniimpi ja parempi sängyssä niin loukkaantuisitko ja miksi?

ole kyse ruoasta vaan KOHTELIAISUUDESTA ja toisen huomioon ottamisesta. Okei, et siis loukkaannu jos miehesi vertaa sinua ex-tyttöystävään? Entäs tuo vessaesimerkki? Ja kerro mitä loukkaantuminen mielestäsi on ja missä tilanteessa ihmisellä on sitten oikeus loukkaantua?

Tuntuu, että sinulla on oikeasti tuon ruoan kanssa ongelma, kun et nyt tajua, ettei se ole tässä se pääpointti, vaan käytöstavat.

on varta vasten lähdettävä hakemaan kaupasta tietynlaisia korvapuusteja kertoo siitä, että hänellä tunteet liittyy vahvasti syömiseen jopa ongelmaksi asti. Itse en loukkaantuisi jos ystäväni näin tekisi, mutta olisin huolissani hänestä kyllä.

että sinä et loukkaannu:)

Tuntuu, että sinulla on oikeasti tuon ruoan kanssa ongelma, kun et nyt tajua, ettei se ole tässä se pääpointti, vaan käytöstavat.

on varta vasten lähdettävä hakemaan kaupasta tietynlaisia korvapuusteja kertoo siitä, että hänellä tunteet liittyy vahvasti syömiseen jopa ongelmaksi asti. Itse en loukkaantuisi jos ystäväni näin tekisi, mutta olisin huolissani hänestä kyllä.

eikö tuossa toisessa ketjussa pikemminkin ihmetelty tätä teinien käytöstä ja ihmeteltiin vanhempien asennetta eikä oltu loukkaantuneita. Miksi se loukkaantuminen on nyt tässä niin suuressa osassa kun on kyse vain käytöstavoista? Ei kai sille presidentillekään ole sopivaa näyttää sitä persettä vaikkei hän siitä sen kummemmin loukkaantuisikaan.

Eli kuitenkin itsekin myönnät, että se ongelma on kuitenkin sillä nirsoilijalla eikä emännällä?

on varta vasten lähdettävä hakemaan kaupasta tietynlaisia korvapuusteja kertoo siitä, että hänellä tunteet liittyy vahvasti syömiseen jopa ongelmaksi asti. Itse en loukkaantuisi jos ystäväni näin tekisi, mutta olisin huolissani hänestä kyllä.

Näin juuri ajattelen.

T: Tuon Pia ja Minna esimerkin kirjoittanut.

että sinä et loukkaannu:)

Tuntuu, että sinulla on oikeasti tuon ruoan kanssa ongelma, kun et nyt tajua, ettei se ole tässä se pääpointti, vaan käytöstavat.

tässä saman uudelleen:

Miksi se loukkaantuminen on nyt tässä niin suuressa osassa kun on kyse vain käytöstavoista? Ei kai sille presidentillekään ole sopivaa näyttää sitä persettä vaikkei hän siitä sen kummemmin loukkaantuisikaan.

jolla on terve suhtautuminen ruokaan, voi joskus syödä nälkäänsä jotain muutakin kuin tietynmerkkistä jogurttia tai leipää ym. Mietin vain, että mitenhän pärjäävät tällaiset lapset esim. koulussa kun tarjolla ei varmasti ole joka päivä sitä omaa lemppariruokaa. Niin no, limuatomaatit on keksitty joilla nälkä pysyy kivasti loitolla.

Sillä tästä on kyllä kokemusta. Kun sinkkutyttöinä vierailimme toisten luona ympäri Suomea niin kyllä meistä joku saattoi kaupasta aina kipaista sitä lempiaamupalaansa ja silti en ollut huolissani hänestä.

Onko se minulta pois jos joku tykkää juoda aamukahvinsa korvapuustin kanssa. Tai kuten yksi tykkäsi voisarvista ja kävi aamulla aina ostamassa itselleen niitä kun asuin konditorian lähellä. En itse huomannut niitä ostaa, koska itse en pidä niistä.

Eli mikä tässä on edelleen sinulle ongelma? Miksi et suo kaverillesi sellaista aamupalaa, mitä hän on tottunut syömään.

Siksi, että koet pettymystä ja hylkäämisen tunnetta ja jupiset, että onpa nirso ja huonotapainen. Eli taas ollaan siellä, että mitä tunteita tämä sinussa herättää ja miksi. Miksi juuri sinun tapasi syödä aamupala on se oikea. Onko se juuri se, mitä äitisi opetti sinulle ja koit olevasi kiltti tyttö kun syöt vielä aikuisenakin niin ja hermostut jos jollain muulla on toisenlaiset tavat.

on varta vasten lähdettävä hakemaan kaupasta tietynlaisia korvapuusteja kertoo siitä, että hänellä tunteet liittyy vahvasti syömiseen jopa ongelmaksi asti. Itse en loukkaantuisi jos ystäväni näin tekisi, mutta olisin huolissani hänestä kyllä.

etten loukkaantuisi vaan olisin huolissani ystävästäni.

kokemusta löytyy lähipiiristäni myös syömishäiriöstä joten tiedän että myös ylenpalttinen nirsoilu voi olla hälyttävä merkki.

etten loukkaantuisi vaan olisin huolissani ystävästäni.

juoda aamukahvin korvapuustin kanssa tai voisarven tms.

Jos on hyvät ja luottamukselliset välit niin ei tarvitse kursailla vaan voi ihan iloisesti sanoa, että kipaisen konditoriasta tuoreita voisarvia kun saan niitä niin harvoin, haluatko sinä jotain. Tai käväisen hakemassa korvapuusteja kun tykkään niistä niin paljon, otatko sinä kaupasta jotain.

Jos välit on sellaiset, että pitää miettiä koko ajan, mistä kaveri saattaa loukkaantua ja miten käyttäydyn, ettei hän loukkaannu, on asia tietenkin eri. Et ehkä ole siksi kokenut sellaista välitöntä kaveruutta ihmisten välillä, missä ei kiristetä tunteilla.

Paras on tämä joka saa käännetyksi käytöstavat syömishäiriöksi :D

Mietipä sitä.



Tiedätkö, että käytössäännöt ovat kirjoittamattomia lakeja, jotka joko oppii lapsena vanhemmilta, kovalla työllä opiskelee aikuisena itsekseen tai sitten ei koskaan pääse sille tasolle, että tajuaisi, mistä tässä nyt kirjoitan?



MIETI

Ihan ilman tunteita teinin äitinä täällä vastaan.



Kun lapseni on aikuinen ja täysin omassa päätäntävallassaan, hän saa syödä juuri sitä mitä haluaa tai olla syömättä, aivan oman tahtonsa mukaan. Mutta niin kauan kun minä yritän kasvattaa häntä ja opettaa a)normaaleja ja terveellisiä ruokatapoja B)jonkun verran käytöstapoja, meillä toimitaan seuraavasti:



Vastaavassa kyläilytapauksessa meidän teini olisi saanut olla aivan ilman ruokaa kotiin asti tai sinne saakka kunnes koko perhe nauttii seuraavan kerran lounasta. Jos mikään tavallisesta aamupalatarjottavasta ei kelpaa, en lähde hänelle erikseen hakemaan juuri oikean merkkistä leipää tai jogurttia. tämän sanon nyt aivan ilman mitään tunnetta sitä ruokaa kohtaan. Meillä ei marssita teinin mielen mukaan, vaan kyllä, vanhempien mukaan. ja jos vanhemmat mielivaltaisesti päättävät aivan ilman kysymättä teiniltä, että aamiaisruokaa on löydyttävä seuraavasta valikoimasta: ruisleipää, vaaleaa leipää, karjalanpiirakkaa, leikkeleitä, hedelmiä, jogurttia, mehua, niin sen on todella löydyttävä siitä. Jos teinin mieleen tulee, että hän juuri tänään haluaakin toisen merkkisiä muroja aamupalaksi eikä hän sitten suostu syömään mitään muuta, niin tämähän on aivan pelkkää temppuilua ja suorastaan 3v:n uhmaan verrattavissa oleva asia.



Ja huom! Nyt en edes puhu siitä, loukkaantuuko se henkilö joka kyseisen ruokamäärän on laittanut esille. Se ei ole ollenkaan tässä keskustelussa tärkeää. tärkeää on se, POMPOTTAAKO TEINI VANHEMPIAAN VAI EI.



Nähtävästi hyvin moni antaa teinin pompotella tajuamatta sitä edes itse. selitellään siitä miten ruokaan ei saa liittää tunteita ja teinin pitää saada itse päättää mitä syö ja seli seli. pohjimmiltaan kyseessä on vallan käyttö teinin ja vanhemman välillä. Ja kyllä, meillä valtaa (jos sitä sanaa haluaa käyttää) käyttää vanhemmat, ei teini.

Mielen hallinta ei ole sitä, että tiedetään, miten pitää käyttäytyä ruokapöydässä ja sitten hallitaan omat mieltymykset ja syödään, vaikkei tee mieli. Kiitellään ääneen, mutta salassa loukkaannutaan kenties vähän siitä, ettei ystävä tajunnutkaan hankkia aamiaispöytään sitä, mitä minä haluan syödä. Tai sitten ollaan ylpeitä, kun oltiin niin reippaita ja noudatettiin taas kerran sääntöjä.



Mielen hallinta on pohjimmiltaan sitä, että tajutaan, että jokainen loukkaantuminen on oma valinta. Hernettä ei ole pakko vetää nenään missään tilanteessa. Ei, vaikka ystävä rikkoisi kaikkia yleisesti hyväksyttyjä käytössääntöjä. Mielensä hallitseva ihminen ottaa toisen ihmisen käytöksen sellaisenaan, tarkastelee sitä kenties kiinnostuneena: kas, tuollakin tavalla voi käyttäytyä, minkähänlaisia uskomuksia siinä on takana? Ihmisillä on oikeasti mitä kiinnostavimpia tarinoita kerrottavanaan, kun he pääsevät kertomaan käyttäytymisensä taustoista ilman tuomitsemisen pelkoa.



Siinä alkuperäisessä aamiaisesimerkissä emme tiedä, mitä perheen isä tarkoitti puhuessaan torille/kauppaan poikkeamisesta. Itse olisin pitänyt sitä sarkasmina. Missään tapauksessa en olisi tuominnut tuota perhettä - sen verran olen teinimeininkiä nähnyt itsekin.



Ruokaan liittyvät uskomukset ovat erittäin jännä ilmiö. Itse uskon, että lapset osaavat valita elimistönsä kannalta täydellistä ruokaa pienestä asti, jos heidän annetaan tehdä se. Omat havaintoni tukevat tätä ja muistelen lukeneeni jostakin tutkimuksestakin, jossa lapset saivat vapaasti valita ruokaa ja ottivat terveelliset vaihtoehdot, mutta yleensä tätä ei monikaan usko mahdolliseksi.



Moni uskoo, että ihminen osaa vasta aikuisena valita ruokansa. Oma ruokavalioni parani olennaisesti, kun muutin pois kotoa ja sain ostaa ruokani itse. Olen varma, että olisin jo lapsena osannut koostaa hyvän ruokavalion - herkkuinene tietysti.

Mielen hallinta ei ole sitä, että tiedetään, miten pitää käyttäytyä ruokapöydässä ja sitten hallitaan omat mieltymykset ja syödään, vaikkei tee mieli. Kiitellään ääneen, mutta salassa loukkaannutaan kenties vähän siitä, ettei ystävä tajunnutkaan hankkia aamiaispöytään sitä, mitä minä haluan syödä. Tai sitten ollaan ylpeitä, kun oltiin niin reippaita ja noudatettiin taas kerran sääntöjä.

Mielen hallinta on pohjimmiltaan sitä, että tajutaan, että jokainen loukkaantuminen on oma valinta. Hernettä ei ole pakko vetää nenään missään tilanteessa. Ei, vaikka ystävä rikkoisi kaikkia yleisesti hyväksyttyjä käytössääntöjä. Mielensä hallitseva ihminen ottaa toisen ihmisen käytöksen sellaisenaan, tarkastelee sitä kenties kiinnostuneena: kas, tuollakin tavalla voi käyttäytyä, minkähänlaisia uskomuksia siinä on takana? Ihmisillä on oikeasti mitä kiinnostavimpia tarinoita kerrottavanaan, kun he pääsevät kertomaan käyttäytymisensä taustoista ilman tuomitsemisen pelkoa.

Siinä alkuperäisessä aamiaisesimerkissä emme tiedä, mitä perheen isä tarkoitti puhuessaan torille/kauppaan poikkeamisesta. Itse olisin pitänyt sitä sarkasmina. Missään tapauksessa en olisi tuominnut tuota perhettä - sen verran olen teinimeininkiä nähnyt itsekin.

Ruokaan liittyvät uskomukset ovat erittäin jännä ilmiö. Itse uskon, että lapset osaavat valita elimistönsä kannalta täydellistä ruokaa pienestä asti, jos heidän annetaan tehdä se. Omat havaintoni tukevat tätä ja muistelen lukeneeni jostakin tutkimuksestakin, jossa lapset saivat vapaasti valita ruokaa ja ottivat terveelliset vaihtoehdot, mutta yleensä tätä ei monikaan usko mahdolliseksi.

Moni uskoo, että ihminen osaa vasta aikuisena valita ruokansa. Oma ruokavalioni parani olennaisesti, kun muutin pois kotoa ja sain ostaa ruokani itse. Olen varma, että olisin jo lapsena osannut koostaa hyvän ruokavalion - herkkuinene tietysti.

Mulle tulee tästä tyypistä mieleen se Fonectan mainoksen "Nalle Kekkonen" -psykologi :) "Mitä se pohjimmiltaan sulle merkitsee?" "Oleko sä miettinyt miten tää liittyy sun lapsuuteen?" kun tyyppi kysyy jääkiekko-ottelun tulosta. Tällä on varmaan kanssa joku psykoterapeutin pätevyys, olisi pelottavaa joutua tämän kynsiin terapiassa :)

Teinin äiti täällä itsekin. Teinien kanssa väännetään välillä aika paljon isommista kysymyksistä kuin siitä, syödäänkö tänään karjalanpiirakkaa vai muroja.



Meillä käytetään valtaa teinin yli käytännössä vain hänen turvallisuuteensa ja tulevaisuuteensa liittyvissä asioissa, koska teiniltä puuttuu kyky nähdä asioiden suhteita pitkällä tähtäyksellä. Ruutia ei todellakaan haaskata ruoasta riitelemiseen. Ei siihen ole edes tarvetta, koska he ovat pienestä asti saaneet valita ruokansa hyvin pitkälle itse. Tällainen lapsi koostaa kokemukseni mukaan itselleen monipuolisen ja terveellisen ruokavalion ihan luonnostaan.

Mitä jos sinun lapsesi haluaisi syödä vaan mäkkärissä eikä söisi terveellisesti? Olisiko se silloin sellainen asia, josta kannattaisi vanhempien kantaa vastuu ja joka liittyisi sekä teinin terveyteen että tulevaisuuteen?

Tarkoitatko että olisit itse tehnyt kuten vierailevan perheen isäntä, hakenut teineille jotain syötävää kaupasta kun mikään tarjolla oleva ei kelpaa? Vai mitä tarkoitit sanoessasi ettei kannata ruuan suhteen käyttää teiniin valtaa?