Teinien ruokanirsoilusta aamupalalla -ketjusta tuli mieleeni!

että ehkäpä alkuperäisessä esimerkissä aamiaspöydässä teini käytti valtaansa vanhempiin ja vanhemmat suostuivat siihen mukisematta. Itse en missään nimessä tekisi niin, vaikka kuinka pitäisi ajatella miten ongelmat voisivat olla niin hurjan paljon suurempiakin teinien kanssa (kuten huumeet / päihteet) ja siksi pitäisi tällaisessa pienessä asiassa toimia kuten teinit sanoo. Hmm...

Ruokaan liittyvät uskomukset ovat erittäin jännä ilmiö. Itse uskon, että lapset osaavat valita elimistönsä kannalta täydellistä ruokaa pienestä asti, jos heidän annetaan tehdä se. Omat havaintoni tukevat tätä ja muistelen lukeneeni jostakin tutkimuksestakin, jossa lapset saivat vapaasti valita ruokaa ja ottivat terveelliset vaihtoehdot, mutta yleensä tätä ei monikaan usko mahdolliseksi.

Moni uskoo, että ihminen osaa vasta aikuisena valita ruokansa. Oma ruokavalioni parani olennaisesti, kun muutin pois kotoa ja sain ostaa ruokani itse. Olen varma, että olisin jo lapsena osannut koostaa hyvän ruokavalion - herkkuinene tietysti.

Eli jos pikku-Miljalle annetaan vaihtoehto syödä aamiaiseksi vaikka muroja, jugurttia, leipää, marjoja, puuroa tai viiliä, mutta juuri sinä aamuna Pikku-Miljalle ei kelpaa mikään noista vaan hän valitsee sinä aamuna donitseja, niin äiti tai isi kipaisee aamutuimaan Siwaan hakemaan Miljalle donitseja. Samaan aikaan Mico päättääkin haluta munakokkelia, ja koska lapsi osaa valita, hänelle tietenkin tehdään munakokkelia, viis siitä, että kaikki muut istuvat aamupalalla.

Ei hyvänen aika, voiko joku ihan vakavalla naamalla väittää että asia on okoo näin? Haluaisin todella nähdä sen "muistelen lukeneeni" -tutkimuksen, jossa tällä tavalla kasvatetuista lapsista kasvaa ravitsemukseltaa terveempiä aikuisia.

pari vuotta sitten luulin saavani kunnon polttarit. Miehelleni maksettiin kalliit 3 päivän polttarit. Kaverini järjestivät vain yhden päivän juhlan. Kaasoni kertoivat, että kukaan ei olisi halunnut laittaa rahaa päivääni, vaikka monilla oli kesälomasuunnitelmia ja olivat vuokranneet mökkejä ja muuta. Se on kyllä tosi, että toisen hyväksi ei haluttaisi mitään antaa. Häät olikin sitten jo eri asia. Laitoin lahjalistan ja lahjatilin. Pari kaveriani ei ostanut listalta vaan vastaavan halpismerkin. Ja yksi perhe laittoi vain 35 euroa, vaikka heitä oli 4 syömässä.

näin kesäaikaan käy hyvästä esimerkistä polttareiden suunnittelu. Ensin osallistujat kehua retostelevat omilla (kalliilla) lomasuunnitelmillaan, uusilla ostoksilla ym. ym. ja sitten kun tehdään budjettia polttareita varten niin se nuukuus iskee peliin ja ilmoitetaan että "minä en ainakaan osallistu yli 30 eurolla". Tämä on tosiaan noloa polttareissa joissa osa voi olla opiskelijoita jotka maksavat ihan kiltisti, mutta eihän nämä minä-minä ihmiset kestä sitä, että pitäisi laittaa rahaa "JONKUN MUUN IHMISEN HYVÄKSI. Sehän on heti omista kasvohoitorahoista pois.....

Oletko sitten niin monen ihmisen NIIN hyvä ja reilu ystävä, että ihan pitäisi sinuun pistää kymmeniä ellei satoja euroja??

30€ on iso raha ihan kelle vaan ja sillä saa esim x 10 jo ihan mukavan illan.

Ja tosi junttia arvostella lahjan arvoa ja antajien määrää!!!

Meillä on tieto vain siitä, että hän oli tokaissut jotakin kaupassa käynnin tarpeellisuudesta ja nuorten nirsoilusta. Minusta se oli v-uilua nuorille eikä mitään muuta.



Omat teinini olisivat löytäneet siitä pöydästä syötävää, mutta on mahdollista, että toinen olisi jättänyt aamiaisen siltä erää väliin. Hän olisi saanut tehdä niin. Jos edessä olisi ollut esim. pitkä ajomatka, olisin muistuttanut siitä ja kehottanut syömään. Mutta kyllä meillä on tapana pysähtyä joka tapauksessa parin tunnin välein tauolle ja silloin syömme jotakin. Näin ollen nuori olisi silloin saanut valita ruokansa itse, kuten kaikki muutkin.



En ylipäätään käsitä mikä oikeus aikuisilla on valita ruokansa, mutta lapset ja nuoret pakotetaan syömään sitä mitä aikuiset määräävät. Kyllä ihminen on sillä tavalla rakennettu, että se syö, paitsi sairaana tai yli 80-vuotiaana, kun ruokahalu heikkenee.



Ehkä minulla sitten on helpot lapset mutta ruoasta ei ole tarvinnut tapella.

Lapset /nuoret ovat mukana viikko-ostoksilla ja saavat silloin ehdottaa ruokia ja ruokatarvikkeita. Niitä ostetaan. Lasten lempiruokia valmistetaan. Ei ole vaikeaa.



Jos lapsi haluaa munakokkelia arkiaamuna, sanon hänelle, että hyvä idea, sopiiko että toteutetaan se lauantaina. Jostakin syytä meidän lapset eivät ole donitsien eivätkä muun makean perään, pullaakin syövät mieluiten vain vasta uunista otettuna. Donitsitapauksessa sanoisin luultavasti, että saat donitsin sitten ensi kerralla kaupassa. Meillä tähän on aina tyydytty. Mutta minä myös oikeasti muistan lasten toiveet ja toteutan ne. Kun lapset voivat luottaa tähän, he eivät ala vängätä.



Eivät lasten ruokatoiveet ole oikeasti hankalia toteuttaa eivätkä he toivo mitään vaarallista tai erityisen epäterveellistä. Siinä ei ole mitään pelättävää.

Jostain syystä olen ollut itse tosi nirso lapsena. Yökin sipulit ja lanttulaatikot ja määrätyt lihat ja kasvikset ja paprikat yms.



Äitini oli onneksi viisas ja ei pakottanut minua syömään. Sain syödä juuri sen, mitä halusin.



Nykyään syön kaikkea hyvällä ruokahalulla ja mistään ruoasta ei ole jäänyt inhoa. Onneksi äitini ei tehnyt ruoasta valtataistelua vaan antoi minun olla rauhassa.



Muutamia sukulaisia oli, jotka olisi halunneet kasvattaa minut paremmin ja muistan tilanteita, missä pöydässä rähjättiin, että pakko tytön on syödä, etkö osaa kasvattaa sitä ja en antaisi oman lapsen noin tehdä ja tuosta ei tule mitään ja anna vaikka kuolla nälkää, mutta meillä ei teinit ryppyile.



Nyt näiden perheiden aikuiset lapset ovat kertoneet, että vihaavat monia ruokia, koska heidän vanhempansa pakottivat syömään niitä. Syömishäiriöitäkin on.



Miksi vanhemmat haluavat niin kovasti kontrolloida lapsiensa syömistä ja ulostamista. Olen äidilleni kiitollinen, että hän kiinnitti enemmän oikeisiin asioihin huomiota kasvatuksessani, eikä siihen, että paskannan pottaan mahdollisimman aikaisin ja syön yökkien kaikki, mitä tarjotaan.

nyt vaan on ihan HELVETIN EPÄKOHTELIASTA!!

Ottamatta sen enempää kantaa siihen, millaisia tunteita syömiseen liittyy tai on liittymättä, niin jotain käytöstapoja pitäisi ihmisillä olla.

.

Ihan vaan mietin, että kummalla tässä se ruoka oikeasti on ongelma johon liittyy vähän liiallisuuksiin asti tunteita?

Eikö se ole kuitenkin tämän toisen asia jos hän kipaisee hakemassa niitä korvapuusteja. Miksi sinä siitä loukkaannut?

Ai niin, mutta hänen olisi pitänyt sinun mieliksi syödä sinun tarjoiluja, koska muuten koet hylkäämisen tunteita.

Jos itselle ruoka on pakkomielle ja ollaan ylipainoisia herkkusuita niin ei voi ymmärtää, miksi toiset pärjäävät vähemmällä.



Meillä töissäkin on näitä rasittavia eukkoja. Pullaa kannetaan joka päivä kahvipöytään ja sitten tuputetaan, että ota nyt kun olet niin laiha. Tai ei ihme, että olet niin laiha kun olet niin nirso. Ota nyt tai suutun kun kerrankin toin tänne pullaa jne...



Samat eukot aloittaa laihdutuskuurin monta kertaa vuodessa.

14v osaa itse tehdä sen munakokkelin, jos ehdottomasti sitä haluaa. Minun tehtäväni äitinä on pitää huolta siitä, että kaapista löytyy peruselintarvikkeita.



Lasten ruokatoiveet ovat joskus hämmentävän helppoja toteuttaa, jos vain suostuu kuuntelemaan. Meillä jos ehdottaa, että korvataan ateria donitseilla niin saa heti vastalausemyrskyn ja valistusta terveellisestä ruuasta.

Minusta on kamala aamukahvin kanssa syödä kermakakkua ja suklaata, kun joku on niitä lomalle lähtiessään tai sieltä palatessaan töihin tuonut. Ihan turhaa energiaa, mutta kun on kohteliasta edes maistaa! Aika äkkiä sitä saa 500 turhaa kaloria ja sitten muijat ihmettelevät, miksi lihovat.

Ei kukaan siitä liho, että kylässä syö valmiiksi katetusta pöydästä vaikka yhden hedelmän, leivän tai jogurtin.

että pitää syödä, ettei toinen loukkaannu. Eli syömiseen liitetään rakkautta ja kohteliaisuutta ja kiristystä tunteilla. Lapset oppivat sen, että tunteisiin syödään ja toisten mieliksi. Siksi he lihovat. On myös hyvin yleistä aikuisissa ihmisissä. Hyvin moni on tunnesyöppö.

Noin ajattelee vain syömishäiriöinen, ei kukaan normaali-ihminen, ei edes lapsi.

tuputtajia ja mulla on sentään ikää 45v.

saako lapsi tosiaan traumoja siitä, jos pari kertaa vuodessa joutuu vieraisilla syömään TAI VAIN MAISTAMAAN jotain mistä ei tykkää? Onko se todella niin hirveää lapsen rääkkäystä? Kotona lapsi saa ehkä valitakin mitä tykkää, kunhan nyt jossain järjen rajoissa pyynnöt ovat, mutta miksi saman pakkomielteenomaisen ruokien valinnan pitäisi olla voimassa aina ja kaikkialla, tilanteesta riippumatta?

jos joku vieraista ei syökään hänen tarjoomuksiaan?



Ihan oikeasti?

Ehkei se ole hirveää lapsen rääkkäystä, mutta täysin tarpeetontan puuttumista hänen itsemääräämisoikeuteensa kuitenkin.



Lapsen kasvatus tapahtuu meillä kotona, ei kyläpaikan ruokapöydässä. Kannusta lasta maistamaan outoja ruokia, mutta en koskaan tee siitä numeroa, jos hän ei tykkää jostakin. Seuraavalla kerralla laitan ruoan tyynesti hänen eteensä ja hän joko syö tai ei. Tähän asti tekniikka on toiminut ja viimeistään murrosiän lopulla nuoret ovat alkaneet tykätä entisistä inhokeistaan. Joita heidän ei siis koskaan ole ollut pakko syödä tai edes maistaa.



En pelkää lapsiani, joten minun ei tarvitse alistaa heitä tahtooni. En myöskään pelkää, että taivas putoaa niskaani, jos lapset syövät mitä haluavat. Ihan hyvin he syövät.

Parempi, että ette enää ikinä kutsu ketään kylään, ettekö mene kenenkään luo.



Ennen oli niin helppoa kun vain piipahdettiin kylässä sen kummemmin hössäämättä. Äitinikin luona kävi paljon naapurin emäntiä postihakureissullaan istumassa keittön pöydän ääressä. Yleensä tarjottiin vain pelkkä kahvi kun ei ollut muuta. Ja kukaan ei ahdistunut ja loukkaantunut ja viikkokausia tonkinut herneitä nenästään lapiolla.



Kyllä elämä on nykyään joillekin vaikeaa.

Lapset /nuoret ovat mukana viikko-ostoksilla ja saavat silloin ehdottaa ruokia ja ruokatarvikkeita. Niitä ostetaan. Lasten lempiruokia valmistetaan. Ei ole vaikeaa.

Jos lapsi haluaa munakokkelia arkiaamuna, sanon hänelle, että hyvä idea, sopiiko että toteutetaan se lauantaina. Jostakin syytä meidän lapset eivät ole donitsien eivätkä muun makean perään, pullaakin syövät mieluiten vain vasta uunista otettuna. Donitsitapauksessa sanoisin luultavasti, että saat donitsin sitten ensi kerralla kaupassa. Meillä tähän on aina tyydytty. Mutta minä myös oikeasti muistan lasten toiveet ja toteutan ne. Kun lapset voivat luottaa tähän, he eivät ala vängätä.

Eivät lasten ruokatoiveet ole oikeasti hankalia toteuttaa eivätkä he toivo mitään vaarallista tai erityisen epäterveellistä. Siinä ei ole mitään pelättävää.

Sinun mallisi mukaanhan teinien isä olisi voinut sanoa, että nyt ollaan täällä, koittakaahan löytää pöydästä jotain syötävää tai olkaa syömättä jos ei ole nälkä, niin sitten huomenaamulla voidaan hankkia teille juuri sitä tiettyä jugurttia jota nyt haluatte. Ei ole vaikeaa.

Meillä lapset ja nuoret syövät sitä mitä haluavat, mutta eivät välttämättä juuri sillä hetkellä. He jaksavat odottaa, koska tietävät saavansa sitä myöhemmin. Odottaessa heille usein kelpaa muukin ruoka :D Ja pakkoa ei tarvitse käyttää lainkaan. Vain luottamusta.



Samalla lapset oppivat helpolla tavalla tarpeiden tyydytyksen siirtämistä, mikä on aikuisena erittäin hyödyllistä.



En tosin välttämättä olisi pitänyt teiniä odottamassa jogurttiaan seuraavaan aamuun asti, vaan hän olisi saanut sen sieltä kaupasta, jos siellä olisi muutenkin käyty. Meillä jogurtti on nuorten normaali välipala. Eikä meillä ei siis hypitä kauppaan lasten ja nuorten toiveiden mukaan,vaikka ne toteutetaankin. Kaupassa käydään kerran viikossa ja välillä ostetaan vain maitoa, jogurttia ja leipää.



t. se, joka uskoo lasten vapaaseen ruokavalintaan.

kun toinen osapuoli on muuten saamassa trauman?

jos joku vieraista ei syökään hänen tarjoomuksiaan? Ihan oikeasti?

saako joku trauman, jos ruokapöytään tullaan lippis päässä? Tuskinpa mutta kyllähän se on kaikille selvää, että hyviin käytöstapoihin tuo ei kuulu.